Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?
Saa ehdottaa. Yläpeukku jos olet samaa mieltä, alapeukku jos olet eri mieltä.
Kommentit (897)
Kaikki sellainen mikä saa näyttämään varakkaalta. Sitten kun kakka osuu tuulettimeen niin ollaan puilla paljailla, koska kaikki rahat on kiinni materiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän."
Professoreiden keskustelua? Voi herranjestas. Luuletko ihan tosissaan, että vaikka ne professorivanhemmat keskustelee siinä kotiympäristössä kuten professorit? Ihan vanhempia ne vaan siinä on, vaikka töissä professoreina ovatkin.
En luule, vaan tiedän. Toiset nimittäin keskustelevat koko ajan, ja toisissa kodeissa on myös jatkuvasti vieraita eli aikuisia keskustelemassa.
Siis koko ajan työmoodi päällä kotonakin. Ok. Jatkuvasti vieraita eli aikuisia keskustelemassa? Mistä? Työasioista?
Onneksi ainakin omat vanhempani ovat jättäneet työasiat töihin, eikä meillä kotona ole koskaan oleskellut jatkuvasti vieraita aikuisia eli vanhempien työkavereita tai muita tuttuja keskustelemassa.
Ei työasioista, vaan kaikesta. Ei kaikki ihmiset ole kovin käytännönläheisiin asioihin kiinnittyneitä, ja jotkut tosiaan keskustelevat paljon. Ja professorit olivat vain yksi esimerkki niistä aikuisista, joita ympärillä pyörii.
Toisilla on tosiaan runsas sosiaalinen elämä, ja useamman kerran viikossa vieraita ja tapahtumia. Isot piirit, joillain kansainvälisestikin.
Ei täällä viitsi kovin tarkkoja tuntomerkkejä kenenkään elämästä antaa.
Minä ymmärsin asian niin että ne professorit yms eivät välttämättä kyläillessään puhu (ainakaan ainoastaan) työhönsä liittyvistä asioista vaan todellakin keskustelevat, laaja-alaisesti ja montaa näkökulmaa pohtien jne ja tällöin lapsi oppii ajattelemaan omilla aivoillaan ja itsekin keskustelemaan ns älyllisesti/luovasti tms. Kun kasvaa ympäristössä missä noin toimitaan - eikä se tarkoita etteikö hän saisi olla lapsi tai vanhemmat eivät osaisi olla kotona vanhempia eikä pelkästään akateemisia teoreetikkoja. Olen siis eri kuin tuo jolle vastaat tai yrität vastata.
Siis mistä ole päätellyt, että professorit keskustelisivat just jollain tietyllä tavalla kyläillessään?
Eihän keskustelutyyli ole mitenkään automaattisesti sidoksissa koulutukseen tai työnkuvaan, vaan riippuu useista tekijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oltava tietyt asiat: sähkö- ja muut isot autot, sähköpyörät, lasketteluvälineet, omakotitalo, palju, trampoliini, koira tai koiria, kaikenmaailman kodinkoneet (turhatkin, muodin mukaan mitkä milloinkin ja kohta kaapin perällä), merkkivaatteet, ravintolassa syönnit, tietotekniikkaa talo täynnä, kesämökki, vene ynnä muuta. Sitten kehdataan valittaa, kuinka kallista kaikki on, ollaan kuitenkin olevinaan ekologisia. Materialismin toteuttaminen on keskiluokan elämäntehtävä.
Ainahan sitä voi kuvitella. Itse tunnistan luettelosta vain kaksi asiaa: omakotitalon ja lasketteluvälineet. Muita ei ole, eikä tule.
Materialismi on tyypillisempää alemmalle keskiluokalle. Kuten tässäkin ketjussa useissa eri yhteyksissä on todettu, alempi keskiluokka erottautuu työväenluokasta esineiden avulla. Ei niinkään siksi, etteikö osa työväenluokastakin niitä rahan puolesta kykenisi hankkimaan, vaan siksi, että esineet on sitä mitä työväenluokka konkreettisesti helpoiten ymmärtää.
