En käsitä, miksi koiranpelkääjiä on niin paljon...ihmisissä?!
Ymmärrän kyllä, jos on omakohtaisia kokemuksia vihaisen koiran puremisesta tai on oppinut lapsesta asti omilta vanhemmiltaan, että koiria pitää pelätä.
Mutta nämä muut? Kertokaahan, mikä koiruleissa oikein pelottaa?
Kommentit (33)
ja sen lisäksi ihan liikaa näkee huonosti kohdeltuja, huonosti koulutettuja, hermostuneesti ja aggressiivisesti käyttäytyviä koiria liikenteessä.
kun tulin äidiksi kuusi vuotta sitten aloin aristamaan isoja koiria ja se jatkuu edelleen. varmaan jotain äidinvaistoa.. harmittaa, kun tyttäreni mummo omistaa nykyään ison koiran ja enkä uskaltaisi päästää tytärtäni enää sinne.
Kamalinta tässä on se, että asutaan uudella omakotitaloalueella(= pensasaidat olemattomat ja pihat avonaisia) ja kaikki lähinaapurit pitävät koiriaan vapaina pihoillaan. Yhdellä naapurilla on saksanpaimenkoira, tietääkö joku ovatko nämä mahdollisesti arvaamattomia? Meillä juuri kävelemään alkanut lapsi ja senkin vuoksi pelottaa tosissaan. Itsellä myös omakohtaisia kokemuksia vihaisista koirista lapsuudessa.
koiria joita omistajat eivät hallitse,vaan koirat tekevät mitä haluavat. Mielestäni on ilo katsella hyvin koulutettua koiraa, mutta pelkään koiria jotka eivät ole omistajansa hallinnassa eli eivät tottele käskyjä.
Minä olen saanut pelkoni lapsuudesta kun mäyräkoira puri minua käteen. Teini-ikäisenä naapurin koira oli vapaa ja ajoin polkupyörällä heidän talonsa ohi ja koira lähti seuraamaan minua ja omistaja kiljui vain pihalla, noh koira tarttui lahkeeseeni, kaaduin ja sain tikkejä käteeni.
Eli monta huonoa kokemusta on saanut minut arastelemaan...
takia.
Joitakin vuosia sitten pyöräilin kaikessa rauhassa töihin, kun tien toiselta puolelta pihasta ryntäsi saksanpaimenkoira ja iski hampaansa reiteeni.
Pihassa seisoi vielä kaksi muuta koiraa, portit auki eikä ihmisiä missään.
Ihan vaan välihuomautuksena, kun saa vaikutelman, että huonoja kokemuksia just ko rodusta.
Ei kaikki halua parhaaksi ystäväkseen karvakasaa joka kuolaa ja sotkee ja hyppii ja haisee pahalle. Mä en aidosti pidä koirista. Ne on niin älyttömiä vouhottajia ja kertakaikkisen vastenmielisiä otuksia etten vain pidä niistä. En pelkää, mutta inhoan ja kierrän kaukaa.
Ja meitä kaltaisiani koiraninhoajia on muuten paljon. Sitä ei vaan koirien omistajille kohteliaisuudesta kerrota. Omistajat luulevat usein inhoa peloksi, sillä heidän ajatusmaailmaan ei sovi etteikö joku palvoisi heidän haisevaa karvakasaansa.
en voi sietää koiria! Hajukin jo oksettaa, aina ovat tunkemassa kuonoa jalkoväliin, hyppimässä päälle, kuolaavat, sotkevat. Yäk :(
että ONNEKSI olen allerginen koirille ja myös kissoille, ettei minun tarvitsekaan tykätä. ;)
Juuri eilen sain kauhean allergisen reaktion, kun kaveri on ottanut kissan. Kävin heillä kylässä, enkä edes koskenut kissaan,olin eri huoneessa, mutta valvoin koko yön, kurkkua poltti, ihoa kutitti ja vedin allergialääkkeitä...
Ei kaikki halua parhaaksi ystäväkseen karvakasaa joka kuolaa ja sotkee ja hyppii ja haisee pahalle. Mä en aidosti pidä koirista. Ne on niin älyttömiä vouhottajia ja kertakaikkisen vastenmielisiä otuksia etten vain pidä niistä. En pelkää, mutta inhoan ja kierrän kaukaa. Ja meitä kaltaisiani koiraninhoajia on muuten paljon. Sitä ei vaan koirien omistajille kohteliaisuudesta kerrota. Omistajat luulevat usein inhoa peloksi, sillä heidän ajatusmaailmaan ei sovi etteikö joku palvoisi heidän haisevaa karvakasaansa.
moni kehuu sun lasta/lapsia, vaikka todellisuudessa ei pidä niistä yhtään, ei vaan viitsi ja kehtaa sanoa sellaista ääneen.
