Onko läheiselläsi ollut aivoverenvuoto, miten kävi?

Valitteli, että on pää kipee. Seuraavana päivänä löytyi asunnostaan kuolleena. Aivoverenvuotoon.

perseestä, mutta parempi niin kuin ikuinen kasvis tms.

Isäni isällä repesi aikoinaan verisuoni päästä,ja kun oli leikkauksessa,repesi toinenkin toisesta paikasta.Kuoli.



Äitini sai aivoverenvuodon noin 8v sitten.Sairaalassa oli reilun kuukauden.Muisti pätkii,toimintakyky heikkeni lopullisesti,muutenkin täysin erilainen ihminen kun aiemmin.Vasenpuoli heikompi kuin toinen.Sai epilepsian,kohtauksia suht usein.



Isäpuoli sai noin vuosi sitten aivoinfarktin,Kävelee enää rollan kanssa,muisti pätkii,puhe puuroutuu välillä jne..



Ihminen joka saa aivoverenvuodon/infarktin ei ole enää ikinä samanlainen,kuin aiemmin.Aina muuttuu persoonallisuus,ainakin vähän..ikävä kyllä.

ketju kirjoitettu 2009.



Tuttava nuori mies on selvinnyt vaikeasta aivoverenvuodosta, selviytyminen oli ihme.



Pari vuotta tapahtuneesta ja nyt alkaneet epilepsiakohtaukset.

jälkisairaus, onneksi riittävällä lääkityksellä yleensä pysyvät pois, aina ei tietenkään niin hyvin käy.

Hoito muistaakseni jotenki viivästy tai jotain hämärää siin ensiavussa oli. tosin siit on jo monta vuotta.



Vietti sairaalass kuukausia, kerran pääs pyörätuolilla käymään kotona. Kuntoutu sen verran et kykeni kunnolla tuettuna kävelee hiljalleen, puhe ei oikein onnistunu.



Kolme kk myöhemmin hän kuitenkin kuoli sairaassa, muistaakseni oli ainakin keuhkokuumetta ennen tätä...



Noh, hän oli kyllä jo aika iäkäs...

Tuli pyörälenkiltä kotiin ja kaatu ja kuoli.

Kiitos. Ymmärrän toki elinluovutuksen tärkeyden ja kannatan sitä ehdottomasti, uusi laki on hyvä juttu. Mutta lähestymistapa oli tökerö, ja asiaa kyseltiin moneen otteeseen - kerta olisi riittänyt kun heti kerroin isäni kannan (joka oli myönteinen).

Hei sinä, jonka 14-vuotias sisko kuoli aivoverenvuotoon. Millainen se sykerö verisuonistossa oli. Siis oliko se pullistuma vai koukeroinen kohta?

Lapsellani on sellainen koukeroinen kohta. Aloin pelätä hänellä tuota aivoinfarktia luettuani viestisi. Miksi siskosi kuoli siihen, eli miksi siitä tuli niin massiivinen vuoto, että siihen kuoli? Olen tähän asti luullut, että sellaiseta koukeroisesta suonesta tulisi vain pienempi vuoto (ja pullistumasta isompi)

Alkoi pelottaa. Voisitko vastata.

(Meinasin vastata ap:lle, mutta on ihan pakko kysyä nyt itse neuvoa. ap:lle: serkkuni selvisi parikymppisenä täysin ja tuttavani taas halvaantui pysyvästi rullatuoliin.)

Läheiselläni oli paha aivoinfarkti. Selvisi hengissä <3 .

Voimia teille kaikille aivoverenvuodosta selvinneille ja läheisenne menettäneille tai lisäajan saaneille. Äitini sai n. vuoden lisäajan aivoverenvuodosta. Toiseen hän sitten menehtyi ihan hiljattain. Meilläkin oli paljon puhetta elinluovutuksesta ja koska tosiaan hengitys ei kunnolla lakannut aivokuolemaa ei voitu todeta, joten äitini elimiä ei silloin voinut  luovuttaa. Elinten luovutus on tärkeä asia, mutta hyvästelyihin tosiaan tuli eri ulottuvuus tämän kautta. Minulla tosin on vain hyvää sanottavaa hoidosta. Hoitajat ja lääkärit olivat niin ihania ja muutama hoitaja itkikin meidän mukana.

Aivoverenvuoto on eri kuin aivoinfarkti. Aivoverenvuotoon kuolee ensimmäisten parin viikon aikana 50% ja sen jälkeen selviytymismahdollisuudet ja kuntoutuminen onkin parempi kuin infarktissa. Infarkti taas ei ole yhtä hengenvaarallinen, mutta kuntoutuminen on huonompaa.

Isoisäni sai aivoverenvuodon. Ei valitettavasti hyvin käynyt, nukkui pois viikon sisällä vuodosta jouluaattona :(

Jaksamista ja voimia!

