Voiko kirkkoon mennä kuuntelemaan, vaikkei olisi kristitty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, seurakunnan nopea löytäminen ei ole tärkeintä, vaan oma henk koht suhteesi Jumalaan. Rukoile että Hän johdattaisi sinua oikeaan paikkaan. 

Nyt voisit kuunnella vaikka youtubessa eri kristillisiä asioita, löytyy runsaasti sekä kotimaisia ja myös ulkomaisia,eteenkin amerikkalaisia, jos osaat englantia. 

 

Katolilaisuutta ja ortodoksisuutta kannustan jättämään väliin, niissä on paljon epäraamatullista. Varo myös jehovan todistajia ja mormoneja, nämä kaksi eivät ole edes kristinuskoa.

 

Kaikkea Hyvää Sinulle!

Mielenkiintoista, että kehotat välttämään kaikista kirkoista/seurakunnista juuri katolista ja ortodoksista kirkkoa niiden epäraamatullisuuden takia. Onko sinusta yhdentekevää, millä tavalla Raamattua tulkitaan, kunhan kaikki oppi perustuu edes jonkinlaiseen raamatuntulkintaan ja Jumalan kolmiyhteisyys hyväksytään? Sola scripturaan uskovat protestantithan ovat jakautuneet lukemattomiin kuppikuntiin, jotka ovat keskenään eri mieltä kaikesta, vaikka kaikki väittävätkin juuri oman oppinsa löytyvän Raamatusta. 

Mitkä ovat nuo mainitsemasi suuret erimielisyydet protestanttien välillä??

Jos viittaat esim konservatiivisuuteen vs liberaalitulkinta, niin liberaalitulkinta on täysin epäraamatullinen, Raamatun vastainen ekstytys. Jokainen protestanttinen yhteisö joka on woke ei ole Jumalasta. Löytyyhän nykyään jopa woke katolilaisia seurakuntia maailmalla.

 

Kastekysymys taitaa olla se varsinainen protestantteja erottuva asia, mutta se ei ole pelastuskysymys. Suurin osa protestanteista ovat Raamatullisen kasteen, uskovan upotuskasteen kannattajia. Epäraamatullisen vauvakasteen kannattajat ovat pienempi osa. 

Kastekysymys ei ole sinun mielestäsi pelastuskysymys, koska kuulut niihin joiden mielestä kasteella ei ole pelastavaa vaikutusta. Mutta mitä jos vaikka Luther olikin oikeassa ja kaste on armonväline, jonka kautta Jumala toimii lahjoittaen kastettavalle ihmiselle uskon? Tällöin esim. lapsen kastamatta jättäminen voi johtaa suoraan siihen, että lapsi joutuu kuoltuaan helvettiin tai ainakin ns. limboon. Jos lapsia kastamalla voi vaikuttaa siihen, kuinka moni pääsee taivaaseen, eikö kyse ole pelastuskysymyksestä?

Sama koskee ehtoollista. Kyse ei ole pelkästään siitä, muuttuuko leipä ja viini tavalla tai toisella Kristuksen ruumiiksi ja vereksi vai onko ehtoollinen pelkkä symbolinen muistoateria. Kyse on ennen kaikkea siitä, välittääkö Jumala pelastusta ehtoollista nauttiville ihmisille vai ei (ja onko ehtoolliseksi kutsuttu muistoateria oikea, pelastusta välittävä ehtoollinen, jos siinä vain nautitaan mehua ja keksiä Jeesuksen muistoksi). Ymmärrät varmaan, että oikealla ehtoollisella on äärimmäisen tärkeää käydä riittävän usein, jos sen avulla voi vaikuttaa omaan pelastumiseensa? Jos siis esim. Luther oli oikeassa, kyse on erittäin vakavasta asiasta, kun ehtoollista pelkkänä muistoateriana pitäviltä seurakunnilta puuttuu oikea, pelastusta välittävä ehtoollinen kokonaan.

Lisäksi protestantit ovat eri mieltä monista sellaisista asioista, joilla on erittäin suuri vaikutus joidenkin ihmisten elämään. Onko esim. avioero ja uudelleenavioituminen sallittu ja jos on, mitä ehtoja niihin kenties liittyy? Onko jokainen avioliitto pätevä ja sitova, silloinkin kun sen solmimiseen liittyy pakottamista, huijaamista tai muuta hämärää?  Täytyykö homojen pystyä eheytymään heteroiksi vai kenties tyytyä elämään homoina selibaatissa? Täytyykö jokaisen uskovan maksaa kymmenykset, silloinkin kun se johtaa taloudelliseen katastrofiin? Kuinka paljon vapaaehtoistyötä on pakko tehdä ollakseen kelvollinen, silloinkin kun voimat on totaalisen loppu? Saako sunnuntaina tai sapattina tehdä töitä, opiskella, harrastaa, käydä elokuvissa jne.? Mikä kaikki yleensäkään luokitellaan synniksi ja mitä synnin tekemisestä seuraa? Jos joku suurena Jumalan miehenä pidetty saarnaaja saa sinua koskevan profetian, tuleeko sinun toimia sen mukaisesti?

