Muita joilla villit lapset?

Mutta kyllä persoonassa on vielä enemmän.

mutta tyttöä rauhallisempi silti.

Pojat todellakin ovat keskimäärin tyttöjä vilkkaampia, hakevat erilaisia tuntoaistimuksia nimenomaan TÖNIMÄLLÄ, painimalla, riehumalla. Poikien leikkeihin kuuluu kovat äänet, rajuus, omien voimien koettelu jne. Myöskään tätä ei voi tulkita tahallaan satuttamiseksi tai pahanteoksi. 2-vuotias poika on ehkä se pahin mahdollinen: 2-vuotiaat ovat aggressiivisia, purevat, tönivät, raapivat. Kuuluu kehitykseen. Ja tätä ei näiden kilttien rauhallisten tyttölasten äidit kykene ymmärtämään. Pojat ovat erilaisia kuin tytöt. Piste.

että jonkun mielestä kehitykseen kuuluu pureminen, töniminen ja raapiminen. Toki vilkas poika näitä jossain vaiheessa kokeilee, mutta vanhempien tehtävänä on kertoa, että se ei ole hyväksyttävää käytöstä.

Taas menee puurot ja vellit sekaisin.

Kaksi vanhinta lasta ovat todella rauhallisia ja ujoja. Kolmas on kyllä todella vilkas!! Juuri sellainen, että on heti menossa ja parkkipaikalla et uskalla laskea kädestä koska silloin on heti menossa. Kerran oli läheltä piti-tilanne parkkipaikalla kun poika juoksi ja me perässä...



Ei usko oikein mitään kieltoja, on todella todella itsepäinen. Vie meistä vanhemmista mehut!!



Mutta keksin kyllä tässä vilkkaudessa todella monta hyvääkin puolta: ei ainakaan takerru äitiin/isään eikä tarvitse jatkuvaa rohkaisua! Sekin voi olla uuvuttavaa. Kahden ekan kanssa kun on kokemusta siitäkin kun eivät millään meinaa mitään uskaltaa kokeilla ja itse pitäisi rohkaista kaikkeen. Että oikeasti salaa toivoin kolmosesta juuri tällaista kun hän on:)). Helppo lähteä joka paikkaan kun on niin ennakkoluuloton:))!

9-, 8- ja 5-vuotiaat ovat rankimpia. Juoksemista, kiljumista, pomppimista, kaikenlaista riehumista riittää. Just oltiin kaupungissa näiden kanssa ja sain hävetä ja pelätä, kun ihmiset katsoivat näitä villiapinoita ja ne meinasivat juosta huidella autojen alle. Pitäisi varmaan muuttaa jonnekin tosi kauas maalle, että olisi pelkkää metsää ja peltoa, joissa juosta.



Niin, meidän 1,5-vuotias on perusvilkas puolitoistavuotias, mutta aika usein se rauhallisin ja järkevin meidän lapsista. :)

niin luulet, että teillä on rauha kotona. Nyt oma 5v. poika rupee tuntumaan rauhalliselta. Tämä tyttö kiipesi eilen korkealle isoon puuhun ja katolle tikkaita pitkin.

Enään en väitä, että vilkkaita tyttöjä ei ole.

poikien ja tyttöjen välillä voi olla keskimääräisiä eroja, mutta yksilölliset erot ovat suurempia.



Se tarkoittaa että on myös superrauhallisia poikia ja hypervillkaita tyttöjä. Jos tytöt keskimäärin ovat rauhallisempia, se ei takoita että *jokainen* tyttö on rauhallinen!! ja jokainen poika vilkas.

Meillä 3 poikaa ja kaikki todella vilkkaita tapauksia.Lapsemme heräävät aamuisin jo klo 5 ja nukahtavat illalla 20 jälkeen ja sama meno jatkuu koko päivän.Tarvittaessa he osaavat kyllä olla todella kiltisti ja esim. silloin jos on vain yksi lapsi mukana.Yhdessä he kuitenkin innostavat toisiaan, varsinkin jos on kavereita mukana.Meillä on kyllä selvät säännöt ja rangaistukset mutta aina lapset eivät vain tottele.Useimmiten näin tapahtuu juuri kavereiden kanssa julkisella paikalla esim. lapsi lällättelee tai irvistelee tai juoksentelee tai tykkii pikkuveljeä.Yritä siinä sitten selittää että kyllä meilläkin kasvatetaan!Lapsi ei välttämättä tottele vaikka ymmärtää käskyt ja tietää seuraukset.Itse olen sitä mieltä että tempperamentteja on erilaisia ja kaikilta ei vain voi odottaa samanlaista käytöstä.On huomioita myös nämä vilkkaammat lapset ja antaa heillekin tilaa.Tietenkään toisia ei saa satuttaa mutta mielestäni on kohtuutonta olettaa että vilkas 3v istuu hiljaa ravintolassa paikallaan koko sen ajan että kaikki muut ovat syöneet.Voihan sitä siirtyä möykkäämään jonnekin toiseen paikkaan ettei häiritse muita.

ja arjen saa rullaamaan

- säännöllisellä rytmillä

- sillä, että kohellus lopetetaan ihan konkreettisesti pysäyttämällä lapsi ottaen kiinni ja houkuttelemalla rauhalliseen puuhaan

- tiukalla kurilla

- älyttömällä määrällä kärsivällisyyttä ja huumoria.



