Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?
Tuossa toisessa ketjussa ihmiset muisteli, että piti ottaa joditabletteja kun Tshernobyl posahti. Ei saanut mennä pariin päivään ulos ja kun sai niin piti mennä jossain sadevarusteissa laskeuman takia.
Muistaako joku oikeasti tuollaista? Pitikö silloin todella olla Suomessa pari päivää sisällä tai ottaa tabletteja? Tai oliko joku muu juttu mitä piti tehdä arjesta poiketen tai ei saanut tehdä sen säteilyn tai laskeuman takia?
Itse olin silloin 8-vuotias, asuimme Helsingissä enkä muista että olisi ollut mitään muuta ihmeellistä kuin että ei saanut sen jälkeen syödä sieniä eikä kalaa.
Kommentit (1062)
Siitä tosiaan ei tiedotettu mitään kuin vasta päivien päästä ja sekin tieto tuli Ruotsista. Viljelyksiä pihalla ei voinut sinä kesänä syödä.
En muista paniikkia, mutta sellainen maailmanlopun tunnelma oli ylipäätään ilmoilla kokoajan, kun kylmä sota meneillään ja milloin kohkattiin ydinpommeista, milloin otsonikadosta. Että sinänsä mitään uutta ei ole tässäkään maailmanajassa, maapallo on ollut tuhoontuomittu niin kauan kuin muistan.
Tshernobylin voimalassa on kai jotain pieniä tuhoja sodan takia ollutkin. Pienikin on suuri vaara .On myös Zapoizzian ydinvoimala sota-alueella.Pitää tukea kaikilla mahdollisilla tavoilla Ukrainaa,että voittaa sodan. Joillekin Venäjän mielisille haluaisin sanoa, että tajuaisivat selvät tosiasiat. Kyllä se oli Venäjä joka Ukrainaan hyökkäsi ja aloitti sodan.
Meiltä haettiin sen jälkeen kerran kuussa maitoa tilatankista vertailumittaukseen säteilystä, Vantaa. 9 kk päästä syntyi mm. 5 jalkainen vasikka, pyydettiin tutkittavaksi, pari kpl tuli myös keskushermostovikaista
Olin 11-v, niin en voi tarkasti muistaa järjestystä ja päivälleen millä viiveellä oli mitäkin. Mutta meille varattiin jodi-tabletteja kaappiin, ei kuitenkaan syöty niitä. Uutisissa oli joo viivettä ja NL:n tyypillinen vähättely loi paniikkia, että mikä todellinen tilanne onkaan, mutta hetki siitä posahduksesta meni laskeumaankin ja sitä pohdittiin, oliko joku ulkona silloin ja vanhemmat harmitteli, että ei heti lopetettu maidon juomista. Jonkun aikaa jouduttiin leikkimään sisällä (ehkä viikko) ja juotiin maitojauheesta tehtyä maitoa aika pitkäänkin (valmistus ennen laskeumaa), uutisia seurattiin tarkasti, laskeuma-alueita tutkittiin ja mitä kannatti jättää syömättä. Säteilymittarikin tuli kotiin. Tiedän useammankin perheen, jotka reagoi samoin, mutta yleensä paljon vähemmän hötkyiltiin, tai ei juuri reagoitu mitenkään. Näin Espoossa.
Kutosella nyt Tsernobylin kuolettava salaisuus. Jakso 1, kuinkahan monta jaksoa... Räjähdyksen säteily 400x Hiroshiman pommi!
Suomessa oli kova Neuvostoliiton pelko tuolloin. Ei oikein uskallettu olla omaa mieltä olla mistään asiasta. Arkailtiin myös kun Kekkonen ei enää ollut pitämässä hyviä suhteita. Siksi ensimmäiset tiedot tulivat Ruotsista.
Olin 4 vuotta, ja muistan, että minua kiellettiin syömästä ulkona mitään, esim. ruohosipulia, jota kasvoi pihalla.
Minä olin 40v sitten palaamassa ulkomaan lomalta, lentokoneessa. Tiedä sitten minkälaisen pilven läpi on lennetty. Sen tiedän että vajaa kymmenen vuotta sen jälkeen on alkanut kilpirauhasongelmat ja olin hoitamaton 20-30 v ja nyt on työkyky mennyt. Selittävää syytä ei ole löytynyt. Meitä on satojatuhansia Suomessa, kilpirauhasongelmaisia, eikä meitä hoideta kunnolla. Kieltäydyn ajattelemasta salaliittoteorioita tässäkin asiassa. Mutta kyllähän tämä sairaus on lisääntynyt viimeisten 20-30v aikana räjähdysmäisesti. Lähes päivittäin luen uudesta sairastuneesta. Jossain täytyy olla selitys tälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän maalta on kuoltu n 50-vuotiaina syöpiin. Metsästettiin, kalastettiin, kerättiin marjoja. Kyllä se jälkensä jätti.
Joillekin alueille tuli laskeumaa enemmän.. Mihin tuuli mihin satoi ja niin, tietääkseni päijät-häme pirkanmaa ja etelä-pohjanmaa ovat saaneet eniten osumaa. näin olen jostain jotain säteilyturvakeskuksen sivuilta lukenut. ja meillä on myös lyijyä maaperässä. älkää syökö sieniä lähellä tietä. nykyään vielä mikromuovia. itse taisin olla juuri kuusivuotias. ja ulkona melskattiin tuulessa sateesssa ja rännässä myöskin lumituiskuissa. muistakseni tuohon aikaan olivat melko lumiset ja kovat talvet?
