Voiko kirkkoon mennä kuuntelemaan, vaikkei olisi kristitty?

Ei saa mennä, jos ei maksa kirkollisveroa, joka onkuitenkin hyvin pieni hinta autuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Pelastuiko ristin ryöväri siis yksin armosta ilman uskoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. 

Luterilaisessa kirkossa noustaan välillä seisomaan ja kerätään kolehti, mihin voi laittaa kolikoita tai seteleitä, tai ei  mitään, mutta mukavampi olo tulee kun laittaa jotain koska kaikki muutkin laittavat.

Ortodoksisessa kirkossa seistään koko ajan ja välillä kumarrutaan maahan asti, sekä siirrytään keskelle kun pappi suitsuttaa, ja kerätään myös kolehti. Ortodoksisessa kirkossa suurimmalla osalla naisista on pää peitettynä ja naiset seisovat vasemmalla puolella käytävää, miehet oikealla. Istuakin voi jos ei jaksa seistä.

Molemmissa ehtoollinen kuuluu vain seurakunnan jäsenille, mutta ainakin luterilaisessa voi myös hakea siunauksen ehtoollisen yhteydessä ilman että ottaa ehtoollista. Tai sitten voi vaan olla paikoillaan ja katsella.

Ortodoksisessa kirkossa ei tarvitse seistä eikä etenkään tehdä mitään maahankumarruksia tai vastaavaa. Ehtoollinen on tarkoitettu vain ehtoolliseen valmistautuneille ortodoksisen kirkon jäsenille, eikä muiden pidä mennä ehtoollisjonoon hakemaan papilta mitään siunausta tms., koska se ei kuulu ortodoksisen kirkon tapoihin. Kaikkeen muuhun kuin ehtoolliseen saa osallistua muun kirkkokansan mukana tai olla osallistumatta, ihan miten itse tahtoo. 

Joissain ortodoksisissa kirkoissa on enemmän tai vähemmän selvä jako naisten ja miesten puolen välillä, mutta monessa ihmiset valitsee paikkansa täysin vapaasti. En ole ainakaan itse kuullut siitä, että uuteen tulokkaaseen suhtauduttaisiin missään negatiiviseti, jos hän menee "väärälle" puolelle. Ortodoksit on yleisesti ottaen aika rentoa porukkaa, jotka suhtautuu muihin avoimesti. 

Tehdään kyllä. Ilmeisesti sinun seurakuntasi soveltaa jotain omiaan.

Olen osallistunut monen ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksiin ja istunut koko palveluksen ajan ehtoollista lukuunottamatta, vaikka olen suht nuori ja ulkoisesti terveen näköinen. Ehtoollisjonossa joku tuli kerran kysymään, olenko ortodoksi, mutta muuten olen saanut olla rauhassa. Olen jäänyt eri paikkakunnilla käymieni kirkkokahvikeskustelujen perusteella siihen käsitykseen, että uusiin tulijoihin suhtaudutaan yleisesti ottaen ymmärtäväisesti eikä ketään haluta säikyttää pois vaatimalla moitteetonta kirkkokäyttäytymistä heti kättelyssä. 

Niin saa siellä istua jos ei jaksa seistä. Mutta tarkoitus on seistä. Eikä kukaan sinua tule paheksumaan jos istut, mutta tarkoitus on tosiaan seistä. Kysy vaikka tekoälyltä perus ortodoksisen jumalanpalveluksen tavat niin tämä sanotaan jo siellä.

Miksi pidät niin tärkeänä sitä, että ensimmäistä kertaa ortodoksiseen jumalanpalvelukseen tuleva ihminen seisoo? Palvelukset on usein pitkiä ja paikoillaan seisominen vie helposti huomiota pois tärkeimmästä eli palveluksen sisällöstä. On paljon parempi tulla uteliaana paikalle istumaan kuin jättää tulematta tai rasittaa itseään vastahakoisesti pitkällä seisomisella, jonka merkitystä ei välttämättä ymmärrä lainkaan. Seisomaan ehtii kyllä myöhemminkin, jos palveluksissa käyminen alkaa kiinnostaa enemmänkin. 

Protokollaan kuuluu seistä, ellei ole terveydellisiä esteitä tai väsytä.

Jos ei jaksa seistä ihan mistä syystä tahansa niin sitä varten siellä ne tuolit ovat. Ei sinua kukaan tule lyömään, että seiso olet nuori. Tuoleilla on yleensä reilusti tilaa ihan kaikille tuolia tarvitseville.

