Lue keskustelun säännöt.
Mitä pelottavia kokemuksia teille on käynyt? Esim. ruoka jäänyt kurkkuun tai joku seurannut
22.08.2020 |
Aloitan: Olin noin 21v ja asuin jo omillani, oli tälläinen melko samanlainen hämärtyvä syysilta kuin nyt ja kävin pyörällä Prismassa. Noin 50v, tuntematon nainen alkoi kävellä perässäni pitkin kauppaa ja tuijottaa tiiviisti, tuntui että katse oikein porasi reikiä ihooni. No, maksoin ja lähdin pyöräilemään kotiin kun tajusin että joku auto jarruttelee perässä roikkuen ja vilkaistessani sinne päin, ratissa oli sama nainen ja väänsi kasvoilleen karmiva, jokerimaisen hymyn. Nainen seurasi minua lähes kotipihaani asti, siellä tienposkessa istui autossaan ja katsoi kun vein pyörää pyörävarastoon. En tiedä vielä tänäkään päivänä mikä hullu se oli!
Kommentit (54)
19v ja interraililla brysselissä tämän vuosituhannen puolella. Eksyminen ”väärälle alueelle” oli pelottavimpia kokemuksia ikinä :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena asuttiin mutkikkaan maantien varressa. Yhtenä talvi-iltana oltiin siskon ja parin kaverin kanssa ulkona ja ylitettiin tie kohdassa jossa oli jyrkkä mutka. Tie oli jäinen ja liukas ja mä kaaduin kontalleni enkä päässyt ylös kun oli niin liukasta. Samaan aikaan kuulin että mutkan takaa lähestyi auto ja tajusin ettei kuski näkisi minua ja ajaisi päälleni. Henkeni hädässä konttasin jäisellä tiellä ja sisko ja kaverit ulvoivat naurusta. Olin onneksi päässyt toiselle kaistalle kun auto tuli mutkan takaa.
Vielä myöhemmin siskoni pilkkasi minua sanoen, että sä konttasit kuin pikkuvauva. Kyllä lapset voivat olla tyhmiä.
Entisen miehen kanssa oltiin reissussa Pariisissa. Saatiin kutsu tulla käymään erään tutun luona, joka asui vähän sivummalla junamatkan päässä. Saimme ohjeet millä junalla tulla, ja samalla varoituksen että olkaa huolellisia, samalta raiteelta lähtee juna x jonka reitti haarautuu valkoihoiselle vaaralliseen lähiöön. No, mentiin steissille, löydettiin laituri ja taululla näkyi tiedot oikeasta junasta. Hypättiin kyytiin ja noteerasin että matkustajat olivat kaikki tummaihoisia miehiä. Ei annettu asian häiritä kun oltiin kumminkin oikeassa junassa. Muutamia pitkiä katseita saatiin mutta ei sen kummempaa.
Kriittisessä risteyskohdassa tajuttiin kauhuksemme että juna lähtikin kohti just tätä pahamaineista lähiötä. Tuli pieni kylmä hiki, mutta ihan tyynesti noustiin ylös tarkoituksena että hypätään seuraavalla asemalla pois ja sitten takaisin risteyskohtaan oikeaan junaan. Ei vaan käynyt ihan niin helposti, sillä asemalla oli portit poistuville ja meidän lipuilla portit eivät auenneet. Tuli vähän hätä käteen, kunnes aseman vartija tuli paikalle ja alettiin selittää sille tilannetta. Vartija päästi meidät portista, patisti ulos ja tiukkaan sävyyn selosti meille että nyt ootte kuulkaa vaarallisessa paikassa, menkää tonne odottamaan kaverianne (oltiin soitettu sille että ollaan väärällä asemalla ja se ilmoitti tulevansa kiireesti hakemaan), ette missään nimessä jää odottelemaan junaa takaisin, ja sori mutta hän ei ehdi jäädä meitä vahtimaan joten good luck. Tässä kohtaa ohikulkevat alkoi jo kiinnostua meistä, mutta onneksi tää tuttu sitten tuli renkaat ulvoen aseman pihaan ja poimi meidät naama kalpeana kyytiin.
En oo vielä tänäkään päivänä sisäistänyt sitä että oltiin oikeassa vaarassa, kun eihän mitään tapahtunut ja tuttu tuli hakeen ja tuli kiva ilta. Kaikki paikalliset vaan pyöritteli päätään ja oli että huh huh, olipa tuuri että selvisitte.
