Mitä pelottavia kokemuksia teille on käynyt? Esim. ruoka jäänyt kurkkuun tai joku seurannut

Vierailija kirjoitti:

Entisen miehen kanssa oltiin reissussa Pariisissa. Saatiin kutsu tulla käymään erään tutun luona, joka asui vähän sivummalla junamatkan päässä. Saimme ohjeet millä junalla tulla, ja samalla varoituksen että olkaa huolellisia, samalta raiteelta lähtee juna x jonka reitti haarautuu valkoihoiselle vaaralliseen lähiöön. No, mentiin steissille, löydettiin laituri ja taululla näkyi tiedot oikeasta junasta. Hypättiin kyytiin ja noteerasin että matkustajat olivat kaikki tummaihoisia miehiä. Ei annettu asian häiritä kun oltiin kumminkin oikeassa junassa. Muutamia pitkiä katseita saatiin mutta ei sen kummempaa.

Kriittisessä risteyskohdassa tajuttiin kauhuksemme että juna lähtikin kohti just tätä pahamaineista lähiötä. Tuli pieni kylmä hiki, mutta ihan tyynesti noustiin ylös tarkoituksena että hypätään seuraavalla asemalla pois ja sitten takaisin risteyskohtaan oikeaan junaan. Ei vaan käynyt ihan niin helposti, sillä asemalla oli portit poistuville ja meidän lipuilla portit eivät auenneet. Tuli vähän hätä käteen, kunnes aseman vartija tuli paikalle ja alettiin selittää sille tilannetta. Vartija päästi meidät portista, patisti ulos ja tiukkaan sävyyn selosti meille että nyt ootte kuulkaa vaarallisessa paikassa, menkää tonne odottamaan kaverianne (oltiin soitettu sille että ollaan väärällä asemalla ja se ilmoitti tulevansa kiireesti hakemaan), ette missään nimessä jää odottelemaan junaa takaisin, ja sori mutta hän ei ehdi jäädä meitä vahtimaan joten good luck. Tässä kohtaa ohikulkevat alkoi jo kiinnostua meistä, mutta onneksi tää tuttu sitten tuli renkaat ulvoen aseman pihaan ja poimi meidät naama kalpeana kyytiin.

En oo vielä tänäkään päivänä sisäistänyt sitä että oltiin oikeassa vaarassa, kun eihän mitään tapahtunut ja tuttu tuli hakeen ja tuli kiva ilta. Kaikki paikalliset vaan pyöritteli päätään ja oli että huh huh, olipa tuuri että selvisitte. 

Tällaista yhteiskuntaa ollaan rakentamassa tännekin... Oletteko miettineet sitä? Siksi äänestän sitä puoluetta, joka vastustaa tällaista. En ole rasisti, vaan realisti. Toivottavasti muutkin heräävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisen miehen kanssa oltiin reissussa Pariisissa. Saatiin kutsu tulla käymään erään tutun luona, joka asui vähän sivummalla junamatkan päässä. Saimme ohjeet millä junalla tulla, ja samalla varoituksen että olkaa huolellisia, samalta raiteelta lähtee juna x jonka reitti haarautuu valkoihoiselle vaaralliseen lähiöön. No, mentiin steissille, löydettiin laituri ja taululla näkyi tiedot oikeasta junasta. Hypättiin kyytiin ja noteerasin että matkustajat olivat kaikki tummaihoisia miehiä. Ei annettu asian häiritä kun oltiin kumminkin oikeassa junassa. Muutamia pitkiä katseita saatiin mutta ei sen kummempaa.

