Täysi-ikäisen, kotona asuvan, lapsen mielenterveysongelmat. Voinko tehdä mitään?
Opiskelut ei suju. Nuori on eristäytynyt kotiin. Hänellä on pakko-oireita. Valvoo yöt. Häneen ei saa minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Yritetty on useaan kertaa. Käskee vain pitää huolen omista asioista. Ei myönnä tai tiedosta ongelmiaan. Onko kellään neuvoa, mitä voisi tehdä? Pitääkö vaan odottaa kunnes tapahtuu jotain kauheaa ja virkavalta vie hoitoon?
Kommentit (160)
Tilanne on melkein sama, mutta suurin pelko ja huolenaihe on itsemurha. Nuorempi veljeni sairastui lukioikäisenä. En ole kuullut hänen puhuvan montaakaan sanaa viimeiseen 15 vuoteen. Jonkinlainen äärimmäisen voimakas ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko, johon ei ole yksikään lääkäri löytänyt parannuskeinoa eikä lääkitystä.
Vanhemmilla on iso omakotitalo on saanut siinä asua, kun ei ole vaivaakaan hänestä. Vanhemmat ovat ilmeisesti yhdessä päättäneet hoitaa tämän meidän sairaan veljemme. On sillä tavalla omatoiminen, että tekee itse ruuat, siivoa huoneensa, peseytyy ja pitää kyllä ulkonäöstänsä hieman huolta. Eli masennusta se ei ole. Aikansa viettää tietokoneella, joskus käy ulkona. Suoritti etälukion, mutta ei ole mennyt yo-kokeisiin, ilmeisesti tämän sairauden johdosta. Minkäänlaista väkivaltaisuutta tai muuta ei ole koskaan ollut, siitä ei ole pelkoa. Alkuvaiheessa kävi yksin metsässä kävelyllä, isämme seuraili perässä vaivihkaa ettei tekisi itselleen mitään.
Ajokorttia ovat ehdottaneet, mutta ei ole halunnut. Ilmeisesti tämä voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko estää.
Vanhemmat ovat jo yli 70-vuotiaita, mutta onneksi hyväkuntoisia ja isällämme on kosolti omaisuutta ja hyvä eläke, joten ovat voineet elättää häntä. Vaan en tiedä mitä sitten tapahtuu, kun heistä aika jättää. Tekeekö veljemme samalla kertaa itsemurhan? Rautatielle ei ole pitkä matka ja uskoisinkin, että sinne hänen matkansa päättyy ennen pitkää. Joku tuettu asuminen tai vastaava hoitolaitos lienee hänen paikkansa tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lastensuojeluilmoitus. Jos on psykoottinen, lapsi tarvitsee sairaalahoitoa.
Tuskin lasussa täysi-ikäiselle mitään tehdään
Eivätkä tee muutenkaan, vanhempien huoli ei riitä. Aikuisen on itse haettava apua, ja tässä se sudenkuoppa onkin, jos ei pysty, halua. Lopultakaan ei ole oikein muuta keinoa, kuin se, että on vaaraksi toisille, edes itselleen vaaraksi olevaa ei välttämättä oteta hoitoon. Selkeään psykoottisuuteen kyllä reagoidaan. Heikkoa on avun saanti.
Juuri näin! Tiedän omasta kokemuksesta et tollanen hemmottelu estää poikia miehistymästä, ja pahimmillaan tekee ihmisestä (kuten itsestäni) täys sosiopaatin joka ei tunne enää 25v:nä minkään tason empatiaa ihmisiä, varsinkaan omia vanhempiaan kohtaan.
Kokemusasiantuntija sanon, että paras on etsiä hänelle oma asunto ja koittaa olla arjessa tukena.
Käykö terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Kokemusasiantuntija sanon, että paras on etsiä hänelle oma asunto ja koittaa olla arjessa tukena.
Käykö terapiassa?
Hänen pitäisi koittaa itsenäistyä. Joskus vanhemmat estää sen.
Jos lapsi ei halua terapiaan, menkää te vanhemmat. Sieltä saatte apuja ja neuvoja.
Mielenterveysongelmat saattavat olla koko perheen yhteisiä. Jokin tuota lasta on estänyt itsenäistymästä.
Taustalla voi olla myös jokin traumaattinen kokemus, esim. seksuaalinen väkivalta. Selviytymiskeinona suojelee itseään erakoitumalla.
Ei kaikille tapahdu mitään kauheaa. Elämä jatkuu. Oireille ei voi myös mitään.
Et oikein voi puuttua täysi-ikäisen asioihin.
