Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ongelmana liian herkkä ystävystyminen
Tarkoitan otsikolla siis, että läpi elämäni olen nopeasti/helposti ystävystynyt muiden kanssa. Ongelma siitä tulee, koska olen introvertti. Minulle riittää muutama hyvä kaveri vuosien takaa, joihin jaksan panostaa ja jotka ymmärtävät sitä, että en jaksa olla joka viikko tekemisissä.
Olen sitten töissä, opiskelemassa tai vapaa-ajan harrastuksissa, niin aina löydän uuden ystävän/ystäviä. Joka on erittäin väsyttävä, koska saan olla yhtenään torjumassa pyyntöjä kahville, ja tekemään sitä ja tätä, ja kännykän viestitulvaa. En tiedä miten näistä kaikista kieltäytyisi nätisti ja koen sen erittäin kuormittavana.
Kaipaisin jotain vinkkejä muilta. Onko ketään muuta samalla "ongelmalla"? Minkälaiset asiat auttaa, mitkä lauseet, toimintatavat? En haluaisi kuitenkaan muuttaa persoonaani, enkä usko että se on mahdollista.
Kommentit (175)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Palataan asiaan" ja "Ollaan yhteyksissä" nämä lauseet toimii aina, että ihmisen voi unohtaa saman tien.
No älä helwetti anna ihmisille sitä kuvaa että olet heidän ystävänsä, vaikka et sitä ole. Eli jos et halua uusia ystäviä niin käyttäydy sen mukaan, eli älä sovi näkemisiä, ehdota kahvittelua, juttele somessa niitä näitä. Jos sulle jutellaan, niin ole asiallinen ja älä lupaudu mihinkään, mihin et ole halukas.
No tämä ns ongelma on ihan siussa itsessäsi, ei muissa. Ei ne muut tiedä ettet halua enempää kavereita, kun käyttäydyt toiseen suntaan eli annat kuvaa että ystävystyminen on jees asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on jonkun rimbbahoususen bimun nyyh aloitus
Onko tarvetta mielenterveys palveluille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, että suomalaisilla on surkea smalltalkin taju. Ei ymmärretä, ettei se messupaikan pystyttämisen ohessa rupattelu tyhjyyden täyttämiseksi tarkoittanut mitään sen syvällisempää. Ja jos joku sanoo, että olis kiva mennä joskus kahville, niin ei se oikeasti sitä tarkoita, että menisitte joskus kahville. Ette todennäköisesti näe enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erinäisistä juhlakutsuista tms. joissa on ennalta määrätty päivä, niistä on helpompi kieltäytyä turvautuen valkoiseen valheeseen. On jotakin muuta menoa just sinä päivänä. Mutta sekin alkaa olla useamman kerran käytettynä tylyä, ja toisekseen ongelmaksi muodostuu yllättäen tulevat pyynnöt ja menot, joissa ei voi tuota tekosyytä käyttää. Ei voi suoraan sanoa, että minua ei kiinnosta olla sinun kanssa tekemisissä, koska ei se nyt pidä täysin paikkaansa ja on ihan hirveän rumasti sanottu. Ihmisessä itsessään ei yleensä ole vikaa, vika on siinä että minä en jaksa. Myös viestittelyn koen väsyttävänä, niin että en haluaisi vaihtaa yhteystietoja kenenkään kanssa. Mutta näihin ei ole mitään järkevää korrektia tapaa, miten vastata kieltävästi ja niin että toinen tajuaisi että missä minun rajat kulkee. Koska en halua siellä töissä/opiskelussa/harrastuksessa lopettaa kanssakäymistä, mutta en sen ulkopuolella jaksa. Siis nuissa paikoissa tapahtuva small-talk on vielä ihan ok minulle, kun sen jälkeen pääsen kotiin lepäämään. Ja sitä enimmäkseen vapaa-aikanani teen, työ imee sosiaaliset energiani yleensä täysin.
Ap
Mikset sano, että ihana kun muistit minut ja kutsuit. Kalenterini on buukattu täyteen pitkäksi aikaa niin nyt ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Jos annat alussa ymmärtää olevasi kiinnostunut toisesta vaikka et todellisuudessa ole, niin sehän on manipuloivaa käytöstä eikä mitään peruskohteliaisuutta. On täysin ymmärrettävää että silloin se toinen kuvittelee, että teillä synkkaa epätavallisen hyvin ja haluaa ystävystyä.
ON normaalia peruskohteliaisuutta liimata kiinnostunut ilme naamalleen sosiaalisissa tilanteissa. Jopa minä autistina ymmärrän sen. On epäkohteliasta seistä nurkassa toljottamassa, mikä olisi ainakin minulle mielekästä ja luontevaa.