Postiluukkuni aukesi keskellä yötä n. Klo 3.
Joku vieras miesääni sieltä humalassa huuteli. Luukku aukesi useampaan kertaan. Ei pelottanut, mutta ärsytti Hel vetisti.
Murtovarkaat. Herään siihen että ikkunasta osuu valo silmiin luullen että se on jonkun ohi ajavan auton valo. Jatkan unia. Kaikki ovet auki autoissa, terassille, saunaan ja etuovi. Kunnes etuovi käy, koira aloittaa hirveän murinan ja palaa murisemaan makuuhuoneeseen. Sytytän kaikki valot ja huutelen että kuka hitto siellä on. Ulkona ei näy enää ketään mutta kaikkien autojen ovet on auki ja sisältö pengottu. Ei nukuttanu muutamaan viikkoon, tiedä mitä ois käyny ellei koiraa ois ollu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisen miehen kanssa oltiin reissussa Pariisissa. Saatiin kutsu tulla käymään erään tutun luona, joka asui vähän sivummalla junamatkan päässä. Saimme ohjeet millä junalla tulla, ja samalla varoituksen että olkaa huolellisia, samalta raiteelta lähtee juna x jonka reitti haarautuu valkoihoiselle vaaralliseen lähiöön. No, mentiin steissille, löydettiin laituri ja taululla näkyi tiedot oikeasta junasta. Hypättiin kyytiin ja noteerasin että matkustajat olivat kaikki tummaihoisia miehiä. Ei annettu asian häiritä kun oltiin kumminkin oikeassa junassa. Muutamia pitkiä katseita saatiin mutta ei sen kummempaa.
Kriittisessä risteyskohdassa tajuttiin kauhuksemme että juna lähtikin kohti just tätä pahamaineista lähiötä. Tuli pieni kylmä hiki, mutta ihan tyynesti noustiin ylös tarkoituksena että hypätään seuraavalla asemalla pois ja sitten takaisin risteyskohtaan oikeaan junaan. Ei vaan käynyt ihan niin helposti, sillä asemalla oli portit poistuville ja meidän lipuilla portit eivät auenneet. Tuli vähän hätä käteen, kunnes aseman vartija tuli paikalle ja alettiin selittää sille tilannetta. Vartija päästi meidät portista, patisti ulos ja tiukkaan sävyyn selosti meille että nyt ootte kuulkaa vaarallisessa paikassa, menkää tonne odottamaan kaverianne (oltiin soitettu sille että ollaan väärällä asemalla ja se ilmoitti tulevansa kiireesti hakemaan), ette missään nimessä jää odottelemaan junaa takaisin, ja sori mutta hän ei ehdi jäädä meitä vahtimaan joten good luck. Tässä kohtaa ohikulkevat alkoi jo kiinnostua meistä, mutta onneksi tää tuttu sitten tuli renkaat ulvoen aseman pihaan ja poimi meidät naama kalpeana kyytiin.
En oo vielä tänäkään päivänä sisäistänyt sitä että oltiin oikeassa vaarassa, kun eihän mitään tapahtunut ja tuttu tuli hakeen ja tuli kiva ilta. Kaikki paikalliset vaan pyöritteli päätään ja oli että huh huh, olipa tuuri että selvisitte.
Joopajoo. Että Pariisissa tuollainen lähiö, junatkin täynnä vain mustia miehiä ja vartijakin nuhtelee teitä sinne eksymisestä. Lähiön nimen olet varmaan unohtanut?
Talvi yllätti yhtäkkiä varjoisassa kohdassa kun ajelin syrjäisää metsätietä kesärenkailla, juuri kun edessä oli alamäki ja tie yhdistyi vilkkaammalle päätielle. Siinä ei auttanut jarruttelu kun auto vain luisui menemään eteenpäin ja pysähty vasta päätien asfaltille, pelkkää täydellistä tuuria ettei juuri sillä hetkellä sattunut autoja kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
19v ja interraililla brysselissä tämän vuosituhannen puolella. Eksyminen ”väärälle alueelle” oli pelottavimpia kokemuksia ikinä :-(
Kerro lisää? Missä "väärä alue" on? Mitä siellä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen miehen kanssa oltiin reissussa Pariisissa. Saatiin kutsu tulla käymään erään tutun luona, joka asui vähän sivummalla junamatkan päässä. Saimme ohjeet millä junalla tulla, ja samalla varoituksen että olkaa huolellisia, samalta raiteelta lähtee juna x jonka reitti haarautuu valkoihoiselle vaaralliseen lähiöön. No, mentiin steissille, löydettiin laituri ja taululla näkyi tiedot oikeasta junasta. Hypättiin kyytiin ja noteerasin että matkustajat olivat kaikki tummaihoisia miehiä. Ei annettu asian häiritä kun oltiin kumminkin oikeassa junassa. Muutamia pitkiä katseita saatiin mutta ei sen kummempaa.
