Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?
Tuossa toisessa ketjussa ihmiset muisteli, että piti ottaa joditabletteja kun Tshernobyl posahti. Ei saanut mennä pariin päivään ulos ja kun sai niin piti mennä jossain sadevarusteissa laskeuman takia.
Muistaako joku oikeasti tuollaista? Pitikö silloin todella olla Suomessa pari päivää sisällä tai ottaa tabletteja? Tai oliko joku muu juttu mitä piti tehdä arjesta poiketen tai ei saanut tehdä sen säteilyn tai laskeuman takia?
Itse olin silloin 8-vuotias, asuimme Helsingissä enkä muista että olisi ollut mitään muuta ihmeellistä kuin että ei saanut sen jälkeen syödä sieniä eikä kalaa.
Kommentit (1057)
Eihän siinä mitään tehty. Kyllä syötiin ihan marjoja ja sieniäkin. Jälkeenpäin sai tietää,että laskeuman oli kotiseudulla paljon. Ihmekös, että tuota syöpääkin ollut läheisillä.
Aivan samoin elettiin kuin ennenkin. Olin 21v silloin.
ei meillä kyllä tehty mitään erilaista, ihan normisti elettiin.
Enpä muista tehneeni asian vuoksi mitään erikoista. Päivämäärän toki muistan loppuelämäni kun täytin onnettomuuspäivänä 13.
Ensimmäiset havainnot Suomessa tulkittiin mittarin viaksi, mutta kun useat asemat näyttivät kohonneita säteilyarvoja, ymmärrettiin jotain tapahtuneen. N-liitto ilmoitti asiasta vasta sitten, kun ymmärsivät paskan osuneen tuulettimeen todella pahasti. Sitten alkoi tulla myös uutiskuvaa sammutustöistä. Mitään erikoista Suomessa ei tehty siviiliväestön keskuudessa. Mahdollista laskeumaa ja ennusteita seurattiin, ja luonnollisesti asia huolestutti jonkin verran. Poronlihan, sienien ja marjojen käyttöä seuraavana syksynä muistaakseni kehotettiin vähentämään, kunnes saadaan selville säteilytasot ja laskeuma-alueet. Mummot ostivat apteekista joditabletteja.
Vierailija kirjoitti:
Uutistenlukija tulkitsi onnettomuuspaikan väärin ja sanoi sen tapahtuneen Tjeljabinskissä eikä Tshernobylissä. Kukaan ei siihen aikaan tiennyt mikä on Tshernobyl mutta Tjeljabinsk oli tärkeä ydinlaitoskaupunki NL:ssä ja siellä oli pamahtanut ennenkin.
Uutistenlukija sanoi Tsernobilsk, ei Tseljabinsk. Kertoi myös että ydinvoimala sijaitsee Valko-Venäjällä.
Ei mitään. Elettiin ihan normaalisti. Jos reaktoreita olisi tuhoutunut enemmän tilanne olisi ollut täysin toinen.
Ei ainakaan ollut mitään hysteriapaniikkia koska netti oli vasta tulevaisuuden juttu. Muistan kun silloista sisäministeri Kaisa Raatikaista haastateltiin kun Tsernobilistä ja säteilypilven leviämisestä oli jo jotain tietoa ja hän sanoi suunnilleen että "ei täällä mitään semmosia ole".
No se laskeuma oli kuitenkin aika mitätön. Luin juuri jostain tutkimuksesta, jonka mukaan ainoastaan tietyssä raskauden vaiheessa tuolloin olleilla sikiöillä on havaitty hyvin vähäistä kognitiivien taso laskua. Muuten sairastuvuudessa ei ole ilmeisesti kyetty näyttämään se Tsernbylin aiheuttamaa nousua. Jos sitä on, se hukkuu taustakohinaan.
Itse kivesin keskisuomalaisen kotitilan peltoja ne muutamat päivät Tsernbylin jäkeen. Se on muuten niillä kivimäillä ihan pirun pölyistä ja mulkkumaista hommaa. Eli varmasti altistuin laskeumalle. Lapsista tuli kuitenkin ihan täysipäisiä ja kaikilla on normaalit viisi sormea ja varvasta. Jos nyt yli 65-vuotiaana sairastun syöpään, on sen yhteyttä laskeumaan täysin mahdoton osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloinen poikaystävä oli intissä, ja ohje vastaisen varalle oli muistaakseni, että sadeviitta päälle ja sitten voi, kun vaara ohi, havun oksilla rapsia laskeumat viitasta heinikkoon. Taisi olla vitsi.
