Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

 

Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!

Oli joo puhelin kotona ainakin 60- luvulta saakka, muistan jopa meidän numeron vieläkin. Itse pärjäsin ilman puhelinta aina vuoteen 1995 saakka, ekan kännykän sain veljeltä, oli eka lapsi tulossa. Parin vuoden kuluttua saatiin lankapuhelin kun anoppi lopetti firmansa. Ja toisen lankapuhelinliittymän sain sopivasti sukulaisen perikunnalta, sillä soitin aloittamani oman firman puhelut. Että aika hyvin ilman omaa puhelinta itse pärjäsin yli kolmekymppiseksi.

Meille tuli ensimmäinen puhelin vuonna 1982. Jos joku halusi saada äitini tai isäni puhelimitse kiinni sitä ennen, he soittivat naapuriin. 

Vierailija kirjoitti:

Monilla näköjään sunnuntaihin kuului porsaankyljykset.

Se oli normi pyhäruokaa. Meillä saattoi olla myös uunibroileria paskastebroilerista, wieninleikkeitä, karjalanpaistia, poronkäristystä (isän tekemänä) tai jotain paistettua kalaa, jossa oli täytteenä esimerkiksi riisiä. Jauhelihakastikekin oli sunnuntairuokaa, kun se syötiin spagetin kansssa. Porsaankyljykset syötiin kuutioina paistettujen perunoiden kanssa, muut sunnuntairuoat yleensä perunamuusin kanssa.

Darrat joutu oikeesti kärsimään ku kaupat oli kiinni.

Eipä ollut