Jos et tunnista itseäsi edellisessä viestissä olevasta luettelosta, se voi johtua siitä, että et kuulu alempaan keskiluokkaan, vaan keskimmäiseen keskiluokkaan. Omakotitalo on muutenkin enemmän keskimmäisen keskiluokan symboli. Kaupunkiolosuhteissa siihen liittyy usein myös pienehkö tontti, tuija-aita ja helppohoitoinen piha. Sillä tavalla erottaudutaan maaseudulla halvemmilla alueilla asuvista, ja korostetaan työkeskeistä elämäntapaa sekä sitä, että vapaa-aikaa vietetään mieluummin muualla kuin vain kotona pihaa kuopimassa, kuten vaikka laskettelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni kirjoittaa kulutustottumuksista "erottautumisen välineenä". Onko siis ajatuksena, että johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluva hankkii tietynmerkkisen valaisimen ilmaistakseen tietoisesti kuulumistaan tuohon ryhmään, vai että eri yhteiskuntaluokilla on sisäsyntyiset makutottumukset, joita juuri tuo valaisin hivelee?
Ehkä ennen pyrittiin varallisuudella erottautumaan, mutta yleisen elintason kasvaessa tilanne on muuttunut. Nykyään keskiluokkaisuuteen kuuluu sellainen, että tehdään mitä itse halutaan. Voidaan laittaa seinälle sekaisin 1800-luvun maisematauluja ja kemian jaksollinen järjestelmä. Voidaan ostaa hyllyt täyteen pehmoleluja, vaikka ollaan lapseton pariskunta. Voidaan mennä oopperaan ja sen jälkeen hesburgeriin, koska tekee mieli jalapenoburgeria. Keskiluokkaa, varsinkin akateemista, ajaa ajatus ettei tarvitse kuulua mihinkään ahtaaseen lokeroon ja toimia sen mukaan vaan tehdä kaikki ihan oman mielen mukaan. Koska minä haluan, kuten mainoksessakin sanottiin.
Ihan samaa tekee työväenluokka ja köyhälistö. Kyllä sinne seinille laitetaan mitä halutaan.
Jos katsot sisustusratkaisuja, niin massan mukana mennään. On kiviharkkotalo, korkeat ikkunat, LED-valot katossa, vihreät seinät makuuhuoneessa ja tuijarivistö ulkona kun muillakin on. Esimerkkinä ylemmän keskiluokan rakennuttamat uudet talot täälläkin. Ei ole ainuttakaan uudehkoa, originellin oloista pytinkiä näköpiirissä.Asemakaava määrää aika tiukasti, millaisen talon alueelle saa rakentaa.
Jos asuu asemakaava-alueella, niin silloin se ohjaa. Toisaalta sen asemakaava-alueenkin voi valita siinä vaiheessa kun alkaa taloa rakentaa tai hankkia. Normeista kiinnipitäminen liittyy usein ensimmäisen sukupolven luokkaretkeilijöihin. Sitten jos uskaltaa alkaa vapautua keskiluokkaisuuden ahtaista normeista, se kielii pikemminkin oman ylemmän keskiluokan aseman vakiintumisesta. Kun ollaan tarpeeksi varmoja omasta asemasta, uskalletaan rikkoa rajoja ilman pelkoa, että olisi vaarana sekoittua alempaan keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan alempien luokkien juttuja se merkkikeskeinen asenne. Ylemmässä keskiluokassa huomioidaan ihan muita tekijöitä kuin se onko jollain kotona artekia tai minkä merkkinen auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni kirjoittaa kulutustottumuksista "erottautumisen välineenä". Onko siis ajatuksena, että johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluva hankkii tietynmerkkisen valaisimen ilmaistakseen tietoisesti kuulumistaan tuohon ryhmään, vai että eri yhteiskuntaluokilla on sisäsyntyiset makutottumukset, joita juuri tuo valaisin hivelee?
