Onko läheiselläsi ollut aivoverenvuoto, miten kävi?

Isälleni (61v) tuli aivoverenvuoto mökillä viime torstaina. Hän vain yhtäkkiä kesken lauseen kaatui elottomana maahan selälleen. Ambulanssin tulo korpeen kesti ikuisuuden ja pitkästä elvytyksestä johtuen tuli myös aivovaurio, ja toivo meni. Pari päivää tehohoitoa tajuttomana, sitten siirrettiin vuodeosastolle, minkä jälkeen oma hengitys lamaantui nopeasti ja isä nukkui pois eilen. Jäi paha maku sairaalan toiminnasta, sillä käsittääkseni tehohoidon tarkoitus oli vain säästää elimiä luovutukseen (minulta kärtettiin luovutusasioita kaiken aikaa). Kun isääni ei voitukaan oman hengityksen vuoksi todeta aivokuolleeksi, hänet sysättiin syrjään. Inhimillisempää olisi ollut olla hoitamatta alunperinkin, kun toivoa ei missään vaiheessa ollut. Ennakoivina oireina oli kovia päänsärkyjä ja taustalla ilmeisesti pitkään jatkunut verenpainetauti. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:56"]

Isälleni (61v) tuli aivoverenvuoto mökillä viime torstaina. Hän vain yhtäkkiä kesken lauseen kaatui elottomana maahan selälleen. Ambulanssin tulo korpeen kesti ikuisuuden ja pitkästä elvytyksestä johtuen tuli myös aivovaurio, ja toivo meni. Pari päivää tehohoitoa tajuttomana, sitten siirrettiin vuodeosastolle, minkä jälkeen oma hengitys lamaantui nopeasti ja isä nukkui pois eilen. Jäi paha maku sairaalan toiminnasta, sillä käsittääkseni tehohoidon tarkoitus oli vain säästää elimiä luovutukseen (minulta kärtettiin luovutusasioita kaiken aikaa). Kun isääni ei voitukaan oman hengityksen vuoksi todeta aivokuolleeksi, hänet sysättiin syrjään. Inhimillisempää olisi ollut olla hoitamatta alunperinkin, kun toivoa ei missään vaiheessa ollut. Ennakoivina oireina oli kovia päänsärkyjä ja taustalla ilmeisesti pitkään jatkunut verenpainetauti. 

[/quote]

Valitettavasti nykyisin elinluovutus tehdään aina , kun mahdollista, paitsi silloin, kun potilas on itse eläessään sen selvästi kieltänyt. Siis omaisten lupaa ei enää tarvita. Tietysti se tuntuu pahalta siinä tilanteessa, mutta samalla joku toinen on jonossa odottamassa elintärkeää elintä hengenvaarassa.

Osanottoni.

Minulla on ollut- ei vuoto vaan tulppa. Meni 1/6 aivojen verenkierrosta tukkoon, mutta koska meni useita pieniä kertoja ensin, aivot olivat kasvattaneet sivusuonia niin, että elän yhä ja nykyään jo puhun ja kirjoitankin.

Kuinka pitkän ajan kuluttua on vielä toivoa että isä pääsisi pyörätuolista? Vuodosta on nyt 8kk ja vasen puoli on halvaantunut

Mieheni sai aivoverenvuodon 67-vuotiaana. Oikea puoli halvaantui. Oli sairaalassa 7 kuukautta. Puhekyky lähes katosi. Syömään opetteli uudelleen,kun halvauspuoli alkoi toimia. Kävelikin muutamia askeleita avustettavana. Sitten iski MRSA. Jalat haavautuivat pahoin,eikä parantuneet. Tehtiin jalkaan ohitusleikkaus. Ei apua. Eli alkuperäinen sairaus muuttui aivan toiseksi. Halusin hänet kotiin. Monien palaverien jälkeen hän kotiutui. Oli täysin avustettava. Sain kunnalta paljon apua. Miehen säihkyvät silmät ja olemus saivat jaksamaan. Ulkona pyörätuolissa virkistyi tosi paljon. Haavat jalassa ei parantuneet. Jalka jouduttiin amputoimaan. Siitäkin hän selvisi. Kun kävin päivittäin katsomassa, se hymy mikä oli vastassa,jäi ikuisesti sydämeeni. Kotiinpääsystä taas neuvoteltiin. Sitten romahti.

