Miehet, miksei teille kelpaa 40-vuotias eläkkeellä oleva sinkkunainen?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa. Riippakivi perheelle, ystävyyteen, rakkauteen, yhteiskunnalle. Enpä meinaa täällä enää happea tuhlata kuin siihen saakka, kun toinenkin vanhemmista potkaisee tyhjää.
Vauva-palstalla pyörii paljon trolleja ja psykopaatteja jotka haluavat murskata ja painaa alas muita ihmisiä, varsinkin jos haistavat että tämä on ns. "heikommassa asemassa".
Elämä ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä edes pitkäikäisillä, ei kannata päiviään päättää ennenaikaisesti. Koskaan ei tiedä mitä hyvää voi huominen tuoda tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa. Riippakivi perheelle, ystävyyteen, rakkauteen, yhteiskunnalle. Enpä meinaa täällä enää happea tuhlata kuin siihen saakka, kun toinenkin vanhemmista potkaisee tyhjää.
Vauva-palstalla pyörii paljon trolleja ja psykopaatteja jotka haluavat murskata ja painaa alas muita ihmisiä, varsinkin jos haistavat että tämä on ns. "heikommassa asemassa".
Elämä ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä edes pitkäikäisillä, ei kannata päiviään päättää ennenaikaisesti. Koskaan ei tiedä mitä hyvää voi huominen tuoda tullessaan.
Se on aivan helvetin pitkä pohjattomassa yksinäisyydessä, kun ei ole muuta kuin riesa ja rasite. Miksi tänne piti edes syntyä? Ei todellakaan vuosikymmeniä lisää tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa. Riippakivi perheelle, ystävyyteen, rakkauteen, yhteiskunnalle. Enpä meinaa täällä enää happea tuhlata kuin siihen saakka, kun toinenkin vanhemmista potkaisee tyhjää.
Vauva-palstalla pyörii paljon trolleja ja psykopaatteja jotka haluavat murskata ja painaa alas muita ihmisiä, varsinkin jos haistavat että tämä on ns. "heikommassa asemassa".
Elämä ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä edes pitkäikäisillä, ei kannata päiviään päättää ennenaikaisesti. Koskaan ei tiedä mitä hyvää voi huominen tuoda tullessaan.
Se on aivan helvetin pitkä pohjattomassa yksinäisyydessä, kun ei ole muuta kuin riesa ja rasite. Miksi tänne piti edes syntyä? Ei todellakaan vuosikymmeniä lisää tätä.
Masentuneena oma ajatusmaailma kapeutuu ja vinoutuu. Oletko keskustellut kenenkään kanssa näistä ajatuksistasi tosielämässä?
Tapailin joskus lyhyesti noin kolmekymppistä naista. Hän oli sellainen ihminen, jolla oli paljon kunnianhimoa, mutta jonka taidot, voimavarat ja elämäntilanne eivät oikein riittäneet tukemaan niitä tavoitteita. Hän ajautui jatkuvasti työttömyyden ja erilaisten yrittäjämäisten keikkatöiden välillä, ja yritystoiminta oli korkeiden kulujen vuoksi käytännössä jatkuvasti taloudellisissa vaikeuksissa.
Mielenterveyteen liittyvien ongelmien vuoksi hän ei myöskään pystynyt tekemään kokopäivätyötä, mutta ei halunnut luopua yrityksestään tai ajautua konkurssiin. Siksi hän yritti jatkuvasti löytää uusia aloja ja projekteja, joiden avulla voisi vielä saada tilanteen toimimaan.
Tämän kokemuksen myötä olen huomannut, että jos pidän naisen työuraa ja ammatillista vakautta tärkeänä osana parisuhdetta, arvostan enemmän ihmisiä, joilla on vakaa ja pitkäjänteinen ura. Esimerkiksi hyvässä asemassa oleva asiantuntija tai johtotehtävissä työskentelevä nainen voi olla minulle hyvinkin viehättävä, vaikka hän olisi yli nelikymppinenkin.
Ja jos taas ura ei ole tärkein asia parisuhteessa, arvostan enemmän huoletonta, tasapainoista ja elämästä nauttivaa ihmistä kuin sellaista, jonka elämä pyörii jatkuvan yrittäjästressin, taloudellisen paineen ja epäsäännöllisten työaikojen ympärillä. Pitkään jatkuva kuormitus näkyy usein myös ihmisen jaksamisessa ja ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa. Riippakivi perheelle, ystävyyteen, rakkauteen, yhteiskunnalle. Enpä meinaa täällä enää happea tuhlata kuin siihen saakka, kun toinenkin vanhemmista potkaisee tyhjää.