Ehkä ennen pyrittiin varallisuudella erottautumaan, mutta yleisen elintason kasvaessa tilanne on muuttunut. Nykyään keskiluokkaisuuteen kuuluu sellainen, että tehdään mitä itse halutaan. Voidaan laittaa seinälle sekaisin 1800-luvun maisematauluja ja kemian jaksollinen järjestelmä. Voidaan ostaa hyllyt täyteen pehmoleluja, vaikka ollaan lapseton pariskunta. Voidaan mennä oopperaan ja sen jälkeen hesburgeriin, koska tekee mieli jalapenoburgeria. Keskiluokkaa, varsinkin akateemista, ajaa ajatus ettei tarvitse kuulua mihinkään ahtaaseen lokeroon ja toimia sen mukaan vaan tehdä kaikki ihan oman mielen mukaan. Koska minä haluan, kuten mainoksessakin sanottiin.
Ihan samaa tekee työväenluokka ja köyhälistö. Kyllä sinne seinille laitetaan mitä halutaan.
Jos katsot sisustusratkaisuja, niin massan mukana mennään. On kiviharkkotalo, korkeat ikkunat, LED-valot katossa, vihreät seinät makuuhuoneessa ja tuijarivistö ulkona kun muillakin on. Esimerkkinä ylemmän keskiluokan rakennuttamat uudet talot täälläkin. Ei ole ainuttakaan uudehkoa, originellin oloista pytinkiä näköpiirissä.Asemakaava määrää aika tiukasti, millaisen talon alueelle saa rakentaa.
Pahimmillaan se määrää senkin mihin kohtaan pitää laittaa puu tai pensaita pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkarajat on siinä mielessä haastava aihe, että niiden epämääräisyyden ymmärtäminen vaatii samalla hyvin syvällistä ymmärrystä yhteiskuntaluokkien perimmäisestä olemuksesta ja toisaalta siitä, ettei mikään asia tai erityispiirre ole absoluuttinen.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, että yhteiskuntaluokkaan X kuuluva on keskimääräisesti tietyntyyppinen. Todellisuudessa sosiasliluokat ovat jatkumo, ja ihmiset voivat myös ajasta, elämäntilanteista ja yhteiskunnan muutoksista johtuen liukua eri luokkien välillä.
Keskiluokan käsite itsessään sisältää jo merkityksen, että se erottautuu alemmista sosiaaliluokista. Alemmissa keskiluokassa erottautuminen suhteessa työväenluokkaan on enemmän materiaalista ja ylempi keskiluokka taas pyrkii tietyillä detaljeilla, elämäntavoilla ja sivistystä ja korkeakulttuuria preferoimalla tekemään eroa alempaan keskiluokkaan ja jäljittelemään yläluokkaa.
Todellisuudessa luokkaerot käsittävät myös kaupunki/maaseutu-ulottuvuuden. Kaupungeissa sosiaaliset erot ovat jyrkempiä, ja vaikkapa pääkaupunkiseudulla keskiluokan taloudellinen liikkumavara on kapeampi kuin muualla Suomessa. Välttämättä edes ylemmällä keskiluokalla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin alemmalla kl jossain maakunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää koko ajan lokeroida ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.
Akateemisessa helsinkiläisessä keskiluokassa ammattikouluun meneminen on täysin vieras ilmiö. Oikea valinta on Ressu, Sykin ja Otiksen välillä. Ehkä joku taiteellisempi voi mennä Kallioon. Lapsen valintaa näiden välillä tietysti tuetaan ja kannustetaan.
Höpönpöpön. Kyllä ammattikouluun mennään myös, omassakin lähipiirissä monet on valinneet ammattikoulun. Mutta tiedän kyllä, että valitettavasti on olemassa sellaisiakin perheitä missä ammattikoulua pidetään huonompana vaihtoehtona kuin lukiota, eikä siitä siksi välttämättä edes puhuta että lapsi menikin ammattikouluun.
Minäkin tunnen henkilöitä, jotka DI-tutkinnon jälkeen ovat toimineet vuosia isoissa yrityksissä johtavassa asemassa ja menneet ammattikouluun, kun työpaikka on yt:ssä lähtenyt alta.
Moni myös käy lukion ja jatkaa sitten ammattikouluun. Yritysjohtajallekin se on hyvä koulutus. Teknisissä kysymyksissä ei mene sormi suuhun, kun markkinoi firmansa osaamista, ja osaa arvioida paremmin, ovatko DI-alaiset hoitaneet suunnitelmat ja urakkalaskennan oikein, ja pahimmassa tapauksessa voi myös hypätä toisiin saappaisiin, jos joku kriittinen työntekijä sairastuu.