Hänellä alkoi halvaantuneesta jalasta syvistä laskimoista keuhkoveritulppa. Vielä keuhkoinfarkti. Hän nukkui rauhallisesti pois,n.vuoden sairastettuaan. Elämäni mies vei puolet sielustani mukanaan. Olen enää puolinainen.

Löysin äitini syyskuussa kotoaan  yllättäen kuolleena. Oli saanut laajan aivoverenvuodon. Hän ei koskaan polttanut eikä käyttänyt alkoholia ja lenkkeili päivittäin. Järkytys oli meille kaikille suuri.

Työkaverini sai aivoverenvuodon 35- vuotiaana pikkujouluissa. Sammaltava puhe ja horjuminen pantiin humalan piikkin joten hoitoon pääsy viivästyi. 

Nyt juuri täytti 50v, 80% duunissa toimistohommissa. Oikealla puolella on heikkoutta eli hän ontuu eikä pysty kantamaan tavaroita sillä kädellä, mutta muuten ei ole jäänyt jälkiä persoonallisuuteen tai muistiin. 

Hän on aktiivijäsen paikallisessa vertaisryhmässä ja käy tapaamassa nuoria aivoverenvuodon saaneita ihmisiä sairaalassa ja sen jälkeen. 

Puoli vuotta sitten hän sai uuden, "mikro"verenvuodon joka kävi ilmi vasta rutiinitarkastuksessa hänen valitettua väsymystä. Tämän vuodon jäljet näkyvät nyt vielä väsymyksenä, hitautena ja pikkuvirheinä ja unohduksina, mutta kaverini on jo nyt palannut takaisin normaaliin työrutiiniin. 

Kaverini on uskomattoman vahva pieni nainen, hän on paitsi itse päässyt yli tilanteesta jossa luuli 35- vuotiaana jääneensä vammaiseksi kahden pienen lapsen äidiksi pyörätuolissa, myös jaksanut alkaa aktiivisesti auttamaan muita samaa läpi käyviä. 

On silti sanomattakin selvää että hän ja me tuttavat ja läheiset tiedämme, että seuraava vuoto voi olla iso tai pieni, ja tulla koska tahansa. Tai olla tulematta. Takuita ei ole, koskaan ei tiedä. Elämää voi silti elää. 

Voiko aivoverenvuodon, lievän, saanut käyttää alkoholia ?

Isäni sai 67 vuotiaana ja kuoli siihen kahden viikon kuluttua. Syödessä ruokaa meni keuhkoihin, kun nieleminen ei onistunut kunnolla. Tuli keuhkokuume johon ei tehonnut mikään antibiootti.

Vierailija kirjoitti:

Voiko aivoverenvuodon, lievän, saanut käyttää alkoholia ?

Minulla oli 5 v sitten pieni aivoverenvuoto, mistä ei jäänyt seurauksia. Paitsi verenpainelääkitys. Alkoholin kanssa olen ollut maltillinen, mutten absolutisti. Eli käyttää voi mutta eihän sitä alkoholia kenellekään nykyään suositella. Suurkulutus suurentaa riskiä saada uusi avv.

Vierailija kirjoitti:

Voiko aivoverenvuodon, lievän, saanut käyttää alkoholia ?

Voi. Sukulaiseni sai pahan aivoverenvuodon, mutta jatkoi juomista ja tupakointia vielä pari vuosikymmentä sen jälkeen.

Tuttava ihminen kuoli n.2 kk aivoverenvuodon jälkeen,

häntä tutkittiin ja hoidettiin vähän aikaa sairalassa ja sitten kotiin.Oli huonokuntoinen,kaatuili,kipuja oli ym. Lääkkeenä verenpaine laskee ja särkylääke, ei kuitenkaan ollut verenpainetta, pidettiin päävammana. Kun kuoli,ruumiinavauksessa paljastui sepelvaltimotauti,jo pitkälle edenneen. Siis ei saanut Marevaa, Nitroja tai muuta vastaavaa. Miksi ?

.

Kaverin isä sai aivoverenvuodon, puhekyky ja lukutaito meni muutamaksi vuodeksi. Ei vieläkään täydessä terässä ole, mutta lyhyitä lauseita pystyy muodostamaan ja muutenkin itsenäisesti pystyy puuhailemaan.

Hoikka ja perusterve mummoni kuoli yllättäen aivoverenvuotoon pari vuotta sitten. Oli 4 päivää koomassa ja sitten menehtyi. Ainoa sairaus oli migreeni. Ikää hänellä oli 82 vuotta.