Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (667)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt ongelma ei tarkoita aina elämähallinan puutteita. Masentunutkin voi olla hyvinkin korkean toimintakyvyn ihminen. Ei ole myöskään mitenkään eettisesti oikein käyttää mt diagnoosia henkilö vastaan aseena jos hän on ollut avoin ja luottanut terveydenhuollon henkilöstöön. Ei sosiaalihuolto voi silloin käyttää tätä tietoä äitiä vastaan jonakin aseena, millä lyödä ja syyllistää äitiä. Sitä suuremmalla syyllä se masentunut äitikin voisi saada jotakin konkreettista apua eikä mitään ylimääräistä lapsellista vittuilua osakseen.
Mikä ase ja lyömistä se on, että joku tulee katsomaan tilanteen ja auttaa löytämään tavat hoitaa niitä ongelmia? Tässä nyt taas vaaditaan yhteiskuntaa tarjoamaan kokin, piian, lastenhoitajan, autonkuljettajan, siivoojan ja henkilökohtaisen hierojan uupuneelle äidille.
En ole mitään henkilökohtaista hierojaa vaatinut, hierojan olen kyllä itse maksanut omasta pussistani jos sitä olen tarvinnut. Ei se ole mitään auttamista jos siistiin kotiin joku tulee tekemään siivous suunnitelmaa se on valmiiseen pöytään tulemista. Kyllä se lyömä ase on jos väität, että ihmisellä on elämänhallinan ongelmia jos hänellä ei ole oman elämänsä hallinan ongelmia vaan esim, kiusaajat aiheuttavat harmia. Esim. mun entinen koulukiusaaja ei ollut saanut edes mitään diagnoosia? Miksi ei? Ei se kiusaaminen Suomessa lopu jos se joka on kiusattu ottaa kotiinsa jonkun hoitamaan ongelmaa joka ei ole hänestä lähtöisin alunperinkään. Olen aina ollut helppo, kiltti ja itseohjautuva, myös lapsena tein kaikki läksyt ym kuulaisesti. Niin siis etkö ymmärrä lukemaasi kun kerroin, että minulla ei ole elämänhallinan ongelmia? Mutta jotenkin oletetaan, että niitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tuollaisessa tilanteessa tulee lapsiperheiden kotipalvelu, jonka kanssa voidaan juurikin sopia, että vievät lapset ulos ja vanhempi nukkuu päiväunet (toki ideana on muutakin tehdä).
Perhetyö tulee enemmän sellaiseen tilanteeseen, jossa vanhempi on syystä tai toisesta kyvytön vetämään rajoja/antamaan läsnäoloa lapselle. Perhetyöntekijän on tarkoitus toimia kasvatusapuna ja hyvin uupunut vanhempi usein sitäkin tarvitsee (vaikka harva tämän kehtaa myöntää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun.
Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin.
Eli apua oli saatavilla, mutta se ei sinulle kelvannut, koska sinun aikataulusi eivät voi joustaa?
Niin joskus on tilanteita, että aikataulut, jaksaminen, tehtävät tai joku asia ei jousta. Mutta älä huoli. Minähän luovuin tästä avusta ja joku muu osaansa tyytyväinen sai apua, kun minä olin niin joustamaton ja pyysin ihan höpöjä esim. taaperoiden viemistä läheiseen asukaspuistoon leikkimään ja minä sillä aikaa olisin tehnyt ruuan sekä ollut vauvan kanssa.
Ja tämä puistoleikitys oli välttämätöntä hoitaa juuri sillä hetkellä koska...?
Jos lukisit uudestaan sen ensimmäisen ja toisenkin viestin. Kirjoitin muustakin kuin aikatauluista. Jos esimerkiksi lapsien pitää päästä ulos, niin siinä ei välttämättä ole pakottavaa aika määrettä mutta jos se kotiin tullut apu ei syystä tai toisesta vienyt niitä lapsia ulos, niin se oli turha "apu", jos apu oli nimenomaan hankittu siihen, että joku auttaa niissä arkisissa tehtävissä lasten kanssa.