Verkostojakin amiksen käynyt yritysjohtaja löytää helposti. Hän todennäköisesti kuuluu Kauppakamariin, ehkä myös Rotareihin, Vapaamuurareihin, ja vaikka mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuija-aita
Tuija-aita on erittäin keskiluokkainen juttu! Kestävä, helppohoitoinen, tylsä. Ja yleensä juuri sen keskiluokan juttu, joka on viettänyt lapsuutensa kerrostalossa työläisperheessä tai alemman keskiluokan vähän köyhemmässä perheessä ja päässyt asumaan omakotitaloon. Ensimmäisen polven keskiluokka arvostaa helppohoitoista ja selkeää pihaa, ja yleensäkin kaikkea minimalistista ja selkeää, jota on helppo hallita.
Ylempi keskiluokka on sallivampi ja voi asua kerrostalossakin jos se on keskustan arvoalueella, mutta jos asuu ok-talossa, niin arvostaa luonnon monimuotoisuutta.
Tuija-aita on ruma, eikä se kuulu suomalaiseen perinteiseen pihaan, mutta sillä saa nopeasti ja edullisesti näkösuojaa pihalle. Siksi se on niin suosittu uudemmilla omakotitaloalueilla.
Aloin oikein miettimään, mutta minulla ei ole lähipiirissä ketään, joka olisi käynyt ammattikoulun. Kyllä meillä suvussa kaikki on käyneet lukion, kavereista ja ystävistä suurin osa on peräisin yliopistoajoilta tai työpaikalta, ja kaikilla on jokin korkeakoulututkinto. Siis on tietysti työpaikalla joitakin, jotka varmaan ovat käyneet ammattikoulun, kuten aulavahtimestari, tai työpaikkaruokalan keittäjiä tai siivoojia, mutta he ovat vain hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa ei olla tekemisissä vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuija-aita
Tuija-aita on erittäin keskiluokkainen juttu! Kestävä, helppohoitoinen, tylsä. Ja yleensä juuri sen keskiluokan juttu, joka on viettänyt lapsuutensa kerrostalossa työläisperheessä tai alemman keskiluokan vähän köyhemmässä perheessä ja päässyt asumaan omakotitaloon. Ensimmäisen polven keskiluokka arvostaa helppohoitoista ja selkeää pihaa, ja yleensäkin kaikkea minimalistista ja selkeää, jota on helppo hallita.
Ylempi keskiluokka on sallivampi ja voi asua kerrostalossakin jos se on keskustan arvoalueella, mutta jos asuu ok-talossa, niin arvostaa luonnon monimuotoisuutta.
Tuija-aita on ruma, eikä se kuulu suomalaiseen perinteiseen pihaan, mutta sillä saa nopeasti ja edullisesti näkösuojaa pihalle. Siksi se on niin suosittu uudemmilla omakotitaloalueilla.
Tuijat vie tosi vähän tilaa, verrattuna vapaasti kasvavaan ja monimuotoiseen pensasaidanteeseen, joten myös sen takia niitä valitaan pienelle tontille. Eikä tuijan juurella oikein mikään muu kasva, paitsi rikkaruohot. Siksi tuija-aidasta on vaikea saada monimuotoista. Mutta onhan ne uudet talot ja pihat kyllä vähän kuin legopalikoista rakennettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme mä sit olen kun asun isossa talossa meren rannalla. Omistan lokkivalaisimen , Aarikka ja marimekkoa mut ajan toyotalla. En omista Tuija -aitaa mut pihassa on pari isoa. Olen kuitenkin vaan tavallinen duunari. Ai niin ja kolme lasta joista yksi harrastaa laulua ja toinen soittaa. On meillä mökkikin…
Olet varakas duunari, tai jos palkkasi ei ole isompi kuin muilla, osaat ainakin käyttää rahaa taitavasti. Ehkä molempia? Arvostat samoja asioita, joilla alempi keskiluokka pytkii erottautumaan työväenluokasta, ja sinulla on myös varaa hankkia niitä. Olet onnistunut hyvin.
