Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta

Vierailija kirjoitti:

Peukkuu ylös tai alas jos tunnet jonkun naisen joka elättää työtöntä miestään joka vain pelaa kaiket päivät mutta kuitenki rahaa riittää alkoholiin.

Tunsin, tulot oli työttömyyskorvaukset, lapsilisät ja asumstuki... Äijästä tuli lopulta ex.

En ole koskaan mieheni kanssa laskeskellut kumpi on maksanut avioliittomme aikana enemmän asumisemme ja perheemme kuluja. Tämä varmaan kauhistuttaa joitakin 50/50 pariskuntia. Meillä se maksaa, joka haluaa maksaa. Molemmat olemme olleet aina töissä.

Mä esim. ostan aina lomamatkat ja mies laittaa tililleni matkansa hinnan, mutta jos unohtaa laittaa, niin en kyllä muistuttele. So what.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta aloituksen, en koko ketjua. Aion kyllä. Tämä oli kuin minä olisin kirjoittanut meidän tilanteestamme, jossa nainen eli minä suurempituloinen. Aihe on arka ja on viemässä suhteemme kriisiin. Koko aikuiselämäni olen systemaattisesti koittanut päästä eteenpäin työelämässäni jotta voin nauttia sekä työn tuomasta ilosta, että sen taloudellisista tuloksista. Havaitakseni vain näin varhais keski-iässä että kaikki ylimääräinen extra, jonka tienaan ja voisin potentiaalisesti säästää/sijoittaa menee toisen tulovajeen paikkailuun. Kun ei kuulema voi uravalinnalleen enää mitään. Olen totaalisen loppu.

Sama. Progressiivinen verotus vie sykkimiseni tuottamasta lisähyvästä puolet, ja loppusiivusta menee suuri osa puolison vätystelyn paikkaamiseen.

Näin toimii kommunistinen tasapääyhteiskunta.

Eli et ajattele ertä se puoliso ja perhe on sitä palkasta ja elämästä nauttimista? Ei ehkä olisi teidän kannattanut pariutua ollenkaan. 

Ajattelen etyä olemme tasaveroiset kumpoanit tässä liitossa, joista molemmilla on yhtäläinen vastuu huolehtia taloudellisista ja kaikista muistakin vastuista.

Eijei, eivät naiset ymmärrä vastuuta, heillä on omasta mielestään vain oikeuksia.

Ostakaa asioita, johon pienituloisella on varaa. Kenenkään ei tarvitse elättää ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta aloituksen, en koko ketjua. Aion kyllä. Tämä oli kuin minä olisin kirjoittanut meidän tilanteestamme, jossa nainen eli minä suurempituloinen. Aihe on arka ja on viemässä suhteemme kriisiin. Koko aikuiselämäni olen systemaattisesti koittanut päästä eteenpäin työelämässäni jotta voin nauttia sekä työn tuomasta ilosta, että sen taloudellisista tuloksista. Havaitakseni vain näin varhais keski-iässä että kaikki ylimääräinen extra, jonka tienaan ja voisin potentiaalisesti säästää/sijoittaa menee toisen tulovajeen paikkailuun. Kun ei kuulema voi uravalinnalleen enää mitään. Olen totaalisen loppu.

Sama. Progressiivinen verotus vie sykkimiseni tuottamasta lisähyvästä puolet, ja loppusiivusta menee suuri osa puolison vätystelyn paikkaamiseen.

Näin toimii kommunistinen tasapääyhteiskunta.

Eli et ajattele ertä se puoliso ja perhe on sitä palkasta ja elämästä nauttimista? Ei ehkä olisi teidän kannattanut pariutua ollenkaan. 

Ajattelen etyä olemme tasaveroiset kumpoanit tässä liitossa, joista molemmilla on yhtäläinen vastuu huolehtia taloudellisista ja kaikista muistakin vastuista.

Eijei, eivät naiset ymmärrä vastuuta, heillä on omasta mielestään vain oikeuksia.

Incelin ulinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei sinun pidäkään hyötyä ja jos teille molemmille on tärkeää tuollainen rahojen tiukka jako, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Teillä on samanlainen arvomaailma tulotasoista riippumatta.

Itse taas omassa liitossani koen, että paras kohde mihin rahojani olen sijoittanut on ehdottomasti perhe, vaimo ja lapset. Alussa oli pienet tulot ja vaimon pienellä palkalla lähinnä kitkuteltiin kun minä opiskelin. Nyt sitten minulla on isot tulot ja niistä yhdessä nautitaan. Me rakennettiin alusta asti yhteistä elämää, ei erillisiä elämiä erillisillä panoksilla."

 

 

Ei meillä ole mitään tiukkaa jakoa, vaan omat rahat.

Juu, omat rahat meilläkin on, mutta yhteinen talous. Teillä vaikuttaa olevan sekä omat rahat, että omat taloudet.

Sama talous meillä on mutta omat rahat. OIlaan naimisissa ja asutaan yhdessä.

Sori sivusta, mutta yhteinen talous on eri asia kuin yhdessä asuminen. Kirjoitit, että elätte oman panoksenne mukaan, eli silloin te todellakin elätte kahta eri taloutta siellä saman asian katolla.

Olen huomannut ennenkin näissä ketjuissa, että monille ihmisille termeinä rahan, talouden ja kulun erot ovat epäselviä.

Eli koska minä en saa mieheltä rahaa, meillä on eri taloudet. :D Jep jep.

Huomaa kyllä että monilla menee tasajako tunteisiin, jostain käsittämättömästä syystä.

Voi hyvänen aika sentään. Yhteinen talous tarkoittaa sitä, että molempien tulot menevät yhteiseen kassaan ja kaikki kulut ovat myös yhteisiä. Erilliset taloudet tarkoittavat sitä, että molemmilla on omat tulot ja omat kulut.

