Parisuhde ja lapsen syntymä

Aika haastavaa mutta ei mahdotonta tosiaan. Iso elämän muutos. Paljon hyvää mutta paljon haasteita myös.

Sitten miesten ei kannata tehdä lapsia vaan huolehtia itse ehkäisystä. Vasektomia on hyvä vaihtoehto.

Naisen näkökulmasta naisen elämä usein huononee merkittävästi enemmän kuin miehen, koska miehet tykkää sysätä uudet tylsät velvoitteet naisen hoidettaviksi.

Asennekysymys. Romantiikalle ei muka aikaa. Se ei montaa sekuntia vie että ostaa sen kukkapuskan vaimolle, antaa suukon mennen tullen ja palatessa jne. Nimenomaan sellaista spontaania romantiikkaa.

Arjen romantiikka on sitä millä sitä yhteistä aikaa otetaan. Kun lapset on saatu pestyä, aikuiset pesee toistensa selät. Laitetaan yhdessä ruokaa. Kävellään käsi kädessä siellä Prismassa tai hurjaksi kun heitäytyy käsiä pidetään puolison lanteilla ja yhdessä työnnetään niitä ostoskärryjä.

Sitä kahdenkeskistä aikaa saa kun huolehtii lapset nukkumaan sillä välin kun vaimo laittaa keittiön kuntoon tai toisin päin. Loogisesti jos yksi tekee kahden hommat, aikaa menee enemmän. Kaksi kun tekee niin jää muullekin aikaa. Jos et sitä hahmota niin ei sinua voi miehenä pitää.

Parisuhteeseen tulee muutenkin arki parin vuoen sisällä. Lapsen syntymä stressaa kyllä, mutta siihen voi jo etukäteen valmistautua niin asumiskuvioitten kun työn suhteen. ja lisäkäet on naiselle tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Asennekysymys. Romantiikalle ei muka aikaa. Se ei montaa sekuntia vie että ostaa sen kukkapuskan vaimolle, antaa suukon mennen tullen ja palatessa jne. Nimenomaan sellaista spontaania romantiikkaa.

Arjen romantiikka on sitä millä sitä yhteistä aikaa otetaan. Kun lapset on saatu pestyä, aikuiset pesee toistensa selät. Laitetaan yhdessä ruokaa. Kävellään käsi kädessä siellä Prismassa tai hurjaksi kun heitäytyy käsiä pidetään puolison lanteilla ja yhdessä työnnetään niitä ostoskärryjä.

Sitä kahdenkeskistä aikaa saa kun huolehtii lapset nukkumaan sillä välin kun vaimo laittaa keittiön kuntoon tai toisin päin. Loogisesti jos yksi tekee kahden hommat, aikaa menee enemmän. Kaksi kun tekee niin jää muullekin aikaa. Jos et sitä hahmota niin ei sinua voi miehenä pitää.

Olet oikeassa mutta jos kukkapuskan kylkiäisenä on tullut lentoliput, treffit ideoita yms niin aika ei sitä samaa pysty.

Vierailija kirjoitti:

Asennekysymys. Romantiikalle ei muka aikaa. Se ei montaa sekuntia vie että ostaa sen kukkapuskan vaimolle, antaa suukon mennen tullen ja palatessa jne. Nimenomaan sellaista spontaania romantiikkaa.

Arjen romantiikka on sitä millä sitä yhteistä aikaa otetaan. Kun lapset on saatu pestyä, aikuiset pesee toistensa selät. Laitetaan yhdessä ruokaa. Kävellään käsi kädessä siellä Prismassa tai hurjaksi kun heitäytyy käsiä pidetään puolison lanteilla ja yhdessä työnnetään niitä ostoskärryjä.

Sitä kahdenkeskistä aikaa saa kun huolehtii lapset nukkumaan sillä välin kun vaimo laittaa keittiön kuntoon tai toisin päin. Loogisesti jos yksi tekee kahden hommat, aikaa menee enemmän. Kaksi kun tekee niin jää muullekin aikaa. Jos et sitä hahmota niin ei sinua voi miehenä pitää.

Tuo viimeinen kappale on niin tosi! Exäni katseli sohvalla kaikessa rauhassa kuulokkeet korvilla telkkaria kun minä laitoin lapsia nukkumaan, hoidin aina kaikki heidän iltahommansa, siivosin keittiön ja järjestelin tavaroita. Kun olin tehnyt tämän kaiken, mies vielä odotti että olisin tuonut hänelle iltapalaa ja tullut sitten katselemaan telkkaria hänen kanssaan. Hänen oli ihan mahdotonta tajuta ettei sitten enää huvittanutkaan telkkarit eikä muut, vaan menin suoraan nukkumaan. Hän sitten tahallaan kolisteli ja häiritsi kun oli niin loukkaantunut kun ei hänen seuransa kelvannut. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi useampaan kertaan puhunut hänelle asioista, häntä vaan ei huvittanut kuunnella. Oli lapsuudenperheessään tottunut siihen että äiti palveli miestään ja poikiaan. Hänen mielestään minun olisi pitänyt keksiä kaikki romanttinen ja ostaa hänelle lahjoja. Hän oli minua paljon parempituloinen, joten siksikin tämä oli aika outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asennekysymys. Romantiikalle ei muka aikaa. Se ei montaa sekuntia vie että ostaa sen kukkapuskan vaimolle, antaa suukon mennen tullen ja palatessa jne. Nimenomaan sellaista spontaania romantiikkaa.

Arjen romantiikka on sitä millä sitä yhteistä aikaa otetaan. Kun lapset on saatu pestyä, aikuiset pesee toistensa selät. Laitetaan yhdessä ruokaa. Kävellään käsi kädessä siellä Prismassa tai hurjaksi kun heitäytyy käsiä pidetään puolison lanteilla ja yhdessä työnnetään niitä ostoskärryjä.

Sitä kahdenkeskistä aikaa saa kun huolehtii lapset nukkumaan sillä välin kun vaimo laittaa keittiön kuntoon tai toisin päin. Loogisesti jos yksi tekee kahden hommat, aikaa menee enemmän. Kaksi kun tekee niin jää muullekin aikaa. Jos et sitä hahmota niin ei sinua voi miehenä pitää.

Tuo viimeinen kappale on niin tosi! Exäni katseli sohvalla kaikessa rauhassa kuulokkeet korvilla telkkaria kun minä laitoin lapsia nukkumaan, hoidin aina kaikki heidän iltahommansa, siivosin keittiön ja järjestelin tavaroita. Kun olin tehnyt tämän kaiken, mies vielä odotti että olisin tuonut hänelle iltapalaa ja tullut sitten katselemaan telkkaria hänen kanssaan. Hänen oli ihan mahdotonta tajuta ettei sitten enää huvittanutkaan telkkarit eikä muut, vaan menin suoraan nukkumaan. Hän sitten tahallaan kolisteli ja häiritsi kun oli niin loukkaantunut kun ei hänen seuransa kelvannut. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi useampaan kertaan puhunut hänelle asioista, häntä vaan ei huvittanut kuunnella. Oli lapsuudenperheessään tottunut siihen että äiti palveli miestään ja poikiaan. Hänen mielestään minun olisi pitänyt keksiä kaikki romanttinen ja ostaa hänelle lahjoja. Hän oli minua paljon parempituloinen, joten siksikin tämä oli aika outoa.

Ja tässäkin tapauksessa ero tuli miehelle ihan puskista kun kaikki oli kuulemma ollut niin hyvin. Ei vaan hoksannut ettei se riitä että vain hänellä asiat on hyvin. Toki lapsillakin oli, mutta minulla ei.