ADD-ihmiset

Kuulosti aika samalta kun add. Sulla saattaa olla. Mulla todettii 5luokalla.

UP

olen viisissä kymmenissä ja todettiin vasta muutama vuosi sitten. Samankaltaisia oireita ollut läpi elämän

Mun miehellä on vastikään todettu add.Oli vaikeuksia saada töitä tehtyä ym. Toimii siis yksityisyrittäjänä. Nyt lääkitys ja tulevaisuus näyttää vähän valoisammalta.

Puolisollani on add. Varmasti voisi olla add. Puolisoni hukkaa usein tavaroita, on jossain asioissa superhyvä, ja ne asiat mitkä kiinnostaa niin voisi keskustella niistä loputtomiin. Ja jos kiinnostuu jostai uudesta, oppii nopeasti ihan huipuksi ja imee kaiken tiedon kuin pesusieni. Ja taas ne asiat mitkä ei kiinnosta,niin ei kykene keskittymään niihin ollenkaan. Ja yksi aika yleinen tunnusmerkki onn se,että unen laatu on erilaista kuin normaalisti. Nukahtaa ihan sekunneista muutamaan minuuttiin,ja jos nukahtamiseen menee esim. viisikin minuuttia niin ei saa kuulemma unta. Nämä nyt itselläni tuli ekana mieleen vierestä seuranneena. Ja juurikin tuo mainitsemasi töiden tekemättä jääminen on tuttua. Juuri ne vastahakoiset asiat jää yleensä kesken! Toisaalta,jos asian kanssa pystyt elää niin diagnoosia ei välttämättä tarvi tehdä. Mutta jos asia vaivaa mieltäsi,niin kannattaa hakeutua neurologille ,luultavasti pääsee vain lähetteellä ellei mene yksityiselle. Diagnoosin saamiseen menee aikaa,meillä eka kerralla asia jäi muutamaksi vuodeksi,kun ei jaksanut asiaan sitoutua. Ja add saa myös lääkityksen käsittääkseni sama lääkitys mitä myös adhd käytetään.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:25"]Puolisollani on add. Varmasti voisi olla add. Puolisoni hukkaa usein tavaroita, on jossain asioissa superhyvä, ja ne asiat mitkä kiinnostaa niin voisi keskustella niistä loputtomiin. Ja jos kiinnostuu jostai uudesta, oppii nopeasti ihan huipuksi ja imee kaiken tiedon kuin pesusieni. Ja taas ne asiat mitkä ei kiinnosta,niin ei kykene keskittymään niihin ollenkaan. Ja yksi aika yleinen tunnusmerkki onn se,että unen laatu on erilaista kuin normaalisti. Nukahtaa ihan sekunneista muutamaan minuuttiin,ja jos nukahtamiseen menee esim. viisikin minuuttia niin ei saa kuulemma unta. Nämä nyt itselläni tuli ekana mieleen vierestä seuranneena. Ja juurikin tuo mainitsemasi töiden tekemättä jääminen on tuttua. Juuri ne vastahakoiset asiat jää yleensä kesken! Toisaalta,jos asian kanssa pystyt elää niin diagnoosia ei välttämättä tarvi tehdä. Mutta jos asia vaivaa mieltäsi,niin kannattaa hakeutua neurologille ,luultavasti pääsee vain lähetteellä ellei mene yksityiselle. Diagnoosin saamiseen menee aikaa,meillä eka kerralla asia jäi muutamaksi vuodeksi,kun ei jaksanut asiaan sitoutua. Ja add saa myös lääkityksen käsittääkseni sama lääkitys mitä myös adhd käytetään.
[/quote]saiko sun puoliso lääkityksen? Mulle lääkäri sanoi että lääkkeet ei auta, enkä ymmärrä miksen voi edes niitä kokeilla vaikka mulla on add ja kaikki tuottaa vaikeuksia. T.yksi add-potilas

Jeps. Mulla diagnoosi 37 vuotiaana.

