Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1106)
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sinun vuorosi kuunnella. Vanhempasi kuuntelivat sinun tylsiä juttujasi vuosia, 1v - 18v. Huomioi, ettet mene sinne viihtymään vaan teet velvollisuutesi lähimmäisenä. Usko pois, sellaisesta tulee hyvä mieli itsellesikin.
Meillä kyllä piti lasten olla hiljaa ja kuunnella kun aikuiset puhuu. Samoja juttuja, nyt 46 vuotta. Vanhemmillani ei ole mitään käsitystä siitä mitä minä ajattelen tai millainen ihminen olen, mutta minä tiedän hyvin heidän naapuriensa serkkulikkojen harrastukset ja automerkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Menossa kilpailu siitä kenellä oli hirvein lapsuus maaseudulla ja surkeimmat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossakaan silti sanota että aikuiset lapset voivat unohtaa hyvän käytöksen ja inhimillisyyyden suhteessa vanhuksiin.
Se tekee kipeää lakata huolehtimasta aikuisista , kovasti sain itseäni siihen koulia mutta jo ennen heidän avioitumistaan päästin irti.
Nyt näyttää olevan boomina että " 35-vuotiaan nenä vielä niistetään" kuten joku kirjoitti.
Ja nuorten kirjoitukset, vanhempieni pitää katsoa lapsemme, auttaa taloudellisesti, tukea.
Vanhempien pitää antaa tilaa lapsille aikuistua. Jos koko lapsuus on ollut kovan kurin alla kasvamista ja vanhempien pelkäämistä, ei sitä lapsi osaa tehdä. Joskus aikuisena pitää tehdä ero, mutta kaikki vanhemmat ei silloinkaan suostu sitä tekemään. Alistamalla kasvatettu lapsi ei uskalla keski-ikäisenäkään sanoa suoraan, kun siitä alkaa syyttely ja manipulointi. Sitä päivää odotellessa, että saan elää kuten itse haluan.
Aina voi ottaa ja lähteä, eikä tarvitse pitää minkäänlaista yhteyttä.
Turha odotella sitä päivää, kun saa elää kuten itse haluaa.
Voit lopettaa kaiken kanssakäymisen ihan tällä sekunnilla. sen verran pitää ihmisellä olla omaa tahtoa, vaikka vanhemmat olisikin lapsena alistaneet. Aikusella ihmisellä on vastuu omista valinnoista, ei niistä enää vanhempia syytetä. Vanhempien valta lapseen loppuu siihen, kun tämä täyttää 18v ja sen jälkeen lapsi saa tehdä ihan mitä itse haluaa, vanhemmilla ei siihen ole mitään sanomista.
Typerää jäädä loppuelämäkseen vinkumaan, että ei saa elää omaa elämää. Kyllä saa, kun otat itse itseäsi niskasta kiinni ja alat elämään sitä omaa elämääsi. Ei sitä kukaan toinen sinun edestäsi tee. Helppoa se on oma saamattomuus laittaa muiden ihmisten syyksi.
Miten tämä liittyy millään tavalla aloittajan tilanteeseen? Hänhän elää hyvää elämää, mutta vanhempien luona käyminen ahdistaa? Tuollaisella taustalla monikin voisi heittää itsensä kaulakiikkuun, kun koko lapsuus ollut vankilassa elämistä.
Näkyy olevan vastaus jollekin joka "ei saa elää keski-ikäisen elämää" kun vanhemmat ei anna.
Onko tämä nyt tahallista väärinymmärrystä vai puhdasta lukutaidottomuutta?
Koko ketju on täynnä tahallista väärinymmärrystä ja provoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Olin syrjäkylän lapsi 50-luvulla. Kyllä kävimme pyhäkoulussa, alle kouluikäisinä, isosisko saattoi, istui joko pyhäkouluhuoneessa tai luki talon tuvassa kirjoja ja lehtiä. Siis tupa oli myös postiauton odotushuone ja talonväki toimi postitoimistona.
Kesällä kävimme uimakoulussa jota joku 4H kerho-ohjaaja piti ja myös 4 h kerhossa. Eihän siellä sen kummempia ollut mutta ei nyt ihan erakkona eletty vaikka oli noin 2 km lähimpään naapuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Olin syrjäkylän lapsi 50-luvulla. Kyllä kävimme pyhäkoulussa, alle kouluikäisinä, isosisko saattoi, istui joko pyhäkouluhuoneessa tai luki talon tuvassa kirjoja ja lehtiä. Siis tupa oli myös postiauton odotushuone ja talonväki toimi postitoimistona.