Kyllä kai ihminen voi arvostaa asioita ihan niiden itsensä vuoksi eikä vain erottautuakseen jostain luokasta? Minä esimerkiksi pidän matkustamisesta ja kirjallisuudesta, ja toisaalta myös kaupassa käymisestä 20 vuotta vanhoissa verkkareissa ja Crocsin tapaisissa (aidot ovat liian kalliit). En välitä pätkääkään siitä mikä luokka olemuksestani huokuu.
Vanhat verkkarit ja Crocsit viittaavat alaluokkaan. Seuraako vartija sinua koko ajan, kun olet sisällä kaupassa?
Jee, olen alaluokkaa. Kuljen sujuvasti vanhoissa verkkareissa ja kesä-crocseissa lähikaupassa. Talvi-crocseissa en viitsi mennä, koska ne ovat hieman liukkaat. Kaiken kukkuraksi ajan vielä pakulla, suurimmalla junttiuden merkillä. Väliäkö sillä, että se paku maksaa enemmän kuin Tesla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme mä sit olen kun asun isossa talossa meren rannalla. Omistan lokkivalaisimen , Aarikka ja marimekkoa mut ajan toyotalla. En omista Tuija -aitaa mut pihassa on pari isoa. Olen kuitenkin vaan tavallinen duunari. Ai niin ja kolme lasta joista yksi harrastaa laulua ja toinen soittaa. On meillä mökkikin…
Olet varakas duunari, tai jos palkkasi ei ole isompi kuin muilla, osaat ainakin käyttää rahaa taitavasti. Ehkä molempia? Arvostat samoja asioita, joilla alempi keskiluokka pytkii erottautumaan työväenluokasta, ja sinulla on myös varaa hankkia niitä. Olet onnistunut hyvin.
Kyllä kai ihminen voi arvostaa asioita ihan niiden itsensä vuoksi eikä vain erottautuakseen jostain luokasta? Minä esimerkiksi pidän matkustamisesta ja kirjallisuudesta, ja toisaalta myös kaupassa käymisestä 20 vuotta vanhoissa verkkareissa ja Crocsin tapaisissa (aidot ovat liian kalliit). En välitä pätkääkään siitä mikä luokka olemuksestani huokuu.
Vanhat verkkarit ja Crocsit viittaavat alaluokkaan. Seuraako vartija sinua koko ajan, kun olet sisällä kaupassa?
Olet aika väärässä. Katsopa esimerkki miten superrikkaat pukeutuu.
Kaikkein alimmalla luokalla ei ole varaa merkkituotteisiin. Alempi keskiluokka tarvitsee selkeitä ja tunnettuja luksusmerkkejä, jotta voi erottautua alaluokasta (linkissä "poor"). Keskiluokka varoo liian räikeitä ja tunnistettavia merkkejä ja valitsee hienovaraisempia merkkejä (vastaa tuossa linkissä olevaa kuvausta "rich"). Ylempi keskiluokka erottautuu keskiluokasta niin, että välttää kaikkia näkyviä tuotemerkkejä.
Olen kirpparilla nähnyt usein, kun teini vanhempiensa kanssa on ostoksilla. Sieltä haetaan teinille varsin kulahtaneita merkkituotteita. Kerrankin kävi oikein sääliksi, kun teini kantoi kädessään onnellisena linttaan astuttuja addun lenkkareita, joissa oli hirveä hinta. Halvemmalla olisi saanut ihan uudet merkittömät lenkkarit kaupasta.
Omalle jälkikasvulleni ovat aina kelvanneet marketin merkittömät vaatteet ja lenkkarit. Ainoa asia, mikä ei jälkikasvulleni ole koskaan kelvannut, ovat markettien kaunoluistimet. Hän olisi halunnut tonnien luistimet myös kouluun ja ulkokentille, mutta niitä hän ei koskaan saanut, joten hän oli luistelematta koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.
Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.
Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.
Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.
Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne.
Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?
Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?
Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.
Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa.
Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.