Kriittisessä risteyskohdassa tajuttiin kauhuksemme että juna lähtikin kohti just tätä pahamaineista lähiötä. Tuli pieni kylmä hiki, mutta ihan tyynesti noustiin ylös tarkoituksena että hypätään seuraavalla asemalla pois ja sitten takaisin risteyskohtaan oikeaan junaan. Ei vaan käynyt ihan niin helposti, sillä asemalla oli portit poistuville ja meidän lipuilla portit eivät auenneet. Tuli vähän hätä käteen, kunnes aseman vartija tuli paikalle ja alettiin selittää sille tilannetta. Vartija päästi meidät portista, patisti ulos ja tiukkaan sävyyn selosti meille että nyt ootte kuulkaa vaarallisessa paikassa, menkää tonne odottamaan kaverianne (oltiin soitettu sille että ollaan väärällä asemalla ja se ilmoitti tulevansa kiireesti hakemaan), ette missään nimessä jää odottelemaan junaa takaisin, ja sori mutta hän ei ehdi jäädä meitä vahtimaan joten good luck. Tässä kohtaa ohikulkevat alkoi jo kiinnostua meistä, mutta onneksi tää tuttu sitten tuli renkaat ulvoen aseman pihaan ja poimi meidät naama kalpeana kyytiin.
En oo vielä tänäkään päivänä sisäistänyt sitä että oltiin oikeassa vaarassa, kun eihän mitään tapahtunut ja tuttu tuli hakeen ja tuli kiva ilta. Kaikki paikalliset vaan pyöritteli päätään ja oli että huh huh, olipa tuuri että selvisitte.
Joopajoo. Että Pariisissa tuollainen lähiö, junatkin täynnä vain mustia miehiä ja vartijakin nuhtelee teitä sinne eksymisestä. Lähiön nimen olet varmaan unohtanut?
Clichy-sous-Bois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla varmaan pelottavin kokemus, kun vaatteeni syttyivät tuleen. Lämmittelin uunin edessä kun kylpytakin helma roihahti. Paniikissa huusin enkä oikein osannut toimia kunnes lopulta hoksasi juosta suihkun alle. Ihme kyllä mitään isoja vesikelloja pahempaa palovammaa ei tullut ja pitkät hiukset vähän kärähtivät..
Eksä lähetti itsemurhatekstarin ja ajoin sydän kurkussa heti hänen luokseen miettien kaikkia kauhukuvia että löydän verta seiniltä ja aivonpalasia lattialta. Avain oli piilotettuna niin korkealle etten yltänyt sinne hyppimällä. Ryskytin kuistilla ja eksä tuli avaamaan oven. Ei ollut ehtinyt tehdä mitään kun tulin niin nopeasti paikalle. Katkoin välit häneen tuon tempun jälkeen kokonaan. Hengissä näkyy olevan edelleen.
Toinen lamaannuttavan pelottava kokemus oli, kun olin baari-illan jälkeen tullut kotiin ja miespuolinen kaveri halusi tulla käymään. Söin pitsaa ja kuunneltiin musiikkia ja nukahdin. Heräsin siihen, kun kaverillani oli käsi minun housuissa ja hän kuiskaili englanniksi minulle sanoja korvaan. Lamaannuin täysin. Esitin vaan nukkuvaa ja sydän hakkasi kovaa ja toivoin että hän lopettaa ja lähtee.
Siihen loppui se kaveruus. En uskaltanut kertoa kenellekään kun pelkäsin että minua syytetään asiasta tai ei uskota. Miehellä itsellä onneksi omatunto kolkutti ja oli kertonut muille mitä oli tehnyt. Minuun otettiin yhteyttä, että hei, sulle on tehty tämmöstä ku nukuit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä siellä sitten valkoisille sattuu?
