Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästään se onko käynyt ammattikoulun vai lukion kerro yhteiskuntaluokasta juuri mitään. Tuskinpa vaan esimerkiksi ammattikoulun kunnialla suorittanut, menestyvän yrityksen perustanut, hyvätuloinen, isovanhemmiltaan suuren perintöä saanut akateemisten vanhempien lapsi kuuluu ihan samaan yhteiskuntaluokkaan kuin lukion nipinnapin suorittanut, vuokralla asuva elämäntapatyöttömien vanhempien pitkäaikaistyötön lapsi.

 

 

Itse tunnen tuollaisen kuvauksen kaltaisen ammattikoulun käyneen ihmisen. Myöhemmin kävi opistoasteen koulutuksen ja jotain johtamisen koulutuksia päälle, kun vastasi yrittäjänä omien työntekijöidensä lisäksi myös isommista kokonaisuuksista teollisuudessa.

Kyllä hän on tietyllä tapaa "työväenluokkainen" ja hänellä nimenomaan niitä työväenluokkaisia ihanteita -siksihän hän nuorena sinne amikseen halusikin-, mutta paremmat keskustelutaidot ja yleissivistys kuin useimmilla tuntemillani akateemisilla milleniaaleilla. Ja esim. fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja päivittäinen kirjallisuusharrastus ollut aina normi, samoin klassinen musiikki jne. Nimenomaan normi, eli näitä asioita ei korosteta missään. Kun ei niissä ole mitään erikoista, ei niillä erottauduta mistään eikä ne ole uutta elämässä, vaan äidinmaidossa imettyä elämää. Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän. 

Entisen opistoasteen suorittaminen vastaa nykyistä AMK:ta, eli kyllä tuota voi jo tuon koulutuksen ja työelämässä saavuttamansa johtoaseman perusteella pitää ainakin alempaan keskiluokkaan kuuluvana, tai mahdollisesti harrastusten perusteella keskiluokkaisenakin. Riippuu myös miten hän itse itsensä mieltää, ja mitä ja kuinka voimakkaita nuo työväenluokkaiset ihanteet ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vene, omakotitalo, mökki, farmari / maasturimallin premium auto esim Audi tai Bmw.

Eikö nuo ole varakkaiden juttuja? Ei keskiluokan. Olen itse vakaope ja mies DI eikä ole tuollaisiin juttuihin varaa.

Täh? Nuo nimenomaan ovat tavallisia keskiluokkaisia juttuja. 

Varakkailla on sitten viinitila keskieuroopassa ja autokin jotain ihan muuta kuin Audi tai BMW. 

No, kyllä ne viinitilat edellyttävät jo rikkautta ja miljonääriluokkaa. Keskiluokkainen perhe asuu Helsingissä ihan tavallisessa kerrostalossa, perheasunnossa ja jos auto on, se ei välttämättä ole mikään Audi. Kaupunkikeskiluokalle on tyypillistä, että autoa ei välttämättä edes ole. Meillä on, mutta vanha Scoda, koska ei tarvita autoa mitenkään pakollisesti. 

Sä nyt taidat sekoittaa keskiluokan duunareihin. Sinä kuvailet tavallisia duunareita. Keskiluokalla on hyvin varaa niihin audeihin ja mökkeihin. 

Keskiluokkainen ja keskituloinen eivät myöskään ole sama asia. 

Tavallinen keskiluokkainen perhe, jossa äiti on vaikka opettaja, tienaa 60 000 vuodessa ja isä insinööri 80 000 vuodessa. Ei niillä tuloilla osteta viinitilaa Loiren laaksosta. Niillä asutaan 80m2:n neliön perheasunnossa Herttoniemessä. 

Mistä sä nämä palkat keksit?

Olen vakaope ja palkka 3400 e kk, mies DI ja palkka 4500 e kk. Eli vuosipalkat n 30 000 e v ja 55 000 v.

Ei ole edes sitä 80 neliön asuntoa.

