Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että mies "ärsyttää" lähes koko ajan?
15.06.2009 |
Meillä on takana pitkä parisuhde ja kolme lasta. Arki sujuu miten sujuu, kaikesta joudumme selviämään itse, ei ole apujoukkoja.
Lähinnä mua mietityttää se, että miksi nykyään koen miehen ärsyttävänä lähes koko ajan? Siis ikäänkuin halveksun häntä hänen tekemistään asioista tai tekemättömistä asioista.
On ikäänkuin kunnioitus olisi poissa. Näen mieheni liian kilttinä, lähinnä muita kohtaan, ei perhettään. Esim. jos joku soittaa ja haluaa palveluksen hän kyllä menee, vaikka minä olisin sairaana ja tarvitsisin lasten kanssa apua tai muuten vain väsyneenä lasten tai arjen hoitamiseen. Ei siis osaa sanoa muille ei. Tuollainen selkärangattomuus ärsyttää yli kaiken! Mies ei siis koskaan sanoisi muille syyksi sitä, että hänen esim. pitää olla lasten kanssa koska "lapsillehan aina löytyy hoitaja". Niin kuka, ei meillä ole ulkopuolisia apuja?
Kaikki arkemme pyörii HÄNEN työnsä ympärillä, sekin ärsyttää. Minullakin on yhtä tärkeä työ, silti tunnen että minä uhraan enemmän ja hoidan enemmän kotiaskareita. Mies on aika saamaton ja huono suunnittelemaan asioita ja siksi koen että arkikin toimii huonosti. Esim. usein hän lähtee töihin myöhään (hänellä on mahdollisuus valita), mikä johtaa siihen että joutuu tekemään iltaisin töitä = minä yksin lasten kanssa enkä koskaan voi sopia mitään menoja. Tuosta olemme puhuneet lukemattomia kertoja, mutta ei hän mitään muutosta saa aikaiseksi. Toki jos oikein sanon että klo 17 minä lähden kotipihasta ja sä tuut kotiin niin silloin hän tulee. Mutta jos tietää että mä olen kotona niin ei ehkä tule kuin vasta klo 19.
Joskus tuntuu että koko miehen olemus ärsyttää!
Kommentit (44)
Hei, viestin nro 21 kirjoittaja (ja ehkä 5), jaksoit venyä veilä pitkään aikaa. Mikä on loppujen lopuksi eron syy? Onko miehesi yrittänyt muuttua, mutta se ei oikein onnistunut hänen puolelta? Tai sinä et enää halunnut jatkaa? Vai kuinka siellä kävi?
Minua ei niin paljon pelota itse ero vaan mietityttää että mies väittää haluavansa muuttuua ja korjata asiat. Voiko tähän uskoa? Voiko ihmisellä olla motivaatiota riittävästi? En tiedä. Enkä tiedä meneekö ärsytys ohi kun ja jos mies muuttuu. Onko kellään kokemusta?
Mieheni ei käytä mitään aineita, on töissä, ei käy vieraissa. Nämä ovat aivan hienot asiat joitsessään. Mutta nämä ovat ainoat hänen plussat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vaan sanella vihdoinkin tiukat ehdot. Sanoa, että yrittämisen aika on nyt ohi ja että nyt on pakko tulla muutos tai tulee ero.
Luin joskus että 3-4-kymppiset naiset ovat todella ärsyyntyneitä ja kokevat paljon kiukkua. Itse tunnistan tästä itseni. Olen 3-kymppinen nainen, lapsi pieni ja mies ärsyttää. Ärsyttää se saamattomuus, työssä käy mutta kun tulee kotiin, istuu tietokoneelle ja siinä istuu mykkänä. Käyttäytyy kuin minä olisin kodin ja lasten ykköshoitaja ja hän vasta varalla. Murjottaa kun pakotan joskus tekemään kotitöitä. Lapselle antaa kaiken periksi, minä saan olla se joka rajoittaa ja kasvattaa. Kun mietin näitä, verenpaine alkaa nousta ja raivo kertyy. Riitelystä ei kuitenkaan ole ollut hyötyä, mies vaan murjottaa enemmän. Eli mitä teen? Eroanko, vai nielen kiukkuni, teen kaiken itse? Oikeasti epäilen, että saan syövän tms. jos joudun tekemään täällä kaiken kun herra ei voi edes kalsareitaan huolehtia pyykkikoriin.. Ei se homma vaan se raivo, kun se on epäoikeudenmukaista.
(Ja ei, ei se aluksi ollut ihan tuollainen, tai vähän kyllä mutta siinä oli hyviä puolia enemmän silloin, siis 15 vuotta sitten..)
