Onko 2-vuotiaan kanssa yhtä kitinää vai tuntuuko vaan siltä?
joo, tässä mietin, että näenkö asiat vaan niin kielteisesti latautuneena, kun tuntuu, että 2-vuotiaan kanssa aamusta iltaan kitinää, kun mikään ei onnistu ja suju - uhmakausi hyvin voimakas nyt. Onhan ihan mukavaa ja hauskaa leikkiäkin välillä. Ulkoillaan paljon ja se on hermolepoa minulle:-)
Kovasti kehun, tuen ja kannustan ja sylittelen aina kun vaan mahdollista - toki välillä hermostun minäkin. Lapsi ollut jo vauvana hyvin tempperamenttinen ja, no "vaativa".
Vai olenko liikaa "paaponut", kun niin vähän viihtyy itsekseen? Kotiäitinä olen ja töihinmenoa miettinyt oman jaksamisen kannalta...
Kommentit (3)
ja tosiaan ihan mahdotonta kun molemmat roikkuu mun jaloissa päivät pitkät. ainoa, milloin ovat rauhassa, on pihalla. ja tänäänkin sataa joten koko päivä huutoa ja "äiti, mä haluun sitä ja tota". Vielä pahemmaksi tilanteen tekee se, jos lapsi on tarhassa. Siellä kun ohjataan sitä leikkiä niin paljon että lapsi ei enää osaa(tai halua) leikkiä yksin.
Onhan se kahden vuoden uhma vähän sellaistaaamusta iltaan kitinää. Menee onneksi ohi ja kohta sinulla on mallikkaasti käyttäytyvä pikkuinen niin, ettet itsekään ole uskoa muutosta :) Jos siis pidät linjan kasvatuksessasi, etkä ala antamaan periksi.