Mihin ortodoksisen kirkon protokollaan kuuluu puolipakollinen seisominen ja kaiken lisäksi niin vahvasti, että tämä puolittainen vaatimus seisomisesta ulottuu myös niihin jotka eivät ole ortodokseja ja tulevat ortodoksiseen kirkkoon ihan ensimmäistä kertaa? Ainakin ortodoksisen kirkon virallisilla nettisivuilla sanotaan selvästi, että kirkossa voi istua: 

"Palvelukseen voi tulla kesken kaiken ja sieltä voi myös poistua silloin kun haluaa. Kirkossa voi istua. Ellei vapaata istumapaikkaa löydy, istumaan voi käydä myös lattialle. Kaikki voivat ostaa ja sytyttää tuohuksia eli kirkkokynttilöitä, tehdä halutessaan ristinmerkin, käydä palveluksen päätteeksi suutelemassa papin käsiristiä ja osallistua pyhitetyllä öljyllä voiteluun, jossa pappi siunaa kirkkokansaa tekemällä heidän otsaansa siveltimellä ristinmerkin. Mikäli kirkossa on pyhitettyä vettä, sitä voivat nauttia kaikki halukkaat."

https://ort.fi/jumalanpalvelukset/

Tämän virallisempaa ohjetta Suomen ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa käyttäytymiseen tuskin löytyy. Vai oletko eri mieltä asiasta? 

Juuri siksi tuo on siinä erikseen mainittu, että protokollaan kuuluu seistä, mutta jos ei jaksa niin voit istua. Ihan sama kuinka mones kerta.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa mennä, jos ei maksa kirkollisveroa, joka onkuitenkin hyvin pieni hinta autuudesta.

Katolinen kirkkkokin teki anekauppaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Pakko sanoa että trolli tai hullu. Terve ihminen ei saa raivareita kaikkien kokemuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Kukaan ei ole väittänyt muuta. Mutta vaikka ristin ryöväri pelastui yksin armosta, se ei tarkoita etteikö hänen hyvä tekonsa olisi voinut myös omalta osaltaan vaikuttaa hänen pelastumiseensa. 

Vaikuttihan se selvästi. Hän pyysi pelastusta jeesukselta. Toinen ryöväri joka käänsi päänsä eikä pyytänyt, ei mennyt taivaaseen.

Hän ei pelastunut ansioidensa vuoksi, eli siksi että olisi elänyt hurskaasti ja oikein, vaan uskonsa ja nöyryytendä. Sitä tarkoitetaan sillä, että teot eivät vaikuta. Mutta usko ja katumuksen sakramentti tietysti vaikuttavat.

Taivaaseen mennessä synnit ja sielu puhdistuvat. Ryöväri ei ole taivaassa enää ryöväri vaan se ihminen, joksi jumala hänet suunnitteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. 

Luterilaisessa kirkossa noustaan välillä seisomaan ja kerätään kolehti, mihin voi laittaa kolikoita tai seteleitä, tai ei  mitään, mutta mukavampi olo tulee kun laittaa jotain koska kaikki muutkin laittavat.

Ortodoksisessa kirkossa seistään koko ajan ja välillä kumarrutaan maahan asti, sekä siirrytään keskelle kun pappi suitsuttaa, ja kerätään myös kolehti. Ortodoksisessa kirkossa suurimmalla osalla naisista on pää peitettynä ja naiset seisovat vasemmalla puolella käytävää, miehet oikealla. Istuakin voi jos ei jaksa seistä.

Molemmissa ehtoollinen kuuluu vain seurakunnan jäsenille, mutta ainakin luterilaisessa voi myös hakea siunauksen ehtoollisen yhteydessä ilman että ottaa ehtoollista. Tai sitten voi vaan olla paikoillaan ja katsella.

Ortodoksisessa kirkossa ei tarvitse seistä eikä etenkään tehdä mitään maahankumarruksia tai vastaavaa. Ehtoollinen on tarkoitettu vain ehtoolliseen valmistautuneille ortodoksisen kirkon jäsenille, eikä muiden pidä mennä ehtoollisjonoon hakemaan papilta mitään siunausta tms., koska se ei kuulu ortodoksisen kirkon tapoihin. Kaikkeen muuhun kuin ehtoolliseen saa osallistua muun kirkkokansan mukana tai olla osallistumatta, ihan miten itse tahtoo. 

Joissain ortodoksisissa kirkoissa on enemmän tai vähemmän selvä jako naisten ja miesten puolen välillä, mutta monessa ihmiset valitsee paikkansa täysin vapaasti. En ole ainakaan itse kuullut siitä, että uuteen tulokkaaseen suhtauduttaisiin missään negatiiviseti, jos hän menee "väärälle" puolelle. Ortodoksit on yleisesti ottaen aika rentoa porukkaa, jotka suhtautuu muihin avoimesti. 

Tehdään kyllä. Ilmeisesti sinun seurakuntasi soveltaa jotain omiaan.

