Päälle puhuminen - kun mikään ei auta

Eihän sillä vielä ansaitse akateemista maisterintutkintoa, kun samassa kaupungin omistamassa vuokratalossa asuu henkilö, joka käy yliopistolla siivoamassa.

Minulla käy näin että puhun päälle. En puhu jokaisen ihmisen päälle, vaan aina tiettyjen ihmisten. Luulen että he ovat sanoneet asiansa kun sisältö loppuu luonnollisesti ja he pitävät pienen tauon. Sitten kun alan puhumaan, heillä onkin jotain sanottavaa. 

Valtaosalla ihmisistä se juttu loppuu siihen taukoon, mutta ei kaikilla. En millään osaa lukea tätä toisesta. Jos ihmisen kertoma juttu on sisällöllisesti kesken, niin odotan tauon yli ja tästäkin aiheutuu joskus hivenen kiusallisia hiljasuuksia. 

Sanoisin että minulla on vaikeaa olla kekeyttämättä noin 2-3% ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Kun keskeyttäjä aloittaa päällepuhumisen jatka vaan oma tarinasi rauhassa loppuun asti ehkä hieman voimistaen äänenpainetta. Ennen kuin pääset asiasi loppuun on päällepuhuja useimmiten keskeyttänyt koska hän havaitsee ettet kuuntele häntä, vaan olet täydellisesti keskittynyt oman asiasi kertomiseen.

Tämä on hyvä ohje. Aina ei ole kyse siitä että on keskittynyt vain omaan sanomiseen. Tilanteita on monia kuten ihmisiäkin.

Suomalainen tapa on puhua pitkiä puheenvuoroja, joita ei saa keskeyttää. Toisaalta voisi olla hyvä opetella enemmän vuoropuhelua, ja niin, että pysytään aiheessa mutta annetaan kaikille tilaa kommentoida. 

 

Tämä taito meidän pitäisi oppia. Ei kaapata aiheita, eikä puhuta mitä mieleen juolahtaa vaan käsitellään aihe loppuun, ja hetken päästä siirrytään seuraavaan. 

 

Porukassa huolehditaan että kaikki saavat hetken omalle, askarruttavalle asialleen. Sellaista puhumista, joka on vain kohteliasta toisten kuuntelua, ei lasketa puhumiseksi. 

 

Suomalaisen on ollut vaikea ymmärtää aineettomien asioiden merkitystä, mutta nyt aika on kypsä uudelle keskustelutavalle.

On tärkeää että kaikki läsnäolijat keskittyvät meneillään olevaan aiheeseen ja palaavat siihen, vaikka joku heittäisi kommentin aivan muista. Usein heitto on herkullinen, joka saa muiden huomion, ehkä naurahduksen. Se on kuitenkin haitallista käytöstä.

Monet sanovat myös nauttivansa ryhmäkeskustelusta, jossa vapaasti assosioidaan ja sanotaan mitä mieleen juolahtaa. Voisi ajatella että hahmotetaan tämän keskustelun luonne ja valitaan se tietoisesti. Ei niin, että tämä on ainoa malli seurustella ihmisten kanssa. 

Sama mun äidillä!!

Ärsyttää todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta valitettavastiopi pois..

Miksi muuten on pakko olla tekemisissä?

Joskus päällepuhuja kuuluu perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta valitettavastiopi pois..

Miksi muuten on pakko olla tekemisissä?

Joskus päällepuhuja kuuluu perheeseen.

 

Ei rasittavan perheenjäsenenkään kanssa tarvitse onneksi olla tekemisissä. Vai mitä lisäarvoa se tuo elämälle, jos kommunikaatio henkilön kanssa on yksisuuntaista? Lähinnä inhoahan tuossa toista kohtaan ilmaistaan, jos jatkuvasti puhutaan päälle ja sivuutetaan. Parempi siis ottaa vinkistä vaari.