Kriittisessä risteyskohdassa tajuttiin kauhuksemme että juna lähtikin kohti just tätä pahamaineista lähiötä. Tuli pieni kylmä hiki, mutta ihan tyynesti noustiin ylös tarkoituksena että hypätään seuraavalla asemalla pois ja sitten takaisin risteyskohtaan oikeaan junaan. Ei vaan käynyt ihan niin helposti, sillä asemalla oli portit poistuville ja meidän lipuilla portit eivät auenneet. Tuli vähän hätä käteen, kunnes aseman vartija tuli paikalle ja alettiin selittää sille tilannetta. Vartija päästi meidät portista, patisti ulos ja tiukkaan sävyyn selosti meille että nyt ootte kuulkaa vaarallisessa paikassa, menkää tonne odottamaan kaverianne (oltiin soitettu sille että ollaan väärällä asemalla ja se ilmoitti tulevansa kiireesti hakemaan), ette missään nimessä jää odottelemaan junaa takaisin, ja sori mutta hän ei ehdi jäädä meitä vahtimaan joten good luck. Tässä kohtaa ohikulkevat alkoi jo kiinnostua meistä, mutta onneksi tää tuttu sitten tuli renkaat ulvoen aseman pihaan ja poimi meidät naama kalpeana kyytiin.

En oo vielä tänäkään päivänä sisäistänyt sitä että oltiin oikeassa vaarassa, kun eihän mitään tapahtunut ja tuttu tuli hakeen ja tuli kiva ilta. Kaikki paikalliset vaan pyöritteli päätään ja oli että huh huh, olipa tuuri että selvisitte. 

Joopajoo. Että Pariisissa tuollainen lähiö, junatkin täynnä vain mustia miehiä ja vartijakin nuhtelee teitä sinne eksymisestä. Lähiön nimen olet varmaan unohtanut?

Kuva Goutte d'Orin asemalta:

https://parisblogdotorg.files.wordpress.com/2016/05/metro-eingan-g002.j…

Kävelin kesäyönä kaikessa rauhassa baarista kotiin läpi tyhjän kaupunginosan. Kävin nopeasti pesulla ja olin menossa nukkumaan, kun huomasin että makuuhuoneeni ikkunan takana oli joku painanut kasvot lasiin kiinni kädet varjostamassa silmien ympärillä että näkisi paremmin. Olin saada halvauksen pelosta. Asun maan tasalla.

Asuin vanhassa kerrostalossa. Moni asukas oli iäkkäämpi ja asunut siellä pitkään.

Kerran mennessäni kotiin etsin avaimia kun ylätasanteella seisoi hento vanha nainen valkoisessa yömekossa. Nainen tuijotti minua, oli ilmestynyt siihen ihan ääneti ja yhtäkkiä. Säikähdin ja moikkasin jolloin hän kääntyi kannoillaan ja kiipesi toiseen kerrokseen sanomatta mitään.

Oli ilta ja olin pyykkituvassa joka oli kahdeksannessa kerroksessa. Tupaan kuljettiin ulkoparvekkeen kautta. Taisi olla syksy tai alkutalvi. Poistuessani tuvasta menin siis parvekkeen kautta rappuun. Meinasin saada sydärin kun sama vanha nainen seisoi pimeällä parvekkeella taas joku ohut mekko päällä. Kysyin tuleeko hän sisälle johon ei vastannut joten jätin oven auki ja kehotin menemään sisään koska on kylmä ja myöhä.

Lisäksi öisin joku aukoi postiluukkuani.

Leuat on jääny, jumiin... Ihan hirveä tunne, sattuu ihan perkeleesti... Onneksi pikkuhiljaa "suli" pois. Todella epämiellyttävä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Tulin eräänä iltana kotiin joskus klo 21-22 välillä, oli jotkut vaalijutut tai vastaavat muistaakseni sinä iltana. Jäin bussista ja kun ylitin tietä kävellessäni kohti kotitaloani, yhtäkkiä auto kaahasi eteeni ja pysähtyi tielle poikittain, niin että en päässyt auton ohi. Miespuolinen kuski rullasi ikkunan auki ja alkoi kysellä kuka olen, mistä tulen ja mihin menen. Lisäksi alkoi painostaa, että pitäisi hypätä autoon mukaan. Näin että autossa istui myös nainen, joka ei oikein edes katsonut minuun päin vaan oli pää painuneena toiseen suuntaan ja vältteli katsekontaktia. Mies ei meinannut päästää minua millään menemään ohi ja alkoi iskeä jo paniikki. Lopulta valehtelin asuvani lähimmässä talossa ja mieheni vilkuilevan jo minua ikkunasta, niin hämärä tyyppi lähti. Muistan kuinka hän katsoi sitä naista autossa tosi merkitsevästi.