Töistä kotiin motarilla 120 cruisella vauhtia ja joku kiilaa rampista äkkiseltään eteen eikä aja kiihdytyskaistaa loppuun. Vaistomainen äkkiväistö vasemmalle, jossa ei onneksi ollut kukaan tulossa ohi. Auto alkaa heittelehtiä niin että kaikki tavarat sinkoilevat ja minä lyön pään sivuikkunaan, siinä vilahti kyllä elämä silmissä ja mietin että tässäkö tää nyt oli mutta saan kuin saankin auton hallintaan ja pysyn tiellä. Oli pakko ajaa seuraavasta rampista pois, pysähtyä itkemään ja tärisemään. Koskaan säikähtänyt mitään niin paljon kiitos vain tälle kiihdytysmestarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Minulle väkipakolla drinkkejä baarissa kuskannut jätkä lähti perään, seurasi kotipihaan asti, koetti päästä rappuun, repi takkini kauluksen ja huusi ja haukkui. Vielä asunnossani kuulin tyypin raivoavan ulkona.
- Katsoin elokuvaa ja söin noutamaani pitsaa kun jotenkin pureksin huonosti ja nielaistessani pitsanpala jäi henkitorveen, onnistuin irrottamaan sen heittäytymällä sohvan käsinojaa vasten.
- Tein yksin iltavuoroa hoitokodissa ja iäkäs, ennenkin rivoja puhellut mies sai minut kaadettua alleen sänkyyn sekä puheli että nyt naidaan ym, ei tuon ikäisellä varmaan edes enää seiso mutta sillä hetkellä pelkäsin tulevani rais katuksi.
Tuo on tabu että kehitysvammaiset miehet ja vanhat miehet ahdistelevat työntekijöitä. Ei haluta myöntää millainen seksuaalivietti jollain viisivuotiaan älyllä ja viisitoistavuotiaan hormonitoiminnalla varustetulla jannulla voi olla. Tai seitsemänkymppisellä papalla jolla ei enää edes ota eteen. Käyvät kiinni tisseihin ja perseeseen, kiskovat syliin, nuolevat naamaa jne.
Todellakin tabu. Itse kirjoitin tänne joskus ihan asiallisesti, miten töissä eräs kehitysvammainen mies kulki perässäni huohottaen, paljasteli itseään, veti käteen ja yritti painostaa suihkutilanteessa ties mihin. Kerroin kuinka ahdistavana sen koin. Työmaalla asialle ei voitu tehdä mitään, tai no,mies sai "puhuttelun", ja asiaa pahoiteltiin, mutta ei muuttunut mikään "minkäs tälle voi, pitää ymmärtää että on kehitysvammainen kyseessä", otin viimein loparit.
Aloitukseni poistui täältä alta aikayksikön. Joidenkin mielestä ilmeisesti oli asiatonta puhua tällaisesta "ääneen". Siis oikea tabu.
Tulin eräänä iltana kotiin joskus klo 21-22 välillä, oli jotkut vaalijutut tai vastaavat muistaakseni sinä iltana. Jäin bussista ja kun ylitin tietä kävellessäni kohti kotitaloani, yhtäkkiä auto kaahasi eteeni ja pysähtyi tielle poikittain, niin että en päässyt auton ohi. Miespuolinen kuski rullasi ikkunan auki ja alkoi kysellä kuka olen, mistä tulen ja mihin menen. Lisäksi alkoi painostaa, että pitäisi hypätä autoon mukaan. Näin että autossa istui myös nainen, joka ei oikein edes katsonut minuun päin vaan oli pää painuneena toiseen suuntaan ja vältteli katsekontaktia. Mies ei meinannut päästää minua millään menemään ohi ja alkoi iskeä jo paniikki. Lopulta valehtelin asuvani lähimmässä talossa ja mieheni vilkuilevan jo minua ikkunasta, niin hämärä tyyppi lähti. Muistan kuinka hän katsoi sitä naista autossa tosi merkitsevästi.
En nukkunut sinä yönä, mutta olin kiitollinen että kerrostalon alaovet olivat aina öisin lukossa ja asuntoni toisessa päässä taloa, ei millään olisi voinut nähdä mihin päin menen vaikka olisi jäänyt kyttäämään. Näin Tampereella muutama vuosi sitten. Oli pelottava kokemus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Minulle väkipakolla drinkkejä baarissa kuskannut jätkä lähti perään, seurasi kotipihaan asti, koetti päästä rappuun, repi takkini kauluksen ja huusi ja haukkui. Vielä asunnossani kuulin tyypin raivoavan ulkona.
