Eeva Roots, 38, kertoo tulleensa työpaikkakiusatuksi viidessä eri työpaikassa

Vierailija kirjoitti:

Onkohan Eevalla ongelmia auktoriteettien kanssa? Kuulostaisi äkkiseltään siltä, jos kerta kaikki kiusaajaksi nimetyt ovat olleet juurikin niitä omia esihenkilöitä. Juttua en päässyt lukemaan maksumuurin vuoksi.

Jos henkilö toivoo inhimillistä kohtelua niin auktoriteetin kanssa voi olla ongelmia. Auktoritäärinen johtaminen kuulunut suomalaiseen työkulttuuriin, mutta jotenkin vanhanaikainen johtamistapa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan Eevalla ongelmia auktoriteettien kanssa? Kuulostaisi äkkiseltään siltä, jos kerta kaikki kiusaajaksi nimetyt ovat olleet juurikin niitä omia esihenkilöitä. Juttua en päässyt lukemaan maksumuurin vuoksi.

Jos henkilö toivoo inhimillistä kohtelua niin auktoriteetin kanssa voi olla ongelmia. Auktoritäärinen johtaminen kuulunut suomalaiseen työkulttuuriin, mutta jotenkin vanhanaikainen johtamistapa

Suomessa on oikeasti aika rennohko johtamistapa moneen muuhun maahan verrattuna, pomoja ei tarvitse herroitella tms ja hyvä näin. Turha siis väittää että täällä olisi yltiöautoritääristä.

Miksei hän ala ajamaan rekkaa. Ei oo kiusaajia mailla halmeilla. 

Dream on. Nuo pomothan ottavat kaiken paskapuheen tosissaan, kun nuo paskanpuhujat on niiiin ihania ihmisiä  (eli manipuloivia paskiaisia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas kaunis nainen, tuo ulkonäkö herättää monissa kateutta. Jos on vielä fiksu ja kiva, niin siinä on monella tantalla sietämätön olo.

Sun omia oletuksia. Entä jos Eeva itse olikin se kusipää? Muista Eeva on ainoa yhteinen tekijä tässä. 

Olen miehenä todistanut työpaikalla miten kauniimpia tai muuten miehiin päin sosiaalisempia naisia kohtaan on loput harmaat hissukat alkaneet käyttäytymään varsin kateellisesti ja mustamaalaavasti.

Mikä erottaa kiusaamisen vittumaisesta käyttäytymisestä? Eli jos pomolla/työkaverilla on vittumainen luonne onko tämä sama asia kuin kiusaaminen? 

anna kun arvaan: eeva roots teki siitä johtopäätöksen että vika on kaikissa työpaikoissa ja muissa ihmisissä, ei itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksei hän ala ajamaan rekkaa. Ei oo kiusaajia mailla halmeilla. 

siellä liikenteessähän niitä bemarikuskeja just onkin.

Suomi on kiusaajien maa, tämäkin Eevan tapaus sen osoittaa

Kiusaaminen on siitä jännä ilmiö että subjektiivisesti sitä voi kokea vaikka objektiivisesti tarkastellen sitä ei olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas kaunis nainen, tuo ulkonäkö herättää monissa kateutta. Jos on vielä fiksu ja kiva, niin siinä on monella tantalla sietämätön olo.

Sun omia oletuksia. Entä jos Eeva itse olikin se kusipää? Muista Eeva on ainoa yhteinen tekijä tässä. 

Olen miehenä todistanut työpaikalla miten kauniimpia tai muuten miehiin päin sosiaalisempia naisia kohtaan on loput harmaat hissukat alkaneet käyttäytymään varsin kateellisesti ja mustamaalaavasti.

Pitkän työuran tehneenä naisena kokemukseni mukaan varmasti totta. Nuorena hoikkana suht nättinä sain kyllä uskomatonta kuraa niskaan. Työni olen aina hoitanut hyvin. Juurikin vanhempien naisten osalta.

Nuorena ekassa vakituisessa työpaikassa esihenkilö oli kärttyisä vanhapiika. Aina syytti minua myös muiden tekemistä virheistä. Olin porukan nuorin. Tein työni aina hyvin ja olin sitoutunut. En vaan jaksanut lopulta olla sylkykuppi. Sain uuden työn ja kertoessani tälle pomolle, että irtisanoudun. Hän suuttui aivan kamalasti. Muistan vieläkin sen punan, joka nousi hänen kasvoilleen. Sanoi vielä vihaisesti, että kauanko meinaat viihtyä siellä uudessa työpaikassa. Odotin aina, että törmäisin häneen ja pääsisin sanomaan, että nyt 25 vuotta jo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin kolmessa eri työpaikassa. Yksi oli päiväkoti, kaksi vanhustyössä. Kiusaajina oli esihenkilöitä ja näiden suosimia työntekijöitä. Naisia kaikki.

Päiväkodit on pahimpia paikkoja. Elämäänsä kyllästyneitä naisia täynnä. Ei ole koulutusta kuin hoitajaksi eikä pysty vaihtamaan alaa. 

Elämäni kamalin työvuosi oli juurikin päiväkodissa. Meitä oli kolme työntekijää. Itse olin vasta valmistunut nuori lastenhoitaja. Loput kaksi keski-ikäisiä, työhönsä kyllästyneitä naisia. Lapsille he tiuskivat ja huusivat. Koskaan ei ollut aikaa ottaa lapsia syliin tai leikkiä niiden kanssa. Itse yritin hoitaa työni kunnialla, vietin aikaa niiden lasten kanssa ja hoidin ristiriitatilanteet ilman huutamista. Totta kai ne lapset sitten kiintyivät minuun ja siitäkös nämä naiset suuttuivat. Eivät aamulla tervehtineet, alkoivat kommentoida minun ulkonäköä, ikää, kasvatustyyliä, ihan kaikkea. Valehtelivat päiväkodin johtajalle, että en osaa työtäni ja laiskottelen vain päivät pitkät ja räplään puhelinta. Onneksi pääsin muualle töihin. 

Kuulostaa ihan siltä, että meillä on ollut sama työpaikka! Hain itsekin aikuisopinnoista valmistuttuani ja tovin muualla työskenneltyäni tällaiseen paikkaan. Aivan hirveä kokemus. Säälin lapsia, jotka joutuivat kasvatettaviksi tällaiseen aikuisten keskinäisen nokittelun paikkaan, mielivallan ja suoranaisen tyrannian alle.  Olin koeajan loppuun, vaikka ahdisti ensimmäisen viikon jälkeen joka päivä. Se oli uuden hoitajan osalta tuulinen paikka, sillä siinä oli käynyt ennen minuakin vuoden aikana monta kokelasta.

Huhhuh, suomalaista laatu työelämää