Olen osallistunut monen ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksiin ja istunut koko palveluksen ajan ehtoollista lukuunottamatta, vaikka olen suht nuori ja ulkoisesti terveen näköinen. Ehtoollisjonossa joku tuli kerran kysymään, olenko ortodoksi, mutta muuten olen saanut olla rauhassa. Olen jäänyt eri paikkakunnilla käymieni kirkkokahvikeskustelujen perusteella siihen käsitykseen, että uusiin tulijoihin suhtaudutaan yleisesti ottaen ymmärtäväisesti eikä ketään haluta säikyttää pois vaatimalla moitteetonta kirkkokäyttäytymistä heti kättelyssä. 

Niin saa siellä istua jos ei jaksa seistä. Mutta tarkoitus on seistä. Eikä kukaan sinua tule paheksumaan jos istut, mutta tarkoitus on tosiaan seistä. Kysy vaikka tekoälyltä perus ortodoksisen jumalanpalveluksen tavat niin tämä sanotaan jo siellä.

Miksi pidät niin tärkeänä sitä, että ensimmäistä kertaa ortodoksiseen jumalanpalvelukseen tuleva ihminen seisoo? Palvelukset on usein pitkiä ja paikoillaan seisominen vie helposti huomiota pois tärkeimmästä eli palveluksen sisällöstä. On paljon parempi tulla uteliaana paikalle istumaan kuin jättää tulematta tai rasittaa itseään vastahakoisesti pitkällä seisomisella, jonka merkitystä ei välttämättä ymmärrä lainkaan. Seisomaan ehtii kyllä myöhemminkin, jos palveluksissa käyminen alkaa kiinnostaa enemmänkin. 

Protokollaan kuuluu seistä, ellei ole terveydellisiä esteitä tai väsytä.

Jos ei jaksa seistä ihan mistä syystä tahansa niin sitä varten siellä ne tuolit ovat. Ei sinua kukaan tule lyömään, että seiso olet nuori. Tuoleilla on yleensä reilusti tilaa ihan kaikille tuolia tarvitseville.

Mihin ortodoksisen kirkon protokollaan kuuluu puolipakollinen seisominen ja kaiken lisäksi niin vahvasti, että tämä puolittainen vaatimus seisomisesta ulottuu myös niihin jotka eivät ole ortodokseja ja tulevat ortodoksiseen kirkkoon ihan ensimmäistä kertaa? Ainakin ortodoksisen kirkon virallisilla nettisivuilla sanotaan selvästi, että kirkossa voi istua: 

"Palvelukseen voi tulla kesken kaiken ja sieltä voi myös poistua silloin kun haluaa. Kirkossa voi istua. Ellei vapaata istumapaikkaa löydy, istumaan voi käydä myös lattialle. Kaikki voivat ostaa ja sytyttää tuohuksia eli kirkkokynttilöitä, tehdä halutessaan ristinmerkin, käydä palveluksen päätteeksi suutelemassa papin käsiristiä ja osallistua pyhitetyllä öljyllä voiteluun, jossa pappi siunaa kirkkokansaa tekemällä heidän otsaansa siveltimellä ristinmerkin. Mikäli kirkossa on pyhitettyä vettä, sitä voivat nauttia kaikki halukkaat."

https://ort.fi/jumalanpalvelukset/

Tämän virallisempaa ohjetta Suomen ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa käyttäytymiseen tuskin löytyy. Vai oletko eri mieltä asiasta? 

Juuri siksi tuo on siinä erikseen mainittu, että protokollaan kuuluu seistä, mutta jos ei jaksa niin voit istua. Ihan sama kuinka mones kerta.

Nuo ohjeet on suunnattu sellaisille ihmisille, jotka menevät ummikkoina ortodoksisiin jumalanpalveluksiin tietämättä miten niissä kuuluu käyttäytyä. Seisomisesta puhutaan vain yhdessä kohdassa:

"Kirkkoon voi tulla omana itsenään jännittämättä, vaikka palvelukseen kuuluvat tavat olisivat vieraita. Jos kirkossa vierailee usein, ne tulevat ajan kanssa tutuiksi. Mikäli olo tuntuu silti epävarmalta, kannattaa seurata muun kirkkokansan esimerkkiä tai kysyä rohkeasti, miten tilanteessa toimitaan. Esimerkiksi evankeliumin lukemisen aikana on tapana, että istumassa olleet nousevat lukemisen ajaksi seisomaan."