Vakaope on opettajien hierarkian (ja palkkatason) alapäässä eikä edusta keskiverto-opettajaa. Omat tuloni ovat 70 000 e / vuosi ja mieheni reilu 50 000 e / vuosi. Olemme molemmat lukion opettajia, jotka toki ovat siellä opettajien tulotason yläpäässä. Vakaopethan eivät myöskään ole varsiniasia korkeakoulutettuja, koska tutkinto on alempi korkeakoulututkinto ja vastaa amk-tutkintoa.

Mikä tarve sinulla on mollata tai vähätellä toisten ihmisten koulutuksia tai töitä?

Ilmeisesti korkea koulutus, tulot ja luokka eivät ole synonyymi sivistyneisyydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Akateemisessa helsinkiläisessä keskiluokassa ammattikouluun meneminen on täysin vieras ilmiö. Oikea valinta on Ressu, Sykin ja Otiksen välillä. Ehkä joku taiteellisempi voi mennä Kallioon. Lapsen valintaa näiden välillä tietysti tuetaan ja kannustetaan.

Höpönpöpön. Kyllä ammattikouluun mennään myös, omassakin lähipiirissä monet on valinneet ammattikoulun. Mutta tiedän kyllä, että valitettavasti on olemassa sellaisiakin perheitä missä ammattikoulua pidetään huonompana vaihtoehtona kuin lukiota, eikä siitä siksi välttämättä edes puhuta että lapsi menikin ammattikouluun.

Mitä järkeä olisi mennä ammattikouluun jos ei halua alkaa tekemään jotain ammattikoulutasoista työtä? Voin ymmärtää, että joku tietää jo nuorena, että haluaa lähihoitajaksi tai kampaajaksi tai kokiksi, ja menee ammattikouluun. Nämähän ovat yhteiskunnassa tarkeitä ammatteja. Mutta jos haluaa jonkin keskiluokkaisen asiantuntijatyön, niin eihän ammattikoulusta sellaiseen valmistu. 

Aika harva tietää silloin 15-16v kun ammattikoulua tai lukiota valitaan ihan sitä mitä lopulta haluaa alkaa tekemään. Varmasti on erilaisia syitä mennä ammattikouluun ja lukioon, mutta joku saattaa valita ammattikoulututkinnon siksi että se tuntuu kiinnostavalta. Toisen asteen jälkeen voi sitten miettiä, haluaako tehdä niitä töitä vai opiskella jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika surkeaa yrittää nostaa itseään toisten yläpuolelle koulutuksensa tai vaikka perhetaustansa perusteella ja kutsua ammattikoulun käyneitä työläisammatteihin päätyviksi. Nyky-yhteiskunnassa suoritettu tutkinto ja se että on töitä ei ole mikään itsestäänselvyys.

Eihän tässä ole kyse siitä, että nostettaisi itseä toisten yläpuolelle. Sehän on fakta, että ammattikoulusta valmistuu työväenluokkaiseen ammattiin, eikä niissä ole mitään vikaa. Voi siitä jaktaa opintoja eteenpäinkin, esim. osa ammattikoulun käyneistä hakeutuu myöhemmin AMK:hon. 

Nimenomaan siitä on kyse, halusta nähdä ammattikoulututkinnon suorittaneet vain työväenluokkaisina ja kuvitella että lukio, joka on muuten ihan yhtälailla toisen asteen oppilaitos, tai yliopisto olisi jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Akateemisessa helsinkiläisessä keskiluokassa ammattikouluun meneminen on täysin vieras ilmiö. Oikea valinta on Ressu, Sykin ja Otiksen välillä. Ehkä joku taiteellisempi voi mennä Kallioon. Lapsen valintaa näiden välillä tietysti tuetaan ja kannustetaan.

Höpönpöpön. Kyllä ammattikouluun mennään myös, omassakin lähipiirissä monet on valinneet ammattikoulun. Mutta tiedän kyllä, että valitettavasti on olemassa sellaisiakin perheitä missä ammattikoulua pidetään huonompana vaihtoehtona kuin lukiota, eikä siitä siksi välttämättä edes puhuta että lapsi menikin ammattikouluun.