Nyt ihan ensisijainen asia on vahvalla tuella painostaa ja tukea häntä menemään lääkäriin. Auta häntä varaamaan aika, auta menemään vastaanotolle. Epärealistista olettaa, että hän yhtäkkiä itse alkaisi hoitamaan asioitaan. Puhu hänelle välittävästi, mutta jämäkästi. Että näet ettei hän voi hyvin ja lääkäristä saa apua, kuten edim lääkitystä alkuun
Jos sen saisi jotenkin vankilaan. Siellä tehdään pojista miehiä.
Jos lapsen tulevaisuus on tärkeä, pidä viranomaiset ja etenkin lääkärit kaukana! Lääketieteellinen lähtökohta on pillereiden syöttäminen ja tuhoavat sekä aivot että tulevaisuuden, koska yksikin merkintä Kannassa estää tulevia hoitoja ja mm. työpaikkoja. Näin ollen, kannattaa pyrkiä dialogiin lapsen kanssa ja käyttää siihen järkeviä keinoja. Kirjallisuutta aiheesta on pilvin pimein ja tuskin siitäkään on haittaa, että yrittää saada lapsen opiskelemaan vaikka psykologiaa avoimessa yliopistossa. Sillä tavoin hän joutuisi reflektoimaan elämäänsä psykologian teorioihin ja voisi löytää punaisen langan sieltä syvistä vesistä pinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Et oikein voi puuttua täysi-ikäisen asioihin.
Mielestäni kotona asuvan aikuisen lapsen, joka ei ole itsenäinen mm. taloudellisesti, niin hänen asioihin voi puuttua tietyillä ehdoilla. Kuten ap:n tapauksessa aikuisella lapsella on psyykkisiä ongelmia, jotka vievät kyvyn toimia. Se on heittelejättöä, jos ei tee mitään
Sosiaalipalvelujen kautta tuettuun asumisyksikköön?
Voi että kun tajuttaisiin jo silloin kun se lapsi on pieni hoitaa omaa päätä kuntoon. Jos vanhemmilla itsellään on ongelmia niin kyllä se lapsikin oireilee, osa niin pahasti että jää sitten peräkammariin.
Aloituksesta on kulunut yli 5 vuotta, mikä lienee ap:n tilanne. Joka tapauksessa näitä on paljon ,ja mielestäni nämä "lapset" tulisi patistaa ja kannustaa asumaan itsekseen. Kenenkään vanhempi ei elä ikuisesti ja jos tämä ihminen on vaikka 40 vuotta tottunut saamaan kaiken valmiina eteensä, niin mitä heille sitten tapahtuu kun vanhemmat poistuvat keskuudestamme. Tästä voisi aloittaa nuoren kanssa keskustelun, miksi itsenäistyminen on välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Väkisin ei voi auttaa. Paras apu on se, että joutuu ottamaan vastuun elämästään kuten aikuisen kuuluukin. Käske etsiä oma koti ja lopeta paapominen.
Tuossa on asunnottomuuden riski suuri. Tai vääriin porukoihin ajautuminen.
Suosittelen jotain tuettua asumista tai asuntolaa, ne on hyviä ratkaisuja jos nuori tarvitsee apua asumiseen.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Koulun apua joku kysyi. Koulu tai oppilaitos ei oke mikään hoitokoti. Ei siellä hoideta ketään. Oppimiseen saa tukea, jos sitä on valmis vastaanottamaan, muttaa mikään varakoti tai sosiaalikeskus se ei ole. Varsinkaan aikuisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäistä lastaan ei ole velvollisuutta huoltaa, joten voit häätää asumaan muualle, paljoa muuta ei pysty edes tekemään.
Millä lailla se sitten auttaisi häntä? Päinvastoin. Ap
Olen ihan samaa mieltä. Täällä ollaan hyvin hanakasti aina häätämään sairaat perheenjäsenet kodista pois, mutta ongelmat taatusti vain pahenevat yksin asuessa. Kiitos, ap, että välität nuorestasi.
Ei se nyt noinkaan ole.
Nyt ap mahdollistaa sen ettei nuori ota mitään vastuuta elämästään.
Tekeekö tämä edes kotitöistä osansa?Ymmärrätkö sinä yleensä mt-ongel mista mitään!!!!!
Pak ko-oireet voivat viedä 24h vuorokaudesta. Jatkuvaa käsienpesua tms.
Ja sä mietit kotitöitä ja nuoren vastuuta, kun toinen on kuolemaa tekemässä.
Joten mene v_ ttuun selittämistä siitä.
Id_ ioo_ tti
Jos on kuolemaa tekemässä, tehköön sitten edes sen valmiiksi asti, jollei mihinkään muuhun muka kykene. Kyenneekö tosin siihenkään...
Kukaan ei viitsinyt tuota lukea?
https://www.ninds.nih.gov/News-Events/News-and-Press-Releases/Press-Rel…