En nukkunut sinä yönä, mutta olin kiitollinen että kerrostalon alaovet olivat aina öisin lukossa ja asuntoni toisessa päässä taloa, ei millään olisi voinut nähdä mihin päin menen vaikka olisi jäänyt kyttäämään. Näin Tampereella muutama vuosi sitten. Oli pelottava kokemus!

Missäpäin Tamperetta?

Töissä kohtaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa lähes päivittäin, solvaamista, uhataan tappaa, lyödä, jne mutta se ei oikeastaan tunnu enää miltään.

Työpaikan ulkopuolella olen kohdannut yhden vakavamman uhkatilanteen illalla myöhään lenkkeillessä. Onneksi oli koira mukana, säilyin ehjin nahoin, toisin kuin uhkaajani. :)

Asun omakotitalossa joka on muutettu kerrostaloksi, talo sijaitsee kadun päässä ja  alue on yleensä hyvin rauhallinen. Eräänä iltana istuin ulkoportailla tupakalla kun joku pyysi huonolla suomella "Anna roki", viereeni oli ilmestynyt pitkä laiha tumma mies. En sen kummemmin pelästynyt vaan ajattelin, että jonkun talossa asuvan kaveri.. annoin tupakan ja sitten mies pyysikin "Anna  pusu. Kisses". Pudistelin päätäni ja nousin, jolloin mies tarttui  toisellä kädellä vyötärööni ja koetti toisella kädellä avata takkiani, potkaisin  ja taisin osua arkaan paikkaan sillä rääkäisi "bitch!" ja tipahti siihen. Minä juoksin sisään. 

En vieläkään  tiedä tunsiko mies jonkun samasta talosta vai mistä ihmeestä eksyi sinne, ulko-ovi portaineen  on siis talon takana eikä näy kadulle. 

Vierailija kirjoitti:

No mitä siellä sitten valkoisille sattuu?

Voisko vaikka olla, että ryöstellään? Jos alueella asuu enimmäkseen köyhiä tummahipiäisiä, ja rikollisuus kukoistaa, totta kai he profiloivat vaaleaihoiset turisteiksi, paikalliset kun todennäköisesti osaavat vältellä kyseistä aluetta.

Asuin tuolloin ensimmäisessä kerroksessa, olin iltamyöhällä tullut töistä ja heitin farkut sekä paidan pios kävellen pelkiss''' alusvaatteissa syömään iltapalaa. Äkkiä tajusin että ikkunaa vasten oli litistyneenä jonkun ukon naama, oikein kieltään lipoi. Ikkuna oli metsään päin niin en uskonut kenenkään siellä olevan! 

Aseella ja puukolla uhattu. Molemmissa tapauksissa sain aseen pois hyökkääjältä. Ei kuitenkaan mitään mukavia tilanteita.

Se ettei hammaskipuun auttanut 3 juurihoitoa. Vasta näiden hampaiden poisto.

Olin ollut baarissa ja odotin taksia, ihmisillä oli tapana kysellä mihin kaupunginosaan kukakin oli menossa, jos sattui asumaan samoilla kulmilla niin että yhteisen taksin sitten.  Vapaa taksi saapui ja edessä ollut mies kysyi kaupunginosaa, mies oli täysin asiallinen ja normaali, hiukan kännissä kuten minäkin. Hyppäsimme samaa taksiin ja  edessä olleen katutyön takia  pyysin kuskia jättämään minut läheiselle bussipysäkille, mies hyppäsi myös taksista mutta en ihmetellyt kun ympärillä oli rivitaloja ja kerrostaloja. Oli melkoinen järkytys  kun mies alkoikin kävellä perässä, puhua seksuaalisävytteisesti ja vaikutta agressiiviselta, Juoksin kotiovelle, mies tuli perässä ja koetti laittaa käden takkini sisään. Silloin avomieheni avasi oven. Mies vielä huusi avomiehelleni paetessaan että olen hutsu.