Vauva-palstalla pyörii paljon trolleja ja psykopaatteja jotka haluavat murskata ja painaa alas muita ihmisiä, varsinkin jos haistavat että tämä on ns. "heikommassa asemassa".
Elämä ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä edes pitkäikäisillä, ei kannata päiviään päättää ennenaikaisesti. Koskaan ei tiedä mitä hyvää voi huominen tuoda tullessaan.
Se on aivan helvetin pitkä pohjattomassa yksinäisyydessä, kun ei ole muuta kuin riesa ja rasite. Miksi tänne piti edes syntyä? Ei todellakaan vuosikymmeniä lisää tätä.
Masentuneena oma ajatusmaailma kapeutuu ja vinoutuu. Oletko keskustellut kenenkään kanssa näistä ajatuksistasi tosielämässä?
Keskusteltu on ammattilaisten kanssa 20 vuotta. Arjessa ihmiset kaikkosivat, kun heitä ongelmillani rasitin. En puhu näistä enää en yhden ainoankaan tahon kanssa. Se ei muuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin joskus lyhyesti noin kolmekymppistä naista. Hän oli sellainen ihminen, jolla oli paljon kunnianhimoa, mutta jonka taidot, voimavarat ja elämäntilanne eivät oikein riittäneet tukemaan niitä tavoitteita. Hän ajautui jatkuvasti työttömyyden ja erilaisten yrittäjämäisten keikkatöiden välillä, ja yritystoiminta oli korkeiden kulujen vuoksi käytännössä jatkuvasti taloudellisissa vaikeuksissa.
Mielenterveyteen liittyvien ongelmien vuoksi hän ei myöskään pystynyt tekemään kokopäivätyötä, mutta ei halunnut luopua yrityksestään tai ajautua konkurssiin. Siksi hän yritti jatkuvasti löytää uusia aloja ja projekteja, joiden avulla voisi vielä saada tilanteen toimimaan.
Tämän kokemuksen myötä olen huomannut, että jos pidän naisen työuraa ja ammatillista vakautta tärkeänä osana parisuhdetta, arvostan enemmän ihmisiä, joilla on vakaa ja pitkäjänteinen ura. Esimerkiksi hyvässä asemassa oleva asiantuntija tai johtotehtävissä työskentelevä nainen voi olla minulle hyvinkin viehättävä, vaikka hän olisi yli nelikymppinenkin.
Ja jos taas ura ei ole tärkein asia parisuhteessa, arvostan enemmän huoletonta, tasapainoista ja elämästä nauttivaa ihmistä kuin sellaista, jonka elämä pyörii jatkuvan yrittäjästressin, taloudellisen paineen ja epäsäännöllisten työaikojen ympärillä. Pitkään jatkuva kuormitus näkyy usein myös ihmisen jaksamisessa ja ihmissuhteissa.
En tiedä miten tämä liittyi mun tilanteeseen?
En ole yrittäjä, en ole koskaan ollut eikä yrittäjyys kiinnosta pätkääkään.
Olen eläkkeellä ja työurani päättyi jo yli 10 vuotta sitten. En siis käy minkäänlaisissa töissä enää.
-Ap
Tavoittelen vain nuoria hoikkia tatuoimattomia naisia, joilla on vielä paljon elinvoimaa sekä fyysistä pääomaa tallella.
Eli mulla olisi paljon vapaa-aikaa viettää sen Oman Kullan kanssa, jos vaan joku sopiva mies antaisi mahdollisuuden mulle. Olen söpöksi ja kiltiksi "haukuttu" lihava keski-ikäinen nainen.
-Ap
Oon parisuhteessa. En ottais työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa kumppania, ellei oikeasti olisi kyse todellisesta sielunkumppanuudesta.
En ymmärrä miksi mielenterveysongelmat tekevät minusta jotenkin epäkelvon parisuhteeseen?
Maailmassa on paljon mielenterveyspotilaita jotka ovat parisuhteessa ja jotkut jopa naimisissa. Heissä on selvästi nähty potentiaalia ja annettu mahdollisuus näyttää se.
Samaa toivon itselleni.
-Ap