- Katsoin elokuvaa ja söin noutamaani pitsaa kun jotenkin pureksin huonosti ja nielaistessani pitsanpala jäi henkitorveen, onnistuin irrottamaan sen heittäytymällä sohvan käsinojaa vasten.
- Tein yksin iltavuoroa hoitokodissa ja iäkäs, ennenkin rivoja puhellut mies sai minut kaadettua alleen sänkyyn sekä puheli että nyt naidaan ym, ei tuon ikäisellä varmaan edes enää seiso mutta sillä hetkellä pelkäsin tulevani rais katuksi.
Tuo on tabu että kehitysvammaiset miehet ja vanhat miehet ahdistelevat työntekijöitä. Ei haluta myöntää millainen seksuaalivietti jollain viisivuotiaan älyllä ja viisitoistavuotiaan hormonitoiminnalla varustetulla jannulla voi olla. Tai seitsemänkymppisellä papalla jolla ei enää edes ota eteen. Käyvät kiinni tisseihin ja perseeseen, kiskovat syliin, nuolevat naamaa jne.
Todellakin tabu. Itse kirjoitin tänne joskus ihan asiallisesti, miten töissä eräs kehitysvammainen mies kulki perässäni huohottaen, paljasteli itseään, veti käteen ja yritti painostaa suihkutilanteessa ties mihin. Kerroin kuinka ahdistavana sen koin. Työmaalla asialle ei voitu tehdä mitään, tai no,mies sai "puhuttelun", ja asiaa pahoiteltiin, mutta ei muuttunut mikään "minkäs tälle voi, pitää ymmärtää että on kehitysvammainen kyseessä", otin viimein loparit.
Aloitukseni poistui täältä alta aikayksikön. Joidenkin mielestä ilmeisesti oli asiatonta puhua tällaisesta "ääneen". Siis oikea tabu.
Opiskelen parhaillaan lähihoitajaksi, ja juuri noiden täältä lukemieni ahdistelukokemusten vuoksi en todellakaan aio valmistuttuani mennä hoitamaan kehitysvammaisia tai vanhuksia. Kuulostaa aivan kamalalta tuo että ahdistelulle muka "ei voi tehdä mitään" kun on vammainen kyseessä. Lepositeet ja syproteroniasetaatti toimivat vammaisiin ihan yhtä hyvin kuin muihinkin ihmisiin, joten kyllä ahdistelu saataisiin loppumaan jos vain haluttaisiin.
Jouduin kolariin ilman omaa syytäni. Kun siinä kolaripaikalla heräilin tällin jälkeen niin tajusin pikkuhiljaa kuinka vakavasti olen loukkaantunut. Olin varma että kuolen. Tunsin kun sydän pumppaa kiihtyvään tahtiin kaiken vereni revenneistä sisuskaluistani vartaloni sisälle ja kukaan ei voi minua enää auttaa. Ja tämän tiesin koska olen itse alalla jossa kohtaan samanlaisiin tilanteisiin joutuneita ihmisiä. Onneksi kuitenkin pian näin tajunnan rajamailla ollessani sinisten valojen meren lähenevän ja sain hieman toivoa että jospa en kuolekaan. Selvisin, mutta tapaus kummittelee mielessä joka päivä edelleen. Se kipu ja epätoivon tunne oli jotain niin kamalaa että sitä on vaikea selittää.
Vierailija kirjoitti:
Entisen miehen kanssa oltiin reissussa Pariisissa. Saatiin kutsu tulla käymään erään tutun luona, joka asui vähän sivummalla junamatkan päässä. Saimme ohjeet millä junalla tulla, ja samalla varoituksen että olkaa huolellisia, samalta raiteelta lähtee juna x jonka reitti haarautuu valkoihoiselle vaaralliseen lähiöön. No, mentiin steissille, löydettiin laituri ja taululla näkyi tiedot oikeasta junasta. Hypättiin kyytiin ja noteerasin että matkustajat olivat kaikki tummaihoisia miehiä. Ei annettu asian häiritä kun oltiin kumminkin oikeassa junassa. Muutamia pitkiä katseita saatiin mutta ei sen kummempaa.
