Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?

Älä nyt ainakaan rahaa laita sellaiseen kiinni, mikä ei ole sinun.

Ensinnäkin, sillä, että puolison oikeus perittyyn omaisuuteen on rajattu testamentilla pois, on merkitystä vain sitten kun tällä puolisolla ja mökin perineellä henkilöllä tulee avioero tai toinen kuolee. Vaikka siis ne mökin alkuperäiset omistajat olisivat jo kuolleet ilman testamenttimääräystä ja puoliso olisi sen mökin perinyt, ei puoliso omista avioliiton aikana siitä yhtä senttiäkään.

Avioliitossakin kunkin oma omaisuus on omaa omaisuutta, siitä ei missään vaiheessa tule yhteistä. Ei edes eron kohdalla, VAIKKA puolisolla olisi avio-oikeus (mikä on vähän eri asia) puolison omaisuuteen. Se avio-oikeus vain tarkoittaa sitä, että varakkaamman puolison pitää maksaa tasinkoa varattomammalle, mutta se siis voidaan tehdä missä muodossa tahansa (esim tyyliin pidä sinä talo, niin minä pidän mökin ja auton tms).

Mutta sitten ihan aloitukseen: miksi kenenkään pitäisi rahallisesti osallistua sellaisen kiinteistön ylläpitoon, josta ei omista yhtään mitään? Siis jos ei halua, tietysti. Ja kukin voi omalta kannaltaan miettiä, paljonko on ylläpitoon ja remontteihin valmis käyttämään omaa aikaansakaan. Toki, jos mökkiä haluaa käyttää vapaa-aikanaan, olisihan se suotavaa, ettei siellä täysin lokkeilisi kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä ositus ja aloittaa alusta.

Mitä tarkoitat?

Siksi että apllä on vähän virheellinen ajatusrakennelma perimyksestä, että myös perijän puolisot kuuluisi perimykseen, se aviopuolison poisrajaaminen testamentissa vaikuttaa avio-oikeuden laajuuteen ja tekemällä ositus avioliiton jatkuessa tarkoittaa samaa kuin että puolisot tekisi poissulkevan avioehdon siitä ositushetkestä alkaen. Siinä erilaista sopimuksella tehtävään, että puoliso ei voi kieltäytyä osituksesta, tietysti riskinä että tulee myös avioero, mutta mikään velvoite ei ole sinne asti mennä. 

Et tietenkään rahoita muiden omaisuutta. Eri asia ehkä, jos mökki on kokonaan miehesi ja teillä ei ole avioehtoa.

Jos mökki tulee perinnöksi vain puolisollesi eikä muita perijöitä ole niin mies voi vaikka lahjoittaa puolet siitä sinulle, joten problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Me asumme minun sukuni talossa, jonka yksin omistan. Entinen mökki, nykyinen koti. Maksan kaikki asumiskulut, mies maksoi remontin. Jonka yhdessä teimme.

Mies ei maksa asumisesta mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte ostaa puolison kanssa ihan oman mökin jos ei sukumökki kiinnosta.

Mies voi myydä mökin ja rahoittaa sillä uutta yhteistä mökkiä.

Useimmiten on rajattu pois myös oikeus mökin tilalle tulevaan omaisuuteen. Eli jos mies rahoittaa mökin myynnistä saaduilla rahoilla uutta mökkiä, niin puolisolla ei ole oikeutta myöskään siihen osuuteen uudesta mökistä, mitä on rahoitettu mökkirahoilla. 

Mutta eihän tuolla rajaamisella käytännössä ole puolisolle merkitystä, jos pysyy yhdessä. Erotilanteessa se vaikuttaa. 

Tosiasiassahan mikään taho ei voi eikä lähde pyytämättä selvittelemään mihin perinnöstä saadut rahat on käytetty.