Tämä. Meillä oli onneksi vanhempi nainen, joka ei näistä säännöistä piitannut ja toimi, kuten kodinhoitajat ennen vanhaan. Maksoi muutaman euron per kerta. Ostin ison lahjan kiitokseksi, kun asiakassuhde päättyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt ongelma ei tarkoita aina elämähallinan puutteita. Masentunutkin voi olla hyvinkin korkean toimintakyvyn ihminen. Ei ole myöskään mitenkään eettisesti oikein käyttää mt diagnoosia henkilö vastaan aseena jos hän on ollut avoin ja luottanut terveydenhuollon henkilöstöön. Ei sosiaalihuolto voi silloin käyttää tätä tietoä äitiä vastaan jonakin aseena, millä lyödä ja syyllistää äitiä. Sitä suuremmalla syyllä se masentunut äitikin voisi saada jotakin konkreettista apua eikä mitään ylimääräistä lapsellista vittuilua osakseen.
Mikä ase ja lyömistä se on, että joku tulee katsomaan tilanteen ja auttaa löytämään tavat hoitaa niitä ongelmia? Tässä nyt taas vaaditaan yhteiskuntaa tarjoamaan kokin, piian, lastenhoitajan, autonkuljettajan, siivoojan ja henkilökohtaisen hierojan uupuneelle äidille.
Joskus (=usein) tilanne on se, ettei se äiti ole hyvien neuvojen vaan hyvien unien tarpeessa.
Kun saisi nukuttua, muut pulmat saattaisivat ratketa kuin itsestään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on kuin oppikirja suomalaisten pahasta olosta ja siitä, ettei kateellinen osa suomalaisista pysty asettumaan toisen ihmisen osaan. Syytetään niitä, jotka ovat syystä tai toisesta väsyneitä, sairaita tai kykenemättömiä. Ihmisillä on myös erilainen sietokyky ja jonkun resilienssi on voitu tuhota jo lapsena. Harvoin näiden haasteiden takana on yksi asia vaan useampi asia tai tapahtuma, jotka kuormittavat ja lopulta ihminen tarvitsee apua, jota teistä moni tulee tänne taivastelemaan ja tarjoamaan pennin ajatuksiaan (syytöksiään). Menkääpä peilin eteen ja katsokaa, onko siinä vastassa pahansuopainen ja kateellinen ihmisen kuori vai sellainen ihminen, joka on osaa olla ihminen toiselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kuin oppikirja suomalaisten pahasta olosta ja siitä, ettei kateellinen osa suomalaisista pysty asettumaan toisen ihmisen osaan. Syytetään niitä, jotka ovat syystä tai toisesta väsyneitä, sairaita tai kykenemättömiä. Ihmisillä on myös erilainen sietokyky ja jonkun resilienssi on voitu tuhota jo lapsena. Harvoin näiden haasteiden takana on yksi asia vaan useampi asia tai tapahtuma, jotka kuormittavat ja lopulta ihminen tarvitsee apua, jota teistä moni tulee tänne taivastelemaan ja tarjoamaan pennin ajatuksiaan (syytöksiään). Menkääpä peilin eteen ja katsokaa, onko siinä vastassa pahansuopainen ja kateellinen ihmisen kuori vai sellainen ihminen, joka on osaa olla ihminen toiselle ihmiselle.
Haukutaanhan meitä velojakin ja syyllistetään miten se muka on parempi? Onko meidän velojen vika että joku päättänyt hankkiutua raskaaksi tajuamatta että tottakai se elämä tulee muuttumaan lapsen myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt ongelma ei tarkoita aina elämähallinan puutteita. Masentunutkin voi olla hyvinkin korkean toimintakyvyn ihminen. Ei ole myöskään mitenkään eettisesti oikein käyttää mt diagnoosia henkilö vastaan aseena jos hän on ollut avoin ja luottanut terveydenhuollon henkilöstöön. Ei sosiaalihuolto voi silloin käyttää tätä tietoä äitiä vastaan jonakin aseena, millä lyödä ja syyllistää äitiä. Sitä suuremmalla syyllä se masentunut äitikin voisi saada jotakin konkreettista apua eikä mitään ylimääräistä lapsellista vittuilua osakseen.
Mikä ase ja lyömistä se on, että joku tulee katsomaan tilanteen ja auttaa löytämään tavat hoitaa niitä ongelmia? Tässä nyt taas vaaditaan yhteiskuntaa tarjoamaan kokin, piian, lastenhoitajan, autonkuljettajan, siivoojan ja henkilökohtaisen hierojan uupuneelle äidille.
