"Mä en tykkää susta äiti" :(

menisin hotelliin viikoksi kertomatta lapsille mitään ja jättäisin ne isän huoleksi, kyllä ne sitten huomaisi, että äidilläkin tekee jotain.

Freudin hömpötyksiä täydellisenä huuhaana?

Freudin hömpötyksiä täydellisenä huuhaana?

Kyse on ihan normaalista varhaiskasvatusteoriasta. Ei misään Freudilaisesta hömpästä. Jos et usko 41:stä tai minua niin kuukeloipa vähän. Tai vielä parempi - mene opiskelemaan yliopistoon. Tai ihan paras mahdollinen juttu - seuraa kahden lapsesi elämää noina ikävuosina.

Ai niin mutta kun eihän sinulla ole lapsia... ;)

Jos saan kielteistä palautetta tytöltäni (7.v) jolla tosi läheiset välit isänsä kanssa, esim. äiti "sun kanssa on tylsää" (johtunee varmaan siitä että olen viimeisillään raskaana, enkä kovin riehakas), koitan laittaa parhaani mukaan huumoria peliin esim. " Niin, ajatteles sitten kun äiti on mummo, kuinkahan tylsä tyyppi minä sitten olen, kun nyt olen jo NÄÄÄIN tylsä? Eihän minulla saa varmaan edes makkaraa leikattua!?" tai jotain muuta hömpänpömppää mikä alkaa naurattamaan lasta, kun aikuinen pelleilee... toimii meillä, sitten nauretaan juttua yhdessä ja tyttö innostuu keksimään hassua tarinaa pidemmälle. Eli tilanne muutetaan kepeämmäksi.



Toki minäkin joskun otan "nokkiini", mutta minusta se on aivan tervettä tietyissä rajoissa, että lapsikin huomaa voivansa pahoittaa aikuisen mielen... siitä seuraa keskustelua mikä taas kasvattaa häntä tulevaan elämäänsä. Lopuksi lapsi alkaa itse potea syyllisyyttä ja tulee halaamaan ja sanoo ettei tarkoittanut tosissaan...

Freudin hömpötyksiä täydellisenä huuhaana?

Kyse on ihan normaalista varhaiskasvatusteoriasta. Ei misään Freudilaisesta hömpästä. Jos et usko 41:stä tai minua niin kuukeloipa vähän. Tai vielä parempi - mene opiskelemaan yliopistoon. Tai ihan paras mahdollinen juttu - seuraa kahden lapsesi elämää noina ikävuosina.

Ai niin mutta kun eihän sinulla ole lapsia... ;)

Minulla on kolme lasta ja tutkinto kasvatustieteistä, kultsi, ja Freud on satusetä opidaalisine vaiheineen.

#43

Ei kukaan välitä ihmisestä, joka anellen ja madellen hakee muiden hyväksyntää. Ei edes lapsi.



Täytyy muistaa, että kenenkään ei pitäisi joutua liikaa kannattelemaan toista. Eli jokainen olemme omasta onnelisuudestamme vastuussa.

Hei Ap! Älä huoli tuo menee ajan kanssa ohi. Siinä saattaa mennä oma aikansa mutta kyllä se siitä.

Pitäkää vaikka joku kerta leffailta tai käykää uimassa. Pelatkaa vaikka Afrikan tähteä. Tsemppiä!

Selvä

Vierailija kirjoitti:

älä ainakaan loukkaannu. Niille saattaa tulla kovin syyllinen olo jos näkevät äidin pahastuvan. Ne sun lapset on vain lapsia, ei ne tahallaan halua sua loukata. Ja muista, että äiti on niille hirvittävän tärkeä vaikka eivät sitä nyt juurikaan osoittaisi.

Jos yrittävät saada aina isän mukaan tekemään kaiken. Esim. jos meinaat pukea haalarit päälle mutta lapsi sanookin, että ei kun isä pukee, niin ole kuin et huomaisikaan. Sanot vain, että kyllä äitikin kelpaa ja jatkat pukemista. Samalla tavalla myös isän pitäisi aina muistaa olla välittämättä ja sanoa, että nyt äiti kelpaa tuohon hommaan.

Tämä kuulostaa jotenki ihan lapsen kirjoittamalta😇

Luultavammin miehesi ei kasvata lapsianne mitenkään ja antaa olla kuin pellossa. Lapset rakastavat rajattomuutta ja arvostelukyvyttöminä tietysti se heille sopii vaikka pitkässä juoksussa se tekee pysyvät vahingot psyykeeseen. Tsemppaa miestäsi kasvattamaan ja laittamaan enemmän rajoja jotta teille ei kehity asetelmaa että äiti on tyhmä vanginvartija ja isä kiva vapauttaja.

Vierailija kirjoitti:

älä ainakaan loukkaannu. Niille saattaa tulla kovin syyllinen olo jos näkevät äidin pahastuvan. Ne sun lapset on vain lapsia, ei ne tahallaan halua sua loukata. Ja muista, että äiti on niille hirvittävän tärkeä vaikka eivät sitä nyt juurikaan osoittaisi.

Jos yrittävät saada aina isän mukaan tekemään kaiken. Esim. jos meinaat pukea haalarit päälle mutta lapsi sanookin, että ei kun isä pukee, niin ole kuin et huomaisikaan. Sanot vain, että kyllä äitikin kelpaa ja jatkat pukemista. Samalla tavalla myös isän pitäisi aina muistaa olla välittämättä ja sanoa, että nyt äiti kelpaa tuohon hommaan.

Mitä vielä! Kyllä äiti saa loukkaantua ja sen näyttää! Mitäs sitten Jos lapsille tulee „syyllinen olo“? Kuuluukin tulla. Ihan vaikeuksissahan päiväkodissa ja tarhassa ollaan näiden pienten hirviöiden kanssa, jos eivät osaa pyytää anteeksi. Se on opittava kotona ja parhaiten sen opettavat vanhemmat. He eivät saa olla lastensa loukkaavien sanojen kohteena, missään iässä! Toivoisin että kaltaisesi lellivanhemmat eivät tänne vastailisi! Älytöntä!