Kun puoliso perii mökin tottakai se normaalissa avioliitossa on yhteiskäytössä ja se pettynyt, appivanhemmmat ei mulle määrännyt triljoonaa, voi ajatella lastensa kautta. Ne yhteiset lapset sen perivät.

Aloituksessa kyllä henkii avioero, pettymys ettei saakaan sitä triljoonaa.

Tavallisestihan täällä kaikki elää "omilla rahoillaan ja omaisuudellaan. " nyt ap on vihainen kun ei saanut appivanhemmilta mitään.

En laittaisi mökkiin kiinni pennin pyörylää, mutta voisin toki viettää siellä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin niin että toki voi sulkea lastensa puolisot testamentilla pois,  mutta sitten ei kannata odottaa että lapset ja erityisesti ne poissuljetut puolisot osallistuisivat isompiin remontteihin tai rahoituksiin. Itse voisin vierailla mökillä niinkuin muutkin vieraat ja osallistua normiaskareisiin mutta mihinkään remppaan en osallistu, en fyysisesti enkä rahallisesti. Ja suhtautuisin hyvin nuivasti siihen että puoliso sijoittaisi suuria summia perheen rahoja tuollaiseen mökkiin. Remppa-apuna voi hääriä niin paljon kuin sielu ja selkä kestää. 

Sama. Perheen rahoja ei käytetä pelkästään omaan omaisuuteen ja sen kasvattamiseen. Muuten ihan sama jos omilla rahoillaan tekee. Se on sitten vain pois jostain muusta puolison tekemisestä johon rahaa tarvii🤷‍

Vierailija kirjoitti:

Kun ikä alkaa painaa ja tarvitaan kaikkea apua, on tämmöinen hyvä muistutus, että et ole appisten lapsi. Heillä ei ole mitään velvollisuutta sinuun, eikä sinulla heihin.

Ei tietenkään. Mutta miksi estäisit puolisoasi auttamasta vanhempiaan kuten täällä usein raivotaan, kun puoliso teki sitä tai tätä vanhempiensa apuba.

Eikö täällä naisten vanhemmilla ole mitään perinnöksi jätettävää eikä vastaavaa pykälää omissa jälkisäädöksissään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asumme minun sukuni talossa, jonka yksin omistan. Entinen mökki, nykyinen koti. Maksan kaikki asumiskulut, mies maksoi remontin. Jonka yhdessä teimme.

Mies ei maksa asumisesta mitään? 

Ei maksa.

Vierailija kirjoitti:

En laittaisi mökkiin kiinni pennin pyörylää, mutta voisin toki viettää siellä aikaa.

Siis miehesi perii 300 000 arvoisen täysmukavuuksin rantamökin jossa nuoret aikuiset lapsennekin viettää joskus viikonloppuja kavereineen

Sinä kiukuttelisit  kun mun nimeä ei ollut testamentissa niin en kyllä ees kuistia lakaise.

Tuota hintaa näkyy pyytävän meidän mökkiniemellä täysmukavuuksin nätillä ilta-aurinkorannalla olevasta mökisttä.

Oishan se tietysti lapsen puolison , jos ainoa lapsensa perisi sen, ottaa erossa 150 000 siitä.

Me mietittiin joskus talon rakentamista niin, että oltaisiin ostettu tontti miehen vanhemmilta. He olisivat myyneet tontin vain miehelle, mutta sanoivat, että kyllähän minä voisin maksaa ja omistaa puolet sille rakennettavasta talosta. Sanoin, en tietenkään suostu tuohon. Jos meille olisi tullut ero, omaisuuteni olisi ollut nollan arvoinen. Hulluinta oli se, että mies ei ymmärtänyt ollenkaan miksi vedin herneen nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaituosin kuin vuokramökkiin, eli osallistuisin käyttökuluihin, mutta en remontteihin tms.

Eli maksaisit vuokraa mökkiviikoilta vai?