Todella hyvä aloittamaan, paljon vaikeampaa ellei mahdotonta saattaa loppuun. Innostun todella helposti uusista asioista. Päässä viuhuu tuhat ja yksi suunnitelmaa, ideaa, projektia, analyysiä jne. Just toi, että ryhtyäkseen toimeen, pystyäkseen keskittymän tarvii adrenaliini buustauksen, jonka hankkii sitten jättämällä asiat viimetippaan. Aina ei tosin auta tämäkään vaan koomatila saattaa pahentua entisestään, jolloin todella tärkeätkin asiat jää roikkumaan ja roikkumaan.

Ilman diagnoosia elelin pitkään todella vääristyneen minäkuvan kanssa. Minulla olisi kapasiteettia ja taitoa vaikka mihin -näin muutkin näkevät minut. Mutta resursseja onkin sitten jo paljon rajatummin, ja tätä en vain suostunut näkemään ennenkuin vasta nyt pikkuhiljaa. Eli vaikka jonkun esseen kirjoittaminen on päässäni ihan piece of cake, osaan yhdistellä informaatiota luovasti, rakentaa ajatuksessani hyvän kaaren, käyttää rikasta kieltä jne... Mutta käytännössä ajatusten asetteleminen kaksiulotteiselle paperille on hirvittävän haastavaa. Siihen vielä perfektionismia mukaan, niin... Vuosien saatossa tämä ristiriita on aiheuttanut useamman burnoutin ja muutaman masennusjakson. Ja edelleenkin ihmettelen mihin oikeasti sitten kykenen.

Onnellisia ovat ne add ihmiset jotka työelämässä löytävät sellaisen työmuodon ja työyhteisön, jossa pääsevät käyttämään vahvoja puoliaan ja toiset taas komppaavat niitä heikkouksia. Samoin tietenkin parisuhteessa.

Ap, onnea itsesi hahmottamiseen!

Kuulostat ihan täysin minulta, olen itsekin miettinyt, että voisiko minulla olla se. Vai olenko tosiaan vain laiska ja tyhmä.

Itse olen jälkeenpäin harmitellut, etten opintojeni aikana tehnyt tälle asialle mitään, koska itse opinnot menivät sitten ihan päin seiniä kun en pystynyt keskittymään. Nyt kun en ole enää yths;n palvelujen piirissä, niin ei ole oikein mitään sellaista selkeää kanavaa, mitä pitkin voisi päästä tutkimuksiin, Eli sanoisin, että kannattaa ainakin yrittää päästä tutkimuksiin opiskelijaterveydenhuollon kautta. Jos otat yhteyttä ja mainitset, että nämä ongelmat vaikeuttavat opiskelujen etenemistä, niin varmaan pääset ainakin puhumaan asiantuntijallle, joka osaa kommentoida asiaa jotenkin.

Mulla on lääkitys. Ekaksi olin, että halleluja! Ja miehenikin huomasi eron, kun yhtäkkiä tuosta noin vain sain siivottua ja mikä vielä merkillisempää -paikat pysyi siistinä! Mutta ikävä kyllä tuota positiivista vaikutusta ei läheskään aina enää tule, vaikka olen kokeillut eri määriä ja aikoja. Parhaimillaan lääke auttaa madaltamaan töihin ryhtymisen kynnystä, mikä on todella mukavaa. Mutta jos stressitasoni on erityisen korkea (niinkuin viime aikoina on ollut), ei lääke tunnu auttavan oikein millään. Samoin olen huomannut, että hormoonitasojen vaihtelut vaikuttavat lääkkeeseen (kuukautiskierto ja raskaus).