Missään ei sanota, että kaikkien niiden joille seisominen ei ole erityisen vaikeaa tulisi seistä lähes koko palveluksen ajan. Sen sijaan istumisesta puhutaan täysin luonnollisena asiana ja ihmiset toivotetaan tervetulleiksi kirkkoon omana itsenään, vaikkei tietäisi miten palveluksissa on tapana toimia. Kirkkoon tulevia ihmisiä ei edes kehoteta ottamaan oikeista toimintatavoista etukäteen selvää tai apinoimaan orjallisesti muita vaan korostetaan, että tavat tulevat kyllä tutuiksi ajan kanssa, jos kirkossa tulee käytyä enemmänkin. 

Miten sinä luet tuollaiseen tekstiin oletuksen siitä, että ensimmäistä kertaa ortodoksiseen jumalanpalvelukseen tulevan ei-ortodoksin tulisi seistä palveluksessa? Miten kirkon viestintä voi olla mielestäsi niin epäonnistunutta, ettei tällaista asiaa sanota suoraan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Pelastuiko ristin ryöväri siis yksin armosta ilman uskoa? 

Usko ei ole teko ,vaan Jumala on se joka antaa elävää, pelastavaa uskoa, lahjana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Pelastuiko ristin ryöväri siis yksin armosta ilman uskoa? 

Usko ei ole teko ,vaan Jumala on se joka antaa elävää, pelastavaa uskoa, lahjana.

Entä sitten? Miten pelastuminen voi mielestäsi olla yksin armosta, jos armon lisäksi vaaditaan myös uskoa? Miksei pelastumiseen voisi vaatia samalla tavalla myös tekoja, jos nämä teot ovat peräisin Jumalasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Pelastuiko ristin ryöväri siis yksin armosta ilman uskoa? 

Usko ei ole teko ,vaan Jumala on se joka antaa elävää, pelastavaa uskoa, lahjana.

Entä sitten? Miten pelastuminen voi mielestäsi olla yksin armosta, jos armon lisäksi vaaditaan myös uskoa? Miksei pelastumiseen voisi vaatia samalla tavalla myös tekoja, jos nämä teot ovat peräisin Jumalasta? 

Omat teot eivät pelasta, eivätkä millään vaikuta pelastumiseen. Pelastumme pelkästään armosta. 

Hyvät teot ovat seuraus elävästä uskosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Pelastuiko ristin ryöväri siis yksin armosta ilman uskoa? 

Usko ei ole teko ,vaan Jumala on se joka antaa elävää, pelastavaa uskoa, lahjana.

Oletko siis sitä mieltä, ettei yksikään ihminen voi mitenkään vaikuttaa siihen uskooko hän Jumalaan vai ei? Että Jumala lahjoittaa mielivaltaisesti uskon joillekin onnekkaille, jotka hän on päättänyt ottaa kanssaan taivaaseen, ja jättää kaikki muut ihmiset vaille minkäänlaista mahdollisuutta välttyä helvetin tulelta johon hän on päättänyt lähettää heidät kärsimään ikuisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Pelastuiko ristin ryöväri siis yksin armosta ilman uskoa? 

Usko ei ole teko ,vaan Jumala on se joka antaa elävää, pelastavaa uskoa, lahjana.

Entä sitten? Miten pelastuminen voi mielestäsi olla yksin armosta, jos armon lisäksi vaaditaan myös uskoa? Miksei pelastumiseen voisi vaatia samalla tavalla myös tekoja, jos nämä teot ovat peräisin Jumalasta? 

Omat teot eivät pelasta, eivätkä millään vaikuta pelastumiseen. Pelastumme pelkästään armosta. 

Hyvät teot ovat seuraus elävästä uskosta.

Miksi laitat armon ja teot vastakkain, vaikket laita armoa ja uskoa samalla tavalla vastakkain? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Pelastuiko ristin ryöväri siis yksin armosta ilman uskoa? 

Usko ei ole teko ,vaan Jumala on se joka antaa elävää, pelastavaa uskoa, lahjana.

Oletko siis sitä mieltä, ettei yksikään ihminen voi mitenkään vaikuttaa siihen uskooko hän Jumalaan vai ei? Että Jumala lahjoittaa mielivaltaisesti uskon joillekin onnekkaille, jotka hän on päättänyt ottaa kanssaan taivaaseen, ja jättää kaikki muut ihmiset vaille minkäänlaista mahdollisuutta välttyä helvetin tulelta johon hän on päättänyt lähettää heidät kärsimään ikuisesti?

Jos näin on, sittenhän sillä ei ole mitään väliä luenko Raamattua, rukoilenko yms. vai keskitynkö maalliseen hauskanpitoon ja teen muille pahaa aina kun siitä on minulle jotain hyötyä. Jumalahan pelastaa minut joka tapauksessa, jos hän on valinnut minut pelastuvien joukkoon, ja lähettää minut muuten helvettiin. Jos millään minun yrityksilläni lähestyä Jumalaa ja tulla uskoon ei ole mitään väliä, miksen vaan keskittyisi ottamaam iloa irti elämästä niin kauan kun voin edes jotenkin vaikuttaa siihen millaista elämäni on? 