No, mua ei ole koira purrut ikinä. Mutta jonkun sortin kammon sain koiriin kun kaveriani puri koira naamasta, sillin kun oltiin lapsia. Kaveri sai tikit naamaan ja vieläkin on arpi muistuttamassa siitä episodista.
Sen jälkeen olen aina vähän kammonnut polkupyöriä.
Sen jälkeen olen aina vähän kammonnut polkupyöriä.
Otan osaa..kyllä tosta varmasti traumat saa. Sun pyörähän on varmasti omasta mielestäsi elävä olento?
haukkuu ja nyhtää omistajan hihnaa aina kun poljen ohi. Harrastan maastopyöräilyä ja usein koiriin törmää yllättäen metsäpolulla. Varsinkin irrallaan olevat koirat ovat pelottavia. Ajaakko suosiolla päälle vai pysähtyäkö syötäväksi?
mutta syyn sain tietää vasta aikuisiällä. Aloi äitini kanssa juttelemaan koirista ja hän kertoi, että ollessani 2-vuotias naapurin iso koira hyppäsi päälleni ja kaatoi minut maahan. Varmaan johonkin alitajuntaan jäänyt tuo, vaikken sitä itse muistanut. Nyt olen opettelemalla opetellut pelostani eroon. Matkaa kyllä on vielä..
Muutamalla kaverilla on isoja koiria, niitä en niin paljoa, mutta kuitenkin. Pienet koirat on ihan jees, niitä kohtaan en tunne pelkoa.
Mua on purrut kerran koira ja toinen koira hyökkäsi vasten mutta ei purrut, raapaisu jalkaan kyllä tuli ja se ei ollut ihan pieni. Itse olin silloin lapsi.
Mä uskon että koirapelosta voi päästä eroon, mutta se vaatii työtä.
Itse olen koiranomistaja, ja tykkään periaatteessa "aina" koirista. Mutta jos pitäisi arvata mikä pelon takana on, niin paras arvaukseni olisi että huolimattomat ja välinpitämättömät omistajat ovat saaneet hankittua koirille yleisesti maineen arvaamattomina, mahdollisesti purevina "puolipetoina". Siis koiranisännät/emännät, jotka eivät anna ympäristölle sitä kuvaa, että koira on hallinnassa - tai että joskus on, joskus ei...
ei ne aggressiiviset/käytöshäiriöiset koirat mitenköön harvinaisia ole.
Itseäni ei ole koira purrut mutta veljeäni puri naapurin saksanpaimenkoira, kun veljeni oli vasta 2-vuotias ja istui lastenistuimessa pyörän takana (ei siis voinut mitenkään härnätä).
Karjalan karhukoira tappoi kissamme kotipihallamme.
Itselläni on jäänyt elinikäiset traumat, kun Helsingin Kauppatorilla kävi saksanpaimenkoira kimppuuni. Olin 3-vuotias.
Koiria pelkääviä olisi huomattavasti vähemmän, jos vastuullisia koiranomistajia olisi enemmän.
Itse olen vanhemmiten päässyt koirapelostani eroon. Asuin vaihtarina perheessä, jossa oli kolme isoa koiraa (mm. Newfoundlandin koira ja labbis). Lisäksi olen oppinut pelkäämätöntä suhtautumista mieheltäni, joka on todellinen koiraihminen.
söin jäätelöä naapurin koiran vieressä.
Koira yritti napata jätskiäni ja kun vetäsin sen hänen kuonon edestä, osui koiran hammas lähelle silmääni. Arpi on vieläkin.
Tykkäsin koirista kovasti ja yritin napata toista naapurin koiraa "omakseni". Koira säikähti ja puraisi.
Nyt minulla on onneksi ollut jo monta vuotta oma koira, joten ei tarvitse vieraita koiria tähyillä.
Vaikea kuvitella, että eläisi koirapelossa tällaisessa maailmassa, jossa koira on ihmisen paras ystävä ja niitä on KAIKKIALLA!
mainitsemiasi.
Minä ainakin pelkään koiria koska saksanpaimenkoira puri minua kun olin lapsi. Koiran omistaja oikein houkutteli minua silittämään koiraa ja kun ojensin käteni koira puraisi.
Lisää negatiivista tunnetta koiria kohtaan tuli kun naapurin irrallaanoleva saksanpaimenkoiranpentu hyökkäsi pihallemme, ajoi talutushihnassa olleen kissani puuhun, josta kissa lopulta tippui ja kuoli myöhemmin vammoihinsa.
Useita kertoja vieraat koirat ovat myös hyppineet rinnuksilleni ja lianneet vaatteeni. Ja se on ollut koirien omistajien mielestä ihan kamalan suloista ja ihanaa kun koira tulee pusimaan.
Näiden kokemusten vuoksi ei luota ettei koira purisi vaikka omistaja sanoisi mitä ja vaatteitani suojellakseni yritän välttää hyppiviä koiria. Usein koiran nähdessäni jähmetyn pelosta jos koira tulee suoraa päin.