Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että mies "ärsyttää" lähes koko ajan?
15.06.2009 |
Meillä on takana pitkä parisuhde ja kolme lasta. Arki sujuu miten sujuu, kaikesta joudumme selviämään itse, ei ole apujoukkoja.
Lähinnä mua mietityttää se, että miksi nykyään koen miehen ärsyttävänä lähes koko ajan? Siis ikäänkuin halveksun häntä hänen tekemistään asioista tai tekemättömistä asioista.
On ikäänkuin kunnioitus olisi poissa. Näen mieheni liian kilttinä, lähinnä muita kohtaan, ei perhettään. Esim. jos joku soittaa ja haluaa palveluksen hän kyllä menee, vaikka minä olisin sairaana ja tarvitsisin lasten kanssa apua tai muuten vain väsyneenä lasten tai arjen hoitamiseen. Ei siis osaa sanoa muille ei. Tuollainen selkärangattomuus ärsyttää yli kaiken! Mies ei siis koskaan sanoisi muille syyksi sitä, että hänen esim. pitää olla lasten kanssa koska "lapsillehan aina löytyy hoitaja". Niin kuka, ei meillä ole ulkopuolisia apuja?
Kaikki arkemme pyörii HÄNEN työnsä ympärillä, sekin ärsyttää. Minullakin on yhtä tärkeä työ, silti tunnen että minä uhraan enemmän ja hoidan enemmän kotiaskareita. Mies on aika saamaton ja huono suunnittelemaan asioita ja siksi koen että arkikin toimii huonosti. Esim. usein hän lähtee töihin myöhään (hänellä on mahdollisuus valita), mikä johtaa siihen että joutuu tekemään iltaisin töitä = minä yksin lasten kanssa enkä koskaan voi sopia mitään menoja. Tuosta olemme puhuneet lukemattomia kertoja, mutta ei hän mitään muutosta saa aikaiseksi. Toki jos oikein sanon että klo 17 minä lähden kotipihasta ja sä tuut kotiin niin silloin hän tulee. Mutta jos tietää että mä olen kotona niin ei ehkä tule kuin vasta klo 19.
Joskus tuntuu että koko miehen olemus ärsyttää!
Kommentit (44)
Miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä joka myös hoitaa kaikki kotihommat jos mies ei ehdi/halua/kykene.
Lakkaa siis olemasta itsestäänselvyys ja älä myöskään tee kaikkea yksin vaan teette yhdessä tai molemmille omat kotihommat. Älä pyytele ja ano vaan ilmoita selkeästi että nyt on niin että JOKA TIISTAI sinä menet vaikka jumppaan ja myös menet ja mies hoitaa lapset ym.
Kerro myös asiallisesti että nyt loppuu täysihoitolan pyöritys ja tästä lähtien koko perhe osallistuu...myös lapset..arjen pyörittämiseen. Ja kun kaikki osallistuu niin teille jää aikaa tehdä jotain kivaakin yhdessä perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohteena. Nyt kannattaisi kuvitella itsensä sen miehen asemaan. Mikä tökkii? Miksi? Kyky empatiaan on hyvä lähtökohta parisuhteelle.
Tosiasia on, että sinulla ei ole paljoakaan hyvää sanottavaa lastesi isästä. Kyllä toinen ihminen sen vaistoaa, eikä se teitä ainakaan lähennä.
Vastasin puhelimeen kun kirjoitin. :D
Kummastii muuttuu miehen käytös kun saa parempaa kuhtelua. En tarkoita sitä, että miehesi huono käytös olisi sinun vikasi, vaan siihen on mahdollista vaikuttaa positiivisella asenteella. Tämä toimii myös lasten kanssa.
Kummastii muuttuu miehen käytös kun saa parempaa kuhtelua.
Mutta kuinka paljon ihminen jaksaa yrittää ja yrittää? Tarkoitan, että kysyjän mies on (ärsyttävän) vastuuton oman perheensä suhteen, ja vaimon pitäisi vain parantaa ja parantaa. Jos hän kykenee siihen, niin mikäpä ettei, mutta joskus tuntuu, että naisille annetaan juuri tämäntyyppisiä ohjeita: jos miehesi on hankala, ole hänelle mukavampi. Jos miehesi on laiska, kehu häntä entistäkin enemmän (minkä ansiosta?) ja miehet saavat ikäänkuin mennä vapaamatkustajina. Odotetaan, että naiset tekevät kaiken parisuhteen eteen. Kukaan ei ehdottele miehille, että "jos vaimosi ei osallistu perhe-elämään, ala kehua häntä entistä enemmän ja huomioi sekin vähä mitä hän tekee!"
Jaan alkuperäisen tunteen. Meillä syyt ovat osin erilaisia, osin samojakin, mutta tuttu tunne. Juuri äsken mietin, kannattaako olla yhdessä tyypin kanssa, joka ärsyttää minua niin vimmatusti niin usein. Kunnioittamista on kyllä Luoja tietää harjoiteltu, mutta kun se kunnioitus pitäisi kai jotenkin ansaitakin. On vaikeaa kunnioittaa ihmistä ihan vain hyvästä sydämestä.