Voi mennä. Anna mahdollisuus Jumalalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa vesiselvästi, että ihminen pelastuu yksin armosta, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Siitä huolimatta myös ihmisen onilla teoilla on merkitystä. 

Tuohan on ristiriitainen väite. Ei voi sanoa että pelastuu yksin armosta kun seuraavassa lauseessa sanot että lisäksi tarvitaan omia tekoja!

"Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä", löytyy Raamatusta.  Joka ei tee mitään koska ei ole mahdollisuutta, pelastuu armosta.  Vrt ristin ryöväri.

Ristin ryöväri teki hyvän teon puolustaessaan syyttömänä ristiinnaulittua Jeesusta. 

Ristin ryöväri pelastui yksinään armosta. Tuossa oli nimenomaan kyse armosta!

Pelastuiko ristin ryöväri siis yksin armosta ilman uskoa? 

Usko ei ole teko ,vaan Jumala on se joka antaa elävää, pelastavaa uskoa, lahjana.

Entä sitten? Miten pelastuminen voi mielestäsi olla yksin armosta, jos armon lisäksi vaaditaan myös uskoa? Miksei pelastumiseen voisi vaatia samalla tavalla myös tekoja, jos nämä teot ovat peräisin Jumalasta? 

Omat teot eivät pelasta, eivätkä millään vaikuta pelastumiseen. Pelastumme pelkästään armosta. 

Hyvät teot ovat seuraus elävästä uskosta.

Et vastannut kysymyksiini. Etkö pysty vastaamaan niihin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kristittynä käynyt moskeijassa ja hindutemppelissä.  Pyhyys on ollut  läsnä. 

Mikä pyhyys?? Noissa paikoissa on pahat henget, demonit läsnä. Nuo uskonnot ovat Saa tanasta! 

 

Järkyttävää että muka kristitty kirjoittaa tuollaista. Et ole elävässä, pelastavassa henk koht uskossa,se on selvää!

Pyhyys on salattu meiltä ihmisiltä. Henkisesti kehittymätön on se, joka luulee tietävänsä totuuden ja arvostelee muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katolilaisuudessa on paljon epäraamatullista, jopa sellaista mitä Raamattu suorastaan kieltää; esim kuolleiden puolesta rukoilu, ja kuolleille rukoileminen, patsaille kumartelu. Palvovat myös Mariaa ja rukoilevat hänen kauttaan, vaikka Raamattu on selkeä siinä että että rukoillaan suoraan Jumalaa. Raamattu ei mainitse missään että Mariaa pitäisi palvoa/ rukoilla. Paavi- instituutio on myös täysin epäraamatullinen. Lisäksi opettavat että armon lisäksi tarvitaan omia tekoja pelastukseen, kun Raamattu opettaa että hyvät teot ovat seuraus pelastavasta , elävästä uskosta. 

Paljon samaa on myös ortodoksisuudessa.

 

Kehotan Ap,ta etsimään konservatiivisen, Raamatun Sanaan pidättäytyvän protestanttisen yhteisön!

Kehotan ap:ta miettimään, miksi uskovan tulisi perustaa oppinsa pelkkään Raamattuun. Sanotaanko Raamatussa niin? 

Esim Hepreälaiskirje 9: 27. Ihminen elää kerran ja sen jälkeen koittaa tuomio. Tuo katolilaisten kuolleille rukoilu perustuu siihen että ihminen on kiirastulessa ja siellä voi puhdistua Taivasta varten,kun Raamattu opettaa että on joko ikuinen Taivas tai ikuinen Helvetti. Kun ihminen kuolee on hänen kohtalonsa sinetöity.

Kiirastuli on yksi katolilaisuuden järkyttävistä harhaopeista.

Oliko tuo siis vastaus kysymykseen siitä, missä Raamattu kieltää mielestäsi kuolleiden puolesta rukoilemisen? Oli kyllä harvinaisen heikko esitys. Ensinnäkin katolaiset rukoilevat kaikkien kuolleiden puolesta eikä pelkästään niiden, joiden he uskovat pääsevän taivaaseen joko suoraan tai kiirastulen kautta. Toisekseen puheeksi ottamasi Raamatun kohta ei sano kuolleiden puolesta rukoilemisesta yhtikäs mitään. Vai oletko oikeasti esim. sitä mieltä, että kaikkivaltias Jumala on niin kovasti sidottu tämän luomansa maailman aikaan, ettei hän mitenkään voi kuulla tulevaisuudessa esitettäviä rukouksia jo nyt? 

