Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (4120)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ilmaisinko tarpeeksi selkeästi, että kaikki noi elokuvat olivat yhteensä 26 euroa. Melkein kolme tuntia meni kirppiksellä, että todella tarkkaan harkitut ostokset, että on sitä laatua. Aika iso haarukka noissa elokuvissa minkä aikakauden elokuvia ovat. Mä yritän rikastuttaa mieltäni elokuvista.
Hyvä, mielenkiintoinen harrastus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ilmaisinko tarpeeksi selkeästi, että kaikki noi elokuvat olivat yhteensä 26 euroa. Melkein kolme tuntia meni kirppiksellä, että todella tarkkaan harkitut ostokset, että on sitä laatua. Aika iso haarukka noissa elokuvissa minkä aikakauden elokuvia ovat. Mä yritän rikastuttaa mieltäni elokuvista.
Uskon että teit hyvät ostokset. Musta ei oikein ole elokuvista juttukaveriksi kun katson niin vähän. Niinku sanoin en pysty keskittymään yhtään. Kiva että sulla on mielenkiintoa ja innostusta selvästi. Helsingissäkin kova tuuli tänään, liian kirkasta keväällä aurinko, ei auta edes aurinkolasit. En ole kevätihminen. Toivottavasti löytäsit vaikka leffaketjun. Mä en oikein jaksa enää tässäkään ketjussa kun ei saa rauhassa kertoa juttujaan, jotkut tuo riitaa vaan eikä edes ole yksinäisiä. Sun jutut kyllä lukisin. Mutta ei voi mitään. Pitää mennä nukkumaan niin jaksaa taas huomenna töissä.
Melkein lähti viisi kappaletta Bruce Leen elokuvia ja hänen merkkiteoksia, mutta aloin miettimään omistanko ennestään hänen elokuviaan. Känny on hyvä kaveri kirppiksellä kertoakseen mitkä elokuvat ovat laadukkaita, merkkiteoksia, roskaa ja kaikenlaista vastaavaa. Tykkään mä paljon b-luokan elokuvistakin. Mä yritän ammentaa taiteen eri muotoja. On niihin b-luokan elokuviinkin nähty vaivaa. Yritän kaikenlaisia elokuvia katsoa optimistisin mielin.
Pääni vielä käy ylikierroksilla tehdyistä löydöistäni. Henry ja June leffan löysin ranskalaisilla kansilla. Vinkiksi sanon, että elokuvista kannattaa tarkistaa, että niissä on region 2. Se tarkoittaa, että toimii Suomessa. Kannetkin voivat määritellä sen, että onko harvinaisempaa erää, että löytöjä senkin suhteen tein :) Tekstityksetkin on hyvä tarkistaa takakansista, jos vain on. Kaikissa elokuvissa ei lue subtitles osiota. Oon mä joskus erehtynyt ostaa väärän alueen elokuvia. Sehän harmittaa, kun et näe niitä elokuvia laitteillasi.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvista on mun vaikea valita lemppariani, kun on nähnyt laajan kirjon mahdollisimman erilaisia elokuvia.
Hirviöelokuvien suurystävänä vastaan The Host (2006). Train to Busan on kauhugenressä yksi ehdottomia lemppareitani. On niitä Vertigoa ja muitakin huippu klassikoita tullut nähtyä, että lempparia voi olla niin monella eri tavalla. Joskus sitä kaipaa paremmin näyteltyä elokuvaa. Joskus kaipaa mahdollisimman mahtipontisia elokuvia. Nostalgisiakin elokuvia on paljon...
Fiilikset muuttuvat päivittäin.
Tuppaanpa tähän kyselemään.
Train to Busan on tosi hyvä. Oletko nähnyt Peninsulan, jota kakkososaksikin on nimitetty? Miksi et tykännyt? :)
Kolmattakin osaa on odoteltu, mutta eivät vielä ole saaneet aikaiseksi. Onhan sekin katsottava, kun noilla eteläkorealaisilla on oma erikoinen otteensa mörkötarinoihin.
Train to Busan löytyy kokoelmistani kuten myös Peninsula. Mä tykkäsin Peninsulastakin, mutta en näe noita saman veroisina. Peninsula menee jo b-luokan leffojen puolelle.
