mitä ongelmia kolmas lapsi tuo?

tai enää bussit kulje.. täällä päin vähennettiin niin ettet pääse kun jonnekkin joskus.

Uskallatteko laittaa eka-tokaluokkalaisen HKL:n busseilla/metrolla pitkiä matkoja, tai jos pitäis vaihtaa liikennevälinettä..? Tuskin!

Kyllä on karuksi mennyt lapsista puhuminen =(





Nykymaailma oppii mittaamaan meidät ihmisetkin jo rahassa..että olemmeko "kannattavia" hankintoja vaiko emme??





Luojan kiitos, vanhempani eivät pitäneet talouttaan mittarina kolmatta lasta ajatellessaan. Muuten olisin itse jäänyt tähän maailmaan syntymättä.

Ei olleet meillä ns.rikkaat olot lapsuudessa, en käynyt hienoissa harrastuksissa tms. Mutta olenpa minä ainakin oppinut arvostamaan pieniäkin asioita. Opin myös arvot työhön, että raha ei tipu taivaalta. Ja hyvin olen elämässäni pärjännyt =)





Itselläni nyt 4- ja 2-vuotiaat tytöt. Kolmannesta kuumeilua silloin tällöin. Jarruna vain oma jaksaminen.. Huolena, että riittääkö omat voimat ja pystynkö olemaan ns.hyvä äiti kolmelle lapselle, jotta heistä kasvaisi tasapainoisia ja onnellisia aikuisia.



Raha-asiat puntarissa viimeisinä.



Ensimmäisen kanssa pelotti koko vauvan kanssa pärjääminen, toisen kanssa murehdutti, josko "teen väärin" esikoista kohtaan, kun "vien häneltä aikaani pois" ..kyllä on jälkeenpäin naurattanut nuo murheet =)

Asiat tuppaavat järjestymään. Että aina riittää kysymyksiä ennen raskautta, ja antaako niiden kysymysten nousta esteeksi raskaudelle/lapselle, se on jokaisen oma päätös.



Aina riittää pohdintoja tuntematonta kohtaan.



Mutta karua on, jos raha estää lasten saannin =( Toki pitää miettiä, pystyykö tarjoamaan lapselleen perustarpeet: ruokaa, juomaa, vaatteita, sairaanhoidon, hellyyttä, hoivaa, rakkautta.

Eivät lapset vaadi päästä niihin ns.hienoihin harrastuksiin yms, jollei heille opeteta sellaisia arvoja. Ja pettymykset kuuluvat elämään jo pienestä; aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa.





Tärkein puntari on kuitenkin isä ja äiti. Että molemmat haluavat jälkikasvua, oli kyse sitten monennesta lapsesta hyvänsä. Ja juuri tuo perustarpeiden täyttäminen. Niillä pärjäilee oikein loistavasti =)





Tämä kirjoitukseni on minun katselmukseni asiaan. En moiti ketään enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Kirjoitus ei ole kenellekään henkilökohtaisesti osoitettu. Toivoisin kuitenkin, että ajatukseni herättäisivät ihmiset ajattelemaan asioita muultakin kantilta, kuin ongelmaiselta..toki alkuperäinen kysymys koski nimenomaan ongelmia, mutta pahalta tuntuu nuo negatiiviset pohdinnot. Näin siis minulla.





Kesäterveisin:

"Se kolmas pyörä" =D

Mä aina mietin, että miten joku jaksaa kahden tai kolmen lapsen kanssa. Oma aikahan siinä jää minimiin, eikä mitään kivoja halpoja reissujakan pääse tekemään noin ison katraan kanssa. 😳

Koulut yms joutuu käymään useamman kerran läpi, aina jonkun lapsen vanhempainiltoja yms. Ja aina joku kipeänä. Ja kauhea sotku ja meteli ja sekamelska.

Siinäpä syitä, miksi meidän perheeseen ei sitä toista tai kolmattakaan lasta tule.

Minä sain aikanaan miehen mukana 3 lasta. Kaikki loppui kesken. Raha, aika, tila, kaikkien hermot, varsinkin lasten äidin. Varmistakaa nyt ainakin että liitto kestää sen aikaa että saatte kaikki koululaisiksi. Uusperheessä/yksinhuoltajana kolme on aivan liikaa, jos sattuu kiinnostamaan joku muukin kuin jatkuva kaaos. Lapsetkin jäävät koko ajan paitsi paljosta. No, toki jos on elämäntapa hyvin kotikeskeinen ja lapsirakas, ja resurssit kunnossa, niin mikäs siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on karuksi mennyt lapsista puhuminen =(

Nykymaailma oppii mittaamaan meidät ihmisetkin jo rahassa..että olemmeko "kannattavia" hankintoja vaiko emme??

Luojan kiitos, vanhempani eivät pitäneet talouttaan mittarina kolmatta lasta ajatellessaan. Muuten olisin itse jäänyt tähän maailmaan syntymättä.