 Raamattu on selkeä siinä että ihminen elää kerran ja sen jälkeen koittaa tuomio, ja kun ihminen kuolee on hänen kohtalonsa sinetöity. Jos ihminen kuolee ei- pelastettuna niin ei mitkään rukoukset auta. Lisäksi kuolleiden puolesta rukoileminen on epäluottamusta Jumalaa kohtaan siitä että Hän on täydellinen ja oikeudenmukainen tuomari. Kohdistakaa rukoukset eläviin!

 

Tuo Raamatunkohta ei suinkaan ollut ainoa kohta missä tuo tulee ilmi, Raamatussa!

Kuolleiden puolesta rukoileminen ei ole epäluottamusta Jumalaa kohtaan. Jumala ei ole sidottu aikaan sen enempää kuin paikkaankaan, vaan hän on voinut kuulla sinunkin rukouksesi jo tuhansia tai miljoonia vuosia sitten ja vaikuttaa niiden ansiosta historian kulkuun tavoilla joita et osaa aavistaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opilliset kysymykset seurakuntien taustalla ovat myös tärkeitä. Kirkkojen eroavaisuudet ovat tosia, näkyviä merkkejä erilaisista oppikäsityksistä. Ei ole kyse vain erilaisesta tapakulttuurista.

On esimerkiksi ihan eri asia pelastuuko ihminen yksin Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden (ev.lut. ja room.kat ), vaiko synergistisesti eli yhteistyössä Jumalan armon avulla eli myös omien tekojensa kautta (ortod., hell.). 

Erottavia näkemyksiä on toki paljon muitakin. Aina puhutaan siitä, että keskitytään siihen, mikä yhdistää eli Kristus. En halua riidellä ja kunnioitan kaikkia ihmisiä enkä väitä että oma kirkkoni olisi oikeassa ja muut väärässä. 

Silti en itse lähtisi vain liikkeelle siitä päästä, että testaisin missä on itselleni paras fiilis. Koska fiilis on hetkittäistä, mutta oppi on pysyvää. Joten siitä pitää olla tietoinen.

Ja ottaa huomioon, että monet tavalliset ihmiset eivät edes tiedä mitä kirkkonsa tai seurakuntansa opettaa. Ja jotkut onnettomat jehovantodistajat ja mormonit eivät edes ymmärrä sitäkään perusasiaa, ovatko kristittyjä vaiko eivät.

Roomalaiskatolilaisuus opettaa nimenomaan ettei pelastu armosta, vaan tarvitaan lisäksi omia hyviä tekoja sekä " rituaaleja" esim messuun on pakollista osallistua joka sunnuntai. Ovat harhaoppisia.

Opettaa ihan oikein. Usko on tekoja. Tosin ajatuskin on teko.

Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?

Armo on kunnioitusta ja myös kunnioittaminen on teko.

Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

"Rituaali" on tosin vain ulkoinen merkki kunniottamisesta.

Pakollinen kunnioittaminen taas on ulkokultaisuutta ja siitä tuskin Roomalaiskatolilaistenkaan "pakossa" on ainakaan alkujaan ollut kysymys. Väärintulkitsijoita aina kuitenkin löytyy.

Samoin laupeus on armoa eli kunnioittamista.

Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ja pitää. Mutta et sinä sieltä oikeaa kristillistä oppia saa, jos ei nyt aivan hurskas miespappi satu olemaan siellä. Oikean luterilaisen opin saat Lähetyshiippakunnan messuista.

Miksi Lähetyshiippakunnan messuista saa oikean luterilaisen opin? Miksei sitä saa esim. Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen kirkon messuista? STLK on jo yli 100 vuotta vanha kirkko. Se siis perustettiin kauan ennen Lähetyshiippakuntaa, joka on STLK:n mielestä omaksunut sen jälkeen ev.lut. kirkkoon tulleita opin vääristymiä. Oletko täysin varma siitä, että Lähetyshiippakunnan hyväksymät opin muutokset ovat oikeita? 

Koska STLK eli säreläläiset ovat äärimmäisen sisäänpäinlämpiävä pikku kultti, jossa ihaillaan edesmennyttä Suurta Johtajaa ja suhtaudutaan vihamielisesti muihin luterilaisiin.

Onko tuollainen toisen kristillisen kirkon mustamaalaaminen mielestäsi sopivaa uskovalle? Mielestäni kaikkein surullisinta on, että syytät muita vihamielisestä suhtautumisesta muihin luterilaisiin samalla kun toimit itse samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. 

Luterilaisessa kirkossa noustaan välillä seisomaan ja kerätään kolehti, mihin voi laittaa kolikoita tai seteleitä, tai ei  mitään, mutta mukavampi olo tulee kun laittaa jotain koska kaikki muutkin laittavat.