Kesällä kävimme uimakoulussa jota joku 4H kerho-ohjaaja piti ja myös 4 h kerhossa. Eihän siellä sen kummempia ollut mutta ei nyt ihan erakkona eletty vaikka oli noin 2 km lähimpään naapuriin.
Ei 80-luvun saati 90-luvun taitteessa tuollaista enää ollut. Maaseutu alkoi kuihtua kiihtyvästi 60-70-luvulla.
Kokemusta on. Maaseudulla joutui olemaan todella yksin ainoana lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Tämähän ei siis liity mitenkään aloittajan tilanteeseen, koska kouluttautui ja vaikean tien kautta.
Jos on joutunut kasvamaan syrjässä kaukana kouluista, onko ihme, ettei kouluun hakeudu? Koulutus vaatii paljon enemmän sisua noista lähtökohdista, ja moni todella jää maalle tyhjäntoimittajaksi. Syrjäisestä kylästä ei tuosta noin vain ponnisteta varsinkaan jos omatkaan vanhemmat eivät ole kouluja käyneet. Ei se mahdotonta ole, mutta kynnys on paljon suurempi kuin ihmisten ilmoilla ja koulujen vieressä kasvaneet. Kouluttautuminen voi kaatua jo siihen, että peruskoulussa on ollut epäpäteviä opettajia, mikä on tyypillinen ongelma maaseudulla erityisesti viimeisen 10-20v aikana.
Mitä höpäjät? Ihan samalla tavalla sieltä korvestakin mennään kouluun ja lähdetään opiskelemaan. Ihan syrjäseuduilta olen ja kaikki sisarukseni ja naapurienkin lapset on osanneet lähteä normaalisti maailmalle opiskelemaan.
Peruskouluissa on aika hyvä tilanne opettaijen suhteen ja ainoastaan matikan opeista on joskus pulaa, mutta aina niihinkin loppujen lopuksi tekijä(pätevä) ajan kanssa löytyy.
Se, ettei omat vanhemmat ole kouluja käyneet ei ole lapselle mikään este olla menemättä kouluun ja opiskelemaan.
Ihan kaikesta ei niitä vanhempia voi syyttää.
Tietenkin jos vanhemmat on todella typeriä ja lapsi perii vanhempien älynlahjat, voi olla vaikea opiskella, kun ei järki riitä ja silloin se on voi voi, mutta syytönhän se syrjäkylä tuohon on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Olin syrjäkylän lapsi 50-luvulla. Kyllä kävimme pyhäkoulussa, alle kouluikäisinä, isosisko saattoi, istui joko pyhäkouluhuoneessa tai luki talon tuvassa kirjoja ja lehtiä. Siis tupa oli myös postiauton odotushuone ja talonväki toimi postitoimistona.
Kesällä kävimme uimakoulussa jota joku 4H kerho-ohjaaja piti ja myös 4 h kerhossa. Eihän siellä sen kummempia ollut mutta ei nyt ihan erakkona eletty vaikka oli noin 2 km lähimpään naapuriin.
Ei 80-luvun saati 90-luvun taitteessa tuollaista enää ollut. Maaseutu alkoi kuihtua kiihtyvästi 60-70-luvulla.
Kokemusta on. Maaseudulla joutui olemaan todella yksin ainoana lapsena.
Eikös sinne tullut kiertävät päiväkerhot ja kirkolla ihan tavanomaiset kerhot? Kuten joku sanoi kai sieltä nyt piti asioilla käydä, ei ees nettipankkeja silloin 40 vuotta sitten. Asiat tähdätä srk-kerhopäivään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Olin syrjäkylän lapsi 50-luvulla. Kyllä kävimme pyhäkoulussa, alle kouluikäisinä, isosisko saattoi, istui joko pyhäkouluhuoneessa tai luki talon tuvassa kirjoja ja lehtiä. Siis tupa oli myös postiauton odotushuone ja talonväki toimi postitoimistona.
Kesällä kävimme uimakoulussa jota joku 4H kerho-ohjaaja piti ja myös 4 h kerhossa. Eihän siellä sen kummempia ollut mutta ei nyt ihan erakkona eletty vaikka oli noin 2 km lähimpään naapuriin.
