mitä ongelmia kolmas lapsi tuo?

kun kaikki vauvantarvikkeetkin on valmiina. Minä taas sanoisin omasta vinkkelistäni että jokainen lapsi lisää niitä kuluja aika melkoisesti. Esim. meillä lapset harrastavat musiikkiopistoa, mikä on mielestäni ihan tavallinen harrastus. Yhden lapsen kulut ovat noin 700 euroa vuodessa + soittimen huolto, nuotit jne. joten sen verran se kolmas musikantti ainakin kuluja meillä lisää. Ruokaa menee murrosikäisille aivan valtavasti, kasvuvauhti on hurja, kengät ja housut ovat jatkuvasti pienet jne. Alle kouluikäisenä selviää varmasti aika pienillä kuluilla, kun vaatteet voi kierrättää, harrastuksia tuskin paljon on, ja ruokaakaan ei juuri kulu. Sitten kun ollaan yläasteella tai lukiossa, niin tilanne on ihan toinen.

Ei tullut ongelmia kolmannesta eikä kyllä neljännestäkään : )

En minäkään ymmärrä sitä että se kolmas muka menisi siinä sivussa. Kyllä minä olen jo alusta alkaen joutunut ostamaan jotain uutta tälle kolmannellekin. Nyt kun hän on yli 3v niin toki hänellekin haluaa välillä ostaa jotain jos kerta isommatkin saavat jotain:). Ja miksi kuopuksen pitäisi aina kulkea isoveljen kulahtaneissa vaatteissa? Kenkiäkään en ylipäätään haluaisi kierrättää ja kengät ovat aika kalliita! Jos nytkin syksyllä ostaa kolmelle normihintaiset HYVÄT talvikengät niin helposti menee yli 150 €... Siis ajatelkaa, 900 mummonmarkkaa!

Sain aina kaikki vaatteet kahden isosiskon jälkeen. Vanhimmalle ostettiin aina laadukkaita vaatteita uusina, jotka olivat vielä kohtuullisessa kunnossa kakkoselle, ja minä sain sitten kuluneet ja nuhjaantuneet vaatteet. Enkä koskaan päässyt valitsemaan omia vaatteitani, vaan aina perin ne mitä oli 5 vuotta aiemmin isosisko valinnut. Sama juttu lähes kaikissa muissakin tavaroissa.



Harrastuksissa kävi sama juttu. Esikoinen pääsi moniin kalliisiinkin harrastuksiin (ratsastus, soittotunnit musiikkiopistossa, tennis, balettitunnit), minä en sitten päässyt enää oikein muuhun kuin koulun koriskerhoon, joka oli tuolloin ilmainen. Vanhemmillani ei ollut varaa maksaa 3 lapsen ratsastustunteja, ja kun esikoinen oli jo harrastuksessa niin pitkällä, ei sitä raaskinut keskenkään jättää. Kyllähän minä pikkusiskona sen ymmärsin, ja siksi etsin jotain edullisempia harrastuksia itselleni.



Ymmärrän, että vanhempani eivät tehneet tätä tarkoituksella tai kiusallaan. Tilanne vain oli se, ettei vanhempani olleet mitenkään rikkaita. Ja kun esikoinen halusi esim. harrastuksia tms, niin vanhempani eivät huomioineet, että parin vuoden kuluttua pitäisi maksaa sama harrastus kolmelle lapselle.



Halusin tuoda tämän näkökulman lähinnä heille, jotka väittävät ettei kolmas lapsi lisää kuluja merkittävästi. Ei ehkä vauva-aikana lisääkään, mutta teininä kolme lasta maksaa kolme kertaa sen mitä yksi lapsi!

ja samanlaisia kokemuksia löytyy: lähinnä näin että esikoiselle ja toiselle vanhemmilla oli vielä varaa kustantaa uudet pyörät ja myöhemmin esim. lukion kirjat. Myös sisäänpääsymaksut yms. tansseihin tai konsertteihin he saivat. Veljelleni ostettiin mopo, minulle ei.