Mitä järkeä olisi mennä ammattikouluun jos ei halua alkaa tekemään jotain ammattikoulutasoista työtä? Voin ymmärtää, että joku tietää jo nuorena, että haluaa lähihoitajaksi tai kampaajaksi tai kokiksi, ja menee ammattikouluun. Nämähän ovat yhteiskunnassa tarkeitä ammatteja. Mutta jos haluaa jonkin keskiluokkaisen asiantuntijatyön, niin eihän ammattikoulusta sellaiseen valmistu. 

Aika harva tietää silloin 15-16v kun ammattikoulua tai lukiota valitaan ihan sitä mitä lopulta haluaa alkaa tekemään. Varmasti on erilaisia syitä mennä ammattikouluun ja lukioon, mutta joku saattaa valita ammattikoulututkinnon siksi että se tuntuu kiinnostavalta. Toisen asteen jälkeen voi sitten miettiä, haluaako tehdä niitä töitä vai opiskella jotain muuta.

Nuorille kannattaisi kyllä kertoa selkeämmin, että jos ei tiedä, mitä haluaa, niin lukion jälkeen on paremmat mahdollisuudet hakeutua opiskelemaan kuin ammattikoulun jälkeen. Vaikka mahdollisuudet ovat teoriassa samat, niin käytännössä varsinkin vieraiden kielten, äidinkielen, luonnontieteiden ja matematiikan osaamisessa on suuri ero, riippuen onko käynyt amiksen vai lukion. Amiksen kautta jos haluaa edetä yliopistotasolle, niin se on pitkä tie. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika surkeaa yrittää nostaa itseään toisten yläpuolelle koulutuksensa tai vaikka perhetaustansa perusteella ja kutsua ammattikoulun käyneitä työläisammatteihin päätyviksi. Nyky-yhteiskunnassa suoritettu tutkinto ja se että on töitä ei ole mikään itsestäänselvyys.

Eihän tässä ole kyse siitä, että nostettaisi itseä toisten yläpuolelle. Sehän on fakta, että ammattikoulusta valmistuu työväenluokkaiseen ammattiin, eikä niissä ole mitään vikaa. Voi siitä jaktaa opintoja eteenpäinkin, esim. osa ammattikoulun käyneistä hakeutuu myöhemmin AMK:hon. 

Nimenomaan siitä on kyse, halusta nähdä ammattikoulututkinnon suorittaneet vain työväenluokkaisina ja kuvitella että lukio, joka on muuten ihan yhtälailla toisen asteen oppilaitos, tai yliopisto olisi jotain ihan muuta.

Siis mitä yrität sanoa? Etteikö ammattikoulusta valmistuisi sellaisiin ammatteihin, jotka edustavat perinteistä työväenluokkaa? Vai että työväenluokka olisi jotenkin huonompi kuin keskiluokka? Kuka sitten on työväenluokkaa, ellei suorittavaa työtä tekevä, amiskasta valmistunut ole? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Akateemisessa helsinkiläisessä keskiluokassa ammattikouluun meneminen on täysin vieras ilmiö. Oikea valinta on Ressu, Sykin ja Otiksen välillä. Ehkä joku taiteellisempi voi mennä Kallioon. Lapsen valintaa näiden välillä tietysti tuetaan ja kannustetaan.

Höpönpöpön. Kyllä ammattikouluun mennään myös, omassakin lähipiirissä monet on valinneet ammattikoulun. Mutta tiedän kyllä, että valitettavasti on olemassa sellaisiakin perheitä missä ammattikoulua pidetään huonompana vaihtoehtona kuin lukiota, eikä siitä siksi välttämättä edes puhuta että lapsi menikin ammattikouluun.

Mitä järkeä olisi mennä ammattikouluun jos ei halua alkaa tekemään jotain ammattikoulutasoista työtä? Voin ymmärtää, että joku tietää jo nuorena, että haluaa lähihoitajaksi tai kampaajaksi tai kokiksi, ja menee ammattikouluun. Nämähän ovat yhteiskunnassa tarkeitä ammatteja. Mutta jos haluaa jonkin keskiluokkaisen asiantuntijatyön, niin eihän ammattikoulusta sellaiseen valmistu. 