Äidilläni oli toissavuonna aivoverenvuoto. Hän ei ollut kuin 50 mutta aika huonossa kunnossa (vaihdettu kaksi sisäelintä) mutta hän selvisi hyvin. Ainoastaan kuukauden sairaalajakso ja pääsi kotiin. Sen jälkeen ei ole jäänyt muuta "jälkeä" kuin vain välillä sanojen sotkeutuminen. Saattaa sanoa jonkin sanan tilalla jotain ihan muuta. Muuten ihan normaali.

Toivottavasti oli apua.

Oma äitini sai lukinkalvon alaisen verenvuodon kaksi viikkoa sitten. Hän on 66-vuotias. Hän pääsi sairaalaan melko nopeasti ja oli teholla 3:n tunnin kuluttua vuodosta. Luojan kiitos pääsi nopeasti sairaalaan, sillä vuoto oli iso ja hän olisi kuollut, sillä 6:n tunnin kuluttua verenvuodosta hän ei enää jaksanut hengittää. Hänet laitettiin hengityskoneeseen. Hänet leikattiin vuotoa seuraavana päivänä ja leikkaus onnistui. Hengittelee itse.



On edelleen teholla, ehkä huomenna vuodeosaston valvontahuoneeseen pääsee. Hän ei ole halvaantunut, mutta muuten on ongelmia. Huonoina päivinä muisti pätkii, hän vastaa kysymyksiin ihan mitä vain ja on kovin flegmaattinen ja passiivinen. Hän ei puhu huonoina päivinä ellei kysy jotain. Ja kysymysten tulee olla todella yksinkertisia tuolloin. Aivo-selkäydinkanavasta menee edelleen letku, sillä kanava ei toimi vielä itsenäisesti. Päänsärkyä ja niskakipua on kovasti edelleen.



Leikkausta seuraavana päivänä äiti vaikutti todella hyvävointiselta, ajatus oli suhteellisen klaari, puhe kulki hyvin ja oli läsnä tässä maailmassa. Sen jälkeen tuli alkoi tajunnan tason lasku ja tuo em. flegmaattisuus. Mikään ei ole hyvin, mutta mikään ei vaikuta olevan huonostikkaan. Hän vain on. Tuntuu kuin olisi jossain toisessa todellisuudessa. Nukahtaa pystyyn kesken hampaiden pesun tms. Nukkuu todella paljon. Lisäksi hänellä todettiin aivokalvontulehdus ja hyvin kalkkeutunut sydän, joka ei ainakaan edesauta toipumista.



Sav on pirullinen sairaus kun ei koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Esimerkiksi toissa päivänä kun menin äitiä katsomaan hän oli hyvin virkeä ja läsnä. Toivoi kovasti, että toipuminen alkaisi ja muutenkin jutteli kaikenlaista. Muisti toimi hyvin ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Eilen hän oli jälleen mennyt passiiviseksi ja flegmaattiseksi ja kuukautta kysyttäessä vastasi vuosiluvulla ja senkin väärin. Alan pikku hiljaa tottua tähän voinnin äkilliseen nousuun ja romahdukseen, mutta koville se ottaa.



Kovasti toivoisin, että äiti pääsisi jouluksi edes kotiin käymään, mutta voipi olla, että sairaalassa menee. Ikävä on hirvittävä. Toivon, että hän selviää hengissä ja toipuisi niin, että saisin sen äidin takaisin, joka minulla oli ennen sairastumista.

Minun äiti (71v) sain aivoverenvuodon noin kuukausi sitten. Häneltä meni taju kotona, mutta onneksi paikalla oli muita ja hän pääsi nopeasti hoitoon. Vuotokohta saatiin tukittua ja kuvauksissa todettiin, että verenkierto on normaali leikkauksen jälkeen. Hän joutui olemaan reilun viikon teho-osastolla ja tästä ajasta suurin osa nukutettuna. Hän ei ollut varsinaisesti tajuissaan silloinkaan kun ei ollut nukutuksessa, mutta ei pystynyt kommunikoimaan. Tajusi kuitenkin jotain ympäröivästä maailmasta, koska verenpaine nousi ja myöhemmin myös hymyili kun kuuli tuttuja ääniä. 

Reilun viikon jälkeen hänet siirrettiin neurologian osastolle tarkkailuun ja samaan aikaan alkoi taju ja puhekyky vähitellen palautua. Ensin puhuminen ei onnistunut letkujen ja kurkkuun tehdyn avanteen vuoksi, mutta kun niistä päästiin eroon, alkoi ensin tulla sanoja ja sitten pari viikkoa tapahtuneesta jo ihan täyttä puhetta. Pari viikkoa meni myös vasemman puolen käden ja jalkojen liikkeen palautumiseen ja oikea puoli tuli kolmen viikon jälkeen takaisin. Alussa hänellä meni selvästi asiat ja sanat sekaisin ja lyhytkestoinen muisti ei toiminut eli hän muisti hyvin vanhoja juttuja, mutta ei esimerkiksi muistanut, kuka lapsista oli käynyt aikaisemmin päivällä häntä tapaamassa. Saattoi myös nähdä eläimiä huoneessa tai luulla, että paikalla oli ihan joku muu henkilö vaikka oli ensin tunnistanut oikein.