On meillä hopeiset kalaveitset ja -haarukat, joten ne eivät ole hävinneet kokonaan. Tosin olen lukenut jostakin, että aikanaan ylhäisö söi kalan kahdella haarukalla ja piti kalaveitsiä rahvaanomaisina, koska ne olivat niin tuoreita keksintöjä, ettei niitä voinut periä esi-isiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.
Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.
Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.
Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.
Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne.
Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?
Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?
Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.
Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa.
Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.
Onnea yritykselle. Voi olla vaikea elää 1800-luvun yläluokan tyyliin nykymaailmassa. Noilla kuvailuillasi ei ole kyllä mitään tekemistä modernin keskiluokan kanssa.
Olen eri, mutta kyllä meillä harrastetaan tuttavien kesken päivällisiä, joissa tarjotaan 3-5 ruokalajia, ja käytetään myös parempia tekstiilejä ja astioita, jopa niitä kala-aterimia.
Ruokasalin pöytää varten on kaksi metrin jatkopalaa, sillä normaaliin ruokapöytään ei mahdu kattamaan edes kuudelle oikeaoppisesti koko settiä. Neljä lasistoa ja neljät aterimet leipälautasineen vaativat uskomattoman paljon tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.
Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.
Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.
Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.
Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne.
Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?
Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?
Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.
Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa.
Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.
On selvää, että et ole työväenluokkaa. Työväenluokassa voi hyvin olla kolme ruokalajia, mutta puheita ei pidellä. Kahvia varten voidaan kattaa vanhemmilta perityt myrnakupit, jotta niillekin olisi edes joskus käyttöä. Et kuitenkaan kerro ruokalajeista, sekin kertoo hyvin paljon.
En maininnut ruokalajeja, sillä kaikki tarjoavat mitä parhaaksi näkevät. Viimeksi tarjosimme yksinkertaisen pääsiäisillallisen ja siihen kuului graavilohta (itse graavattu + 6kg kalasta), varhaisperunaa ja sinappikastiketta. Pääruokana oli grillattua karitsan karetta, itse keitetty punaviinikastike, tuoretta parsaa, voisulaa ja varmaan jotain muutakin mitä en muista. Jälkiruoka oli jäätelöä, marjoja, espressoa ja sen johdannaisia, jotain muuta (josta en välitä). Astiastot ovat vanhempaa Villeroy&Boch tuotantoa, aterimet hopeisia, lukuun ottamatta lihaveitsiä. Kahviastiasto on eri Villeroy&Boch sarjaa. Juomalasit olivat Iittalaa. Yllättävän paljon muistan aivan tavallisesta illallisesta. Juomina mineraalivettä (en muista merkkiä, ei Coop tai Pirkka) ja alkoholittomat kuohujuoma, valkoviini ja punaviini. Kukaan ei halunnut alkoholiversioita tällä kertaa.
Pukeutuminen oli kauttaaltaan miehillä suorat housut ja kauluspaita ja naisilla mekko ja pusero. Ei kenkienpoistopakkoa. Mitään pukukoodia ei oltu annettu. Eiköhän tuo riitä?
Olen eri, mutta me saimme kutsun pääsiäisaterialle, johon osallistui kolme pariskuntaa. Mukana oli yksi gluteeniton ja kolme absolutistia.
Alkuruokana oli couscous-pohjainen salaatti, pääruokana itämaishenkinen karitsanpaisti, kasvisrougesta ja paistin marinointiliemestä valmistettu kastike sekä uunissa paistettuja perunan puolikkaita. Ruokajuomana oli vesi, jälkiruokana suklaamousse ja viimeisenä kahvit.
Emäntä oli kattanut valkoiselle liinalle 70-luvun paratiisiastioita, astioiden sävyyn sopivia kastehelmilaseja sekä pöytähopeita.
Kaikilla osallistujilla oli tällä kertaa suorat housut, miehillä kauluspaidat ja naisilla vähän arkea hienommat yläosat sekä kultakorut. Isäntä tietenkin toivotti meidät tervetulleiksi, ja pöytäkeskustelu soljui vähän kaikissa aiheissa maan ja taivaan välillä.
Alue: Aihe vapaa
Asemakaava määrää aika tiukasti, millaisen talon alueelle saa rakentaa.