Aika harva tietää silloin 15-16v kun ammattikoulua tai lukiota valitaan ihan sitä mitä lopulta haluaa alkaa tekemään. Varmasti on erilaisia syitä mennä ammattikouluun ja lukioon, mutta joku saattaa valita ammattikoulututkinnon siksi että se tuntuu kiinnostavalta. Toisen asteen jälkeen voi sitten miettiä, haluaako tehdä niitä töitä vai opiskella jotain muuta.

Nuorille kannattaisi kyllä kertoa selkeämmin, että jos ei tiedä, mitä haluaa, niin lukion jälkeen on paremmat mahdollisuudet hakeutua opiskelemaan kuin ammattikoulun jälkeen. Vaikka mahdollisuudet ovat teoriassa samat, niin käytännössä varsinkin vieraiden kielten, äidinkielen, luonnontieteiden ja matematiikan osaamisessa on suuri ero, riippuen onko käynyt amiksen vai lukion. Amiksen kautta jos haluaa edetä yliopistotasolle, niin se on pitkä tie. 

Enpä sanoisi, enemmän riippuu siitä millaiaet tiedot on saanut kerrytettyä peruskoulusta sekä mitä alaa on opiskellut ammattikoulussa ja mitä kursseja valinnut lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika surkeaa yrittää nostaa itseään toisten yläpuolelle koulutuksensa tai vaikka perhetaustansa perusteella ja kutsua ammattikoulun käyneitä työläisammatteihin päätyviksi. Nyky-yhteiskunnassa suoritettu tutkinto ja se että on töitä ei ole mikään itsestäänselvyys.

Eihän tässä ole kyse siitä, että nostettaisi itseä toisten yläpuolelle. Sehän on fakta, että ammattikoulusta valmistuu työväenluokkaiseen ammattiin, eikä niissä ole mitään vikaa. Voi siitä jaktaa opintoja eteenpäinkin, esim. osa ammattikoulun käyneistä hakeutuu myöhemmin AMK:hon. 

Nimenomaan siitä on kyse, halusta nähdä ammattikoulututkinnon suorittaneet vain työväenluokkaisina ja kuvitella että lukio, joka on muuten ihan yhtälailla toisen asteen oppilaitos, tai yliopisto olisi jotain ihan muuta.

Lukio antaa yleissivistävää opetusta. Lukiosta ei valmistuta ammattiin, vaan ylioppilaaksi. Ammattikoulusta valmistutaan ammattiin. Ei sitä tarvitse kuvitella, vaan se on niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa kurkistaa kuinka keskiluokka elää ja mitä arvostaa, ei tarvitse kuin katsoa TV:n Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. Ampiaispesälamppu, Artekin huonekalut jne. melkein joka ikisessä kodissa kertomassa että tässä ollaan vähän paremmin toimeentulevia kuin edellinen sukupolvi, me suvun ensimmäiset maisterit. Joskus 1980-luvulla samaa asiaa ajoivat Lundian kirjahylly lasiovilla ja olohuoneen piano.

Millä perusteella ovat keskiluokkaa? Tuo on kyllä todella suppea katsaus.

En koe artekia mitenkään keskiluokkaisena juttuna, ovat sellaisia päiväkotien ja julkisten virastojen kalusteita.

Häh? Artek virastokaluste? Onko sulla aavistustakaan mitä ne maksaa?

Artek on ennemminkin yläluokan kaluste, ikityylikäs, eikä missään nimessä keskiluokkainen. 

Alun perin ne on suunniteltu julkisiin tiloihin (ja siltä ne näyttävätkin). Siitä sinulla ei tainnut olla aavistustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Akateemisessa helsinkiläisessä keskiluokassa ammattikouluun meneminen on täysin vieras ilmiö. Oikea valinta on Ressu, Sykin ja Otiksen välillä. Ehkä joku taiteellisempi voi mennä Kallioon. Lapsen valintaa näiden välillä tietysti tuetaan ja kannustetaan.