Nykyisin otan lääkettä vain tarpeeseen ja joskus unohdan sen kokonaan. Olisi ollut kiva jos se olisi ollut sellainen ihmelääke jatkuvasti. Olen käynyt erityisesti adhd ja add ihmisille tarkoitetun mindfulness kurssin ja siitä sain kyllä hyviä välineitä varsinkin stressin vähentämiseen. Harmi vain kun en aina muista tämänkin vaihtoehdon olemassaoloa.

-8

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:25"]Puolisollani on add. Varmasti voisi olla add. Puolisoni hukkaa usein tavaroita, on jossain asioissa superhyvä, ja ne asiat mitkä kiinnostaa niin voisi keskustella niistä loputtomiin. Ja jos kiinnostuu jostai uudesta, oppii nopeasti ihan huipuksi ja imee kaiken tiedon kuin pesusieni. Ja taas ne asiat mitkä ei kiinnosta,niin ei kykene keskittymään niihin ollenkaan. Ja yksi aika yleinen tunnusmerkki onn se,että unen laatu on erilaista kuin normaalisti. Nukahtaa ihan sekunneista muutamaan minuuttiin,ja jos nukahtamiseen menee esim. viisikin minuuttia niin ei saa kuulemma unta. Nämä nyt itselläni tuli ekana mieleen vierestä seuranneena. Ja juurikin tuo mainitsemasi töiden tekemättä jääminen on tuttua. Juuri ne vastahakoiset asiat jää yleensä kesken! Toisaalta,jos asian kanssa pystyt elää niin diagnoosia ei välttämättä tarvi tehdä. Mutta jos asia vaivaa mieltäsi,niin kannattaa hakeutua neurologille ,luultavasti pääsee vain lähetteellä ellei mene yksityiselle. Diagnoosin saamiseen menee aikaa,meillä eka kerralla asia jäi muutamaksi vuodeksi,kun ei jaksanut asiaan sitoutua. Ja add saa myös lääkityksen käsittääkseni sama lääkitys mitä myös adhd käytetään.
[/quote]saiko sun puoliso lääkityksen? Mulle lääkäri sanoi että lääkkeet ei auta, enkä ymmärrä miksen voi edes niitä kokeilla vaikka mulla on add ja kaikki tuottaa vaikeuksia. T.yksi add-potilas
[/quote]

Vaihda ihmeessä neurologia ja pyydä saada lääkitys kokeeksi.
T.aikuinen addi

Oli pakko vielä lisätä tällaiset erityisoireet, joita ilmeisesti useimilla add ihmisillä on: korkea kipukynnys, eikä janon tunnetta! Tuo janon tunteen puuttuminen on erityisen paha, koska kuten eräs psykiatri kertoi, nestehukka vaikeuttaa entisestään aivojen toimintaa. Ottaessani säännöllisesti lääkettä tulen samalla hoitaneeksi tätäkin ongelmaa -juon tuolloin aina vaikka väkisin ison lasillisen vettä pillereiden kera. Korkea kipukynnys on taas ollut ihan hyvä ominaisuus.

-8

Kuulostaa add:ltä ap:lla. Minulla todettiin aikuisena add, kun opinnot eivät edenneet.

Mulla todettiin add ennen kouluikää ja kuulostat ihan multa. Mitään lääkitystä en oo ikinä saanut ja vierastankin kyllä vähän koko ajatusta, meneehän se elämä näinkin, ei ne "terveetkään" nyt mitään täydellisiä ole vaan kyllä siinä arjessa kaikki taplaa tyylillään..

En oo ennen kuullut tosta korkeasta kipukynnyksestä. Ei siis ihme että onnistuin synnyttämäänkin helposti ilman minkäänlaista kivunlievitystä.

Epäilen että mulla saattaisi olla jonkilainen add. Keskittyminen on todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Olen siitä huolimatta valmistunut yliopistosta, mutta tuskaa tuotti... en koe, että vika olisi niinkään älyssä, mutta se keskittyminen. Voi luoja. Ja kodin siistinä pitäminen, ei vaan pysty.