Kilpirauhasryhmässä oli pirkanmaalaisilla yliedustus.
Vierailija kirjoitti:
Olin 4 vuotta, ja muistan, että minua kiellettiin syömästä ulkona mitään, esim. ruohosipulia, jota kasvoi pihalla.
Et varmasti muista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 40v sitten palaamassa ulkomaan lomalta, lentokoneessa. Tiedä sitten minkälaisen pilven läpi on lennetty. Sen tiedän että vajaa kymmenen vuotta sen jälkeen on alkanut kilpirauhasongelmat ja olin hoitamaton 20-30 v ja nyt on työkyky mennyt. Selittävää syytä ei ole löytynyt. Meitä on satojatuhansia Suomessa, kilpirauhasongelmaisia, eikä meitä hoideta kunnolla. Kieltäydyn ajattelemasta salaliittoteorioita tässäkin asiassa. Mutta kyllähän tämä sairaus on lisääntynyt viimeisten 20-30v aikana räjähdysmäisesti. Lähes päivittäin luen uudesta sairastuneesta. Jossain täytyy olla selitys tälle.
Selitys "muotisairaudelle". Tätä vähätellään todella. Itsekin työkyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 4 vuotta, ja muistan, että minua kiellettiin syömästä ulkona mitään, esim. ruohosipulia, jota kasvoi pihalla.
Et varmasti muista.
Miksei? Moni jo lukee tuossa iässä, itsekin 5-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 40v sitten palaamassa ulkomaan lomalta, lentokoneessa. Tiedä sitten minkälaisen pilven läpi on lennetty. Sen tiedän että vajaa kymmenen vuotta sen jälkeen on alkanut kilpirauhasongelmat ja olin hoitamaton 20-30 v ja nyt on työkyky mennyt. Selittävää syytä ei ole löytynyt. Meitä on satojatuhansia Suomessa, kilpirauhasongelmaisia, eikä meitä hoideta kunnolla. Kieltäydyn ajattelemasta salaliittoteorioita tässäkin asiassa. Mutta kyllähän tämä sairaus on lisääntynyt viimeisten 20-30v aikana räjähdysmäisesti. Lähes päivittäin luen uudesta sairastuneesta. Jossain täytyy olla selitys tälle.
Selitys "muotisairaudelle". Tätä vähätellään todella. Itsekin työkyvytön.
Ja nyt muistin just että 8 kk tapahtuman jälkeen syntyi sukulaislapsi. Hänellä on ollut koko ikänsä kilpirauhasongelmia, äidillään todella pahoja ko ongelmia ja sisaruksillaan lähes kaikilla sama. Sattumaako? Hän oli raskaana juuri silloin kun voimala räjähti, alkuraskaus, ensimmäinen kolmannes.
Kevät oli silloin lämmin ja aurinkoinen etelä-suomessa puissa lehdet olivat jo hiirenkorvalla, tosin aika kuivaa oli ja katupölyä ilmassa. Ensi kerran sain tietää onnettomuudesta K-kaupan edessä olevasta iltasanomien isosta keltaisesta mainoksesta.
En joutunut tekemään mitään. Muuta kuin menemään seuraavana aamuna kouluun niin kuin ennenkin. Elämä jatkui ihan normaalisti ja terveinä ollaan pysytty.
Maalasin Yliskylän Marunakujalla erään everstin, (evp. ) parveketta.
Vierailija kirjoitti:
Olin 6-vuotias. Ei kukaan puhunut joditableteista mitään ja ne olisi sitä paitsi pitänyt ottaa jo ennen kuin tieto onnettomuudesta tuli. Televisiosta katseltiin uutisia, joissa kerrottiin asiasta. Säteilyä vastaan ei voinut suojautua tai ainakaan emme osanneet, joten elämää jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Alitajuntaan on jäänyt jonkinlainen säteilyn pelko, esim. syksyisin sienestäessä ajattelen aina sitä, että sienissä on säteilyä.
Katos, ihka-aito tantta! Pelottaako kovinkin vielä kotona? Kai edes kuonokoppa on naamalla?
Oltiin tietämättömiä monta päivää. Olin parikymppinen ja otin pihalla aurinkoa. Asuin sisäsuomessa korkealla paikalla ja vuoden jälkeen mäntyjen latvat kääntyivät (sen siis huomasin). Radiosta kuultiin tapahtuneesta tosi viiveellä. Ei mitään joditabletteja, ne tulivat yleisesti puheeksi myöhemmin. Sanottiin vain, että syksyllä ei saa kerätä sieniä.
Olin siloin lukioikäinen. Ei siinä mitään voinut tehdä, kun tietoa alkoi tulla vasta pari päivää myöhemmin ja Ruotsissa asia havaittiin tai siitä tiedotettiin ennen kuin Suomessa. Ihmettelyä se aiheutti, miksi tieto ei kulkenut aikaisemmin. Myöhemmin kehotettiin välttmään sienten syömistä ja poronlihaa, koska porojen ruokavalioon kuuluu jäkälä.
Olin ekalla luokalla koulussa ja muistan, että meidät käskettiin välitunnilta sisälle, olisiko ollut sitten maanantaina tai tiistaina onnettomuuden jälkeen. Tämä Helsingissä. Harmi kyllä en muista yhtään miten jos mitenkään asiaa käsiteltiin koulussa tai puhuivatko vanhempani siitä. Toki olin tosi pieni vielä, ehkä meille ekaluokkalaisille ei juuri asiaa puitu.