Mun ei pitänyt enää kirjoitella, mutta vastaanpa kysymyksiin. Banaania ja kahvia näin kahvitauolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkisin nousin sängystä pois vaikka olinhan siellä jo 12 tuntii, ei tänäänkään mitään.
Hei, mulla on niin kovat niskakivut, että vetää mielen matalaksi. Kaikki arjen asiat tuntuu raskaalta selvitä. Mutta onneksi ulkona paistaa aurinko. Iloa ja valoa sun päivääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väkisin nousin sängystä pois vaikka olinhan siellä jo 12 tuntii, ei tänäänkään mitään.
Ei ole ei ja ärsyttää vaan suunnattomasti tuo auringonpaistekin. Nukuin huonosti tai hyvin nukahdin, mutta sitten kuului taas kerran joku rysäys jostain naapurista/ulkoa, joka havahdutti hereille ja sen jälkeen en sitten saanutkaan unta kuin vasta lähempänä aamua. Sitten soikin kello ja olisi nukuttanut niin makeasti. Olen yrittänyt pitää jotenkin järkevää päivärytmiä vaikka olenkin työtön, mutta en tiedä onko tässäkään mitään mieltä että päivät haukottelee kun unet jää liian vähiin. Muutenkin niin väsynyt kaikkeen ja varsinkin tähän ettei ole mitään.
Näin on ,kun ei ole mitään eikä ketään, tuppaa nyt olemaan pinna kireellä, äsken jo Helenin asiakaspalvelijalle ärähdin chatissa, en tiedä tekeekö tää yksinäisyys näin ärtyneen olonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päättänyt, että en etsi mitään "ystäviä" kun ei niitä löydy niin kun ei ukkoakaan etsimällä. Olen yksin, en saanut aikoinani perhettä ja nyt on liian myöhäistä. En lähde mitään säälikaveruutta hakemaan mistään kerhoista enkä kekkereistä. Loppuun saakka yksin.
Vierailija kirjoitti:
Näin on ,kun ei ole mitään eikä ketään, tuppaa nyt olemaan pinna kireellä, äsken jo Helenin asiakaspalvelijalle ärähdin chatissa, en tiedä tekeekö tää yksinäisyys näin ärtyneen olonkin.
Ainakin mulla kiristää pinnaa ihan jo pelkästään se, että elämässä ei ole mitään muuta kuin velvollisuuksia ja ikäviä asioita. Normiarkea on kaikkien elämä suurimmaksi osaksi mutta sekin voi olla ihan sellaista sujuvaa toisin kuin itsellä. Päinvastoin tuntuu jo siltä, ettei niin yksinkertaista/helppoa asiaa olekaan ettei siinä tule joku ongelma tai ylimääräistä hommaa. Kaikki hankaa jotenkin vastaan.
Tuon lisäksi sitten tietysti se, että kaikki kiva ja spesiaali puuttuu kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä kerran tänne, jos vaikka olisi muitakin elokuvaharrastajia paikalla. Tänään tein kuratoituja elokuvalöytöjä!
Henrik VIII:n yksityiselämä (The Private Life of Henry VIII) - 1933
The Big Heat - Vihan vallassa - 1953
Panssarikenraali Patton (Patton) - 1970
India Song - 1975
Henry ja June (Henry & June) - 1990
The Lover - Rakastaja (L'Amant) - 1992
Gadjo dilo - Muukalainen - 1997
Ghost Dog - The Way of the Samurai - 1999
Kapteeni Abu Raed (Captain Abu Raed) - 2007
Kirjavaras (The Book Thief) - 2013
Työpäivän jälkeen kaipasin taas kirppikselle ja 26 eurolla tein nämä löydöt. Mä oon oikeasti vailla kenen kanssa voisin puhua elokuvista. Ajattelin aluksi mennä frisbeegolfaamaan, mutta ulos päästyäni tunsin kylmän kovan tuulen. Muuten oli todella kaunista ulkona, kun aurinko paistoi kirkkaalla taivaalla.
Henrik VIII:n yksityiselämä, Panssarikenraali Patton ja Henry ja June on tullut nähtyä.