Ei ole vitsi nuo ohjeet, vielä vuonna 2000 meitä opetettiin toimimaan noin ydinräjähdyksen sattuessa. Havuilla ne enimmät ydinlaskeumat harjataan pois ja elämä jatkuu :D
Tuo oli tosiaan tämän ydintaikaviitan (armeijan ns. sadeviitta) käyttöohjeissa. Kaiken muun se ilmeisesti pysäytti paitsi sadeveden joka tuppasi menemään vanhoista viitoista lopulta läpi :D
Pelattiin futista pitkät tovit ja oltiin ulkona muutenkin koko päivä. Suomen huippuluotettavat viranomaiset tuttuun tyyliinsä kertoivat, että ei ole mitään hätää. Sittemmin on nähty, että sama luotettavuus jatkuu entiseen malliin joka asiassa, missä nyt tarvitsee jotain valehdella.
-ei se toisiaan vaikuttanut mitenkään ihmisten normiarkeen, työt ja koulut jatkuivat ihan normaalisti kuten aiemminkin
-tapahtuneesta kuultiin vasta muutaman päivän kuluttua uutisista ja lehdistä
-marjastettiin ja metsästiin ihan tavalliseen tapaan
-ei silloin oltu näin herkkiä, ahdistuneita, masentuneita kermaperseitä kuin nykyään joka asiasta ollaan...
-nykyisin ollaan jo huolissaan kaikesta mahdollisesta mitä kenties joskus tulevaisuudeessa tapahtuu, pitäisi elää vain hetkessä eikä ottaa turhaa "ressiä" kaikesta tulevasta
Vierailija kirjoitti:
-ei se toisiaan vaikuttanut mitenkään ihmisten normiarkeen, työt ja koulut jatkuivat ihan normaalisti kuten aiemminkin
-tapahtuneesta kuultiin vasta muutaman päivän kuluttua uutisista ja lehdistä
-marjastettiin ja metsästiin ihan tavalliseen tapaan
-ei silloin oltu näin herkkiä, ahdistuneita, masentuneita kermaperseitä kuin nykyään joka asiasta ollaan...
-nykyisin ollaan jo huolissaan kaikesta mahdollisesta mitä kenties joskus tulevaisuudeessa tapahtuu, pitäisi elää vain hetkessä eikä ottaa turhaa "ressiä" kaikesta tulevasta
Ihmisillä on omituisia valemuistoja tuolta ajalta. Somessa on nyt ollut paljon uutisia ja muisteluja onnettomuudesta. Paljon on niitä "se tuuli oli jotenkin erikoinen", "se ihan poltti ihoa", "oli niin paha olo koko päivän ja nyt tiedän mistä se johtuu". Tuuli ei ollut vielä edes tullut Suomeen saakka mutta monet muistaa miten jännältä se taivaskin näytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ei se toisiaan vaikuttanut mitenkään ihmisten normiarkeen, työt ja koulut jatkuivat ihan normaalisti kuten aiemminkin
-tapahtuneesta kuultiin vasta muutaman päivän kuluttua uutisista ja lehdistä
-marjastettiin ja metsästiin ihan tavalliseen tapaan
-ei silloin oltu näin herkkiä, ahdistuneita, masentuneita kermaperseitä kuin nykyään joka asiasta ollaan...
-nykyisin ollaan jo huolissaan kaikesta mahdollisesta mitä kenties joskus tulevaisuudeessa tapahtuu, pitäisi elää vain hetkessä eikä ottaa turhaa "ressiä" kaikesta tulevasta
Ihmisillä on omituisia valemuistoja tuolta ajalta. Somessa on nyt ollut paljon uutisia ja muisteluja onnettomuudesta. Paljon on niitä "se tuuli oli jotenkin erikoinen", "se ihan poltti ihoa", "oli niin paha olo koko päivän ja nyt tiedän mistä se johtuu". Tuuli ei ollut vielä edes tullut Suomeen saakka mutta monet muistaa miten jännältä se taivaskin näytti.
Olin armeijassa ja meillä ainakin jatkui ulkoreippailut sun muut harjoitukset ihan normaalisti. En edes tiennyt koko onnettomuudesta ennen kuin muutama viikko myöhemmin kotilomalla lehdestä lukemalla, kun ei meille mitään siellä kerrottu. Samoin saman kevään palme-tapaus meni täysin ohi kun eipä siitäkään mitään tuolla kerrottu varusmiehille.
En voi sanoa että olisin huomannut mitään erityisempää ilmassa tai maastossa ennen tai jälkeen kun asiasta kuulin.
Ei tehty mitään. Olin 17 vuotias tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tehty mitään. Olin 17 vuotias tuolloin.
Luin onnettomuudesta ensi kerran keskiviikon 29.4.1986 Hesarista. Ei sitä silloin vakavana pidetty.
Jouduin käymään normaalisti koulua. Koulussa opettaja puhui asiasta. Mikään ei muuttunut.