Onko täällä 30+ naisia jotka olisivat oikeasti pysyneet hoikkina ja siroina?
Millaisella päivittäisellä ruokavaliolla ja millaisella liikunnalla? Mitat? Kun ihan oikeaa sanotaan, että yli kolmenkymmenen tuo on mahdotonta, niin kiinnostaa.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sellainen Puuha-Petra, teen istumatyötä mutta iltaisin lähes kaikki tekemiseni on jaloillaan. Iso koira, joka liikuttaa. En syö aamupalaa, ei maistu, ja syön kevyen lounaan, ettei ala väsyttää iltapäivästä. Töiden jälkeen välipala esim. voileipää, rahkaa ja mysliä, täytettyä bageliä tms. Illalla sitten isompi lämmin, itse kokattu päivällinen jälkiruokasuklaineen italiailaistyyliin, mutta ei koskaan ähkyyn asti, koska siitä tulee fyysisesti minulle tosi epämukava ja ahdistava olo. Syön paljon hiilihydraatteja ja kasviksia, punaista lihaa vain pari kertaa viikossa, paljon kalaa. Viikonloppuisin saa revitellä pizzalla, ribseillä, pullolla viiniä, kokonaisella kakulla jne :D
Pakko kysyä paljonko painat ja olet pitkä? Noilla elämäntavoilla itse ylipainoinen...
56 kiloa ja olen 168 pitkä.
En ole siro, minulla on jonkin verran lihasmassaa vartalossa. Mutta painan nyt suurin piirtein saman verran, kuin painoin parikymppisenä. Olen pääsääntöisesti kasvissyöjä, välillä kalaa, kananmunia ja juustoa.
T. Nainen, 42v/170cm/60kg
Täytän pian 47, olen 178cm pitkä ja painan 68 kiloa. En mikään maailman langanlaihin, mutta ei ole ollut mitenkään mahdotonta pysyä hoikkana.
Minä olin vielä 35-vuotiaana n. 53 kiloinen (olen 168cm pitkä). Nyt 10 vuotta myöhemmin ja yhden raskaudenkin kokeneena painan 63kg. En siis ole ylipainoinen, mutta hoikan ihmisen identiteetti istuu minussa niin tiukassa, että laihdutan kokoajan - en hampaat irvessä, mutta kuitenkin. Tuskin kuitenkaan enää koskaan laihdun yhtä hoikkaan kuntoon. Tässä iässä painokaan ei tahdo pudota enää kovin reipasta tahtia, mutta tuntuu kyllä nousevan jos edes vilkaisen pullaan päin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vielä 35-vuotiaana n. 53 kiloinen (olen 168cm pitkä). Nyt 10 vuotta myöhemmin ja yhden raskaudenkin kokeneena painan 63kg. En siis ole ylipainoinen, mutta hoikan ihmisen identiteetti istuu minussa niin tiukassa, että laihdutan kokoajan - en hampaat irvessä, mutta kuitenkin. Tuskin kuitenkaan enää koskaan laihdun yhtä hoikkaan kuntoon. Tässä iässä painokaan ei tahdo pudota enää kovin reipasta tahtia, mutta tuntuu kyllä nousevan jos edes vilkaisen pullaan päin.
No joo, mutta tässähän se ketjun kannalta oleellisin tulikin: vanhempana pysyy hoikkana kun ei päästä itseään koskaan lihomaan, niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Täytän pian 47, olen 178cm pitkä ja painan 68 kiloa. En mikään maailman langanlaihin, mutta ei ole ollut mitenkään mahdotonta pysyä hoikkana.
olet kuitenkin ikäluokassasi jo harvinaisen hoikka.
Vierailija kirjoitti:
On. Syön mitä huvittaa ja jumppaan silloin tällöin.
N45
Sama juttu, lisäksi alkoa vain satunnaisesti juhlissa
Mä olen 40. Pituutta 175 senttiä ja painoa 56-58, niissä lukemissa ollut koko aikuisiän.
Olen kasvissyöjä, muuten en pahemmin ruokavaliotani mieti. Syön kun on nälkä. Arki on aktiivista, työ on perus valkokaulustoimistotyö.
Olen liikkunut paljon lapsesta saakka, ja harrastan sitä, mikä tuntuu milloinkin kivalta. En ota stressiä, jos väsyttää niin jätän urheilematta siltä erää. Huomenna on uusi päivä.
Lapsia ei ole, se on varmaan yksi iso syy sille, että paino ei ole koskaan noussutkaan.
Olen 53 v, 157 cm, 48 kg. Harrastan paljon liikuntaa enkä tykkää makeasta. Nuorena olin vielä hoikempi. Lapsuudenperheestäni kukaan ei ole ylipainoinen.
Täytin just 50. Olen aina ollut hoikka, nyt 168/56. Olen aina syönyt paljon mutta terveellisesti. En ole koskaan himoinnut rasvaisia ja suolaisia herkkuja, sokeria senkin edestä. Sain pidettyä sokerin (lähinnä karkkien) syönnin kuitenkin parissa päivässä per viikko, nyt olen ollut kohta puoli vuotta ilman karkkeja koska vaikutti niin paljon jaksamiseen ne sokerit. Sanoisin että minulla lienee hyvä aineenvaihdunta. Liikuntaa harrastan noin kolme kertaa viikossa, koiran kanssa kävelen päivittäin. Mutta olen ollut koko ikäni suunnilleen samassa painossa, paitsi raskauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Olen 53 v, 157 cm, 48 kg. Harrastan paljon liikuntaa enkä tykkää makeasta. Nuorena olin vielä hoikempi. Lapsuudenperheestäni kukaan ei ole ylipainoinen.
Mitä sitten syöt?