Höpönpöpön. Kyllä ammattikouluun mennään myös, omassakin lähipiirissä monet on valinneet ammattikoulun. Mutta tiedän kyllä, että valitettavasti on olemassa sellaisiakin perheitä missä ammattikoulua pidetään huonompana vaihtoehtona kuin lukiota, eikä siitä siksi välttämättä edes puhuta että lapsi menikin ammattikouluun.

Mitä järkeä olisi mennä ammattikouluun jos ei halua alkaa tekemään jotain ammattikoulutasoista työtä? Voin ymmärtää, että joku tietää jo nuorena, että haluaa lähihoitajaksi tai kampaajaksi tai kokiksi, ja menee ammattikouluun. Nämähän ovat yhteiskunnassa tarkeitä ammatteja. Mutta jos haluaa jonkin keskiluokkaisen asiantuntijatyön, niin eihän ammattikoulusta sellaiseen valmistu. 

Aika harva tietää silloin 15-16v kun ammattikoulua tai lukiota valitaan ihan sitä mitä lopulta haluaa alkaa tekemään. Varmasti on erilaisia syitä mennä ammattikouluun ja lukioon, mutta joku saattaa valita ammattikoulututkinnon siksi että se tuntuu kiinnostavalta. Toisen asteen jälkeen voi sitten miettiä, haluaako tehdä niitä töitä vai opiskella jotain muuta.

Nuorille kannattaisi kyllä kertoa selkeämmin, että jos ei tiedä, mitä haluaa, niin lukion jälkeen on paremmat mahdollisuudet hakeutua opiskelemaan kuin ammattikoulun jälkeen. Vaikka mahdollisuudet ovat teoriassa samat, niin käytännössä varsinkin vieraiden kielten, äidinkielen, luonnontieteiden ja matematiikan osaamisessa on suuri ero, riippuen onko käynyt amiksen vai lukion. Amiksen kautta jos haluaa edetä yliopistotasolle, niin se on pitkä tie. 

Enpä sanoisi, enemmän riippuu siitä millaiaet tiedot on saanut kerrytettyä peruskoulusta sekä mitä alaa on opiskellut ammattikoulussa ja mitä kursseja valinnut lukiossa.

No just tämä. Lukion jälkeen on laajempi valikoima. Ammattikoulussa se rajautuu siihen, mitä alaa on opiskellut. Aika vähän kukaan suoraan amiksesta jatkaa yliopistoon, vaikka se teoriassa olisi mahdollista, ehkä noin 1 %. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika surkeaa yrittää nostaa itseään toisten yläpuolelle koulutuksensa tai vaikka perhetaustansa perusteella ja kutsua ammattikoulun käyneitä työläisammatteihin päätyviksi. Nyky-yhteiskunnassa suoritettu tutkinto ja se että on töitä ei ole mikään itsestäänselvyys.

Eihän tässä ole kyse siitä, että nostettaisi itseä toisten yläpuolelle. Sehän on fakta, että ammattikoulusta valmistuu työväenluokkaiseen ammattiin, eikä niissä ole mitään vikaa. Voi siitä jaktaa opintoja eteenpäinkin, esim. osa ammattikoulun käyneistä hakeutuu myöhemmin AMK:hon. 

Nimenomaan siitä on kyse, halusta nähdä ammattikoulututkinnon suorittaneet vain työväenluokkaisina ja kuvitella että lukio, joka on muuten ihan yhtälailla toisen asteen oppilaitos, tai yliopisto olisi jotain ihan muuta.

Siis mitä yrität sanoa? Etteikö ammattikoulusta valmistuisi sellaisiin ammatteihin, jotka edustavat perinteistä työväenluokkaa? Vai että työväenluokka olisi jotenkin huonompi kuin keskiluokka? Kuka sitten on työväenluokkaa, ellei suorittavaa työtä tekevä, amiskasta valmistunut ole? 

