Normaali päivä lapsiperheessä?

ette te tee mitään väärin.



Totta on, että lapset usein tarvitsevat tiettyjä rutiineja mutta se ei tarkoita mitään minuuttiaikatauluja tai lasten kanssa jatkuvaa puuhastelua. Ei kellon kanssatarvitse elää.



Vaikuttaa, ettei neuvolassa ole osaamista erityistilanteisiin ja siksi turvaudutaan oppikirjasääntöihin. Valitettavasti on paljon aikuisia joilla on oman toiminnan ohjauksessa puutteita ja siksi he ripustautuvat rutiineihin kirjaimellisesti.



Tsemppiä!

Pääsin nyt pikaisesti käymään tässä koneella ja pyrin sitten kunnolla vastaamaan jahka saan noi vauhti-villet nukkumaan.

Täytyy sanoa,että meinasi jo moneen kertaan usko mennä itseen- onneksi sentään voin lukea teiltä etten olekaan tulossa pöhköksi.



t.Ap



(no nyt täältä tulee väkisin semmonen pieni onnenkyynelkin... :´-) )

nro 21.Olet oikeassa,tarkka päivärutiini on tärkeä ADHD-lapsille.Pojalla sitä ei kuitenkaan ole diagnosoitu.Hänellä annettiin dg:ksi F90.9. Meillä on ymmärretty kohta 6 vuotta,että rutiinit ovat tärkeitä ja olemme toimineet sen pohjalta. Meillä on kutakuinkin tarkat ruoka-ajat.Ei minuutin päälle,mutta tunnin marginaalilla.

Mä olen lukenut kauan ennen kuin aloitimme edes pyytämään tutkimuksia netin kautta ADHD:sta.Näin saimmekin vahvistusta epäillyille ja sittenhän se etenkin kolahti kun joku ihan muu eli siis tässä tapauksessa poitsun päiväkoti oli sitä mieltä,että pitäisi tutkia mitä sällin päässä liikkuu.Olemme mm. tehneet mielikuvaharjoituksia päiväkodista saatujen ohjeiden mukaan ja niillä saimmekin apua silloiseen ongelmaan. Kaikesta olemme alunperinkin kertoneet avoimesti ja valehtelematta.Nyt olemme tulleet siihen pisteeseen ettemme enää uskalla puhua mistään,sillä kaikki sanomamme kääntyvät oudosti meitä vastaan.

nro22. Meilläkin on aina kerrottu mitä tulee tapahtumaan parin päivän päästä ja kerrattu "käyttäytymissäännöt" ja sen tapahtumapäivän ohjelma. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta kun poika on kasvanut myös mieleltään.(hänet siis on arvioitu n 4vuotiaan tasolle).Ennen ei voinut edes ajatella osallistuvan mihinkään julkisempaan juttuun vaikka olisi kyse ollutkin vain pienimuotoisesta perhejuhlasta. Poika kärsi jo pelkistä kyläreissuista isovanhemmille. Kyläpaikassa meni melkein hienosti,mutta jo tunti oli liikaa ja kostautui illan ja seuraavan päivän aikana :( Nyt olemme uskaltautuneet käymään jopa lastenteatterissakin pari kertaa :) Kehuja viljelemme aina kun siihen on syytä, että hän saisi kokea onnistumisenhetkiä.

Alusta asti olemme myös pyytäneet harjoitusohjeita perheneuvolasta, niitä emme ole vieläkään saaneet. Nyt kun kävimme Lasten Linnassa sieltä sanottiin,että perheneuvola ohjeistaa.Käynnit olivat huhtikuussa ja

olen nyt pariin kertaan pyytänyt perheneuvolan psykologilta niitä ohjeita.Mitään emme ole vielä saaneet syytöksiä ja epäilyjä lukuunottamatta ja nyt vielä tämä sijoituskotijuttu.Niille ei tunnu riittävän se,että kärsin tavattomasti huonosta omastatunnosta kun en voi tehdä kaikkia niitä juttuja lasteni kanssa, joita haluaisin- (metsäretket,hippaleikit,pallon peluut, pyöräilyretket jne.) vaan tulevat kotiin vielä kuvainnollisesti potkimaan maassa makaavaa. (kerroimme,että on päiviä kun en pääse ylös sängystä ja miehen pitää olla valmiina

vieressä ja päivystää,tuomassa lääkkeitä,kääntää sängyssä tai kantaa vessaan (tosi huonoina jopa hoitaa sen pyyhintäpuolen ja muun hygienian...) niin silloin emme pääse ennen klo 13 edes liikkeelle.Mies sitten vielä sanoi ettei muutenkaan näe järkeä olla jo seittemältä ulkona,johon psykologi vastasi, että kyllä pitäisi

yrittää päästä ennen kymmentä. Tämän hän siis sanoi kun olimme kertoneet noista vaikeista aamuista,joita on juuri nyt valitettavan paljon.Eli oliko hän lainkaan kuunnellut vai eikö hän vaan uskonut?!



t.AP

Ja hassusti tämä on kääntynyt koko juttu meitä vastaan kun lähdimme hakemaan vain apua pojalle tämän kerhon pyynnöstä. Päiväkoti tarvitsee tietyt paperit,että voivat hakea "Lisäkäsiä" ja näin poika saisi oman ohjaajan.Ja myöhemmin

myös koulussa,joko oman ohjaajan tai vaihtoehtoisesti pääsisi pieneen erityisluokkaan. Tätä lähdimme hakemaan ja nyt ovat melkein väkisin viemässä lasta pois.Emme ole missään vaiheessa valittaneet kasvattamisen raskautta tai mitään ylitsepääsemätöntä väsymystä, koska niitä ei ole. Meilläkin menee muksun (molempien) kanssa hyvin,tarvitsemme vain pojalle oman hoitajan päiväkotiin.



t.AP (valitan jos on kirjoitusvirheitä,mutta tähän aikaan ei enää ajatus kulje kunnolla, meillä on ollut tänään-kin- vauhdikas päivä. Haluan kiittää suuresti kaikista vastauksista- on ollut mukava huomata,että täällä av:lläkin on sittenkin älyllistä elämää)

Hyvää yötä :)

Lapsi on tällä hetkellä miehen kanssa kotona ja jossen olisi tiukka siitä että rutiini pysyisi edes suht samana päivittäin, lapsi ei pääsisi ulos usein eikä isä puuhaisi hänen kanssa juurikaan.



Jep jep. taitaa olla aikamoinen tohvelisankari. Pyydätkö kenties videotodisteita päivän kulusta? Tai sitten miehesi on viisas ja vain uskottelee sulle tekeväsi niinku sä käsket. Miksi ihmeessä neuvot aikuista miestä hoitamaan omaa lastaan? Taidat itse aliarvioida miehesi älyn tai sitten hän tosiaan on jotenkin tukea tarvitseva yksilö.

"He ovat myös saaneet minut tuntemaan itseni täysin kelvottomaksi äidiksi kun en liikunrajoitteisuuteni vuoksi juokse lasten kanssa ulkona.Menee päiviä kun en pääse sängystä ulos ja silloin teemme jotain kivaa sisällä."



Meilläkin on mielestäni ihan tavallista, liekö normaalia :), perhe-elämää ja hyvällä omallatunnolla vietämme joskus täysin sisäpäiviä. Vaihtelu virkistää, luota siihen että teidän perheen tyyli on juuri teille sopivaa. Tsemiä!