Vierailija kirjoitti:
On. Syön mitä huvittaa ja jumppaan silloin tällöin.
N45
Sama. Koko ikäni ollut hoikka. Syön mitä sattuu, mutta toisaalta määrät ei ole mitään huimia. Syön vain nälkään ja täytyn nopeasti.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Syön mitä huvittaa ja jumppaan silloin tällöin.
N45
Sama. Koko ikäni ollut hoikka. Syön mitä sattuu, mutta toisaalta määrät ei ole mitään huimia. Syön vain nälkään ja täytyn nopeasti.
N45
Moni luulee elävänsä näin ja sitten 20kg ylipainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Syön mitä huvittaa ja jumppaan silloin tällöin.
N45
Sama. Koko ikäni ollut hoikka. Syön mitä sattuu, mutta toisaalta määrät ei ole mitään huimia. Syön vain nälkään ja täytyn nopeasti.
N45Moni luulee elävänsä näin ja sitten 20kg ylipainoa.
Juu, ne määrät pitää oikeasti olla pieniä. Esim. mä en voi syödä ikinä mitään buffet-lounasta, tulee liian täyteen ja kamala väsy. Illalla voin syödä lautasellisen ruokaa, aamulla kaurapuuron raejuustolla, välipalana rahka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Syön mitä huvittaa ja jumppaan silloin tällöin.
N45
Sama. Koko ikäni ollut hoikka. Syön mitä sattuu, mutta toisaalta määrät ei ole mitään huimia. Syön vain nälkään ja täytyn nopeasti.
N45Moni luulee elävänsä näin ja sitten 20kg ylipainoa.
Juu, ne määrät pitää oikeasti olla pieniä. Esim. mä en voi syödä ikinä mitään buffet-lounasta, tulee liian täyteen ja kamala väsy. Illalla voin syödä lautasellisen ruokaa, aamulla kaurapuuron raejuustolla, välipalana rahka.
Ja siinä päivän kaikki syömiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen todellakin 30+ kun on jo ihan 40+. 166/54. Ei ole vaikeaa.
Miten?!
Normaalilla elämisellä.
T. Toinen hoikka 40+
En ole koskaan ollut siro, hoikka kylläkin, tosin lantionluut on mulla aina olleet tosi leveät ja ala- ja yläkroppa on aina olleet täysin eri mallia.
Yli 40-vuotiaana paino on noussut, kun olen alkanut urheilla päivittäin. Toisaalta myös PCOS, hormoonimigreenit ja lipödeema ovat alkaneet rasittaa kehoa yhä enemmän. Kaloreiden vahtiminen ei enää yksinkertaisesti onnistu ilman, että verensokeri heiluu koko ajan ja aiheuttaa jatkuvaa huonoa oloa. Vielä 30+ olisin luullut, että pärjään, mutta olin väärässä. En tykännyt ulkonäöstäni ennenkään, mutta nykyisin koen aina suurempaa ahdistusta tästä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Syön mitä huvittaa ja jumppaan silloin tällöin.
N45
Sama. Koko ikäni ollut hoikka. Syön mitä sattuu, mutta toisaalta määrät ei ole mitään huimia. Syön vain nälkään ja täytyn nopeasti.
N45Moni luulee elävänsä näin ja sitten 20kg ylipainoa.
Juu, ne määrät pitää oikeasti olla pieniä. Esim. mä en voi syödä ikinä mitään buffet-lounasta, tulee liian täyteen ja kamala väsy. Illalla voin syödä lautasellisen ruokaa, aamulla kaurapuuron raejuustolla, välipalana rahka.
Ja siinä päivän kaikki syömiset?
Aamulla puuro raejuustolla ja marjoilla. Lounas on kevyt salaatti tai pieni annos muuta ruokaa. Välipalana rahka. Päivälliseksi lautasellinen jotain itsetehtyä ruokaa ja illalla vihreää teetä, leipää, juustoa ja kasviksia. Herkkuja silloin tällöin, ehkä kerran viikossa pari palaa suklaata tai lasi viiniä.
Olen jo mummeli. Lapsesta saakka olen ollut hoikka, en ole tarvinnut laihdutuskuureja koskaan. Monta synnytystäkin on takana.
Salaisuus on siinä, että en syö juuri koskaan mitään herkkuja. Ihan perinteistä vanhanajan ruokaa. Perunoita usein lihan tai kalan kanssa.
"Kun oikeasti sanotaan, että yli kolmenkymmenen on mahdotonta". Siis missä sanotaan? En ole ennen tätä missään törmännyt yhtä järjettömään väitteeseen. Olin kolmekymppisenä 165/54 ja nyt 44-vuotiaana 165/56. Syön silloin kun on nälkä. Eli en tavan vuoksi, esim. leffaa katsoessa ei ole mikään pakko olla sipsejä tai karkkia naposteltavana. Tai kahvin kanssa en ota pullaa vain siksi, että se on hyvää. Syön toki vaikka sen pullan, jos on nälkä.
En seuraa mitään suomalaisia, jatkuvasti muuttuvia ravintosuosituksia. En laske hiilareita, en panikoi proteiinista, en stressaa rasvasta. Syön mitä haluan ja teen ruokani itse. En aidosti edes muista milloin olisin syönyt jonkun eineksen. Muuten menee kaikki, paitsi lihaa en ole syönyt enää vuosikymmeniin. En välttele mitään, ostan ja syön irtokarkkeja jos mieli tekee tai juon pelkkää bisseä koko päivän ja illalla mätän juustonaksuja.
Näitäkin voi harrastaa kun 90% ajasta elää ns. normaalisti. Kävelen paljon, muuta liikuntaa en harrasta.
Tässä ei ole mitään vaikeaa.