Eihän se noin yksioikoista ole. Esimerkiksi opettajat ja lääkärit tekevät usein aika tasaista suorittavaa työtä, sitten toisaalta taas ammattikoulun talouden ja teknologian alat ei ole mitään sellaista perinteistä suorittavaa työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö erottaa toisistaan henkinen ja materiaalinen keskiluokkaisuus? 

Sisareni peri parikymmenkertaisesti minua enemmän. Koulutustaso on vähän minua alempi. Tulotasoltaan hän on kuitenkin ihan eri sfääreissä, ja se näkyy niin kulutuksessa, asenteissa kuin ystäväpiirissä. En epäröisi kutsua häntä kulutustason suhteen yläluokkaiseksi. Kaikille lapsille oli esimerkiksi ihan helppoa ostaa oma asunto.

Olen vähän kateellinen, myönnän. Itse jäin junnaamaan virkamiesammattiin, mutta sisareni ei ole tarvinnut tehdä töitä. Asenteiltaankin hän on kieltämättä minua yläluokkaisempi, ainakin mitä tulee sosialiseen omaantuntoon tai äänestämiseen. Koska tulemme samasta perhetaustasta, jaamme kuitenkin hyvin samankaltaisen keskiluokkaisen arvomaailman. 

Luulen kuitenkin, että omat lapseni jäivät jo kelkasta serkkuihinsa verrattuna. Ei tässä maassa työtä tekemällä vaurastu. Jo lähtökohdat ovat ihan toisenlaiset, eikä kantakaupungin asunto-osakkeiden, ilmaisten autojen ja osakesalkkujen kaulaa kurota koskaan kiinni.

Kenet sisaresi on perinyt? Jos puhut vanhemmistasi niin miten on mahdollista että hän sai parikymmentä kertaa enemmän perintöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö erottaa toisistaan henkinen ja materiaalinen keskiluokkaisuus? 

Sisareni peri parikymmenkertaisesti minua enemmän. Koulutustaso on vähän minua alempi. Tulotasoltaan hän on kuitenkin ihan eri sfääreissä, ja se näkyy niin kulutuksessa, asenteissa kuin ystäväpiirissä. En epäröisi kutsua häntä kulutustason suhteen yläluokkaiseksi. Kaikille lapsille oli esimerkiksi ihan helppoa ostaa oma asunto.

Olen vähän kateellinen, myönnän. Itse jäin junnaamaan virkamiesammattiin, mutta sisareni ei ole tarvinnut tehdä töitä. Asenteiltaankin hän on kieltämättä minua yläluokkaisempi, ainakin mitä tulee sosialiseen omaantuntoon tai äänestämiseen. Koska tulemme samasta perhetaustasta, jaamme kuitenkin hyvin samankaltaisen keskiluokkaisen arvomaailman. 

Luulen kuitenkin, että omat lapseni jäivät jo kelkasta serkkuihinsa verrattuna. Ei tässä maassa työtä tekemällä vaurastu. Jo lähtökohdat ovat ihan toisenlaiset, eikä kantakaupungin asunto-osakkeiden, ilmaisten autojen ja osakesalkkujen kaulaa kurota koskaan kiinni.

Kenet sisaresi on perinyt? Jos puhut vanhemmistasi niin miten on mahdollista että hän sai parikymmentä kertaa enemmän perintöä?

Esim. kummin voi periä.

Tiedän parikin tapausta, jossa ihminen on saanut suuren perinnön joko kummiltaan, tai muulta lapsettomalta läheiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Akateemisessa helsinkiläisessä keskiluokassa ammattikouluun meneminen on täysin vieras ilmiö. Oikea valinta on Ressu, Sykin ja Otiksen välillä. Ehkä joku taiteellisempi voi mennä Kallioon. Lapsen valintaa näiden välillä tietysti tuetaan ja kannustetaan.