Joskus (=usein) tilanne on se, ettei se äiti ole hyvien neuvojen vaan hyvien unien tarpeessa.
Kun saisi nukuttua, muut pulmat saattaisivat ratketa kuin itsestään...
Näin on, mutta sitä ei sosiaalipuolella ymmärretä. Ovatko siellä kaikki työntekijät lapsettomia tai onko heille sattunut rauhallisia ja hyväunisia lapsia, heillä ei ole pitkillä työreissulla kulkevia puolisoita, ei sairauksia ei muita väsymistä aiheuttavaa?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollaisessa tilanteessa tulee lapsiperheiden kotipalvelu, jonka kanssa voidaan juurikin sopia, että vievät lapset ulos ja vanhempi nukkuu päiväunet (toki ideana on muutakin tehdä).
Perhetyö tulee enemmän sellaiseen tilanteeseen, jossa vanhempi on syystä tai toisesta kyvytön vetämään rajoja/antamaan läsnäoloa lapselle. Perhetyöntekijän on tarkoitus toimia kasvatusapuna ja hyvin uupunut vanhempi usein sitäkin tarvitsee (vaikka harva tämän kehtaa myöntää).
Kasvatusapu ei auta mitään siinä tilanteessa, kun kasvatuksessa ei ole mitään ongelmaa vaan suurin ongelma on unen puutteesta johtuva väsymys.
Tässäkin on menty pahasti pieleen, kun arvostetaan vain korkeakoulutusta. Entiseen aikaan oli koulutettuja kodinhoitajia, jotka auttoivat väsyneitten äitien perheitä. Voi olla, että nykyisissä perheissä kasvatusapuakin tarvitaan, mutta kuten aloitus osoittaa, se ei ole poistanut konkreettisen tekemisen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita lapset päiväkotiin, voi laittaa vaikka olisit työtön. Lastensuojelun ei kuulu hoitaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tekee kolmivuorotyötä. Kun poikamme oli 5kk atopiaansa yöt ja päivät huutava vauva,neuvolasta ehdotettiin perhetyötä. Suostuin koska ajattelin että vievät vaikka vauvan vaunulenkille että voin laittaa tiskikoneen pyörimään ja nukkua vähän. Kilinkellit,heidän kanssaan piti istua ja keskustella siitä,kuinka voisimme parantaa perheemme tilannetta. Ja sitten kehtasivat vielä sanoa " Kuule Tuija,olemme vähän huolissasi tuosta sinun jaksamisestasi". Siinä vaiheessa repesin hysteeriseen räkänauruun että "No shit Sherlock?" Että minkähän takia te täällä käytte?
Mun lähipiirissä oli sellanen kokemus, että tyrkytettiin perhetyötekijää, kun vauva nukkui vain pätkissä. No tää äiti, joka oli varmaan väsynyt, mutta tervehenkisenä ja reippaana tyyppinä haldas tilanteensa (sai tukea läheisiltään ja nukkuma-aikaakin välillä) eikä itse kokenut olevansa ongelmissa.
Niitten aika meni sit siihen, että vatvoivat tän perhehenkilön ongelmia. :D
Kyllä perhetyö voi myös auttaa näissä tilanteissa, mun kohdalla perhetyö arvioi että heidän apu ei riitä, pääsin ensikodille itkuisen koliikki vauvan (2kk) kanssa, sillä olin täysin yksin vauvan kanssa. Ensikodilla hoitoapua sai ympäri vuorokauden tarvittaessa. Oltiin pari kuukautta siellä, jonka aikana vauvan oireet alkoivat helpottaa. Omasta elämäntilanteesta pitää olla rehellinen, jotta apua saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes hankkia lapsia jollei rahkeet riitä ja turvaverkko ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt ongelma ei tarkoita aina elämähallinan puutteita. Masentunutkin voi olla hyvinkin korkean toimintakyvyn ihminen. Ei ole myöskään mitenkään eettisesti oikein käyttää mt diagnoosia henkilö vastaan aseena jos hän on ollut avoin ja luottanut terveydenhuollon henkilöstöön. Ei sosiaalihuolto voi silloin käyttää tätä tietoä äitiä vastaan jonakin aseena, millä lyödä ja syyllistää äitiä. Sitä suuremmalla syyllä se masentunut äitikin voisi saada jotakin konkreettista apua eikä mitään ylimääräistä lapsellista vittuilua osakseen.