Luin jostain, että Henrik VIII on onnistunein versio siitä, miltä hän todellisuudessa näytti juuri tässä leffassa verrattuna muihin.
Panssarikenraali Pattonin ehdottomuus törmää nykyaikaan eli siihen, ettei ketään saa jyrätä. Merkitsi hänelle isoa käännettä. En kerro enempää, jollet ole jo katsonut.
Henry ja Junen päähenkilöinä on kirjailijat Henry Miller ja Anais Nin. He seikkailevat yllättävässä kolmiodraamassa 30-luvun vapaamielisessä Pariisissa. Anais Ninin esittäjä onnistuu roolissa hyvin tuomaan elämän ristiriitaisuutta esiin.
Muita noista en ole katsonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on ,kun ei ole mitään eikä ketään, tuppaa nyt olemaan pinna kireellä, äsken jo Helenin asiakaspalvelijalle ärähdin chatissa, en tiedä tekeekö tää yksinäisyys näin ärtyneen olonkin.
Ainakin mulla kiristää pinnaa ihan jo pelkästään se, että elämässä ei ole mitään muuta kuin velvollisuuksia ja ikäviä asioita. Normiarkea on kaikkien elämä suurimmaksi osaksi mutta sekin voi olla ihan sellaista sujuvaa toisin kuin itsellä. Päinvastoin tuntuu jo siltä, ettei niin yksinkertaista/helppoa asiaa olekaan ettei siinä tule joku ongelma tai ylimääräistä hommaa. Kaikki hankaa jotenkin vastaan.
Tuon lisäksi sitten tietysti se, että kaikki kiva ja spesiaali puuttuu kokonaan.
Ikävä kierre tässäkin, että pinna kun on tiukalla niin sitten helpommin sählää jotain typerää -> pinna on entistä tiukemmalla -> taas kämmää jotain -> tuskastuu entisestään jne ja lopulta ei kestä minkäänlaista vastoinkäymistä ilman megaraivaria. Eikä toisaalta hotsita tehdä enää mitään koska pieleen se menee kuitenkin. Yksi ihan vihonviimeinen riesa on myös ikänäkö, koska yhtäkkiä pitäisi taas olla ne lukulasit nenällä ja sitten ei taas olekaan vapaata kättä millä lasit päähänsä laittaisi ja sitten pitää tehdä kaikki kauhean hankalasti eli siinäkin mielessä arjen sujuvuus on muisto vaan.
Samaten kyllä tuntuu muuttuneen kaikenlainen näppäryyskin eli sormet on hankalat ja kuin nippu sanonko mitä. Sitten kaatuukin vesilasi kun sitä ei mukamas näe tai näkee, mutta se onkin lähempänä tai kauempana eli joko sen huitaisee nurin tai sitten just yltää tökkäisemään sen kumoon. Tai kolauttaa kämmenselkänsä kaupassa johonkin hyllynreunaan niin että käsi on ruskeanmustana kuin trumpilla toista viikkoa. Ihmeellinen kömpelyys on ilmaantunut elämään ja sekin vaan tuskastuttaa kun liki kaiken käyttää lattian kautta. Mietityttää kyllä myös että onko tämä vaan normaalia vaihdevuosi-ikäisen muutosta vai kenties jotain vakavaa tai ihan vaan niitä kognitiivisia muutoksia joita yksinäisyyden kerrotaan aiheuttavan. Ei ainakaan olisi mikään ihme jos sellaisia alkaisi ilmaantua ja toisaalta aivan sama sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen päättänyt, että en etsi mitään "ystäviä" kun ei niitä löydy niin kun ei ukkoakaan etsimällä. Olen yksin, en saanut aikoinani perhettä ja nyt on liian myöhäistä. En lähde mitään säälikaveruutta hakemaan mistään kerhoista enkä kekkereistä. Loppuun saakka yksin.