Ortodoksisessa kirkossa seistään koko ajan ja välillä kumarrutaan maahan asti, sekä siirrytään keskelle kun pappi suitsuttaa, ja kerätään myös kolehti. Ortodoksisessa kirkossa suurimmalla osalla naisista on pää peitettynä ja naiset seisovat vasemmalla puolella käytävää, miehet oikealla. Istuakin voi jos ei jaksa seistä.

Molemmissa ehtoollinen kuuluu vain seurakunnan jäsenille, mutta ainakin luterilaisessa voi myös hakea siunauksen ehtoollisen yhteydessä ilman että ottaa ehtoollista. Tai sitten voi vaan olla paikoillaan ja katsella.

Ortodoksisessa kirkossa ei tarvitse seistä eikä etenkään tehdä mitään maahankumarruksia tai vastaavaa. Ehtoollinen on tarkoitettu vain ehtoolliseen valmistautuneille ortodoksisen kirkon jäsenille, eikä muiden pidä mennä ehtoollisjonoon hakemaan papilta mitään siunausta tms., koska se ei kuulu ortodoksisen kirkon tapoihin. Kaikkeen muuhun kuin ehtoolliseen saa osallistua muun kirkkokansan mukana tai olla osallistumatta, ihan miten itse tahtoo. 

Joissain ortodoksisissa kirkoissa on enemmän tai vähemmän selvä jako naisten ja miesten puolen välillä, mutta monessa ihmiset valitsee paikkansa täysin vapaasti. En ole ainakaan itse kuullut siitä, että uuteen tulokkaaseen suhtauduttaisiin missään negatiiviseti, jos hän menee "väärälle" puolelle. Ortodoksit on yleisesti ottaen aika rentoa porukkaa, jotka suhtautuu muihin avoimesti. 

Tehdään kyllä. Ilmeisesti sinun seurakuntasi soveltaa jotain omiaan.

Olen osallistunut monen ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksiin ja istunut koko palveluksen ajan ehtoollista lukuunottamatta, vaikka olen suht nuori ja ulkoisesti terveen näköinen. Ehtoollisjonossa joku tuli kerran kysymään, olenko ortodoksi, mutta muuten olen saanut olla rauhassa. Olen jäänyt eri paikkakunnilla käymieni kirkkokahvikeskustelujen perusteella siihen käsitykseen, että uusiin tulijoihin suhtaudutaan yleisesti ottaen ymmärtäväisesti eikä ketään haluta säikyttää pois vaatimalla moitteetonta kirkkokäyttäytymistä heti kättelyssä. 

Niin saa siellä istua jos ei jaksa seistä. Mutta tarkoitus on seistä. Eikä kukaan sinua tule paheksumaan jos istut, mutta tarkoitus on tosiaan seistä. Kysy vaikka tekoälyltä perus ortodoksisen jumalanpalveluksen tavat niin tämä sanotaan jo siellä.

Miksi pidät niin tärkeänä sitä, että ensimmäistä kertaa ortodoksiseen jumalanpalvelukseen tuleva ihminen seisoo? Palvelukset on usein pitkiä ja paikoillaan seisominen vie helposti huomiota pois tärkeimmästä eli palveluksen sisällöstä. On paljon parempi tulla uteliaana paikalle istumaan kuin jättää tulematta tai rasittaa itseään vastahakoisesti pitkällä seisomisella, jonka merkitystä ei välttämättä ymmärrä lainkaan. Seisomaan ehtii kyllä myöhemminkin, jos palveluksissa käyminen alkaa kiinnostaa enemmänkin. 

Protokollaan kuuluu seistä, ellei ole terveydellisiä esteitä tai väsytä.

Jos ei jaksa seistä ihan mistä syystä tahansa niin sitä varten siellä ne tuolit ovat. Ei sinua kukaan tule lyömään, että seiso olet nuori. Tuoleilla on yleensä reilusti tilaa ihan kaikille tuolia tarvitseville.

Mihin ortodoksisen kirkon protokollaan kuuluu puolipakollinen seisominen ja kaiken lisäksi niin vahvasti, että tämä puolittainen vaatimus seisomisesta ulottuu myös niihin jotka eivät ole ortodokseja ja tulevat ortodoksiseen kirkkoon ihan ensimmäistä kertaa? Ainakin ortodoksisen kirkon virallisilla nettisivuilla sanotaan selvästi, että kirkossa voi istua: 

"Palvelukseen voi tulla kesken kaiken ja sieltä voi myös poistua silloin kun haluaa. Kirkossa voi istua. Ellei vapaata istumapaikkaa löydy, istumaan voi käydä myös lattialle. Kaikki voivat ostaa ja sytyttää tuohuksia eli kirkkokynttilöitä, tehdä halutessaan ristinmerkin, käydä palveluksen päätteeksi suutelemassa papin käsiristiä ja osallistua pyhitetyllä öljyllä voiteluun, jossa pappi siunaa kirkkokansaa tekemällä heidän otsaansa siveltimellä ristinmerkin. Mikäli kirkossa on pyhitettyä vettä, sitä voivat nauttia kaikki halukkaat."

https://ort.fi/jumalanpalvelukset/

Tämän virallisempaa ohjetta Suomen ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa käyttäytymiseen tuskin löytyy. Vai oletko eri mieltä asiasta? 

