Lue keskustelun säännöt.
Mies on jotenkin täysin ripustautunut minuun enkä jaksa
07.08.2026 |
Jos ollaan erossa vuorokausi, niin laittaa kymmeniä viestejä, soittaa 3-4 kertaa. Kyselee kuulumisia, vaikka mitäpä kotona nyt olisi erilaista, kuin kaksi tuntia aiemminkaan. En jaksa aina edes vastata. Olen sanonut että vähempi riittäisi, mutta loukkaantuu. Hetken sitten murjottaa eikä laita viestejä niin paljoa, sitten alkaa taas piipata.
Nyt olisi miehen suvun juhlat tulossa, enkä jaksaisi lähteä. Menisi koko viikonloppu, ja kaipaisin vaan lepoa. Mies oli innoissaan että tapaa sukulaisia pitkästä aikaa, serkkujakin. Ja että ollaan yötä siellä. Nyt kun sanoin että jos jäisinkin kotiin, jo koirankin takia, tuntui olevan ihan järkyttynyt. Sanoi että hän menee sitten vaan käymään siellä.
Eli ajaa yli 3 tuntia sinne, on tunnin pari ja ajaa takaisin kotiin. En näe mitään järkeä, miksi ei nyt sitten menisi ja pitäisi hauskaa, tapaisi niitä sukulaisia rauhassa, ottaisi muutaman oluen, olisi yötä ja seuraavana päivänä rauhassa kotiin? Koska ei halua olla siellä ilman mua, kuulemma ajatuskin on todella tylsä.
Mua nyt jotenkin ahdistaa tämä touhu. En tiedä kiristääkö tällä nyt minua lähtemään vai mitä ihmettä?
Ja joo, en ehtinyt päivällä lukea ainuttakaan kommenttia.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun puoliso kokee että hän on minulle liian tärkeä. Hän on kylläkin se joka soittelee ja laittaa aktiivisemmin viestiä kun ollaan erossa, mutta silti hän on jotenkin ahdistunut että hän merkitsee minulle liikaa. Hän ajattelee olevansa minun "kaikkeni" eikä jostain syystä huomioi sitä että minulla on kaksi lasta jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa, minulla on työ joka on minulle mielekästä ja mielenkiintoista, minulla on ystäviä vaikka en heitä kovin usein näekään ja minulla on tavoitteellisia harrastuksia jotka vievät aikaa lähes päivittäin. Silti häntä ahdistaa se että hän on minulle tärkeä ja haluaisin viettää aikaa myös hänen kanssaan. En ihan ymmärrä. Tuntuu hassulta joutua sanomaan puolisolleen että et ole minulle ihan niin tärkeä kuin ajattelet.
No, tästä ei ollut apua aloittajalle. Kunhan purin sydäntäni.
Ymmärsinkö nyt oikein. Jos haluat edes joskus viettää aikaa hänen kanssaan, hän ahdistuu koska on muka sinulle liian tärkeä? Hänkö ei siis halua viettää kanssasi aikaa ollenkaan?
Vietämme kyllä aikaa yhdessä mutta itse toivoisin että yhteistä aikaa olisi enemmänkin. Tästä sitten mieheni ahdistuu kun kokee että hän on minulle kaikki.
Ilmeisesti lapsesi eivät ole myös miehesi lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun puoliso kokee että hän on minulle liian tärkeä. Hän on kylläkin se joka soittelee ja laittaa aktiivisemmin viestiä kun ollaan erossa, mutta silti hän on jotenkin ahdistunut että hän merkitsee minulle liikaa. Hän ajattelee olevansa minun "kaikkeni" eikä jostain syystä huomioi sitä että minulla on kaksi lasta jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa, minulla on työ joka on minulle mielekästä ja mielenkiintoista, minulla on ystäviä vaikka en heitä kovin usein näekään ja minulla on tavoitteellisia harrastuksia jotka vievät aikaa lähes päivittäin. Silti häntä ahdistaa se että hän on minulle tärkeä ja haluaisin viettää aikaa myös hänen kanssaan. En ihan ymmärrä. Tuntuu hassulta joutua sanomaan puolisolleen että et ole minulle ihan niin tärkeä kuin ajattelet.
No, tästä ei ollut apua aloittajalle. Kunhan purin sydäntäni.