Ei 80-luvun saati 90-luvun taitteessa tuollaista enää ollut. Maaseutu alkoi kuihtua kiihtyvästi 60-70-luvulla.
Kokemusta on. Maaseudulla joutui olemaan todella yksin ainoana lapsena.
Eikös sinne tullut kiertävät päiväkerhot ja kirkolla ihan tavanomaiset kerhot? Kuten joku sanoi kai sieltä nyt piti asioilla käydä, ei ees nettipankkeja silloin 40 vuotta sitten. Asiat tähdätä srk-kerhopäivään?
Jossain Kainuun perukoilla? Ei todellakaan. Kirkollekin matkaa ties kuinka paljon. Ja kaikki eivät katsos halua lapsiaan seurakunnan toimintaan, poliittisista syistä. Kaupassa käynti ei ole mitään kunnollista sosiaalista vuorovaikutusta.
En kyllä tunne maaseutua kun kauan olen ollut pois. Lähinaapurin pojat ( perikunnan tiluksilla käytiin joskus) rälläsivät mopoilla kylätietä kirkolle edestakaisin 90 -luvulla. Talossa oli kaks autoa isännällä ja emännällä. Kaikilla on heillä on kuulemma akateeminen koulutus huolimatta siitä että syrjässä kasvoivat.
Talon väki silloisten lehtien mukaan oli marttojen , kyläyhdistysten , maatalousporukoiden, meijereiden yms toimijoita ja hallituksissa. Kaitpa lapsetkin ihmisiä näkivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Tämähän ei siis liity mitenkään aloittajan tilanteeseen, koska kouluttautui ja vaikean tien kautta.
Jos on joutunut kasvamaan syrjässä kaukana kouluista, onko ihme, ettei kouluun hakeudu? Koulutus vaatii paljon enemmän sisua noista lähtökohdista, ja moni todella jää maalle tyhjäntoimittajaksi. Syrjäisestä kylästä ei tuosta noin vain ponnisteta varsinkaan jos omatkaan vanhemmat eivät ole kouluja käyneet. Ei se mahdotonta ole, mutta kynnys on paljon suurempi kuin ihmisten ilmoilla ja koulujen vieressä kasvaneet. Kouluttautuminen voi kaatua jo siihen, että peruskoulussa on ollut epäpäteviä opettajia, mikä on tyypillinen ongelma maaseudulla erityisesti viimeisen 10-20v aikana.
Mitä höpäjät? Ihan samalla tavalla sieltä korvestakin mennään kouluun ja lähdetään opiskelemaan. Ihan syrjäseuduilta olen ja kaikki sisarukseni ja naapurienkin lapset on osanneet lähteä normaalisti maailmalle opiskelemaan.
Peruskouluissa on aika hyvä tilanne opettaijen suhteen ja ainoastaan matikan opeista on joskus pulaa, mutta aina niihinkin loppujen lopuksi tekijä(pätevä) ajan kanssa löytyy.
Se, ettei omat vanhemmat ole kouluja käyneet ei ole lapselle mikään este olla menemättä kouluun ja opiskelemaan.
Ihan kaikesta ei niitä vanhempia voi syyttää.
Tietenkin jos vanhemmat on todella typeriä ja lapsi perii vanhempien älynlahjat, voi olla vaikea opiskella, kun ei järki riitä ja silloin se on voi voi, mutta syytönhän se syrjäkylä tuohon on.
Teoriassa noin, käytännössä näin:
https://www.tsl.fi/ajankohtaista/koulutuksen-tasa-arvo-vaikuttaa-koko-y…
”Myös perustaidot jakautuvat epätasa-arvoisesti, ja niidenkin osaaminen periytyy. Osaamisen puutteet kasautuvat ikääntyneiden ja muualta Suomeen muuttaneiden lisäksi vähän kouluttautuneille sekä niille, joiden vanhemmilla on vain vähän koulutusta. Sosioekonominen tausta vaikuttaa merkittävästi, erityisesti lukutaidon osalta; sekä oma, että vanhempien koulutustaso tuo osaamiseen merkittävän eron.”