Tsemppiä.

Minun 2v tyttöni itkupotkuraivaroi, yrittää purra, painii ja läpsii... kuuluu uhmaan. estän ja kiellän. Ja annan raivota, saahan kiukkukin tuntea mutta on opittava ettei satuttaminen ole sopivaa.



Eikö tämä sitten ole normalia koska kyseessä on tyttö? Ja kyllä on kokemusta villeistä pojistakin kun olen 7v adhd:n mutsi. Silti väitän, että MYÖS tyttö voi olla villi ja olla silti aivan normaali (mitä siis tuo kohelomies ei ole).



Inhoan sinkkosta. Se näkee kaiken joidenkin pippelinmallisten silmäasien läpi. Ei kaikki ole sukupuolikysymyksiä.

Tosin nyt kun on jo vähän yli 2v osaa jo alkaa hillitä kiukkukohtauksiaan. Pahimmillaan oli 1v11kk tienoilla.



Ja ihan normaali on, tulinen kyllä. Villi ja omapäinen. Hyvin kehittynyt.

näistä neljä on tyttöjä ja kaikki on vilkkaita sekä toinen pojistamme on tyttöjen lailla vilkas, mutta toinen poika on itse rauhallisuus, ei uskoisi aina, että kuuluu samaan sisarusparveen :-)

tarvitsee silti päivittäin reilusti liikuntaa jne) ja rauhallinen haaveilijapoika (leikki-ikäinen) :)



Muistan tuon tunteen kun oma tyttö juoksi pää kolmantena jalkana ja muiden lapset istui hiljaa paikoillaan uskomattomia aikoja! :D

lapsista kaksi on selvästi toisia vilkkaampia, muut rauhallisempia. Kaikkia on kasvatettu ja yritetty opettaa esim. hyviä tapoja, mutta näiltä kahdelta vilkkaimmalta ne vaan tahtovat aina unohtua. Esim. jos mennään jonnekin uuteen ja mielenkiintoiseen paikkaan vilkkain yrittää aina singota tutkimaan jokapuolelle ja unohtaa ohjeet. Toiset suhtautuvat rauhallisemmin ja muistavat.

Silti tämä vilkkainkaan ei ole hyperaktiivinen, vaan kykenee keskittymään ihan niin kuin sen ikäiset yleensäkin.

Mä en yhtään usko, että on kasvatuksesta kiinni, millaisia lapset ovat esim. uudessa paikassa. Vilkas ei istu paikallaan ja ole rauhallisesti, vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu (tietyssä iässä). Sen sijaan rauhalliset jaksaa istua ja kuunnella ohjeita, melko pienestäkin. Jossain vaiheessa meidän toiseksi vilkkain alkoi rauhoittua (kouluiässä erityisesti) ja samaa odotan tältä vilkkaimmalta.

Näillä vilkkailla on paljon hyviä puolia, nimittäin ovat aika sydämellisiä ja hauskoja, eikä aika heidän kanssaan tule pitkäksi, tutustuvat herkästi ja ovat sosiaalisia. Sitäpaitsi nukkumaan mennessään päivän aktiivisesti touhunneet nukahtavat kuin saunalyhdyt, nukuttaa ei näitä ole tarvinnut koskaan.

Mua suoraan sanoen ärsyttää nämä "ei ole kasvatettu", "meidänkin vilkkaat istuu kun sanotaan" ym. kommentit, silloin ei todellakaan ole kyse perusvilkkaasta vaan ihan tavallisesta lapsesta. Meillä välillä unohtuu, ettei suuttuessakaan saa toista läpsäistä, mutta muuten fyysiset yhteenotot estetään ja anteeksi pyydetään ja annetaan auliisti. Toista ei vilkkaudesta huolimatta saa repiä eikä satuttaa. Ai niin, meilläkään ei sukupuolesta riipu kuka on vilkas ja fyysinen ja kuka ei, yhtä hyvin tyttö voi olla vilkas ja poika tasainen ja rauhallinen. Mutta ympäristö hyväksyy pojan vilkkauden paremmin, tyttöä paheksutaan herkemmin.