Juuri siksi tuo on siinä erikseen mainittu, että protokollaan kuuluu seistä, mutta jos ei jaksa niin voit istua. Ihan sama kuinka mones kerta.

Nuo ohjeet on suunnattu sellaisille ihmisille, jotka menevät ummikkoina ortodoksisiin jumalanpalveluksiin tietämättä miten niissä kuuluu käyttäytyä. Seisomisesta puhutaan vain yhdessä kohdassa:

"Kirkkoon voi tulla omana itsenään jännittämättä, vaikka palvelukseen kuuluvat tavat olisivat vieraita. Jos kirkossa vierailee usein, ne tulevat ajan kanssa tutuiksi. Mikäli olo tuntuu silti epävarmalta, kannattaa seurata muun kirkkokansan esimerkkiä tai kysyä rohkeasti, miten tilanteessa toimitaan. Esimerkiksi evankeliumin lukemisen aikana on tapana, että istumassa olleet nousevat lukemisen ajaksi seisomaan."

Missään ei sanota, että kaikkien niiden joille seisominen ei ole erityisen vaikeaa tulisi seistä lähes koko palveluksen ajan. Sen sijaan istumisesta puhutaan täysin luonnollisena asiana ja ihmiset toivotetaan tervetulleiksi kirkkoon omana itsenään, vaikkei tietäisi miten palveluksissa on tapana toimia. Kirkkoon tulevia ihmisiä ei edes kehoteta ottamaan oikeista toimintatavoista etukäteen selvää tai apinoimaan orjallisesti muita vaan korostetaan, että tavat tulevat kyllä tutuiksi ajan kanssa, jos kirkossa tulee käytyä enemmänkin. 

Miten sinä luet tuollaiseen tekstiin oletuksen siitä, että ensimmäistä kertaa ortodoksiseen jumalanpalvelukseen tulevan ei-ortodoksin tulisi seistä palveluksessa? Miten kirkon viestintä voi olla mielestäsi niin epäonnistunutta, ettei tällaista asiaa sanota suoraan? 

Obsessiosi alkaa kuulostaa joltain henkilökohtaiselta loukkaantumiselta.

Ortodoksisessa kirkossa seistään jumalanpalvelusten aikana, sillä seisomista pidetään perinteisenä ja arvokkaana rukousasentona. [1]
Seisominen on pääasia: Suuri osa jumalanpalveluksesta, kuten liturgiasta, seistään.

Erityiset hetket: Erityisesti evankeliumin lukemisen, suitsutusten ja eukaristian (ehtoollisen pyhityksen) aikana seisominen on keskeistä.

Istuminen on sallittua: Kirkoissa on penkkejä tai seinustan sivupenkkejä (stasideja), joille saa istua levätäkseen tai voimien mukaan.

Ei pakkoa: Sairaus, väsymys tai vanhuus ovat täysin hyvä syy istua, eikä kukaan paheksu istumista. [1, 2]

Googlesta

Miehet sijoittuvat kirkossa perinteisesti ovesta katsottuna oikealle ja naiset vasemmalle. Palveluksissa on tapana seistä, mutta kirkoissa on myös muutamia penkkejä, joilla voi levähtää palveluksen aikana. Kirkkokansan tulisi kuitenkin nousta seisomaan vähintään Evankeliumin lukemisen, Isä meidän -rukouksen ja ehtoollislahjojen pyhittämisen ajaksi. On myös hyvä muistaa, että kirkossa ei ole suotavaa istua jalat ristissä eli jalka toisen päällä eikä seisoa kädet selän takana. 
 

Naisten toivotaan luostarin jumalanpalveluksissa peittävän hiuksensa huivilla tai muulla päähineellä. Miehet ovat kirkossa aina paljain päin. Päällysvaatteet voi varsinkin talviaikaan jättää kirkon eteisnaulakkoon. 

https://valamo.fi/luostari/jumalanpalvelukset/ortodoksiset-tavat

Jos on käynyt niin että olet käynyt istuskelemassa jumalanpalveluksissa niin ketään ei haittaa, nyt tiedät että tapoihin kuuluu seistä jos jaksaa, kukaan ei kuollut, get over it. Herran siunausta.