Ymmärsinkö nyt oikein. Jos haluat edes joskus viettää aikaa hänen kanssaan, hän ahdistuu koska on muka sinulle liian tärkeä? Hänkö ei siis halua viettää kanssasi aikaa ollenkaan?
Vietämme kyllä aikaa yhdessä mutta itse toivoisin että yhteistä aikaa olisi enemmänkin. Tästä sitten mieheni ahdistuu kun kokee että hän on minulle kaikki.
Todella outoa. Mulla soisi jotkut kellot.
Hehe, miehet ai aHdiStU. Se on itkuisten akkojen puuhaa.
Miehet ne nimenomaan ahdistuu. Ja puhua, selittää ja avautua ei voi, kun se vain lisää ahdistusta. Sitten mies ykskaks ilmoittaakin: "Tämä ei toimi."
Mies kokee erosta välitöntä helpotusta, koska nyt se "ahdistuksen lähde" on pois. Siis niin hän luulee.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko sopia että lähdette yhdessä mutta ette jää yöksi? Itselle usein huolestuttavaa sukulaiskyläilyissä on ollut se, jos pitää yöpyä muiden kotona. Siellä ei osaa nukkua rennosti.
Ja noista monista viesteistä yhden päivän aikana voisi keskustella, mikä niihin on syynä, etenkin jos se on uusi ilmiö. Onko se jokin vanhuuden oire.
Jos ap ei halua lähteä miksi pitäisi? Siksikö että jatkossa joutuu aina tulemaan vastaan kun opettaa miehen siihen että ei tarvitse mennä yksin? Tuo on varmasti huonoin vaihtoehto jos ei kukaan tykkää autossa istua. Jos mies menee yksin voi halutessaan jäädä yöksi. Jos menevät päiväksi niin kun mieli muuttuu että ei jaksa ajaa on humalassa ym. Niin tulee seuraava ongelma kuka ajaa, jäädäänkö yöksi. L
Ehkä mies pelkää, että sinulla on toinen tai että tunteesi on muutoin hiipumassa? Aika kylmäkiskoiselta vaikutat miestäsi kohtaan, joten sehän olisi ihan luonnollista, että on herännyt pelko erosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selkeästi nauti miehen seurasta yhtä paljon kuin hän sinun. Ei pahalla. Olen ollut se ripustautuva osapuoli ja lopulta otin itse eron kun en saanut mitään vastakaikua. Jotkut vaan on itsenäisempiä ja toiset haluavat todella kiinteän suhteen. Nyt olen löytänyt ihmisen joka on samalla aaltopituudella, ollaan kuin paita ja peppu, muutkin kommentoineet että sovitte tosi hyvin yhteen. Sen huomaa.
Miettisin todella tarkasti onko juuri se sun mies se jonka kanssa haluat todella viettää elämäsi. Tyytyminen ei nimittäin ole mitenkään pakollista.
Ja hyvinkö toimii kahden riippuvaisen suhde? 100 viestiä työpäivän aikana?
Tuskin he voivat töissä käydä. Ei paidat ja peput käy.
Mulla aina paita nousee nii ei ne paita ja peppukaan aina yhteen sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, en jaksaisi tuollaista. Tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa. Nyt olen kolme päivää ihan yksin, kun mies on työmatkalla. Ensi viikolla lähden itse Espanjaan ja olen samantien viisi viikkoa, mies käy siellä pari viikkoa. Tällainen sopii minulle oikein hyvin. Yleensä illalla mies soittaa ja toivottaa hyvää yötä ja jutellaan lyhyesti päivän tapahtumat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko sopia että lähdette yhdessä mutta ette jää yöksi? Itselle usein huolestuttavaa sukulaiskyläilyissä on ollut se, jos pitää yöpyä muiden kotona. Siellä ei osaa nukkua rennosti.
Ja noista monista viesteistä yhden päivän aikana voisi keskustella, mikä niihin on syynä, etenkin jos se on uusi ilmiö. Onko se jokin vanhuuden oire.