Vaikka olisikin kohtuu normaaliälyinen niin silti tällainen tausta voi toimia jarruna. Se ei ole kiveen hakattua, mutta kuten sanottu, nostaa kynnystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Olin syrjäkylän lapsi 50-luvulla. Kyllä kävimme pyhäkoulussa, alle kouluikäisinä, isosisko saattoi, istui joko pyhäkouluhuoneessa tai luki talon tuvassa kirjoja ja lehtiä. Siis tupa oli myös postiauton odotushuone ja talonväki toimi postitoimistona.
Kesällä kävimme uimakoulussa jota joku 4H kerho-ohjaaja piti ja myös 4 h kerhossa. Eihän siellä sen kummempia ollut mutta ei nyt ihan erakkona eletty vaikka oli noin 2 km lähimpään naapuriin.
Ei 80-luvun saati 90-luvun taitteessa tuollaista enää ollut. Maaseutu alkoi kuihtua kiihtyvästi 60-70-luvulla.
Kokemusta on. Maaseudulla joutui olemaan todella yksin ainoana lapsena.
Eikös sinne tullut kiertävät päiväkerhot ja kirkolla ihan tavanomaiset kerhot? Kuten joku sanoi kai sieltä nyt piti asioilla käydä, ei ees nettipankkeja silloin 40 vuotta sitten. Asiat tähdätä srk-kerhopäivään?
Jossain Kainuun perukoilla? Ei todellakaan. Kirkollekin matkaa ties kuinka paljon. Ja kaikki eivät katsos halua lapsiaan seurakunnan toimintaan, poliittisista syistä. Kaupassa käynti ei ole mitään kunnollista sosiaalista vuorovaikutusta.
Tuli mieleen kainuun korpikommunistit, millä vuoskymmenellä lienevät. Kai siellä ois ollut pioneerikerhoja tai ainakin smp:n tupailtoja kylän lasten kokoontua.
En tiedä minkä puolueen tai yhdistyksen tupailloissa käytiin mutta siellä me lapset riekuttiin porukalla pihassa kun aikuiset jököttivät puhujien rainoja katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Olin syrjäkylän lapsi 50-luvulla. Kyllä kävimme pyhäkoulussa, alle kouluikäisinä, isosisko saattoi, istui joko pyhäkouluhuoneessa tai luki talon tuvassa kirjoja ja lehtiä. Siis tupa oli myös postiauton odotushuone ja talonväki toimi postitoimistona.
Kesällä kävimme uimakoulussa jota joku 4H kerho-ohjaaja piti ja myös 4 h kerhossa. Eihän siellä sen kummempia ollut mutta ei nyt ihan erakkona eletty vaikka oli noin 2 km lähimpään naapuriin.
Ei 80-luvun saati 90-luvun taitteessa tuollaista enää ollut. Maaseutu alkoi kuihtua kiihtyvästi 60-70-luvulla.
Kokemusta on. Maaseudulla joutui olemaan todella yksin ainoana lapsena.
Eikös sinne tullut kiertävät päiväkerhot ja kirkolla ihan tavanomaiset kerhot? Kuten joku sanoi kai sieltä nyt piti asioilla käydä, ei ees nettipankkeja silloin 40 vuotta sitten. Asiat tähdätä srk-kerhopäivään?
Jossain Kainuun perukoilla? Ei todellakaan. Kirkollekin matkaa ties kuinka paljon. Ja kaikki eivät katsos halua lapsiaan seurakunnan toimintaan, poliittisista syistä. Kaupassa käynti ei ole mitään kunnollista sosiaalista vuorovaikutusta.
Tuli mieleen kainuun korpikommunistit, millä vuoskymmenellä lienevät. Kai siellä ois ollut pioneerikerhoja tai ainakin smp:n tupailtoja kylän lasten kokoontua.
En tiedä minkä puolueen tai yhdistyksen tupailloissa käytiin mutta siellä me lapset riekuttiin porukalla pihassa kun aikuiset jököttivät puhujien rainoja katsomassa.
Hienoa jos sinulla on ollut kylillä seuraa. Kaikki eivät ole päässeet elämään tuollaiselle alueelle. Tässä selvästi moni ei ole tajunnut mitä syrjäseutu todella tarkoittaa, kun lähimpään naapuriin on oikeasti matkaa.
Eihän lapsia minnekään asiointipäiviin otettu mukaan, nehän oli haitoilla. Vaikka joskus omanikäisiä näki neuvolareissulla, niin eihän se korvaa ihan oikeaa ystävyyssuhdetta. Lapsilla pitää olla kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Kouluikäisillekään ei riitä se, että kavereita näkee koulussa välitunneilla.