Mikä ase ja lyömistä se on, että joku tulee katsomaan tilanteen ja auttaa löytämään tavat hoitaa niitä ongelmia? Tässä nyt taas vaaditaan yhteiskuntaa tarjoamaan kokin, piian, lastenhoitajan, autonkuljettajan, siivoojan ja henkilökohtaisen hierojan uupuneelle äidille.
Joskus (=usein) tilanne on se, ettei se äiti ole hyvien neuvojen vaan hyvien unien tarpeessa.
Kun saisi nukuttua, muut pulmat saattaisivat ratketa kuin itsestään...
Ei, se vaan siirtäisi ne isommat ongelmat tulevaisuuteen. Siksi pitää auttaa vanhempia löytämään ratkaisuja, jotta nämä kykenevät selviytymään arjesta itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkkailee? Neuvoo? Kuuntelee? Ei sitä muuten opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun.
Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin.
Ihan oikeasti, et saanut edes murtuneella kädellä kunnon apua? Mitä täällä Suomessa tapahtuu oikeasti. Aivan järkyttävää lukea tätä rappiota ja rakenteiden mädäntymistä. Jatkuvia uutisia kun ihmiset jää kiinni epärehellisyydestä korkeissa viroissakin. Huomaa elävänsä mätien omenien keskellä ja yritäppä siinä sitten elää kun rehelliset selkärangan omaavat ihmiset alkavat olla harvemmassa.
Hänhän sai, mutta hän ei pystynyt hyväksymään sitä, että niillä kotipalvelun työntekijöillä oli muitakin asiakkaita ja ajat pitää saada sopimaan siten, että kaikkien luona voidaan käydä. Kotipalvelusta on pulaa, ei se mitenkään riitä tulemaan justa tasan siihen aikaan, kun joku kätensä murtanut sitä vaatii. Itse mursin jalkani, kotipalvelu tuli, kun pääsi. Sama se minulle koska, koska joka tapauksessa tarvitsin sen avun.
Vierailija kirjoitti:
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
No joo. Ennenvanhaan ei ollut tuollaisia etuja.
Hoidettiin lapset, koti JA käytiin töissä. Ei ollut aikaa murehtia väsymystä vaikka 42v menin max 2-4h yhtäjaksoisilla unilla. Kerran vuodessa 1 yö 5-6 h unet
Voi kyynel. 42 vuotta hoidit lapsia nukkumatta. Kai siitä sentään pokaalin sait palkinnoksi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän sitten tekee?
Missä lasten isä?
Varmaan suorittamassa jänniä asioita, on kuitenkin jännämies. Naiset ne hyvin miehensä valitsee.
Vierailija kirjoitti:
No täytyyhän sinun joka tapauksessa siivota ja tehdä ruokaa, ei se mikään 'ilmainen' kodinhoitaja ole.
Siis kotipalvelun tehtävähän on auttaa, kun vanhempi on väsynyt eli juuri hoitaa lapsia, että äiti saa nukkua tai pitää hetken hengähdystauon esim. lähtemällä kävelylle yksin. Siivoamista ei nykyään ehkä, mutta lapsille pitää antaa ruokaa, kun äiti on poissa. Luulisi sen nyt olevan ihan perusjuttu ruokkia lapset. Olen itse ollut kodinhoitaja 90-luvulla ja silloin pidettiin lapsiperheistä sentään huolta. Lapsissa on tulevaisuus, vaikka hallitus onkin toista mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaat erikseen lastenhoitajan ja kodinhoitajan jos niihin tarvitset apua. Sosiaalihuollon perhetyö ei ole niitä tehtäviä varten.
Luuletko että hänellä on varaa palkata yhtään ketään?
ja silti piti itsekkäästi vielä toinenkin kakara tehdä, vaikka ei ole rahaa, jaksamista ja elämänhallintaa.
Mutta katsos, kun sitä apua ei ole ostettavissa! Ei ole tarvetta siivoojalle tai lapsenhoitajalle vaan henkilölle joka ottaa sen kodin lapsineen hetkeksi hoitoonsa. Eli kodinhoitajalle!
Kuka tarvitsee työntekijää, joka ensimmäiseksi kertoo, mitä kaikkea hön ei tee?