Adhd: n oire.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tällainen kerran oppilaana seminaarityyppisessä opetustilanteessa, jossa esiteltiin omia tutkimuksia. Älykkäät oppilaat istuivat lopulta hiljaa, seinille katsellen ja tympääntyneinä huokaillen. Tämä yksi vain puhui, tuskin henkeä veti. Sanoin: Olepa sinä hetki hiljaa. Nyt on muiden vuoro. Hän katsoi mua hyvin omituisesti, kuin olisin sanonut jotakin hirveän loukkaavaa, toisaalta hänellä oli haastava, ivallinen ilme. Kehotin toista oppilasta kertomaan omasta tutkimuksestaan. Hän sai sanottua ihan muutaman lauseen, kun päällepuhuja taas aloitti päällepuhunnan. Kehotin toista oppilasta vain jatkamaan, katsoin häntä tiiviisti, tein korostuneen innostuneesti muistiinpanoja hänen puheestaan, joka jo tietysti takelteli. Päällepuhuja puhui koko ajan kovempaa ja kovempaa päälle jotain täysin aivotonta omaa juttuaan. Tämä oli mulla sellainen ultraväkivaltaisten fantasioiden hetki. Jouduin lopettamaan koko seminaarikokoontumisemme, kun kyseessä olivat täysi-ikäiset oppilaat eikä jotkin 12-vuotiaat, joita voi määrätä vaikka käytävään. Olis ollut nastaa heittää se kälättäjä pihalle... Ikkunasta.

😂 

Työpaikalla tullut vastaan tuo päällepuhuminen. Onko jollain niin vahva tarve olla oikeassa ettei pysty edes keskustelemaan normaalisti?

Jos joku on kova jaarittelemaan, kiertelee ja kaartelee ja kertoo sivuasioita siinä ohessa, itse asiaan pääsemättä, niin sellaisten päälle tekee mieli kaikkein eniten puhua. Tai jos joku ei löydä jotain sanaa ja sitten hän hakee ja hakee sitä ilmaisua. Tai jos joku taukoilee puheessaan, koska hänen ajatuksensa harhailevat, eikä hän pysty keskittymään sanottavaansa.

Itse olen huomannut olevani liian kärkäs puhumaan päälle ja koitan nyt ihan tietoisesti siitä oppia pois ja pitää suutani parmmin kiinni. Yleensä asia ei ole niin kiireellinen, että tarttisi toisen puhetta hoputtaa päälle puhumalla ja muutenkin sellainen tapa ärsyttää monia. Ilmapiiri säilyy parempana, kun välttää päälle puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen tapa on puhua pitkiä puheenvuoroja, joita ei saa keskeyttää. Toisaalta voisi olla hyvä opetella enemmän vuoropuhelua, ja niin, että pysytään aiheessa mutta annetaan kaikille tilaa kommentoida. 

 

Tämä taito meidän pitäisi oppia. Ei kaapata aiheita, eikä puhuta mitä mieleen juolahtaa vaan käsitellään aihe loppuun, ja hetken päästä siirrytään seuraavaan. 

 

Porukassa huolehditaan että kaikki saavat hetken omalle, askarruttavalle asialleen. Sellaista puhumista, joka on vain kohteliasta toisten kuuntelua, ei lasketa puhumiseksi. 

 

Suomalaisen on ollut vaikea ymmärtää aineettomien asioiden merkitystä, mutta nyt aika on kypsä uudelle keskustelutavalle.

 

On tärkeää että kaikki läsnäolijat keskittyvät meneillään olevaan aiheeseen ja palaavat siihen, vaikka joku heittäisi kommentin aivan muista. Usein heitto on herkullinen, joka saa muiden huomion, ehkä naurahduksen. Se on kuitenkin haitallista käytöstä.

 

Monet sanovat myös nauttivansa ryhmäkeskustelusta, jossa vapaasti assosioidaan ja sanotaan mitä mieleen juolahtaa. Voisi ajatella että hahmotetaan tämän keskustelun luonne ja valitaan se tietoisesti. Ei niin, että tämä on ainoa malli seurustella ihmisten kanssa. 

 

Keskustelu ilman huvittavia väliheittoja on tylsä keskustelu. Jos vaan aihe naurun sallii.

nyt aika on kypsä uudelle keskustelutavalle.

Mistäs sinä sen kypsyyden olet havainnut? 😅

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla tullut vastaan tuo päällepuhuminen. Onko jollain niin vahva tarve olla oikeassa ettei pysty edes keskustelemaan normaalisti?