Mä oon niin kypsä kanssa tähän parisuhde touhuun..on 1.5v ja vastasyntynyt vauva jamonta vuotta suhdetta. Periaatteessa kaikki ihan jees mutta mä en jaksa ton ukon vittuilua ja hyviä vitsejä kokoajan. ..ei vittu naurata kun vittuilee että saa mut huonolle tuulelle päivittäin ja sitten hän on hyvällä tuulella. Kiitoksia vaan.mä en taas itse alistu tollaseen paskaan niin pakko kuitata takaisin..itken usein sen takia koska tuntuu että ollaan isä ja tytär eikä mitään rakastavaisia. Jos olis rahaa niin voi olla etten tässä suhteessa olisi pitkään...en tiiä...armoton vitutus ja eniten surettaa tää mihin on jouduttu..eipä naurata enää..
Vierailija kirjoitti:
Miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä joka myös hoitaa kaikki kotihommat jos mies ei ehdi/halua/kykene.
Lakkaa siis olemasta itsestäänselvyys ja älä myöskään tee kaikkea yksin vaan teette yhdessä tai molemmille omat kotihommat. Älä pyytele ja ano vaan ilmoita selkeästi että nyt on niin että JOKA TIISTAI sinä menet vaikka jumppaan ja myös menet ja mies hoitaa lapset ym.
Kerro myös asiallisesti että nyt loppuu täysihoitolan pyöritys ja tästä lähtien koko perhe osallistuu...myös lapset..arjen pyörittämiseen. Ja kun kaikki osallistuu niin teille jää aikaa tehdä jotain kivaakin yhdessä perheenä.
Minkä neuvon antaisitte tähän kun meillä mies jättää kaikki astiat levälleen pöydälle, yritän korjata aina omani, mutta mies jättää ne ajelehtimaan kunnes on kaaos tiskipöydällä ja
korjaan ne, olen huomannut, että mies vain odottaa niin kauan, että korjaan ne, pitäisikö minun vain antaa olla ja jättää ne ajelehtimaan.
Kyllä voin korjata välillä, mutta tämä toistuu säännön mukaisesti joka päivä.
Mies voisi edes joskus tulla vastaan. Olenko tyhmä kun yritän erotella omat astiani hänen käyttämistään ja laittaa ne koneeseen. Kyllä minusta toisenkin pitäisi voida laittaa omat astiansa. ettei toiselle jää valtavaa kekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoo suomen tulli terveisiä katajanokalle"
Hah... kuulostaa ihan minun mieheltäni, onko sinulla minun mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä takia se on niin vaikeaa erota,jos toinen vituttaa koko ajan? Eikö ole yksin onnellisempi. Minä en edes muuta yhteen nykyisen mieheni kanssa. Näin pysymme onnellisina. Tapailemme kun siltä tuntuu. Sexiä on noin 1-2 kertaa viikko. Hyvin piisaa. Ei tarvitse nukkua ukon vieressä. Ei kestää sen tapoja. Pesee omat pyykkiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltti mies ärsyttää? No ottappa mies joka kittaa olutta ja käyttää henkistä - ja fyysistäväkivaltaa niin ei tarvitse mäkättää.
:) Ja sitten ihmetellään, kun äijä lähtee kävelemään tai löytää toisen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on myös kotona saamaton, ja ne harvat kerrat kun on ollut lapsen kanssa kahdestaan, asunto on kuin pommin jäljiltä. Rikkinäisiä tavaroita joka puolella, kun hän ei viitsi kieltää lasta, koska silloin lapsi itkee ja kiukuttelee. Antaa siis mieluummin lapsen rikkoa tavaroita ja levitellä kaiken ympäriinsä.
Siivotessaan sitten heittää hyvääkin tavaraa pois, siis jotain tärkeitäkin pikku esineitä. Jos huomaan roskiksessa esim. jonkun tärkeän tavaran tai lapselle mieluisen lelun, ja huomautan siitä, niin mies vaan tokaisee "no se on mun tapa siivota, täällä on liikaa tavaroita muutenkin".
Ja sit sellainen "joo, ihan kohta..." Kaikki tehdään "5 min. päästä", "ihan just kohta"...eli ei välttämättä ikinä, kun se homma ehtii unohtua odotellessa, tai minä olen jo tehnyt sen.
Ja vaikka mitä muuta.
Mutta muuten on hyvä mies, vaikka tietyt asiat saa mun verenpaineen nousemaan...
Hei nyt vasta löysin kun osasin oikeilla halusanoilla hakea :)
Onko täällä vielä näitä naisia paikalla?
Mua niin ottaa päähän tuo mies. 1.5v lapsi ja tuntuu etten kestä miestä.
Töissä käy ja töistä harrastuksiin ja ihmettelee kun sanon että on liian vähän tytön kanssa.
Itse hoidan yöt ja päivät ja toki joskus mieskin. Mutta usein katsoo lapsen kanssa tv:tä, padia tai tietokonetta. Istuu sohvalla.