Kriittisessä risteyskohdassa tajuttiin kauhuksemme että juna lähtikin kohti just tätä pahamaineista lähiötä. Tuli pieni kylmä hiki, mutta ihan tyynesti noustiin ylös tarkoituksena että hypätään seuraavalla asemalla pois ja sitten takaisin risteyskohtaan oikeaan junaan. Ei vaan käynyt ihan niin helposti, sillä asemalla oli portit poistuville ja meidän lipuilla portit eivät auenneet. Tuli vähän hätä käteen, kunnes aseman vartija tuli paikalle ja alettiin selittää sille tilannetta. Vartija päästi meidät portista, patisti ulos ja tiukkaan sävyyn selosti meille että nyt ootte kuulkaa vaarallisessa paikassa, menkää tonne odottamaan kaverianne (oltiin soitettu sille että ollaan väärällä asemalla ja se ilmoitti tulevansa kiireesti hakemaan), ette missään nimessä jää odottelemaan junaa takaisin, ja sori mutta hän ei ehdi jäädä meitä vahtimaan joten good luck. Tässä kohtaa ohikulkevat alkoi jo kiinnostua meistä, mutta onneksi tää tuttu sitten tuli renkaat ulvoen aseman pihaan ja poimi meidät naama kalpeana kyytiin.
En oo vielä tänäkään päivänä sisäistänyt sitä että oltiin oikeassa vaarassa, kun eihän mitään tapahtunut ja tuttu tuli hakeen ja tuli kiva ilta. Kaikki paikalliset vaan pyöritteli päätään ja oli että huh huh, olipa tuuri että selvisitte.
Cool story bro😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen miehen kanssa oltiin reissussa Pariisissa. Saatiin kutsu tulla käymään erään tutun luona, joka asui vähän sivummalla junamatkan päässä. Saimme ohjeet millä junalla tulla, ja samalla varoituksen että olkaa huolellisia, samalta raiteelta lähtee juna x jonka reitti haarautuu valkoihoiselle vaaralliseen lähiöön. No, mentiin steissille, löydettiin laituri ja taululla näkyi tiedot oikeasta junasta. Hypättiin kyytiin ja noteerasin että matkustajat olivat kaikki tummaihoisia miehiä. Ei annettu asian häiritä kun oltiin kumminkin oikeassa junassa. Muutamia pitkiä katseita saatiin mutta ei sen kummempaa.
Kriittisessä risteyskohdassa tajuttiin kauhuksemme että juna lähtikin kohti just tätä pahamaineista lähiötä. Tuli pieni kylmä hiki, mutta ihan tyynesti noustiin ylös tarkoituksena että hypätään seuraavalla asemalla pois ja sitten takaisin risteyskohtaan oikeaan junaan. Ei vaan käynyt ihan niin helposti, sillä asemalla oli portit poistuville ja meidän lipuilla portit eivät auenneet. Tuli vähän hätä käteen, kunnes aseman vartija tuli paikalle ja alettiin selittää sille tilannetta. Vartija päästi meidät portista, patisti ulos ja tiukkaan sävyyn selosti meille että nyt ootte kuulkaa vaarallisessa paikassa, menkää tonne odottamaan kaverianne (oltiin soitettu sille että ollaan väärällä asemalla ja se ilmoitti tulevansa kiireesti hakemaan), ette missään nimessä jää odottelemaan junaa takaisin, ja sori mutta hän ei ehdi jäädä meitä vahtimaan joten good luck. Tässä kohtaa ohikulkevat alkoi jo kiinnostua meistä, mutta onneksi tää tuttu sitten tuli renkaat ulvoen aseman pihaan ja poimi meidät naama kalpeana kyytiin.
En oo vielä tänäkään päivänä sisäistänyt sitä että oltiin oikeassa vaarassa, kun eihän mitään tapahtunut ja tuttu tuli hakeen ja tuli kiva ilta. Kaikki paikalliset vaan pyöritteli päätään ja oli että huh huh, olipa tuuri että selvisitte.
Joopajoo. Että Pariisissa tuollainen lähiö, junatkin täynnä vain mustia miehiä ja vartijakin nuhtelee teitä sinne eksymisestä. Lähiön nimen olet varmaan unohtanut?
Clichy-sous-Bois?
Vai Goutte d'Or?
Auto alkoi pyöriä mutkassa ympäri talvella ja liuku ojaan jossa oli suuret lumikinokset. Hautauduin sinne. Vähän aikaa mietin että kuolenko nyt vai heti. En kyl tiedä mihin oisin voinu edes kuola. Tuskin hapenpuutteeseen, koska kai lumessa on tarpeeksi happea joka olisi tullut auton sisälle.. Kuitenkin sain ovea työnnettyä auki ja sen verran lunta tuli sisään autoon että syntyi aukko lumeen ja siitä sitten kipusin reiästä pelastukseen.