Kriisistä kriisiin..

ymmärrän paitsi tuota, että teet kriisiä siitä kun ystäväsi ovat vasta perustamassa perhettä..



Mä en tajua mitä sun ystävien lasten teko sulle kuuluu. Eikös se ole heidän oma ongelmansa eikä sun?



Veikkaisin, että sulla on kokonaisuudessaan ikäkriisi, jossa nyt satut ottamaan kaiken muunkin kriisinä siihen lisäksi.



Mä olisin sinuna tyytyväinen siihen, että on edes ne kaksi lasta, vaikkei enempää tulisi niin onhan tuo kaksi lasta tyhjää huomattavasti paljon parempi, joten miksi siitä ottaa kriisiä?



Ikää tulee - se on tosiasia ja sille ei voi mitään.



Ja se peilikuva.. Tee sille jotain, jos ja kun ei kerta miellytä. Hyvin yksinkertaista.

ystävien perheenperustaminen aiheuttaa kriisin kateuden muodossa. niillä on vasta edessä se mikä mulla jo takana. onnellinen olen kahdesta riiviöstäni, mutta se ei poista haikeutta siitä että tämä on nyt tässä. ei enää vauvoja. ikäkriisiä kai..

tuo on hyväksyttävä selitys.

Tuo muutosta elämään, muutosta peilikuvaan, näytät taas uudelta ja säkenöivältä miehesi silmin ja kunto kohenee. Itsellä vähän samanlaisia kriisinpoikasia ja aloittaisin liikuntaharrastuksen heti jos vain aikaa riittäisi.

kun elämässä ei ole OIKEASTI mitään kriisiä vaan kikki on tasapaksusti hyvin. Jos ihan oikea kriisi tupsahtaisi elämään, huomaisit kuinka hyvin asiat on nyt.

Jos elämääsi tulisi joku oikea kriisi (läheisen vakava sairaus, läheisen menettäminen, oma sairaus tai vamma, todellinen taloudellinen ahdinko, ...), niin kaikki mainitsemasi "ongelmat" unohtuisivat kerralla.



Eli nauti elämästäsi, ja koeta ajatella asioista positiivisesti. Tai tee omaan elämääsi muutoksia, aloita liikunta, siirry kasvisruokavaliolle, tai vaikka mene kuvataidekerhoon. Näin saat hieman uutta sisältöä elämääsi.