Opillisia eroja ja niiden merkitystä ei pidä vähätellä. Pahasti väärin opettavassa seurakunnassa saattaa pilata koko elämänsä ja ehkä jopa menettää uskonsa, vaikka kiertäisi ne sinun paheksumasi liberaalit wokeseurakunnat kaukaa. 

Eli Jeesuksen sovitustyö ristillä ei ollutkaan kokonainen sovitus vaan lisäksi tarvitaan ihmisen omia tekoja ja rituaaleja; Jeesus hoiti osan mutta ihmisen täytyy hoitaa myös osansa?Siinä Jeesuksen sovitusta Golgatan ristillä alennetaan, ei ollutkaan niin voimakas asia kun oikeasti on, eli Jeesus oli heikko sovittaja? 

 

Jos omia tekoja vaaditaan lisäksi niin kristinusko ei erotu eksytysuskonnoista mitenkään, missä omilla teoilla yritetään saavuttaa Jumalan suosio.

 

Elävässä uskossa oleva kristitty tekee hyviä tekoja koska on pelastavassa uskossa.  Pelastavassa uskossa oleva ei myöskään elä Jumalan tahdon vastaisesti, tahallisissa synneissä.

Uskotko sinä, että ihmisen tarvitsee uskoa voidakseen pelastua? Eikö sinun omat sanasi päde hieman muokattuna silloin myös sinuun: Eli Jeesuksen sovitustyö ristillä ei ollutkaan kokonainen sovitus vaan lisäksi tarvitaan ihmisen omaa uskoa; Jeesus hoiti osan mutta ihmisen täytyy hoitaa myös osansa?Siinä Jeesuksen sovitusta Golgatan ristillä alennetaan, ei ollutkaan niin voimakas asia kun oikeasti on, eli Jeesus oli heikko sovittaja? 

 

Jos omaa uskoa vaaditaan lisäksi niin kristinusko ei erotu eksytysuskonnoista mitenkään, missä omilla teoilla yritetään saavuttaa Jumalan suosio.

Enkö maininnut nimenomaan uudestisyntymistä; elävää, pelastavaa uskoa? 

 

Usko ei ole ihmisen teko, vaan Jumalasta!

Entä sitten? Kaikki hyvä on Jumalasta. Myös hyvät teot on Jumalasta, eikä ne ole ihmisen omia tekoja joilla ihminen voisi jotenkin itse ansaita oman pelastuksensa. Siksi pelastuminen voi edellyttää uskon lisäksi myös tekoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Opettaa ihan oikein. Usko on tekoja. Tosin ajatuskin on teko.

Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?

Armo on kunnioitusta ja myös kunnioittaminen on teko.

Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

"Rituaali" on tosin vain ulkoinen merkki kunniottamisesta.

Pakollinen kunnioittaminen taas on ulkokultaisuutta ja siitä tuskin Roomalaiskatolilaistenkaan "pakossa" on ainakaan alkujaan ollut kysymys. Väärintulkitsijoita aina kuitenkin löytyy.

Samoin laupeus on armoa eli kunnioittamista.

Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.

Kyllä,

Charis tarkoittaa suomeksi mm. arvoa, arvostusta.

Armo (charis) on sitä, että Jumala antaa meille hyvää, mitä emme ansaitse.

Eleos tarkoittaa armon, arvostuksen pyytämistä.

Laupeus (eleos) on sitä, että Jumala jättää antamatta meille pahaa, minkä ansaitsisimme.

Molemmat lähtevät samasta lähteestä, eli kunniottamisesta.

Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Opettaa ihan oikein. Usko on tekoja. Tosin ajatuskin on teko.

Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?

Armo on kunnioitusta ja myös kunnioittaminen on teko.

Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

"Rituaali" on tosin vain ulkoinen merkki kunniottamisesta.

Pakollinen kunnioittaminen taas on ulkokultaisuutta ja siitä tuskin Roomalaiskatolilaistenkaan "pakossa" on ainakaan alkujaan ollut kysymys. Väärintulkitsijoita aina kuitenkin löytyy.

Samoin laupeus on armoa eli kunnioittamista.

Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.

Kyllä,

Charis tarkoittaa suomeksi mm. arvoa, arvostusta.

Armo (charis) on sitä, että Jumala antaa meille hyvää, mitä emme ansaitse.

Eleos tarkoittaa armon, arvostuksen pyytämistä.

Laupeus (eleos) on sitä, että Jumala jättää antamatta meille pahaa, minkä ansaitsisimme.

Molemmat lähtevät samasta lähteestä, eli kunniottamisesta.

Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

Luuk. 2:13 - 14

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:  "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"