Ei se ole mitään tunteisiin menemistä, että sinulle kerrotaan mitä nämä suomenkielen vakiintuneet termit tarkoittavat kun itsellesi rahan ja talouden käsitteiden ero näyttää olevan epäselvä.

Heh, ei todellakaan tarkoita mutta tästä on varmaan turha jahnata. Talouden voi järjestää monin eri tavoin.

Tietysti voi mutta ei erilliset taloudet ole yhteinen talous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei sinun pidäkään hyötyä ja jos teille molemmille on tärkeää tuollainen rahojen tiukka jako, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Teillä on samanlainen arvomaailma tulotasoista riippumatta.

Itse taas omassa liitossani koen, että paras kohde mihin rahojani olen sijoittanut on ehdottomasti perhe, vaimo ja lapset. Alussa oli pienet tulot ja vaimon pienellä palkalla lähinnä kitkuteltiin kun minä opiskelin. Nyt sitten minulla on isot tulot ja niistä yhdessä nautitaan. Me rakennettiin alusta asti yhteistä elämää, ei erillisiä elämiä erillisillä panoksilla."

 

 

Ei meillä ole mitään tiukkaa jakoa, vaan omat rahat.

Juu, omat rahat meilläkin on, mutta yhteinen talous. Teillä vaikuttaa olevan sekä omat rahat, että omat taloudet.

Sama talous meillä on mutta omat rahat. OIlaan naimisissa ja asutaan yhdessä.

Sori sivusta, mutta yhteinen talous on eri asia kuin yhdessä asuminen. Kirjoitit, että elätte oman panoksenne mukaan, eli silloin te todellakin elätte kahta eri taloutta siellä saman asian katolla.

Olen huomannut ennenkin näissä ketjuissa, että monille ihmisille termeinä rahan, talouden ja kulun erot ovat epäselviä.

Eli koska minä en saa mieheltä rahaa, meillä on eri taloudet. :D Jep jep.

Huomaa kyllä että monilla menee tasajako tunteisiin, jostain käsittämättömästä syystä.

Voi hyvänen aika sentään. Yhteinen talous tarkoittaa sitä, että molempien tulot menevät yhteiseen kassaan ja kaikki kulut ovat myös yhteisiä. Erilliset taloudet tarkoittavat sitä, että molemmilla on omat tulot ja omat kulut.

Ei se ole mitään tunteisiin menemistä, että sinulle kerrotaan mitä nämä suomenkielen vakiintuneet termit tarkoittavat kun itsellesi rahan ja talouden käsitteiden ero näyttää olevan epäselvä.

Heh, ei todellakaan tarkoita mutta tästä on varmaan turha jahnata. Talouden voi järjestää monin eri tavoin.

Tietysti voi mutta ei erilliset taloudet ole yhteinen talous.

Eikä yhteinen talous tarkoita että rahat ovat yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Paskempi fiilis siitä tulee, kun pienituloisena elättää isompituloista kumppania.

Mun exukko kyllä mirlellään maksatti kaiken ylimääräsen mulla. Kalusteista valehtelematta suunillen makso keittiöntuolit 5 hengen perheeseen. Minä ostin kaikki loput, omilla rahoillani. Kolme lasta jotenka kolme kertaa äityisrahalla. Silloinkin maksoin kaikesta jemptisti puolet, lopulta sain myydä osakkeitani kun ei rahat riittänyt muuten maksaa enää puolia elämisestä kun olin äityislomalla. 

Saita ja ahne ihminen. Hällä jäi rahaa säästöön.

Lapset nauravatkin nyt aikusena että ei oltais mitään saatu jos äitiä ei olis ollut.

Ja aina nostalgi ääntään kun yritin rahasta puhua.

Toivon että nykyinen naisensa putsaisi hänet.

Kaipa se on nykyaikaa, että etsitään kämppistä jakamaan kuluja. Saahan siitä varmasti ajankulua, kun puolittaa senttejä kauppakuiteista. Itselle vain tuntuu kovin vieraalta. Täällä on myös esitelty ajatusta, että puoliso tulisi ottaa samalta tulotasolta kuin itse on. Aikamoinen fakiiri saa olla että näkee vuosikymmenen, tai parin, päähän että mikä se tuleva tulotaso kummallakin on. Mekin kun aloimme yksiin jo alaikäisenä, ennen uravalintoja. Vaikka molemmat valitsimme korkeakoulutuksen, niin oma valinta osui paremmin nappiin.

Hän taas jumittui määräaikaisiin, pikku pätkiin sekä työttömyysjaksoihin. Olihan hän toki myös pitkään kotiäitinä. Hoitamassa minun lapsiani. Mutta se ei suinkaan parantanut hänen mahdollisuuksiaan saada virkaa. Pikku pätkätkin kävivät harvinaisemmaksi. Ja nyttemminhän yhteiskunta on järjestellyt työttömille melkoisen temppuradan. Sanoin hänelle muutama vuosi sitten, ettei hänen tarvitse siihen osallistua. Eikä hän ole osallistunutkaan. Mutta se on sanottava ettei yhden ihmisen korkeahkoilla tuloillakaan saa suurelle perheelle kovin korkeaa elintasoa. Mutta kyllä sillä jotenkuten elää kituuttaa.

Mutta onko tämä taloudellista hyväksikäyttöä? Ja jos on niin kumman taholta?

"Eijei, eivät naiset ymmärrä vastuuta, heillä on omasta mielestään vain oikeuksia."

Niin, tämänhän huomaa hyvin jokaisen perheenäidin elämästä ja siitä miten vähän hän ottaa vastuuta lapsista ja arjen sujumisesta.