Sitten kun itse tulin teini-ikään ei rahaa ollut mihinkään enää. Kesätyörahoilla kustansin lukion kirjat. Vaatteet ostin itse. Mopoa en saanut enkä autoakaan (sisaruksiani auttoivat kyllä).

Myös kodin siisteystaso laski huimasti kolmannen lapsen jälkeen. Olen aika tarkka kodin siisteydestä ja sain hallittua yleisen järjestyksen kahden lapsen kanssa jokseenkin toimivasti. Kolmas lapsi syntyi sektiolla ja olin pitkään kipeä. Tottahan nautin vauvasta, mutta kotimme kaaos alkoi jossain vaiheessa ahdistaa. Nykyisin en saa asuntoa pysymään järjestyksessä tai puhtaana edes yhtä kokonaista viikkoa!

Meille kävi niin, että ajattelimme, että kyllä se kolmas siinä jo rutiinilla menee. Sitten kävikin niin, että hänellä on synnynnäinen sairaus, joka vaatii hoitoa. Auto-ongelma tuli myös, kyllä meille ainakin perus perheauto kävi ahtaaksi. Ja rauhasta on loputkin mennyttä. Jos joku kolmesta on mummulassa niin heti huomaa eron. Kolmas riitti, sen jälkeen piuhat poikki pistettiin ja ei ole kaduttanut. En antaisi yhtään lapsistani pois, mutta en tekisi kuin kaksi jos olisin tämän järjenjuoksun kanssa varustettuna alkamassa perhesuunnittelua.

niin se vaan on!

Myös kodin siisteystaso laski huimasti kolmannen lapsen jälkeen. Olen aika tarkka kodin siisteydestä ja sain hallittua yleisen järjestyksen kahden lapsen kanssa jokseenkin toimivasti. Kolmas lapsi syntyi sektiolla ja olin pitkään kipeä. Tottahan nautin vauvasta, mutta kotimme kaaos alkoi jossain vaiheessa ahdistaa. Nykyisin en saa asuntoa pysymään järjestyksessä tai puhtaana edes yhtä kokonaista viikkoa!

Toki silloin kun lapset (erityisesti pienin) ovat hoidossa niin talo pysyy puhtaana mutta heti vapaapäivän jälkeen meillä on kyllä tosi sotkuista ja tavaraa esillä:(. Jo se että päivän aikana pitää valmistaa monta ateriaa pistää keittiön mullin mallin. Roskaa pöydän alle jne. Pienin 3v vaihtaa vaatteita jatkuvasti ja joka paiakssa on siksi puoliksi käytettyjä vaatekasoja.. Leluja siellä sun täällä. Voihan tuollaiselle 3v:lle yrittää jotain järjestystä pitää yllä, mutta aika turhaa on.

Hyvä kun saa talon pidettyä "näyttelykunnossa" edes muutaman tunnin päivässä.

luo mitään huippu-uraa siinä sivussa, keskityn kyllä nyt ihan tähän perheeseen, teen sen ihan omasta halustani ja hyvillä mielin. Voisiko ajatella, ettei ihmisarvoa mitata titteleillä ja lompakon paksuudella...? Minun elämäni ei ole suorittamista, vaan lasten kanssa päivä kerrallaan elämistä, ja tämä on ihan hyvä elämä. Ja isoa lapsilaumaa ei hoideta "siinä samassa", vaan tämä on nyt tällä hetkellä minun elämäni tärkein tehtävä ja vastuu. Tarkoitin vaan sanoa, että jos haluaa ajatella vain sitä, mitä ongelmia lapsista tulee, niin kyllähän niitä keksii, minä mielummin etsisin niitä hyviä puolia, pyykkivuorista ym. selviää kyllä jos muuten lapsia haluaa, samoin taloudellisista jutuista.



Ja todellakin ison lapsilauman kans on välillä todella rankkaa, mutta jokaisen elämässä on joskus rankkaa, oli lapsia tai ei. Enkä halua vähätellä pienempien perheiden juttuja, mutta minun mielestäni siinä mennään metsään, jos koitetaan keksimällä keksiä, mitä huonoa voi s lasten mukana elämään tulla.