Kai te rakkaat siskot ymmärrätte, että ei se parisuhde yleensä alun alkaen ole tässä jamassa, vaan meilläkin on oltu yhdessä nuoresta saakka - vuosikaudet. Ei siis 5 vuotta, eikä edes 10 vuotta vaan paljon enemmän. Molemmat ovat kasvaneet ja muuttuneet, myös elämänarvot. Ihmiset omaksuvat tietyt roolit ja tavat toimia niin perhe-elämässään kuin työssäänkin, ja niitä on aika vaikeaa muuttaa ilman omaa tahtoa. Nämä ovat vaikeita asioita, ja itsekin harkitsen jälleen parisuhdeterapian aloittamista.
Puntarissa on oma perhe, perheen hyvinvointi, ydinperheen arvo, ja toisaalta oma kyky venyä, antaa anteeksi ja kyky rakastaa myös pyyteettömästi. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni ärsyttää usein ja kyllä siihen syitäkin löytyy. Saamaton, ajattelematon jne jne...
Tiedän kuitenkin, että sellainen epämääräinen arjen hankaluus ja vihamieliset ajatukset miestä kohtaan johtuvat kaikkein eniten siitä, että oma oloni on huono. Siirrän itseinhon inhoksi miestä kohtaan.
Eli: Mieti mitä haluat itse tehdä oman elämäsi parantamiseksi. Miten tulisit onnellisemmaksi, miten eläisit sillä tavalla että voit olla tyytyväinen itseesi? Siis ei mitään epärealistista, vaan sellaista, että miten voisit paremmin ja onnellisemmin nykyisessä elämässäsi. Tarvitsetko enemmän unta, liikuntaa, uuden harrastuksen, jonkin uuden kikan arjen pyöritykseen tms? Olet onnen arvoinen, keskity siis välillä itseesi äläkä muihin.
Ja sitten ota vastuu omasta onnestasi ja elä onnellisena ja lakkaa syyttämästä toisia. Toisten ihmisten inhmilliset puutteet lakkaavat ärsyttämästä niin kauheasti ja tuntuu myös helpommalta sanoa suoraan mitä tarvitsee. Nimimerkillä kokemusta on.
Paljon varmaan juuri johtuu siitä, että itse olen tyytymätön useisiin elämänaloihin. Myös siihen etten osaa enkä voi ottaa aikaa itselleni. Osittain myös syytän tietysti tästä miestä koska hänellä on niin epämääräiset työajat että minun on vaikea esim. aloittaa jokin harrastus. Tottahan mä voin yrittää sopia että jokaiselle maanantaille teen sitä ja tätä, mutta sitten käy sääliksi miestäkin jolla paljon töitä ja pitäisi ehtiä tehdä sitä ja tätä just sinä iltana kun mulla on jokin harrastus.
Vaikea se on myös mun venyä ja venyä ja ymmärtää miestä. Kun tuntuu että sen muutoksen on aina tultava MINUSTA. Toinen vain porskuttaa entiseen tapaansa. Esim. hoitajaa lapsille ei hommaisi koskaan ellen minä pyytäisi. Meillä kun ainoana hoitajana on miehen äiti. Toki voisin itsekin hänelle soitella mutta... Ja se ärsyttää että mies olettaa voivansa mennä sinne sun tänne, koska olenhan mä aina täällä kotona lasten kanssa kuitenkin...
Saamattomuus miehessä ärsyttää kai eniten. ETtä tarvitsee patistelua. Joskus tunnen itseni miehen äidiksi. Ihmekös se kun anoppi ei ole mitään koskaan lapsiltaan vaatinut. Kuinka sellainen lapsi voisi oppiakaan itsenäiseksi kun on aina passattu?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kolmessa parisuhteessa ja todennut että kaikki nämä miehet ovat olleet enammän tai vähemmän itsekkäitä joten olen tullut siihen tulokseen että parempi on olla yksin kun tästä viimeisestä suhteesta pääsen niin siihen se myös jää .
Olen ollut kolmessa parisuhteessa ja todennut että kaikki nämä miehet ovat olleet enammän tai vähemmän itsekkäitä joten olen tullut siihen tulokseen että parempi on olla yksin kun tästä viimeisestä suhteesta pääsen niin siihen se myös jää .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin omasta kynästä! Erosin tuosta syystä esikoisen isästä, kun tyttö oli vuoden. Oli joitain muitakin syitä, kuten se, etten rakastanut enää. Nyt olen uusperheellinen ja taloudessa 5 lasta. Mies käyttäytyy juuri noin, vaikka itsellänikin tärkeä työ yrittäjänä. Olen päättänyt, että kestän. Lapset Enää Vähän Aikaa Pieniä. Sitten ehdin itsekin. Miehet on on suurin osa tollasia, vaikka alussa eivät. Ei ne tajua ei osaa.
Arvostuksen puute(koettu) on suurin syy pettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patistelu? Haluaisitko itse että mies haluaisi sinun toimivan arjessa HÄNEN tavallaan ja hän patistelisi sinua kokoajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen veikkaatte ap:n tilanteen olevan nyt?
