Onko normaalia, etttei oma äiti pidä tyttärtään kauniina tai koskaan sano sitä?

En tiedä normaalista, mutta ei minua ainakaan ole kumpikaan vanhemmista ikinä kehunut kauniiksi eikä kyllä mistään muustakaan asiasta.

Suomessa todellakin han normaalia, ettei isä kehu tytärtään kauniiksi. 

Mua on kehuttu muista asioista, ei ulkonäöstä, koska se ei ollut mun lapsuudenperheessä millään tavalla merkittävä asia. 

"Kuka mies tommosta huolii, jolla on levee perse, rupinen naama ja silmälasit!" Siinä ne kehut.

Vierailija kirjoitti:

"Kuka mies tommosta huolii, jolla on levee perse, rupinen naama ja silmälasit!" Siinä ne kehut.

Onko meillä sama äiti? 

Ei minuakaan vanhemmat kehuneet nuorena koskaan mistään, vielä vähemmän kauniiksi. Oli kai yleinen luulo tai kasvatusmetodi, että tytär ylpistyy, jos kehuu.

Eipä silti, en siis ole mikään kaunotar, mutta en myöskaan ruma. Olen ihan tavallisen näköinen ja meikattuna aika hyvän näköinen.

Olen myös aika kova luu, joten ulkonäköön liittyvät positiiviset tai negatiiviset kommentit eivät minua paljon hetkauta. Olen kuitenkin sinut ulkonäköni kanssa.

Miestä et tule milloinkaan saamaan. Siinä kehut

Ei ole koskaan omat vanhemmat kehuneet ulkonäköä tai taitoja. Äiti on paheksunut monesta asiasta. Ovat kuitenkin aina rakastaneet ja auttaneet ja heihin on voinut luottaa, se on tärkeämpää kuin kehuminen. 

Isältä tuli kehu ikään kuin kiertäen. Olin vielä noin 25-vuotias, kun en ollut seurustellut kenenkään kanssa (olin liian ujo). Isä alkoi ihmetellä, miksi en kelpaa kellekään. 😄

Ei tosiaan ole tainnut kuulua suomalaiseen kulttuuriin ulkonäön kehuminen. Tärkeämpää on ollut ahkera ja aikaansaava.

Olin teini ja lakkasin kynsiäni. Äiti tuli paikalle ja sanoi: mitä niitä lakkaat, kuka sinua nyt katsois. Sanoin, että katson itse. Tajusin, että äiti halveksi minua. Sen jälkeen hänen mielipiteensä ei merkinnyt minulle mitään.

Täällä on tapana olla liikaa tai lainkaan kehumatta, jottei ylpisty. Ihan hyvä tavoite, mutta kyllä lapsi tarvitsee kehuja ja kannustusta siinä kuin nöyryyttäkin.

Ehkä kaikki lapset ovat riittävän kauniita tai kivoja. Ei kai äärimmäinen kauneus / komeus ole ensimmäinen tärkeysjärjestyksessä. Eikös äiti ajattele muita asioita. Jos aikuisen lapsen pitää olla vain kaunis ja ylipätevä, aika outoa. Jos joku on nätti sattumalta, sitten on. Ikävää jos joku äiti on kateellinen lapselle. Aikuisena moni on opetellut uusia taitoja eri asioissa tai opettelee.

Ystävätär kertoi kuinka hänen oma isänsä oli haukkunut tätä eläimen nimellä (jolla iso kärsä). Ystävätär on kuitenkin normaalia kauniimpi ihminen. Onneksi oma isäni ei ollut tuollainen hirviö.

Vierailija kirjoitti:

Ei tosiaan ole tainnut kuulua suomalaiseen kulttuuriin ulkonäön kehuminen. Tärkeämpää on ollut ahkera ja aikaansaava.

Yhteiskunta on muutenkin liian ulkonäkökeskeinen. Parempi kehua jostain muusta kuin ulkonäöstä, sellaisesta, mikä on oikeasti saavutus. En ainakaan itse haluaisi jatkaa tällaista, että tyttöä kehutaan siitä, että on kiltti ja nätti ja poikia siitä, että on reipas ja osaava.

Jos tytär ei ole kaunis niin miksi valehdella? Ei tietenkään mollata eikä haukkua saa, mutta miksi kehua ulkonäköä jos ei tosiaan kaunis ole. Kehua voi muista asioista.

Minä olin nuorena ihan nätti mutta ei äiti koskaan kehunut mun ulkonäköä, ei toki moittinutkaan. En minä sitä ihmeellisenä asiana pitänyt, itse asiassa en koskaan edes huomannut koko asiaa. Äiti oli tavallinen hyvä äiti, oma kasvatuksensa varmaan vaan oli ollut semmoista ettei kehuja jaeltu.

Kyllä se joskus sanoo kehuja ulkonäöstä. Ja myös että olen fiksu jne. Omia lapsia koitan myös muistaa kehua. Tosin ulkonäköä en vielä niinkään, esiteinejä ovat. Toki olen sanonut että ovat nättejä ja just sopivia, kun joskus pohtivat omaa kokoaan. 

Ei minua ulkonäöstä kotona kehuttu, mummoni kehui mutta olikin hyvin pinnallinen ihminen. Laulutaidosta ja muista sellaisista kehuttiin 

Minun äitini kehuu ulkonäköäni todella usein. Kuinka kaunis olen, kuinka upea tukka, kauniit huulet, nätit vaatteet jne. Kehunut jopa rintojani, kuinka näytän niin naiselliselta ja kuinka kaikki miehet varmaan haluaisivat minut :D Ihailee ja kehuu ihan avoimesti kaikkea minussa. Äitini on puoliksi ranskalainen ja Ranskassa lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt, ja luulen, että tuo kehumisen ja avoimuuden kulttuuri ja ulkonäön ihannointi ylipäätään tulee sieltä.