Nyt kun tapahtuneesta on kulunut tuo kuukausi, niin hän on edelleen sairaalassa ja kuntoutus on aloitettu siellä. Pian hän pääsee toivottavasti siirtymään oikeaan kuntoutuslaitokseen, jossa sitten harjoitellaan liikkumista yms. perustaitoja. Onneksi persoonaan ei ole tainnut tulla muutoksia ja jos vielä tuo lyhytkestoinen muisti korjaantuisi, niin sitten voisi huokaista helpotuksesta.  Minulla on vahva usko siihen, että hän palautuu ajan kanssa itsenäiseen elämään, mutta vielä ei voi tietää, että mitä lopullisia vaurioita tuo tapaus jätti. 

Täytyy muuten olla kiitollinen tästä meidän sairaanhoidon tilasta ja siitä, miten sairaalan henkilökunta hoitaa työnsä hyvin!

Läheisellä sukulaisellani tuli aivoverenvuoto n. 30-vuotiaana. Oireet alkoivat päänsäryllä, mikä voimistui, kunnes hänelle tuli näköhäiriöitä. Sai onneksi soitettua 112:een ja kun ambulanssimiehet tulivat, niin jalat eivät enää kantaneet. Sitten meni tajuttomaksi. Tutkittaessa huomattiin, että verisuoni aivoissa oli revennyt ja se korjattiin. Sairaalahoidossa  sukulainen oli n. viikon, eikä häneen ole jäänyt mitään merkkejä aivoverenvuodosta. Oli sairaslomallakin aika lyhyen aikaa. Elää tällä hetkellä ihan normaalia elämää. 

Ainoa syy sukulaisellani, mikä on voinut verisuonen repeämän aiheuttaa, on hoitamaton korkea verenpaine. Siihen hänellä tätänykyä taitaa olla lääkitys. Huolehtikaa, ihmiset korkea verenpaineenne kuntoon. Sihenkin voi kuolla! Onneksi tässä tapauksessa oli onnellinen loppu.

Isälleni tuli SAV viime vuoden lokakuussa. Sai parasta mahdollista hoitoa Töölössä, leikkaajana Hernesniemi... toinen vuoto ehti valitettavasti alkaa ennenkuin ehdittiin leikata ja se oli vielä massiivisempi kuin ensimmäinen. Isäni 64v oli autoa ajaessaan potenut järkyttävää päänsärkyä, oli siitä puhelimessakin puhunut ja kaverilleen sanonut että nyt taisi tulla lähtö :( Ajoi silti isoa kuorma-autoa vielä tunnin ennenkuin sai lopulta auton parkkiin ja tuupertui siihen. :( Ambulanssi tuli nopeasti, vei Meilahteen ja sieltä Töölööseen. Töölön teholla isä vietti kai 2 viikkoa, aivopaineet heittelivät, laitettiin suntti.... pahinta oli että joulukuussa ( 2 kk leikkauksen jälkeen ) isä lopetti syömisen, kuume sahasi ylös alas, hoitajat kertoivat että isällä oli usein kyyneleitä silmissään. Ei puhunut mitään, itki vain. Yksi hoitaja sen sitten keksi ihmetellä että miksi isälläni ei ole aloitettu masennuslääkitystä! aivan käsittämätön moka mielestäni lääkäreiltä!!! Ymmärsi kaiken, mutta ei voinut puhua tms. No, lääkityksen jälkeen alkoi paraneminen. Nyt 7 kk kohtauksesta isä elää terveyskeskuksen vuodeosastolla, istuu pyörätuolissa. lähimuisti on mennyt, nimiä menee sekaisin jne. Toisaalta lukee lehtiä, seuraa televisiota jne. Kuntoutus ei etene kun isä ei muista mitä pitäis tehdä jotta kuntoutuu... :( Toivon että vielä jonain päivänä kulkisi edes rollaattorilla ja pääsisi kotiin. Rankkaa on, tsemppiä kaikille joilla on läheisiä aivoverenvuotoon sairastuneita...

[quote author="Vierailija" time="25.06.2009 klo 19:52"]

hyvä, informatiivinen blogi. Kannattanee lukea vanhimmasta päästä alkaen.

http://01102006.blogs.fi/

[/quote]

Mummu kuoli aivoveren vuotoon 70v :(