Toisekseen, suomessa ollaan niin moukkia, että jos on käyty hyvä keskustelu Rapalan uistimista, luullaan että minä olen kiinnostunut siitä toisesta ihmisestä ja siksi innostunut ja kiinnostunut. Ei ymmärretä että kiinnostus ja into kohdistui niihin uistimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erinäisistä juhlakutsuista tms. joissa on ennalta määrätty päivä, niistä on helpompi kieltäytyä turvautuen valkoiseen valheeseen. On jotakin muuta menoa just sinä päivänä. Mutta sekin alkaa olla useamman kerran käytettynä tylyä, ja toisekseen ongelmaksi muodostuu yllättäen tulevat pyynnöt ja menot, joissa ei voi tuota tekosyytä käyttää. Ei voi suoraan sanoa, että minua ei kiinnosta olla sinun kanssa tekemisissä, koska ei se nyt pidä täysin paikkaansa ja on ihan hirveän rumasti sanottu. Ihmisessä itsessään ei yleensä ole vikaa, vika on siinä että minä en jaksa. Myös viestittelyn koen väsyttävänä, niin että en haluaisi vaihtaa yhteystietoja kenenkään kanssa. Mutta näihin ei ole mitään järkevää korrektia tapaa, miten vastata kieltävästi ja niin että toinen tajuaisi että missä minun rajat kulkee. Koska en halua siellä töissä/opiskelussa/harrastuksessa lopettaa kanssakäymistä, mutta en sen ulkopuolella jaksa. Siis nuissa paikoissa tapahtuva small-talk on vielä ihan ok minulle, kun sen jälkeen pääsen kotiin lepäämään. Ja sitä enimmäkseen vapaa-aikanani teen, työ imee sosiaaliset energiani yleensä täysin.
Ap
Mikset sano, että ihana kun muistit minut ja kutsuit. Kalenterini on buukattu täyteen pitkäksi aikaa niin nyt ei onnistu.
Koska sitten se kutsuu uudestaan ja uudestaan. Tekosyiden keksiminen vain siirtää ongelmaa.
Miksi pitäisi sanoa ihanaa ja kiitos, jos ei yhtään ole ihana ja kiitollinen olo?
Ap:lle tiedoksi, muille naisille voi sanoa ihan siinä missä sulhasehdokkaillekin, että en ole kiinnostunut lähemmästä tuttavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on päinvastainen ongelma. Olen puhelias ihminen, yleensä ryhmässä minua pidetään tärkeänä ihmisenä, ja minun seuraani hakeudutaan, mutta minulla ei ole mitään käsitystä, miten ystävyys syvennetään siitä hauskanpidosta henkilökohtaiselle tasolle, ja saadaan niitä kutsuja kahville. Eli varmaan neuvoisin sinua olemaan enemmän kaltaiseni, jos tietäisin, mikä pitää ihmiset minusta kaukana.
Jos haluat saada seuraa, pyydä itse.
Mun yks parhaista ystävistä, nähtiin tilaisuudessa, jossa oli vähän osallistujia. Huomattiin asutaan lähes naapureina.
Sovittiin lähdetään käymään yhdessä taidenäyttelyssä ja pyysin 3 krt. Joka krt sanoi ei kerkeä. Sitten kului varmaan 1-2 kk ja törmättiin lähikaupassa. Sanoi musta ei ole kuulunut mitään.
Vaatasin mä pyysin aika monta krt ja aina sanoit ei, etkä ikinä ehdottanut mitään.
Oli aivan että mitä. Palasi tunnin päästä ja sanoi olen oikeassa. Hänellä päivät olivat varattuina ja ei aatekkut sen kummempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erinäisistä juhlakutsuista tms. joissa on ennalta määrätty päivä, niistä on helpompi kieltäytyä turvautuen valkoiseen valheeseen. On jotakin muuta menoa just sinä päivänä. Mutta sekin alkaa olla useamman kerran käytettynä tylyä, ja toisekseen ongelmaksi muodostuu yllättäen tulevat pyynnöt ja menot, joissa ei voi tuota tekosyytä käyttää. Ei voi suoraan sanoa, että minua ei kiinnosta olla sinun kanssa tekemisissä, koska ei se nyt pidä täysin paikkaansa ja on ihan hirveän rumasti sanottu. Ihmisessä itsessään ei yleensä ole vikaa, vika on siinä että minä en jaksa. Myös viestittelyn koen väsyttävänä, niin että en haluaisi vaihtaa yhteystietoja kenenkään kanssa. Mutta näihin ei ole mitään järkevää korrektia tapaa, miten vastata kieltävästi ja niin että toinen tajuaisi että missä minun rajat kulkee. Koska en halua siellä töissä/opiskelussa/harrastuksessa lopettaa kanssakäymistä, mutta en sen ulkopuolella jaksa. Siis nuissa paikoissa tapahtuva small-talk on vielä ihan ok minulle, kun sen jälkeen pääsen kotiin lepäämään. Ja sitä enimmäkseen vapaa-aikanani teen, työ imee sosiaaliset energiani yleensä täysin.
Ap
Mikset sano, että ihana kun muistit minut ja kutsuit. Kalenterini on buukattu täyteen pitkäksi aikaa niin nyt ei onnistu.
Koska sitten se kutsuu uudestaan ja uudestaan. Tekosyiden keksiminen vain siirtää ongelmaa.
Miksi pitäisi sanoa ihanaa ja kiitos, jos ei yhtään ole ihana ja kiitollinen olo?
Ap:lle tiedoksi, muille naisille voi sanoa ihan siinä missä sulhasehdokkaillekin, että en ole kiinnostunut lähemmästä tuttavuudesta.
Ei normaali ihminen kovinmonta kertaa kutsu uudestaan.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on vähän sama juttu, mutta en ota paineita viesteistä ja kahvittelupyynnöistä. Olen työssäkäyvä ihminen, jolla on myös yritys, lapsia ja koiria. Noista riittää (teko)syitä olla tapaamatta ja osallistumatta. Sanon monesti, että olen liian väsynyt, niin kuin olenkin. Tai että tarvitsen nyt omaa aikaa, jota siis tarvitsen. Kyllä ihmiset minusta tämä ymmärtävät.