Jos ap ei halua lähteä miksi pitäisi? Siksikö että jatkossa joutuu aina tulemaan vastaan kun opettaa miehen siihen että ei tarvitse mennä yksin? Tuo on varmasti huonoin vaihtoehto jos ei kukaan tykkää autossa istua. Jos mies menee yksin voi halutessaan jäädä yöksi. Jos menevät päiväksi niin kun mieli muuttuu että ei jaksa ajaa on humalassa ym. Niin tulee seuraava ongelma kuka ajaa, jäädäänkö yöksi. L
Ei ap opeta tuossa vaiheessa enää mitään tuollaista. Olleet vuosikausia jo yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun puoliso kokee että hän on minulle liian tärkeä. Hän on kylläkin se joka soittelee ja laittaa aktiivisemmin viestiä kun ollaan erossa, mutta silti hän on jotenkin ahdistunut että hän merkitsee minulle liikaa. Hän ajattelee olevansa minun "kaikkeni" eikä jostain syystä huomioi sitä että minulla on kaksi lasta jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa, minulla on työ joka on minulle mielekästä ja mielenkiintoista, minulla on ystäviä vaikka en heitä kovin usein näekään ja minulla on tavoitteellisia harrastuksia jotka vievät aikaa lähes päivittäin. Silti häntä ahdistaa se että hän on minulle tärkeä ja haluaisin viettää aikaa myös hänen kanssaan. En ihan ymmärrä. Tuntuu hassulta joutua sanomaan puolisolleen että et ole minulle ihan niin tärkeä kuin ajattelet.
No, tästä ei ollut apua aloittajalle. Kunhan purin sydäntäni.
Ymmärsinkö nyt oikein. Jos haluat edes joskus viettää aikaa hänen kanssaan, hän ahdistuu koska on muka sinulle liian tärkeä? Hänkö ei siis halua viettää kanssasi aikaa ollenkaan?
Vietämme kyllä aikaa yhdessä mutta itse toivoisin että yhteistä aikaa olisi enemmänkin. Tästä sitten mieheni ahdistuu kun kokee että hän on minulle kaikki.
Ilmeisesti lapsesi eivät ole myös miehesi lapsia?
Ei, hänellä on omansa. Emme myöskään asu yhdessä.
"Jos menevät päiväksi niin kun mieli muuttuu että ei jaksa ajaa on humalassa ym."
Ei kai aikuisilla tällaisia ongelmia yleensä ole? Että piti ajaa illalla kotiin, mutta hups, olenkin humalassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et selkeästi nauti miehen seurasta yhtä paljon kuin hän sinun. Ei pahalla. Olen ollut se ripustautuva osapuoli ja lopulta otin itse eron kun en saanut mitään vastakaikua. Jotkut vaan on itsenäisempiä ja toiset haluavat todella kiinteän suhteen. Nyt olen löytänyt ihmisen joka on samalla aaltopituudella, ollaan kuin paita ja peppu, muutkin kommentoineet että sovitte tosi hyvin yhteen. Sen huomaa.
Miettisin todella tarkasti onko juuri se sun mies se jonka kanssa haluat todella viettää elämäsi. Tyytyminen ei nimittäin ole mitenkään pakollista.
Hahhah, "ei pahalla" 😂
Kuule, kun me vietetään lähes kaikki vapaa-aika yhdessä. Kesälomakin oltiin yhdessä 24/7. Viihdytään yhdessä, meillä on mukavaa.
Mutta arjessa kun ollaan osa viikosta eri paikkakunnilla, on minulla kotona ne samat palkkatyöt, kotityöt, koiran lenkitykset ym. Minulle on ok toivottaa viestillä hyvät huomenet ja hyvät yöt, joku viesti vaikka päivälläkin. Ja on ok soitella töiden jälkeen. Mutta 10+ viestiä ja kolme, joskus neljäkin puhelua tarkoittaa sitä, etten ehtisi keskittyä mihinkään, jos koko ajan vastaisin.
Minäkin tykkäisin, jos mies olisi töissä tässä samalla paikkakunnalla. Koska kyllä, just hänen kanssaan haluan elämäni viettää.
Ap
Kun ikää karttuu, nepsymies alkaa helposti käyttäytyä juuri kuin ap:n tapauksessa.
Voi olla vaikka työssään korkeassa asemassa, mutta kotona kuin pikkulapsi. Jokin sairaus tai kriisi edesauttaa tätä.
Pätee esim. exäni sukuun, mutta ilmiö on virallisesti tunnustettu.