Niinpä. Kumpiakaan ei löydy etsimällä eikä osu kohdalle etsimättäkään eli omalla kohdalla on ainakin ollut aivan sama onko "haku päällä" vaiko ei. Ei ole koskaan tarvinnut olla hätistelemässä tutustujia kimpustaan. Siinä vaiheessa kun ikä tuli vastaan perheenperustamisen suhteen niin tuli sellainen pysyvämpi, ehkä lopullinen alistuminen tähän totaaliyksinäisyyteen ettei enää jaksanut haaveilla kavereista tai sosiaalisesta elämästäkään. Jotain kuoli sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päättänyt, että en etsi mitään "ystäviä" kun ei niitä löydy niin kun ei ukkoakaan etsimällä. Olen yksin, en saanut aikoinani perhettä ja nyt on liian myöhäistä. En lähde mitään säälikaveruutta hakemaan mistään kerhoista enkä kekkereistä. Loppuun saakka yksin.
Niinpä. Kumpiakaan ei löydy etsimällä eikä osu kohdalle etsimättäkään eli omalla kohdalla on ainakin ollut aivan sama onko "haku päällä" vaiko ei. Ei ole koskaan tarvinnut olla hätistelemässä tutustujia kimpustaan. Siinä vaiheessa kun ikä tuli vastaan perheenperustamisen suhteen niin tuli sellainen pysyvämpi, ehkä lopullinen alistuminen tähän totaaliyksinäisyyteen ettei enää jaksanut haaveilla kavereista tai sosiaalisesta elämästäkään. Jotain kuoli sisältä.
Minäkin luulin pitkään, etten ketään löydä. 33v tapasin kelpokumppanin. Alkumyrskyjen jälkeen olomme tasoittui. +30v ollaan oltu yksissä, naimisissa 10v. Ihmiseni, ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päättänyt, että en etsi mitään "ystäviä" kun ei niitä löydy niin kun ei ukkoakaan etsimällä. Olen yksin, en saanut aikoinani perhettä ja nyt on liian myöhäistä. En lähde mitään säälikaveruutta hakemaan mistään kerhoista enkä kekkereistä. Loppuun saakka yksin.
Niinpä. Kumpiakaan ei löydy etsimällä eikä osu kohdalle etsimättäkään eli omalla kohdalla on ainakin ollut aivan sama onko "haku päällä" vaiko ei. Ei ole koskaan tarvinnut olla hätistelemässä tutustujia kimpustaan. Siinä vaiheessa kun ikä tuli vastaan perheenperustamisen suhteen niin tuli sellainen pysyvämpi, ehkä lopullinen alistuminen tähän totaaliyksinäisyyteen ettei enää jaksanut haaveilla kavereista tai sosiaalisesta elämästäkään. Jotain kuoli sisältä.
Minäkin luulin pitkään, etten ketään löydä. 33v tapasin kelpokumppanin. Alkumyrskyjen jälkeen olomme tasoittui. +30v ollaan oltu yksissä, naimisissa 10v. Ihmiseni, ystäväni.
Oli minullakin tuossa iässä vielä ihan täysi luotto siihen, että varmasti se oikea tai ainakin riittävän sopiva mies osuu kohdalle vaikka tietenkin tajusin ettei sille ole aikaa enää hirveän kauan. Etenkin kun omissa suunnitelmissa ja haaveissa oli useampikin kuin yksi lapsi. Sitten se haave piti ekaksi päivittää siihen, että saisi yhden lapsen ja lopulta sitten joutui hyväksymään sen, että jäin lapsettomaksi. Itselle ei mikään itsellinen vanhemmuus ollut ikinä vaihtoehto koska se ei tunnu minusta oikealta (muut saa tehdä tietenkin kuten parhaaksi itselleen näkevät) eikä se siksi varmasti ikinä tule kaduttamaankaan, etten sitten sitä korttia katsonut.
Enää en osaa oikein edes ajatella, että kohtaisin elämänkumppanin vaikka kyllä sitä satunnaisin väliajoin edelleen kaipaan että olisi oma rakas ja yhteinen elämä toisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päättänyt, että en etsi mitään "ystäviä" kun ei niitä löydy niin kun ei ukkoakaan etsimällä. Olen yksin, en saanut aikoinani perhettä ja nyt on liian myöhäistä. En lähde mitään säälikaveruutta hakemaan mistään kerhoista enkä kekkereistä. Loppuun saakka yksin.
