Lue keskustelun säännöt.
Somevaikuttajat ja heidän lastensa oikeus yksityisyyteen
Puistatus
16.03.2021 |
Etenkin Instagramissa näitä somevaikuttajia ilmenee koko ajan lisää, jotka valjastavat myös vauvansa/lapsensa osaksi työtään kuvien ja mainosyhteistöiden kautta. Hämmentävän moni somevaikuttaja on viimeisen vuoden aikana tuonut äitiyden osaksi somekonseptiaan.
Olenko ainoa, kenestä tämä on puistattavaa?
Onko vanhemmalla ottaa lapsen oikeus yksityisyyteen tällä tavalla?
Itse ainakin kokisin ihan hirveänä, jos oma äitini olisi aikanaan dokumentoinut lapsuuttani julkisesti niin, että kellä tahansa olisi ollut pääsy katsomaan kuvia/videoita minusta.
Kommentit (227)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iidan matkassa Iidan lasten nimet on kaikki esillä ja sukunimi sama kuin äidillänsä.
Pitäisi varmaan saada laki, ettei alle 12 vuotiaiden kuvia saa julkaista somessa ilman kasvojen mustausta. Sitten siitä eteenpäin voivat itse antaa suostumuksen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lasten käyttäminen instassa oman kuvan kiillottamiseen on kuvottavaa somea ammatikseen tekeviltä.
Myös toisinpäin. Lasten käyttäminen jonkun henkilön eli vanhemman paheksumiseen on kuvottavan vastenmielistä.
Kuka pystyy tuollaiseen?
Täytyy olla sairas inhottava ihminen.
Ja yllätys yllätys, tuolloin ei asialla itse vanhempi tai ei sinakaan se, kehen paheksuntaa yritetään osoittaa. Sherlock!!
Minusta pitäisi olla laitonta jakaa lapsestaan kuvia.
Jos ei muuta someen laitettavaa keksi, niin ei tarvitse somettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin samaa mieltä aloituksen kanssa. Oma kauhistuksen kohde on Lilli Fant. NImen kun googlettaa löytyy osumia siitä, kuinka hän pärjää kotihoidontuella (no ei pärjää, mies elättää), kuinka hän saa vihaviestejä taaperon vegaanisuudesta ja lisäksi julkinen FB-tili. Ainakin nämä.
Lapsen päivittäinen syöminen, päiväohjelma, kasvaminen, puheet, imetys jne. Kaikki on julkista. Lisäksi äiti saa tuloja, kun mainostaa monivitamiini- ja rautavalmisteita, joita syöttää lapselleen, kun lapsi ei niitä ruoastaan saa.
Mies, joka koko homman maksaa, ei ole julkisuudessa. Myötätuntoni lähtee myös hänelle. Meillä on ainutkertainen elämä, joka voi olla oikein kivaakin. Kotona voisi odottaa hyvä lihaisa päivällinen työpäivän jälkeen, iloinen ja kaunis vaimo ja hyvinvoiva lapsi. Perhe voisi pistäytyä jätskillä tai Mäkkärissä. Tai vaimo voisi olla normisti töissä, ansaita osuutensa elannosta, lapsi voisi olla päiväkodissa, perhe voisi matkustella, sisustaa kotia ym.
Nyt poloinen joutuu itse vääntämään ruokansa, maksamaan perheen elämän, asumaan puolityhjässä mukamas ekologisessa harvassa ja kylmässä talonräyskässä tatuoidun ketunnaamaisen naukumaijavaimonsa kanssa, jolla on koko ajan jotain huonosti. Naamalla ikuinen valitusilme. Taaperon tukka on kynsisaksilla nyrhitty liru, vaatteet mitä lie yhteensopimattomia riepuja, kotona haisee kestovaipat ja soijaiset pierut. Melkein 2-vuotiasta imetetään äidin takia edelleen, yöt on risaisia. Lapsi huutaa.
Hohhoijaa. Parisuhde on kahden kauppa. Oikeasti mietin, mitä mies tuosta saa. Tai lapsi.
Lapsen ruokavalio on siis vegaaninen, hän ei saa missään maistaakaan muuta, joten lapsi elelee eristyksissä, ei pääse päiväkotiin. Someäiti tietää, että kun lapsi joskus maistaisi vaikka naudanlihapullia tai suklaajäätelöä, paluuta soijatofuherneproteiinikauramaitolinjalle ei enää olisi.
Ihminen on sekasyöjä, kuten vaikka karhu. Emme muutu märehtijöiksi, vaikka söisimme ruohoa ja lisäravinteita. Emmekä voi hyvin.
Elisakoo