Lapsena meinasin tukehtua merkkariin, ei ihme että ne vedettiin pois myynnistä!

Nuorempana ahmin darrassa kylmiä nakkeja ja pala jäi jumiin . Siloinen avomies vielä tuli raivoamaan että häiritsen hänen pleikan peluutaan,  kun paniikissa törmäilin pitkin keittiötä.

Nuorempana otin asiakkaan vastaan iltamyöhään toimistossa, jossa ei ollut enää ketään muuta, jolloin ilmenikin, että hän on psykoottinen. Puheli agenteista, jotka osaavat kiivetä seiniä myöten ja kurkistavat ikkunasta (olimme kuudennessa kerroksessa) ja koetin siirtää keskustelua syihin, jonka vuoksi hän oli tullut. Jälkeenpäin tuli voittajan olo, kun selvisin, sillä tämä mies oli valtava hormoneilla bodattu ja pitkä kaappi, minä olen pienikokoinen ja kevyt. Sovussa erottiin, mutta en enää muista muuta miehen tarinasta. Sen jälkeen olen kuitenkin ottanut turvaohjeet vakavasti. 

Yksityiselämässä pelottavinta on kun olin syrjäisellä mökillä ja sinne ilmaantui sekaisin oleva äijä vaatimaan kyytiä kaupunkiin klo 23. Minut pelastivat koirani, jotka kävivät miehen käteen kiinni ovella, kun hän yritti tulla auki jääneestä ovesta sisälle. Soitin sitten miehelle ambulanssin, joka tuli noin puolen tunnin kuluttua. Poliisi ei ikinä tullut eikä edes soittanut perään, ehkä kommunikoivat sen kumpi tulee keskenään.

Olen saanut turvallisuudesta opetusta, se ehkä auttaa, etten ole kovin säikky. Pystyn toimimaan oikeastaan sitä paremmin mitä kriittisempi tilanne on. En esim. pelännyt, kun yksi taksikuski lukitsi minut lapsilukolla autoonsa ja ajoi aivan väärään suuntaan, aloin vain potkia auton sisustusta ja tyrkkiä miestä niin että hän heitti minut autosta ulos. Tuntui, että on viiden miehen voimat. Tyyppi varmaan luuli, että olen liian humalassa vastarintaan.

Olin 7 kk raskaana ja nenästäni alkoi tulla aivan kamalasti verta. Joukko lääkäreitä yritti kahdessa sairaalassa saada vuotoa loppumaan mutta veri vain lensi. En olisi voinut uskoa, miten paljon nenään saadaan tungettua tavaraa. Olo oli epätodellinen, aivan kuin olisin joutunut kauhuelokuvaan. Viimein joku soitti leikkaussaliin ja sanoi, että täältä tulisi nyt kiireellä tällainen tapaus. Ehdin matkalla soittaa puolisolle hyvästit ja kertoa hoitajille, minkä nimen haluaisin hätäkasteessa antaa lapselleni. Hoitajakin itki. 

Minulta oli katkennut päästä valtimo. Kun heräsin pitkän leikkauksen jälkeen naama murjottuna, kokeilin heti, onko maha vielä tallella. Onneksi oli, ja sain pidettyä vauvan kehittymässä täysiaikaiseksi. Jouduin olemaan vuodelevossa ne viimeiset kuukaudet. Pelkäsin jokaista aivastusta pitkän aikaa. Tähän verrattuna sektio oli lastenleikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen syöpäleikkausta odottelu leikkaussalin käytävällä oli sellainen hetki ettei nyt pahempaa tule mieleen.

Sama. Ohi tuon menee itsellä ennen synnytyksen käynnistystä se hetki, kun tuntui, että en ole valmis ja pelotti omasta ja lapsen puolesta.