Mutta jokaisellahan on täysi vapaus valita, miten tätä elämää eteenpäin elää, minä olen valinnut näin.



se 7:n lapsen äiti

Kun kaks mahtuu yhtäaikaa vaikka kainaloihin mutta kolmas ei. No nykyään me ollaan kyllä sitten epämääräisessä kasassa kaikki joten ei tuo ole oikein ongelma. Jos talossa on tarpeeksi tilaa ja on sopivan iso auto niin ei se kyllä juuri ongelmia tuo kolmaskaan lapsi.

..enemmän vaatteisiin, takkeihin, luistimiin, suksiin, ruokaan ym.ym. Ja luultavasti kaikki haluavat teininä oman huoneen. Siivottavaa + pyykkiä enemmän. Kolmas tahtoo jäädä leikkien ulkopuolelle jos on enemmän ikäeroa. Vaativat enemmän huomiota ja kaikille sitä pitäisi antaa tasapuolisesti.

Hän ei ole se iso ja kykenevä eikä se pieni ja hemmoteltava (näin kärjistäen), vaan aina se huono ja ylimääräinen ja kärsii roolistaan, vaikka kuinka siihen keskitymme. Toki luonnekin vaikuttaa, mutta kyllä keskimmäiset monesti jäävät väliinputoajiksi. Itse suosisin parillista lukumäärää, jotta kaikill aolisi kaveri, mutta eipä meillekään enää neljättä tule.



Toki rahanmeno nimenomaan esim. harrastusten ja harrastusvälineiden myötä kasvaa, työtä kotona ja huolenpitoa läksyjen yms merkeissä on tosi paljon ja yksilöllistäkin aikaa pitäisi joskus ehtiä jakaa. Vaan eipä ehdi. En silti mitenkään harmittele sitä, että kolme teettää niin plajon, sillä jokaiselta myös saa ja kaikki ovat, kukin omalla tavallaan, rakkaita ja tärkeitä.



Tavalliseen elämään eniten vaikuttaa tuo matkustamisen hankaluus. Me reissaamme paljon ympäri maailmaa ja hotellihuoneiden löytäminen on tosi vaikeaa. Aika usein neljällekin löytyy huone, mutta viisi mahtuu aniharvoin. Joo, onneksi joskus löytyy huoneistohotelleja tms tai sit lapset nukkuvat kaikki kahden hengen vuodesohvassa poikittain... Vielä onnaa, kun eivät ole ihan täysimittaisia! Kaikki tarjoukset on aina 2+2 ja se on tosi ärsyttävää!

kätilö vetää sieltä kohdusta myös ylimääräisen parin käsiä äidille. =)

ekan kanssa ihmettelin kuin pärjään kun niitä on 2, kahden kanssa ihmettelin kuin pärjään kun niitä on 3, nyt kun on neljäs tulossa luotan siihen että asiat taas lutviintuu.



se on hyvin paljon kiinni vanhempien asenteesta kuinka pärjää ja tuleeko ongelmia.

jos kokee ongelmaksi sen että on yksi enemmän puetettavana aamuisin ja lähtiessä jonnekkin tai sen yhden pyykkimäärä on liian suuri tai et se syö liikaa niin kait niistä sitten saa ongelman aikaiseksi.



neljän kanssa nyt vain ei lähdetä extempore tai käydä mäkkärissä joka kauppareissulla jne....mutta tarviiko sen olla ongelma?

nyt vain ei lähdetä extempore tai käydä mäkkärissä joka kauppareissulla jne....mutta tarviiko sen olla ongelma?

Ja kun valinnanvaraa on, niin meillä on vain kaksi lasta. Niiden asettamat vaatimukset ja rajoitteet riittävät meille.

MEillä ei mitään suurempia "ongelmia" kolmannen lapsen myötä, pikkulapsiaika sujunut varsin kivuttomasti. Siis sitä normaalia lasten hoitoa, kotitöitä ym., mutta eivät ne mitään suurempia ongelmia ole olleet.



