En käsitä, miksi koiranpelkääjiä on niin paljon...ihmisissä?!

lapsena meillä oli kotonakin koira.

Sitten 2 isoa hovavarttia (voi olla väärin kirjoitettu) hyökkäsi kimppuuni ja puri, vaikka ne olivat omistajansa hihnassa, omistaja ei voinut mitään. Tein rikosilmoituksen ja sain korvauksia, mutta koirat asuvat edelleen naapurustossa (poliisin mukaan ei kannata yrittää saada niitä lopetettavaksi, koska ei kuitenkaan onnistuisi). varmaan opetan lapsenikin pelkäämään niitä.

lapsena meillä oli kotonakin koira. Sitten 2 isoa hovavarttia (voi olla väärin kirjoitettu) hyökkäsi kimppuuni ja puri, vaikka ne olivat omistajansa hihnassa, omistaja ei voinut mitään. Tein rikosilmoituksen ja sain korvauksia, mutta koirat asuvat edelleen naapurustossa (poliisin mukaan ei kannata yrittää saada niitä lopetettavaksi, koska ei kuitenkaan onnistuisi). varmaan opetan lapsenikin pelkäämään niitä.

Silti pelkään vieraita koiria. Syy on juuri se että mua myös on koira purrut kun olin lapsi. Mun koira pelko ei ole mitenkään hysteeristä, mutta vieraat koirat kierrän kaukaa, eikä mua kiinnosta silitellä niitä yhtään tai mitään muuta.

Silti pelkään vieraita koiria. Syy on juuri se että mua myös on koira purrut kun olin lapsi. Mun koira pelko ei ole mitenkään hysteeristä, mutta vieraat koirat kierrän kaukaa, eikä mua kiinnosta silitellä niitä yhtään tai mitään muuta.

mutta en erityisesti pidäkään niistä.



Minulla on harvoin tuulipukua päälläni ja hyvin usein kun koiran tapaa olisi hyvä että olisi varustautunut likaisilla ulkoiluvaatteilla, sillä hyvin harvat koirat voivat vastustaa minua hypimättä tai ainakin kuolaamatta.

niitä naapurustossa olevaa kahta jotka hyppivät ja yrittävät käydä kaikkien ohikulkijoiden päälle naisomistajansa roikkuessa mukana naama punaisena kiljuen..

Mutta varmaan lapset sitten oppivat pelkäämään muitakin koiria kun ovat näitä aikansa vältelleet.

Kyllä suhtaudun kaikkiin tuntemattomiin koiriin nyt hieman varoen, enkä juokse avosylin rapsuttamaan niitä, enkä aio antaa lastenikaan tehdä niin.

mutta en erityisesti pidäkään niistä. Minulla on harvoin tuulipukua päälläni ja hyvin usein kun koiran tapaa olisi hyvä että olisi varustautunut likaisilla ulkoiluvaatteilla, sillä hyvin harvat koirat voivat vastustaa minua hypimättä tai ainakin kuolaamatta.

Mies ja lapset halusivat koiran. Mä otin eri roduista selvää ja luin paljon koirankoulutus-oppaita.

Mummolassani oli myös koira josta lapsena pidin paljon, koira oli kiltti ja se on jotenkin jäänyt takaraivoon että ei kaikki koirat kuitenkaan ole vihaisia.

pelokkaita koiria, jotka yrittävät puolustautua kaikkea vastaan, ja pelkään koiria jotka eivät ole omistajien hallinnassa.



Hyvin eli johdonmukaisesti kasvatettuja koiria en pelkää.

ja kaikki lapset ovat hermoraunioita, kun pelkäävät koiria niin paljon. (juoksevat takapihalle joka ikinen kerta, kun joku kävelyttää koiraa heidän talonsa ohi)



Mitään traagista ei kuulema ole tapahtunut ikinä heille, kun kysyin asiaa.

Äiti vaan on tartuttanut tehokkaasti oman koirapelkonsa ja nyt lapsetkin saavat kärsiä tästä äidin traumasta. Surullista, kun vaikeuttaa turhaan lasten elämää ja pääsevätkö siitä ikinä eroon isompanakaan?

Mies ja lapset halusivat koiran. Mä otin eri roduista selvää ja luin paljon koirankoulutus-oppaita. Mummolassani oli myös koira josta lapsena pidin paljon, koira oli kiltti ja se on jotenkin jäänyt takaraivoon että ei kaikki koirat kuitenkaan ole vihaisia.

lapsille on pakko opettaa, ettei sitä taloa lähellekään saa mennä. Siitä voi syntyä koirapelko, mutta en voi ottaa riskiä, että kauniin pikkutyttöni kasvot raadeltaisiin.



Ihan hullua muuten, että suuren kaupungin omakotialueella aitaamattomalla pihalla joku ottaa oikeuden pitää rottweileriaan vapaana! On sanottu kauniisti useat kerrat, mutta ei mitään tehoa. Pelkään, että jonakin päivänä jotakin sattuu. Jollakin tavalla ymmärrän vapaat koirat maaseudulla, mutta että kaupungissa!

Sen verran pistin hanttiin että en isoa koiraa halunnut ja halusin koiran josta ei lähde karva. En ole katunut valintaa, vaikka on toi aikamoinen luupää välillä :)