Niinpä. Kumpiakaan ei löydy etsimällä eikä osu kohdalle etsimättäkään eli omalla kohdalla on ainakin ollut aivan sama onko "haku päällä" vaiko ei. Ei ole koskaan tarvinnut olla hätistelemässä tutustujia kimpustaan. Siinä vaiheessa kun ikä tuli vastaan perheenperustamisen suhteen niin tuli sellainen pysyvämpi, ehkä lopullinen alistuminen tähän totaaliyksinäisyyteen ettei enää jaksanut haaveilla kavereista tai sosiaalisesta elämästäkään. Jotain kuoli sisältä.
Minäkin luulin pitkään, etten ketään löydä. 33v tapasin kelpokumppanin. Alkumyrskyjen jälkeen olomme tasoittui. +30v ollaan oltu yksissä, naimisissa 10v. Ihmiseni, ystäväni.
Oli minullakin tuossa iässä vielä ihan täysi luotto siihen, että varmasti se oikea tai ainakin riittävän sopiva mies osuu kohdalle vaikka tietenkin tajusin ettei sille ole aikaa enää hirveän kauan. Etenkin kun omissa suunnitelmissa ja haaveissa oli useampikin kuin yksi lapsi. Sitten se haave piti ekaksi päivittää siihen, että saisi yhden lapsen ja lopulta sitten joutui hyväksymään sen, että jäin lapsettomaksi. Itselle ei mikään itsellinen vanhemmuus ollut ikinä vaihtoehto koska se ei tunnu minusta oikealta (muut saa tehdä tietenkin kuten parhaaksi itselleen näkevät) eikä se siksi varmasti ikinä tule kaduttamaankaan, etten sitten sitä korttia katsonut.
Enää en osaa oikein edes ajatella, että kohtaisin elämänkumppanin vaikka kyllä sitä satunnaisin väliajoin edelleen kaipaan että olisi oma rakas ja yhteinen elämä toisen ihmisen kanssa.
Sivusta tähän. Onneksi en itse halua lapsia ja näin on helpompaa hyväksyä se, etten varmaan ikinä saa parisuhdetta. Toki minä usein mietin sitä ettei minusta edes olisi kenenkään kumppaniksi. Kuka minusta voisi pitää. Jotenkin kai luulen liikoja jos mietin, että joku haluaisi juuri minut. Oikeastaan ajattelen etten kelpaa edes ystäväksi ja seurani ei ole sellaista, että kukaan vapaa-ehtoisesti juuri minut haluaisi ystäväkseen. En itseäni sääli, mutta totuudella asiaa mietin. Ilkeä en ole, mutta muuten ollut jo aivan liikaa yksin elämäni aikana. Tällä hetkellä elämäni tuntuu melko tyhjältä. Kunhan päivät jotenkin etenevät. Valoisuus väsyttää, vaikka valosta pidänkin.
Mä näivetyn kuin Orava elokuvan orava. Oletteko käyneet katsomassa? Oli mielestäni loistava kotimaiseksi scifi elokuvaksi.
Tiesittekö että ai ai -sanomisella on kaksoismerkitys suomen kielessä? Se on voivottelua ja Madagaskarin eläin.
Otin viinit esiin juotavaksi, kun on niin ahdistava olo, kun oon yksin. Tässä samalla syön Taffelin jotain uutuutta. On Cheddar and Sourcream sipsit. Todella hyvän makuisia. Mäpäs kävin tänään teatterissa ja olipa se huono. Poliisi ja Rosvo nimeltään.
Elokuvista on mun vaikea valita lemppariani, kun on nähnyt laajan kirjon mahdollisimman erilaisia elokuvia.
Hirviöelokuvien suurystävänä vastaan The Host (2006). Train to Busan on kauhugenressä yksi ehdottomia lemppareitani. On niitä Vertigoa ja muitakin huippu klassikoita tullut nähtyä, että lempparia voi olla niin monella eri tavalla. Joskus sitä kaipaa paremmin näyteltyä elokuvaa. Joskus kaipaa mahdollisimman mahtipontisia elokuvia. Nostalgisiakin elokuvia on paljon...
Fiilikset muuttuvat päivittäin.