Sepä se siellä taustalla yleensä on, jos jyrää toisen puheen päälle; pätemisen ja oikeassa olemisen tarve. Voi siellä tietysti ihan viaton yli-innokas ihminenkin joukossa olla.

Töissä kahdella työkaverilla on tapana puhua päälle. Huvittavaa seurata niiden kahdenkeskistä "keskustelua", kun kumpikin puhuu samaan aikaan toistensa päälle, eikä kumpikaan kuuntele, mitä toinen sanoo. Itse pysyn kaukana heistä. 

Olen alkanut puhelimessa korottaa  ääntäni ja puhua asiaani keskeyttäjän kanssa yhtä aikaa. Tai sitten en kommentoi keskeyttäjän asiaa mitenkään vaan jatkan omaa asiaani heti puheenvuoron saatuani.

Mun sisko on arvostelija, hän jatkuvasti tarkkailee minua etsien vikoja ja puutteita, kritisoiden. Jos en aina jaksa hänen marmatustaan ja valitustaan kuunnella miten hän osaa ja  minä en osaa niin en enää jaksa kuunnella häntä loppuun asti vaan ihan tarkoituksella olen alkanut itsekin puhua hänelle samaan tyyliin niin hän on nyt sitten naama nyrpällään kun käytän monologia. Ihan selvästi hän ei näe asioita minun näkökulmasta, joten en minäkään enää vaivaudu ottamaan vastaa hänen loputonta kriittistä katsettaan ja haluaan käydä vaikeita keskusteluja kun ne keskustelut ovat sitä, että hän arvostelee ja arvioi minua, yksisuuntaisesti. Minun pitää kuunnella ja ottaa häneltä hänen palaute ja määräily vastaan. Jossakin vaiheessa ei vaan enää jaksanut käydä noita vaikeita keskusteluja, joissa hän aina halusi voittaa ja hän halusi määrätä sen miten sitä keskustelua käydään ja vika oli aina muka minussa ei hänessä koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on kova jaarittelemaan, kiertelee ja kaartelee ja kertoo sivuasioita siinä ohessa, itse asiaan pääsemättä, niin sellaisten päälle tekee mieli kaikkein eniten puhua. Tai jos joku ei löydä jotain sanaa ja sitten hän hakee ja hakee sitä ilmaisua. Tai jos joku taukoilee puheessaan, koska hänen ajatuksensa harhailevat, eikä hän pysty keskittymään sanottavaansa.

 

Itse olen huomannut olevani liian kärkäs puhumaan päälle ja koitan nyt ihan tietoisesti siitä oppia pois ja pitää suutani parmmin kiinni. Yleensä asia ei ole niin kiireellinen, että tarttisi toisen puhetta hoputtaa päälle puhumalla ja muutenkin sellainen tapa ärsyttää monia. Ilmapiiri säilyy parempana, kun välttää päälle puhumista.

Oma puoliso on tällainen pitkäpiimäinen jaarittelija, joka lisäksi keskeyttää omat juttunsa aloittamalla alkuperäiseen juttuun löyhästi liittyvän jutun kesken kaiken. Eli ei pysy asiassa eikä pääse varsinaiseen pointtiin ilman 10 minuutin jonninjoutavaa alustusta. En aina jaksa kuunnella, vaan keskeytän ja pyydän pysymään asiassa tai kysyn, mikä olikaan pointti. Varmaan ärsyttävää. 

Mutta hänellä on taipumus pitää tällaisia jaaritusmonologeja ystäväporukoissa ja huomaan, etteivät muutkaan jaksa kuunnella loppuun. Sitten hän on hyvin loukkaantunut, kun ei saa suunvuoroa tai hänen juttujaan ei kuunnella. En tiedä mikä auttaisi, ei aikuinen näytä oppivan uusia käyttäytymismalleja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä duunissa on sellainen ärsyttävä hohottaja, kun argumentit loppuu niin hohotetaan toisen puheen päälle !

Nauroin ääneen tälle :) en sentään hohottanut. Mielikuva ja ääni ja hohottajan ilmeet..