Höpönpöpön. Kyllä ammattikouluun mennään myös, omassakin lähipiirissä monet on valinneet ammattikoulun. Mutta tiedän kyllä, että valitettavasti on olemassa sellaisiakin perheitä missä ammattikoulua pidetään huonompana vaihtoehtona kuin lukiota, eikä siitä siksi välttämättä edes puhuta että lapsi menikin ammattikouluun.

Mitä järkeä olisi mennä ammattikouluun jos ei halua alkaa tekemään jotain ammattikoulutasoista työtä? Voin ymmärtää, että joku tietää jo nuorena, että haluaa lähihoitajaksi tai kampaajaksi tai kokiksi, ja menee ammattikouluun. Nämähän ovat yhteiskunnassa tarkeitä ammatteja. Mutta jos haluaa jonkin keskiluokkaisen asiantuntijatyön, niin eihän ammattikoulusta sellaiseen valmistu. 

Aika harva tietää silloin 15-16v kun ammattikoulua tai lukiota valitaan ihan sitä mitä lopulta haluaa alkaa tekemään. Varmasti on erilaisia syitä mennä ammattikouluun ja lukioon, mutta joku saattaa valita ammattikoulututkinnon siksi että se tuntuu kiinnostavalta. Toisen asteen jälkeen voi sitten miettiä, haluaako tehdä niitä töitä vai opiskella jotain muuta.

Nuorille kannattaisi kyllä kertoa selkeämmin, että jos ei tiedä, mitä haluaa, niin lukion jälkeen on paremmat mahdollisuudet hakeutua opiskelemaan kuin ammattikoulun jälkeen. Vaikka mahdollisuudet ovat teoriassa samat, niin käytännössä varsinkin vieraiden kielten, äidinkielen, luonnontieteiden ja matematiikan osaamisessa on suuri ero, riippuen onko käynyt amiksen vai lukion. Amiksen kautta jos haluaa edetä yliopistotasolle, niin se on pitkä tie. 

Enpä sanoisi, enemmän riippuu siitä millaiaet tiedot on saanut kerrytettyä peruskoulusta sekä mitä alaa on opiskellut ammattikoulussa ja mitä kursseja valinnut lukiossa.

No just tämä. Lukion jälkeen on laajempi valikoima. Ammattikoulussa se rajautuu siihen, mitä alaa on opiskellut. Aika vähän kukaan suoraan amiksesta jatkaa yliopistoon, vaikka se teoriassa olisi mahdollista, ehkä noin 1 %. 

Ja rehellisesti varmaan aika harvaa amiksen käynyttä edes kiinnostaa yliopisto-opinnot. Yleensä ne on AMK-opinnot joihin jatketaan jos jatketaan, esim. teinipoika menee ammattikoulun sähköpuolelle ja jatkaa sen jälkeen AMK-insinööriksi. Elää tyytyväisenä elämäänsä, ei tekisi toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästään se onko käynyt ammattikoulun vai lukion kerro yhteiskuntaluokasta juuri mitään. Tuskinpa vaan esimerkiksi ammattikoulun kunnialla suorittanut, menestyvän yrityksen perustanut, hyvätuloinen, isovanhemmiltaan suuren perintöä saanut akateemisten vanhempien lapsi kuuluu ihan samaan yhteiskuntaluokkaan kuin lukion nipinnapin suorittanut, vuokralla asuva elämäntapatyöttömien vanhempien pitkäaikaistyötön lapsi.

 

 

Itse tunnen tuollaisen kuvauksen kaltaisen ammattikoulun käyneen ihmisen. Myöhemmin kävi opistoasteen koulutuksen ja jotain johtamisen koulutuksia päälle, kun vastasi yrittäjänä omien työntekijöidensä lisäksi myös isommista kokonaisuuksista teollisuudessa.

Kyllä hän on tietyllä tapaa "työväenluokkainen" ja hänellä nimenomaan niitä työväenluokkaisia ihanteita -siksihän hän nuorena sinne amikseen halusikin-, mutta paremmat keskustelutaidot ja yleissivistys kuin useimmilla tuntemillani akateemisilla milleniaaleilla. Ja esim. fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja päivittäinen kirjallisuusharrastus ollut aina normi, samoin klassinen musiikki jne. Nimenomaan normi, eli näitä asioita ei korosteta missään. Kun ei niissä ole mitään erikoista, ei niillä erottauduta mistään eikä ne ole uutta elämässä, vaan äidinmaidossa imettyä elämää. Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän. 