Nyt lasten kasvaessa alkaa häämöttää kokonaan uusi ongelma-alue: äidin taksipalvelu. Vanhimmalla on harrastuksia (musiikki ja liikunta), jotka vaativat kuljetusta useita kertoja viikossa. Keskimmäisellä on toistaiseksi ollut vain kaksi harrastuskertaa viikossa (molemmat liikunta), mutta tulevat lisääntymään syksyllä ainakin joksikin aikaa. Ja kuopus varmaan liittyy samaan joukkoon isompana. Ovat kaikki musikaalisia ja liikunnallisia lapsia, joten toistaiseksi olemme halunneet tukea harrastuksia. Toki rahallinenkin satsaus on merkittävä, mutta onneksi tulomme sen sallivat. Olen itse vielä kotona, joten kuljetuksetkin on ollut mahdollista hoitaa, vaikka koko porukka onkin useimmiten mukana. miehellä pitkät työpäivät, joten toistaiseksi ei ole juuri osallistunut...



Mutte kyllä mietityttää, miten hoidamme homman tulevaisuudessa, varsinkin sitten kun itsekin palaan töihin. Lapset sen verran nuoria (7, 4 ja 2), etteivät itse voi vielä kulkea tai pienimmät jäädä yksin kotiin isomman harrastusreissun ajaksi. Vanhin menee syksyllä kouluun ja toivottavasti alkaa vähitellen liikkua itsenäisestikin, mutta en kyllä vielä arvaa häntä laittaa yksin ilta-aikaan harrastukseen menemään... Kimppakyytejäkään ei toistaiseksi ole ollut saatavilla.



Kahden kanssa ongelma olisi ollut hieman helpommin hallittavissa.

ettei moneen vuoteen saada järjestettyä mitään sellaista perheen yhteistä harrastusta, johon kaikki voisivat osallistua

kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle.



Hotellihuonetta koko perheelle vaikea löytää, laivassa ei mahdu yhteen hyttiin.

kolmen lapsen perheet ovat niitä onnettomimpia. Kiinnostais mielettömästi, vaikka kyllähän tää ketju jo tuo sen esiin, että aika synkkäähän se elämä on kolmen kanssa

Esikoinen on jo poissa kotoa ja toivottavasti omillaan siinä vaiheessa, kun kuopus vasta suunnittelee harrastamisia.

Meillä oli rahat tiukemmalla kuin esikoinen oli pieni, joten todennäköisesti käy niin, että kuopus saa enemmän materiaa.

Sain aina kaikki vaatteet kahden isosiskon jälkeen. Vanhimmalle ostettiin aina laadukkaita vaatteita uusina, jotka olivat vielä kohtuullisessa kunnossa kakkoselle, ja minä sain sitten kuluneet ja nuhjaantuneet vaatteet. Enkä koskaan päässyt valitsemaan omia vaatteitani, vaan aina perin ne mitä oli 5 vuotta aiemmin isosisko valinnut. Sama juttu lähes kaikissa muissakin tavaroissa.

Harrastuksissa kävi sama juttu. Esikoinen pääsi moniin kalliisiinkin harrastuksiin (ratsastus, soittotunnit musiikkiopistossa, tennis, balettitunnit), minä en sitten päässyt enää oikein muuhun kuin koulun koriskerhoon, joka oli tuolloin ilmainen. Vanhemmillani ei ollut varaa maksaa 3 lapsen ratsastustunteja, ja kun esikoinen oli jo harrastuksessa niin pitkällä, ei sitä raaskinut keskenkään jättää. Kyllähän minä pikkusiskona sen ymmärsin, ja siksi etsin jotain edullisempia harrastuksia itselleni.

Ymmärrän, että vanhempani eivät tehneet tätä tarkoituksella tai kiusallaan. Tilanne vain oli se, ettei vanhempani olleet mitenkään rikkaita. Ja kun esikoinen halusi esim. harrastuksia tms, niin vanhempani eivät huomioineet, että parin vuoden kuluttua pitäisi maksaa sama harrastus kolmelle lapselle.

Halusin tuoda tämän näkökulman lähinnä heille, jotka väittävät ettei kolmas lapsi lisää kuluja merkittävästi. Ei ehkä vauva-aikana lisääkään, mutta teininä kolme lasta maksaa kolme kertaa sen mitä yksi lapsi!