Itse nautin suunnattoman paljon, että omilla lapsilla oli omassa taloyhtiössä kavereita. He viihtyi paljon ulkona touhuten ja juosten. Itse lähinnä seisoskelin paikoillani ja odotin, että pääsee taas sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Olin syrjäkylän lapsi 50-luvulla. Kyllä kävimme pyhäkoulussa, alle kouluikäisinä, isosisko saattoi, istui joko pyhäkouluhuoneessa tai luki talon tuvassa kirjoja ja lehtiä. Siis tupa oli myös postiauton odotushuone ja talonväki toimi postitoimistona.
Kesällä kävimme uimakoulussa jota joku 4H kerho-ohjaaja piti ja myös 4 h kerhossa. Eihän siellä sen kummempia ollut mutta ei nyt ihan erakkona eletty vaikka oli noin 2 km lähimpään naapuriin.
Ei 80-luvun saati 90-luvun taitteessa tuollaista enää ollut. Maaseutu alkoi kuihtua kiihtyvästi 60-70-luvulla.
Kokemusta on. Maaseudulla joutui olemaan todella yksin ainoana lapsena.
Eikös sinne tullut kiertävät päiväkerhot ja kirkolla ihan tavanomaiset kerhot? Kuten joku sanoi kai sieltä nyt piti asioilla käydä, ei ees nettipankkeja silloin 40 vuotta sitten. Asiat tähdätä srk-kerhopäivään?
Jossain Kainuun perukoilla? Ei todellakaan. Kirkollekin matkaa ties kuinka paljon. Ja kaikki eivät katsos halua lapsiaan seurakunnan toimintaan, poliittisista syistä. Kaupassa käynti ei ole mitään kunnollista sosiaalista vuorovaikutusta.
Tuli mieleen kainuun korpikommunistit, millä vuoskymmenellä lienevät. Kai siellä ois ollut pioneerikerhoja tai ainakin smp:n tupailtoja kylän lasten kokoontua.
En tiedä minkä puolueen tai yhdistyksen tupailloissa käytiin mutta siellä me lapset riekuttiin porukalla pihassa kun aikuiset jököttivät puhujien rainoja katsomassa.
Hienoa jos sinulla on ollut kylillä seuraa. Kaikki eivät ole päässeet elämään tuollaiselle alueelle. Tässä selvästi moni ei ole tajunnut mitä syrjäseutu todella tarkoittaa, kun lähimpään naapuriin on oikeasti matkaa.
Meiltä oli 2 km.
Ymmärrän jossain määrin tuon tylsyyden tunteen, aikoinaan meillä oli isomummola, anoppila ja omat vanhemmat joilla käytiin. Puolison mummola, eli lasten isomummola, oli paikka jossa vähiten saattoi keksiä mitään omia juttuja, ihana paikka mutta joskus nuorena koin ns tylsänä. Näin jälkeenpäin parasta oli että kuitenkin kävimme, hyvät muistot, ennen kaikkea juttelemisesta, yhdessäolosta ja kuuntelemisesta..
Tässä jotain vinkkejä, vuodenaikojen mukaan: pelatkaa korttia tai lautapelejä, saunokaa pitkän kaavan mukaan kasvonaamioineen, hiushoitoineen ja manikyyreineen. Grillatkaa, leipokaa, paistakaa lettuja, tehkää hyvää ruokaa, menkää uimarannalle, marja- ja sienimetsään, tai ihan vain metsäkävelylle, nauttikaa kiireettömyydestä ja luonnosta. Tehkää retki johonkin luontokohteeseen automatkan päähän, käykää laavulla makkaranpaistossa tai termari-kahveilla, bongatkaa lintuja, ihailkaa auringonlaskua tai tähdenlentoja. Katsokaa vanhoja valokuvia. Mieti kysymyksiä, mitä haluaisit kysyä heiltä, miten tutustua paremmin vanhempiisi... muistoja lapsuudesta, kysymyksiä suvusta, tarinoita tai muisteluita, tai ajatuksia tunnetasolla... Miten vanhempasi tutustuivat, mistä haaveilivat, millainen lapsi olin, miksi he valitsivat tämän asuinpaikan, miten kokevat sen, mistä tykkäävät paikassa, mitä ajattelevat eri asioista, miltä heistä tuntui kun muutin pois... mitä itse haluatkaan kysyä..