Ihmettelee kun on sotkuista kun ei itse siivoa ja olen ajatellut että minä siivoan itseni ja tytön mutta aikuinen mies hoitakoon omat jälkensä.
Mies valittaa kun nalkutan mutta ei ymmärrä että ei se sanominen ja etenkin useampaan kertaan ole mukavaa, mielummin katsoisin kun asiat tapahtuvat oma-alotteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ärsyttää mies joka sohvalla lojuu ja juo kaljaa. Ei osaa hoitaa raha-asioita. Katsoo jatkuvasti urheilua. Ei tartu omatoimisesti kotitöihin. Ylipäätään täytyy patistaa asioita tekemään.
Meillä myös 3v ja 6v lapset. Mies pelaa jatkuvasti pleikkaria kotona, ei innostu lähtemään tekemään mitään perheen kesken. Joskus saattaa kokata ruuan ja silloinkin voi tulla kiukuttelua siitä kun tietty paistinpannu ei ole juuri puhtaana hänelle valmiiksi. Viime aikoina alkanut tuntumaan, että mieheni naama vituttaa enemmän kuin hymyilyttää. Aamulla olen tyytyväinen kun hän poistuu kotoa ja iltapäivällä kun palaan, alkaa kohta taas ärsyttämään. Sitten kun olen tarpeeksi kyrpiintynyt lyön napit korville ja kuuntelen musiikkia, siinä vaiheessa mies alkaa hätiköiden laittamaan astioita ja pyykkejä, minkä jälkeen palaa taas pleikkarin pariin.
Aiheesta on keskusteltu useampaan otteeseen, mutta en jaksa enää nalkuttaa. Jos aikuinen ihminen ei osaa pitää taloudesta huolta niin täytyy rueta miettimään miehen palauttamista omien vanhempiensa huomaan. En tiedä kauanko jaksan katsella vielä tuollaista poikamaista käytöstä, kuitenkin jo 7-8 vuotta oltu yhdessä eikä kehitystä näy. En koe enää minkään näköistä intohimoa miestäni kohtaan.
Ärsyttää 24/7. Ärsyttää jo tavallaan etukäteen, että kohta taas jatkuu sama paska. Sama paska kaikin puolin haluttoman, tunteettoman ja reagoimattoman ihmisen kanssa.
Mielestäni hän voisi jäädä edes päiväksi jonnekin mutta älytä sen, että lapsi pitäisi tuoda ajoissa kotiin.
En olisi uskonut, että sellainenkin pitäisi vääntää rautalangasta mutta toisaalta niinhän joka asia pitää, eikä mene perille siltikään.
Minulla on semmonen "äitin pilalle passaama" tapaus joka ei tiennyt suhteemme alussa edes mihin vessaharjaa käytetään. Laiska ja parisuhteessa älypuhelimensa kanssa. Turhaa on tuommosen kanssa haaveilla koskaan mitään omakotitalo/mökkeilyelämää kun tuskin viitsisi edes halkoja hakata. Minun kontolleni yksin jäisi kaikki ruumiillisempi työ. Pitää minua nyt jo sisäkkönä eikä kestä ikinä kuulla totuutta. Vittumaista välinpitämättömyyttä! Lähtisin jos voisin ja kyllä vielä joku päivä voinkin!
Vuosikausia oltu yhdessä ja viime aikoina on alkanut ällöttää miehen hygienia, haju, hengitys, nieleskely, suu auki ruuan mussutus...
Liittyykö tää jotenkin ikääntymiseen!?
Onpas vanha ketju pinnalla. Minullakin on aika samanlaisia ajatuksia, paitsi nyt koronan ja kotoa työskentelyn myötä tilanne on pahentunut.
Teemme kumpikin töitä kotoa, ja mies menee suoraan sängystä koneen eteen aamulla. Ei syö, ei harjaa hampaita, ei vaihda vaatteita. Sitten hän valittaa nälkäänsä ja olettaa minun tekevän hänelle aamupalaa ja lounasta. Hän myös venyttää työpäivänsä iltaan asti, jolloin minä olen se joka käy kaupassa ja tekee ruuat. Illat menee puhelimella tai pelaillessa.
Mä en ole ihan varma olenko aikanaan kirjoittanut tämän ketjun viestin nro 5 - se kuulostaa ihan minulta, mutta toivottavasti en, sillä jos jo noin monta vuotta olin tuota mieltä niin on aika surullista että erosin vasta tänä kesänä. Tietysti tiedän että olin onneton kauan, mutta en muistanut että noin kauan. Ehkä se oli joku toinen.
En tiedä onko se normaalia että puoliso ärsyttää ihan koko ajan, mutta oli normaalia tai ei niin on kyllä aivan taivaallinen tunne päästä siitä jokahetkisestä ärsytyksestä eroon. On ihanaa olla eronnut, vaikka etukäteen ajatus pelotti niin paljon että hillosin sitä vuosikaudet saamatta mitään aikaiseksi.