Tietääkö kukaan kuinka kauan diagnoosin saaminen kestää esimerkiksi pk-seudulla? Sain diagnoosin yksityiseltä muutama vuosi sitten, mutta rahatilanteen vuoksi en voi enää käydä samalla lääkärillä eikä terveyskeskus hyväksy yksityisellä tehtyjä testejä.

Miksi te haluatte diagnoosin? Ei ADD saa mitään vammaistukiakaan joten miten luulette elämänne paranevan sillä, että jossain paperissa lukee ADD? Ei sillä diagnoosilla saa myöskään vapautuksia työelämässä.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 19:46"]

Miksi te haluatte diagnoosin? Ei ADD saa mitään vammaistukiakaan joten miten luulette elämänne paranevan sillä, että jossain paperissa lukee ADD? Ei sillä diagnoosilla saa myöskään vapautuksia työelämässä.

[/quote]

Diagnoosin avulla pääsee terapiaan ja/tai sopeutumisvalmennukseen ja saa tarvittavan lääkityksen.

olen myös miettinyt voisiko mulla olla add ja siskoni on myös epäillyt. En saa asioita aloitettua helpolla ja sittenkun saan, jää asioiden viimeiset työt tekemättä, esimerkiksi siivoan kämppääni, huomaan että on vaatteita pienennettävänä jota alan tekemään, jonka kesken alan katselemaan eteen tulleita vanhoja koulutöitä ja yhtäkkiä mitään ei olekkaan tehty loppuun. Todella usein jäljilläni jää hellat ja kahvinkeittimet päälle, vaikka olen yrittänyt olla huolellinen. Uppoudun ja unohdun myös asioihin, esimerkiksi jään selaamaan kännykkää ja huomaan että on mennyt 4 tuntia. Ajattelen jotain asiaa ja unohdan sen samantien. Luonteeltani olen kiltti ja jonkinverran sisäänpäinkääntynyt ja useat saavat minusta kuvan, että olen ajatuksissani. Aloitan aina uusia projekteja ja unohdan ne viikossa, jonka jälkeen mulla on uudet projektit. Koulumenestykseni on aina ollut muita huonompi vaikka olen yrittänyt ja minut on leimattu vain laiskaksi. Mitään kieltä en ole oppinut ikinä ollenkaan. Kuitenkin pidän itseäni aika älykkäänä, tai tunneälykkäänä ja luovana, eli en ole mitenkään tyhmä kuitenkaan. Oon aina miettinyt että mikä mussa on jotenkin vinksallaan:/

Mä olen melko varma että mulla on add. Vaikeuksia keskittyä inhottaviin tehtäviin (siivoaminen, opiskelu), aina ollut. Mulla on vaikeuksia ihmissuhteissa ja mut ymmärretään aina väärin.

Lääkitys olisi tavallaan viimeinen oljenkorsi, vaikka diagnoosilla ei tavallaan mitään tee.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 19:46"]

Miksi te haluatte diagnoosin? Ei ADD saa mitään vammaistukiakaan joten miten luulette elämänne paranevan sillä, että jossain paperissa lukee ADD? Ei sillä diagnoosilla saa myöskään vapautuksia työelämässä.

[/quote]

Jos mulle todettais ADD en ikinä tulis käyttämään sitä tekosyynä millekään, "En oo nyt voinu tehdä töitä, ku mullahan on tää ADD" (paitsi ehkä siivoomattomuudessa;)) vaan se olis ennen kaikkea helpotus itselleni ja omaan minäkuvaan, että oonkin ihan ok-ihminen, vaikka en välttämättä toimikaan yhtä systemaattisesti ja järjestelmällisesti kuin muut. Ai vapautuksia työelämästä? Ou nou, päinvastoin. Jos saisin diagnoosin ja ehkä jotin lääkitystä ja keskusteluapua niin vois toimia opiskeluissa ja työelämässä noin miljoona kertaa tehokkaammin. /Ap.