Talvella käy hiihtämässä, lue jotain aikakausilehteä josta voi herättää keskustelua, oli se sitten kodin pellervo tai Suomen kuvalehti, mitä vain. Käykää vaihtelun vuoksi lähikaupungissa, syömässä ulkona, vaikka paikallisella grillillä, kylpylässä tai uimahallissa, kirppareilla... katso paikallislehdestä onko jotain tapahtumia, vaikkapa näyttelyitä jossa käydä. Onko jotain vanhaa sukulaista joka ilahtuisi kun kävisitte porukalla vanhempiesi kanssa tervehtimässä. Tai pyytäkää joku sukulainen tai ystävät läheltä kylään. On kiva laittaa yhdessä juhlapöytä valmiiksi.. Tässä jotain vinkkejä.
Minä, minä, ongelma vaikuttaisi olevan psyykkinen, hanki apua itsellesi, huutaa oikein silmille miksi niin reagoit. Jos luoja suo, sinäkin vanhenet ja huomaat kuinka klikkaa kalastaa omaan nilkkaan lastesi reagoidessa samoin kuin olet vanhempiesi kohdellut. Parhaansa ovat varmaan kanssasi tehneet ja nyt tylytät ja pilkkaat heidän ikääntymistä ja jopa surkuttelet etteivät kuole vielä pitkään aikaan, säälin sinua ja asennettasi, mene lääkäriin, tarvitset tosissaan apua ja pian.
Kannattaisi varmaan keskustella jonkun ammattilaisen kanssa miksi tunnet näin, tapahtuiko jotain heidän kanssa joka sai sinut tuntemaan niin (oliko lapsuus niin huono) ja ehkä hänellä olisi keinoja joilla pärjätä. Siinä voi olla vain se syy että sinä olet extrovertti ja kaipaat enemmän tekemistä ympärillesi kuin siellä pikkukylässä. Tietysti nyt voi olla viimeiset hetket kysellä asiat jotka ovat sinua vaivanneet, kysellä suvusta (jos olet sukututkija), terveystiedot suvustasi (jotka lääkäri joskus kysyy) ym. Yritä miettiä mitä siellä kylässä on tekemistä, kuntopolkuja, nähtävyyksiä (niitä löytyy kuitenkin ihan pikkukylästä ihan varmasti), tapahtumia kylä historiassa (opi tuntemaan toiselta suunnalta paikkakuntasi) vaikka miten pieni juttu. Jos vanhemmista kiikastaa niin koita kunnolla keskustella heidän kanssa, varmaan heilläkin on ollut samanlaisia kokemuksia että ovat vaikka muuttaneet sinne koska halusivat rauhaa tai sitten asuvat siellä koska ovat introverttejä. Monesti ihmiset haluavat keskustella itsestään tai siitä mistä pitävät/harrastavat jos eivät ole aivan ujoja introverttejä. Monesti kannattaa vain avata suunsa.
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, ongelma vaikuttaisi olevan psyykkinen, hanki apua itsellesi, huutaa oikein silmille miksi niin reagoit. Jos luoja suo, sinäkin vanhenet ja huomaat kuinka klikkaa kalastaa omaan nilkkaan lastesi reagoidessa samoin kuin olet vanhempiesi kohdellut. Parhaansa ovat varmaan kanssasi tehneet ja nyt tylytät ja pilkkaat heidän ikääntymistä ja jopa surkuttelet etteivät kuole vielä pitkään aikaan, säälin sinua ja asennettasi, mene lääkäriin, tarvitset tosissaan apua ja pian.
Mikä ihmeen logiikka tässä on, että omat lapset toimisivat samoin? Hänen vanhin lapsensa on aikuinen ja välit ovat lämpöiset. Se on oma valinta, minkälainen vanhempi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Meillä oli vain yksi auto jota isäni käytti työpäivinä. Ei me äidin kanssa päivällä päästy käytännössä naapurustoa pidemmälle. Lähin lapsi asui parin kilometrin päässä ja hän oli minua 3 vuotta nuorempi. Ei siis käytännössä mitään seuraa 5-6-vuotiaalle. Serkut taas oli useita vuosia vanhempia ja heitä nähtiin pari kertaa vuodessa.
Joo, ketjusta puuttuu vielä vastakkainasettelu naiset - miehet.