Muita, jotka eivät voimaantuneet 40-vuotiaina?

Lompakko on paksu näin nelikymppisenä ja lapset jo yli 10 vuotiaita. Elämä hymyilee.

Vierailija kirjoitti:

Lompakko on paksu näin nelikymppisenä ja lapset jo yli 10 vuotiaita. Elämä hymyilee.

Kyllä se hymy vielä hyytyy.

Aika aliarvoimista puhua voimaantumisesta kuin kohde olisi joku räsynukke jos alkaa vaikka puolustaa omia rajojaan niin sinustako pitäisi pysyä siellä tossun alla edelleen?

Vanhenemiseenkin käy surun viisi askelta: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Yksilöllistä missä iässä tapahtuu.

Kysy itseltäsi, mikä sinut väsytti? Mistä nautit viimeksi, kun vielä koit nautintoa, elämäniloa ja tyytyväisyyttä?

Minulle voimaantumista on tuonut se, ettei niin hulluna tarvitse enää miellyttää kaikkia ja annan itselleni vapauden tehdä omia valintoja. Vaikka niitäkin, jotka myöhemmin osoittautuvat hudeiksi. Ja koska vastoinkäymisiä on ollut, tiedän monesta asiasta selviytyväni.

Minusta ihanin suomenkielinen laululyriikka on Terhi Kokkosen kynästä:

Kun minulta viedään kaikki, autan kantamaan.

Se muistuttaa uusiutumiskyvystä, että jos viettekin kaiken tähän mennessä rakentamani, minulla on edelleen henkiset pääomat, joilla voin aloittaa alusta.

Nämä tutkimukset on tehty maissa, joissa keskiluokkaisilla ihmisillä on kerättynä riittävästi varallisuutta 40 ikävuoteen mennessä, jotta he voivat tehdä elämästään miellyttävää ja halutessaan myös korjailla ulkonäköään. Suomessa hyvin harvalla on.

Voin kokemuksesta sanoa, että ikääntyminen ei harmita juuri ollenkaan, kun on varaa laittaa 25000 € ulkonäkönsä kohentamiseen 45 ikävuoden jälkeen. Ei tarvitse harmitella sitkeää vyötärörasvaa, kun on rahaa käydä rasvaimussa nappaamassa se pois. Kaksoisleuka ei ärsytä, kun sen saa leikattua, eikä ryppyinen naama masenna, kun on rahaa ihon laser-hoitoon.

Ongelma ei ole ikä eivätkä noiden kyselyiden tulokset, ongelma on maa, jossa kansa ei pääse vaurastumaan. Suosittelen muuttoa muualle.

N47

Miksi te katsotte vain pintaa?

Henkistä rappeumaa tulisi pelätä, sitä ei imuilla saa korjattua.

Jos ei krooninen väsymys haittaa niin onhan tämä 40+ kiva ikä. Vielä kun saisi olla yksin ja vain nukkua niin se olisi kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te katsotte vain pintaa?

Henkistä rappeumaa tulisi pelätä, sitä ei imuilla saa korjattua.

Sitä tajuaa jossain vaiheessa, että mitätön henkinen kontribuutiosi tähän maailmaan ei ole minkään arvoinen, sen sijaan ei roikkuva perse ja vyötärö on ihan itsellekin iloa tuova asia.

Tää on ihan mukava ikä. Olen itsevarmempi kuin ennen, eikä vartalossani ole juuri mitään mistä en pitäisi. Täydellisyyttä en edes tavoittele. Lapset on noin 10v ja työkin sellainen mistä pidän. Talousasiat kunnossa. Ihmeellistä, olen myös huomannut miesten kiinnostuneen minusta- toki sitä oli aiemminkin sinne lasten saantiin asti, kunnes lapset vei kaiken huomion. Edelleen nyt 40+ myös oma mieheni on hullaantunut minusta.