Kuka perii vierailtaan mökkivuokraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täysin normaali käytäntö sulkea testamentinsaajan puoliso pois testamentista. Kaikki niin tekevät. Jos asia ei miellytä AP:tä, niin kannattaa erota. Se olisi AP:n puolisollekin parempi, sillä AP vaikuttaa ahneelta.

Naurattaa nämä vastaukset, kukaan ei lukenut kysymystä. Samaa asiaa olen pohdiskellut.

Olen tekeväinen ja maalipensseliä tykkään heiluttaa ja laittaa pihaa, kunnostaa terassia ja laituria. Kuitenkaan ei tunnu järkevältä laittaa rahaa ja arvokasta aikaa mökkiin, mikä ei ole oma.

Ja josta ei ikinä tule omaa.

Lasten omaksi tulee.

En ymmärrä tätä hinkua omia toisen omaisuutta.

Perukirjassakin luetteloidaan vainajan ja puolison  omaisuus, varat ja velat erillisinä kohtana.

Mun miehellä on 2 sisarusta. Mies ja toinen sisarus käy mökillä, yksi sisaruksista ei siellä käy. Mökillä käyvä sisarus ei tee siellä muuta kuin lomailee. Kerran on nostanut venettä apuna ja kerran kantanut tuolit sisälle.

Mieheni ja minä teemme siellä kaikenlaista, ja miehen vanhempi haluaa antaa miehelle sina pari kymppiä esim parin päivän puu-urakasta, jotta mökki voitaisiin aikoinaan sitten jakaa tasan kolmen kesken, eikä syntyisi napinaa siitä että mieheni on ainoa joka siellä mitään on tehnyt ja olisi siksi muka oikeutettu isompaan osaan.

En rahallisesti ole osallistunut mökin parantamiseen, jota itse en peri, vaan joka periytyy kumppanin sukulaisille. Ajallisesti olen kyllä tehnyt töitä mökillä. Mutta vain siinä määrin kuin katson sen asialliseksi. Esim. mökin korjaukseen ja ulkomaalaukseen en osallistunut, mutta esim. pihan ja mökin tavanomaiseen hoitoon kyllä.

Vierailija kirjoitti:

En tekisi mitään, älä tuhlaa aikaasi, äläkä rahaa. Mies voi sairastua alzheimeriin ja ottaa eron

Miten AP:n tilanne eroaa avioehdosta? Ehdotan, että AP:n mies jättää AP:n lokkeilemaan tämän palstan ohjeilla. Ehkä kapakasta löytyy se parempi kumppani hänelle.

Minua ei todellakaan kiinnosta, kenen nimi on omistuspaperissa, jos saan nauttia mökkeilystä halvalla.

No kukin tekee miten itselle parhaalta tuntuu. Itse tulin kohta 30 vuotta sitten vävynä sukumökille jonka omistivat silloin appivanhempani. Myöhemmin se on siirtynyt vaimoni ja hänen veljensä yhteisomistukseen ja tontille rakennettu toinen uudempi mökki meidän perheemme käyttöön. 

Minulle ei ole näihin mitään omistusta eikä avio-oikeutta mutta olen aina kohdellut niitä kuin omaani. Ja minua on aina kohdeltu kuin olisin omistaja. Olen vuosien aikana rakentanut, remontoinut ja muuttanut lukemattomia asiota tuhansien työtuntien edestä enkä ole laskenut sitä onko joku ruuvi tai lauta tullut maksettua kenenkin toimesta. Varmaan on tullut kulutettua tuhansia euroja itsekin. Tietenkin isot asiat on maksanut se joka omistaa mutta senttejä en ole ruvennut laskemaan.

Ja mitä olen tästä saanut? No itselleni ja lapsillemme todella rakkaan paikan jonka tunnen henkisesti omakseni ja jossa olen viettänyt lukemattoman määrän hyviä hetkiä. Jos olisi mennyt sinne asenteella että "kun en omista niin mitään en tee enkä koskaan mitään osta" niin en usko että minulle olisi koskaan ollut samanlaista sidettä tähän paikkaan.