Ei olleet meillä ns.rikkaat olot lapsuudessa, en käynyt hienoissa harrastuksissa tms. Mutta olenpa minä ainakin oppinut arvostamaan pieniäkin asioita. Opin myös arvot työhön, että raha ei tipu taivaalta. Ja hyvin olen elämässäni pärjännyt =)

Itselläni nyt 4- ja 2-vuotiaat tytöt. Kolmannesta kuumeilua silloin tällöin. Jarruna vain oma jaksaminen.. Huolena, että riittääkö omat voimat ja pystynkö olemaan ns.hyvä äiti kolmelle lapselle, jotta heistä kasvaisi tasapainoisia ja onnellisia aikuisia.

Raha-asiat puntarissa viimeisinä.

Ensimmäisen kanssa pelotti koko vauvan kanssa pärjääminen, toisen kanssa murehdutti, josko "teen väärin" esikoista kohtaan, kun "vien häneltä aikaani pois" ..kyllä on jälkeenpäin naurattanut nuo murheet =)

Asiat tuppaavat järjestymään. Että aina riittää kysymyksiä ennen raskautta, ja antaako niiden kysymysten nousta esteeksi raskaudelle/lapselle, se on jokaisen oma päätös.

Aina riittää pohdintoja tuntematonta kohtaan.

Mutta karua on, jos raha estää lasten saannin =( Toki pitää miettiä, pystyykö tarjoamaan lapselleen perustarpeet: ruokaa, juomaa, vaatteita, sairaanhoidon, hellyyttä, hoivaa, rakkautta.

Eivät lapset vaadi päästä niihin ns.hienoihin harrastuksiin yms, jollei heille opeteta sellaisia arvoja. Ja pettymykset kuuluvat elämään jo pienestä; aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa.

Tärkein puntari on kuitenkin isä ja äiti. Että molemmat haluavat jälkikasvua, oli kyse sitten monennesta lapsesta hyvänsä. Ja juuri tuo perustarpeiden täyttäminen. Niillä pärjäilee oikein loistavasti =)

Tämä kirjoitukseni on minun katselmukseni asiaan. En moiti ketään enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Kirjoitus ei ole kenellekään henkilökohtaisesti osoitettu. Toivoisin kuitenkin, että ajatukseni herättäisivät ihmiset ajattelemaan asioita muultakin kantilta, kuin ongelmaiselta..toki alkuperäinen kysymys koski nimenomaan ongelmia, mutta pahalta tuntuu nuo negatiiviset pohdinnot. Näin siis minulla.

Kesäterveisin:

"Se kolmas pyörä" =D

Tänä päivänä tiedostetaan että synnyttämistään lapsista on itse vastuussa. Ennen lapsia tehtiin vanhuudenturvaksi ja osa kuoli pois. Lapsi toi leivän taloon. Nykyään holtittomasta lisääntymisestä seuraa syrjäytyminen ja kaikki maksetaan veronmaksajien vähistä rahoista. Kyllä rahan pitäisi olla ensimmäisiä kysymyksiä, että onko varaa elättää lapsensa. Ennen voitiin myydä ja laittaa kerjuulle. Maapallon ylikansoittuminenkin on ihan relevantti kysymys.

Eipä juuri mitään uusia ongelmia mitä ei kahden kanssa jo olisi ollut. Kuitenkaan ei siinä ole kuin kaksi kerrallaan pieniä jos ei nyt ihan lapsi/9kk tahtia pullauttele. Meilläkin on ollut tuo että kolmea ei esim. minun äiti jaksa kerralla hoitaa (reippaita poikia kaikki), mutta onneksi voi hajauttaa muille isovanhemmille.

Autoon mahtuu kolme siinä kuin kaksikin, taloudellisesti ei tule muuta lisää moneen vuoteen kuin ruoka ja päivähoitomaksut. Harrastukset isompana sitten maksaa tietysti saman kuin muillakin.

Neljäs lapsi olisi se kipuraja kun pitäisi vaihtaa auto ja talo, puhumattakaan siitä ettei itse jaksettaisi enempää.

Pienenä en juuri eroa huomannut, mutta lasten kasvaessa kulut totisesti nousevat. Kolmea teini-ikäistä poikaa ei enää survota mitenkään tavallisen henkilöauton takapenkille. Tilava katumaasturi tai useampipaikkainen auto on välttämättömyys, jos perheenä tehdään matkoja autolla. Ruokalasku moninkertaistuu. Jossain kohtaa tulee tilanne, että kaikkien kolmen tietokoneita ja puhelimia täytyy päivittää uudempaan samaan aikaan. Lomareissussa ei riitä meille enää kaksi huonetta, sillä 190-senttinen  17-vuotias "lapsi" ei paljon hotellin sohvasängyllä nuku. 

Kun tulee ikää, ei enää jaksa vauva-arkea yhtä hyvin kuin nuorena miehenä. Onneksi vaimo on reilusti nuorempi, jolloin voin jättää osan vauvanhoidosta ja kotitöistä hänelle. Kolme lasta sopii minulle.