Miehet noin niin kuin yleisesti ärsyttävät naisia. Kuten naiset miehiä. ;-) ;-)
Uskomatonta, että jollain on aivan sama tilanne kuin itselleni, toisaalta tuntuu myös tosi pahalta että monissa perheissä ei voida hyvin vaan sinnitellään. Tässä oli monta hyvää pointtia, tosiaan muakin ärsyttää mieheni varmasti myös sen takia, että oon todella tyytymätön itseeni - lähinnä sen takia että en uskalla vaan lähteä. Tuntuu kuin toistaisin samaa kaavaa, kuin mun omat vanhemmat, joiden olisi pitänyt erota, mutta eivät meidän lasten takia ole eronneet.
Onko tää sitä, et parishteeseen ei panosteta tarpeeksi? Annetan vaan mennä ja elellään sitä omaa elämää ja jossain vaiheessa huomataan, et eihän tässä ole enää mitään yhteistä. Lapset vie aikaa ja tilaa parisuhteelta ja sit kuun sitä aikaa ois taas, ni huomataan parisuhteen tila. Oisko tällasesta kyse?
Kuulosti tuo aloittajan teksti vähän liiankin tutulta. Mieheni on mukava tyyppi, mutta saamaton. Asioista saisi hänen kanssaan keskustella ja jauhaa ja jauhaa... eikä mikään koskaan muutu kuin hetkeksi. Kohta huomaan taas tyhjentäväni tiskejä, kahlaavani läpi suurta pyykkivuorta, tekeväni ruokaa, huolehtivani lapsista ja koirista. En ymmärrä kuinka mieheni ei vaan saa mitään aikaiseksi. Seksiäkään ei ole ollut enää kuukausiin, eikä minulla ainakaan ole miestäni kohtaan haluja.
Mulle tämä tilanne valkeni lapsen saannin jlk. Ennen sitä sain (jälkeenpäin ajateltuna minä olen ollut selkeästi se kodin hoitaja koko suhteemme ajan) hyvin hoidettua kahden aikuisen ja kahden koiran taloutta. Lapsen kanssa kaikki on mutkikkaampaa ja vaatii suunnittelua sekä järjestelmällisyyttä. Olen pyöritellyt ajatusta erosta, mutta en tiedä pärjäisinkö taloudellisesti. Taas toisaalta ajattelen lastamme... Toisaalta olen myös nuori äiti, joten saattaisin löytää vielä onnen ja saada tyttärelleni ihanan isäpuolen? Vaikeitahan nämä asiat ovat, sitä ei voi kukaan kiistää. Tosiaan me olemme vielä alle 30 v aviopari.
Oli helpottavaa huomata että muillakin on samanlaisia ongelmia; ettei ole yksin maailmassa tilanteessa yksin parisuhteessa jossa toinen ärsyttää. Meidänkin perheessä mies ei osaa mitään, ei kykene päättämään asioista eikä anna arvostusta perheen jäsenille, ei puhu, ei kerro eikä kysy ikinä minulta mitään. Sellaista välinpitämättömyyttä aivan kaikessa perheen yhteisistä ja minun asioista. Hänen käytöksen tuloksena on se että koko hänen olemus ärsyttää minua valtavasti. Olen sinnikkäästi yrittänyt jaksaa ja pelastaa suhteemme, aivan tuloksetta. Olemme 40 v. ja meillä on yhteisiä pieniä lapsia. Sanoin suhteemme pelastusyrityksilleni viime kesänä stop ja soitin perheterapiaan, joka jonotuksen jälkeen on alkanut syyskuussa. Nyt kun terapia on jatkunut pari kuukautta päätin erota koska tästä huonosta suhteesta en saa yhtikäs mitään hyvää, enkä enää odota muutoksia. Kerroin päätökseni miehelleni ja yllätys yllätys hän ei haluakaan erota vaan haluaa muuttua. Voiko mies muuttua jos oikeasti sitä haluaa? Hän pyytää minulta ohjeta ja opastusta niissä tilanteissa joissa hän toimii väärin. Kuuluuko aikuisten elämään antaa toiselle aikuiselle joka arkiasiasta ohjeitä? Meidän lapsille jakelen niitä helposti mutta mieheltä odotan aikuisempaa käyttäytymistä.
Mies pyysi kuukauden aika jolla hän korjaa asiat. Voiko näin isoon muutokseen uskoa?
Minun mieheni käyttäytyy hyvin, mutta ärsyttää silti. Menen heti huonolle tuulelle kun mies tulee kotiin, koska alkaa ärsyttämään. Yritänkin paeta aina toiseen huoneeseen ettei ärsytys kasvaisi hallitsemattomiin sfääreihin.
Epäilen että ärsytys johtuu siitä ettei parisuhdetta ole, vaan olemme kuin sisko ja veli. Koen että miehen takia minulla ei voi mitään parisuhdetta ollakaan ikinä. Oman mieheni kanssa en enää edes halua sitä kun en kestä koko miehen läsnäoloa. Mies ei halua erota.