Miten se työväenluokkainen elämä hänen kohdallaan ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen itsevarmuus ja rentous elämässä. Ei yritetä pakottaa lapsille lukiota ja yliopistoa ainoana vaihtoehtona tulevaisuuteen, eikä huolestuta siitä jos lapsi valitseekin ammattikoulun lukion sijaan, vaan tuetaan ja kannustetaan.

Akateemisessa helsinkiläisessä keskiluokassa ammattikouluun meneminen on täysin vieras ilmiö. Oikea valinta on Ressu, Sykin ja Otiksen välillä. Ehkä joku taiteellisempi voi mennä Kallioon. Lapsen valintaa näiden välillä tietysti tuetaan ja kannustetaan.

Oli varmasti 50-luvulla. Nyt kuitenkin taisi olla kyse ihan 2000-luvusta.

Ylen sivuilla oli hyvä tilasto mihin eri yläkouluista haetaan toiselle asteelle. SYK on perinteisesti ollut akateemisen keskiluokan suosima koulu ja sieltä lähes kaikki jatkoivat lukioon. Siis tyyliin 98-99 % jos oikein muistan. Suurin osa jatkoi SYK:n lukioon. Ammattikoulu on tuolle porukalla lähinnä vitsi.

Se syk on vain yksi koulu muiden joukossa ja edustaa pienenpientä otantaa koko maan mittakaavassa. Siksi siihen vetoaminen on aika turhaa.

Piirit ovat hyvin pienet jos pitää jotain SYKiä keskustelun kannalta relevanttina. Ehkä oli tarkoitus osoittaa juuri tämä piirien pienuus statusmielessä.

"Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän."

Professoreiden keskustelua? Voi herranjestas. Luuletko ihan tosissaan, että vaikka ne professorivanhemmat keskustelee siinä kotiympäristössä kuten professorit? Ihan vanhempia ne vaan siinä on, vaikka töissä professoreina ovatkin.

Keskiluokka on Suomen ylin yhteiskuntaluokka, turha nillittää muuta.

Vierailija kirjoitti:

"Jos on kasvanut ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti vaikkapa professoreiden keskustelua, niin ei sitä muutu miksikään palstastereotypioiden mukaiseksi hahmoksi, vaikka valitsisikin työväenluokkaisen elämän."

Professoreiden keskustelua? Voi herranjestas. Luuletko ihan tosissaan, että vaikka ne professorivanhemmat keskustelee siinä kotiympäristössä kuten professorit? Ihan vanhempia ne vaan siinä on, vaikka töissä professoreina ovatkin.

En luule, vaan tiedän. Toiset nimittäin keskustelevat koko ajan, ja toisissa kodeissa on myös jatkuvasti vieraita eli aikuisia keskustelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Missä sitten on se akateeminen helsinkiläinen keskiluokka? Olen elänyt Helsingissä koko lapsuuteni ja nuoruuteni eikä ole tullut vastaan sellaista kuplaa. Vanhemmat akateemisia, mutta ollaan käyty suht lähellä olevat kivat koulut. Minä menin lukioon, pikkuveli ammattikouluun. Pari harrastuskaveria kävi syk:n ja muutama tuttu noita edellämainittuja lukioita, mutta ihan samanlaista heidän elämänsä oli kuin minunkin, ei kaikilla ollut edes niitä akateemisia vanhempia.

Oletko asunut nk. seka-alueella ja ollut lähikoulussa etkä ole ollut painotusopetuksessa? Lähipiirissäsi on varmaan ollut paljon eri yhteiskuntaluokkien edustajia. Sykkiläisenä monesti ainoa yhtään pidempi kosketus työväenluokkaan tulee siinä, kun ammattikoulun oppilaat tulevat kotimatkalla samaan bussiin.