Käveleekö puolisosi aina sinun edelläsi. Tuleeko jokaisesta liikuntahetkestä hänen kanssa kilpailu, joka hänen tarvitsee voittaa

Mun mies on aina tehnyt näin. On vain ehkä askeleen edellä. Jos kiihdytän vauhtia päästäkseni rinnalle, hän tekee saman. Sitten hän kumminkin kuikuilee taakse päin, että miten selviän matkan teosta.

"Liikuntahetkinä" meistä kumpikin treenaa oman ohjelmansa ja tavoitteidensa mukaan. Olisi aika hölmöä pakottaa kaksimetrinen mies juoksemaan juoksulenkillä minun hukkapätkän tahtiini. Johan hän putoaisi sykealueelta ihan kokoaan, jos nyt edes pystyisi niin pientä askelta koko lenkkiä edes töpöttämään.

Yleensä menemme niin että mies juoksee tavoitteidensa mukaista vauhtia esim. 2 kierrosta samassa ajassa kuin minä yhden, ja nähdään sitten jossain sopivassa risteyksessä ja kävellään yhtä matkaa takaisin kotiin.

Hyi🤢tulee ex mieleen🤢koitin saada sen lopettaa ton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs taas yleistetä.Kävelyvauhti voi olla hyvinkin erilainen ja itse on tottunut omaansa eikä ole mitään tekemistä dominoinnin kanssa.

Itse olen nopea kävelijä enkä aina ajatuksissani huomaa ,että toinen jää taaemmas.esim. kauppaan mennessä mietin tulevia ostoksia enkä kävelyvauhtia.

Eli se ei aina ole tahallista.

Juurikin näin.

Jättääköhän nämä nopeat kävelijät sitten lapsen jälkeensä, kun ajatuksissaan eivät huomaa, että olikin lapsi mukana joka ei pysy vauhdissa mukana? 

Tai jos ovat liikkeellä vaikka jonkun liikuntarajoitteisen kanssa, joka liikkuu hitaasti. Tai jos on 90v mummon kanssa kaupassa joka liikkuu jo hitaasti?

Minä olen supernopea käänteissäni ja myös kävelynopeuteni on aikamoisen kovaa, mutta kyllä minä ymmärrän ja osaan liikkua seurassa sen seuran mukaan, miten se toinen liikkuu.  Enkä seurassa ole niin omissa ajatuksissani, että jätän muut jälkeeni. 

Meillä jopa koira ymmärsi katsoa vähän väliä taakseen ja jäädä odottamaan jos olin jäänyt vaikka 5 metriä :D Oli kyllä niin fiksu koira. Vieläkin ikävä. 

Ei jätä. Ja varsinkin, jos kulkevat esim pomonsa kanssa tai jonkun muun, jonka mileipiteillä on hänelle arvoa.

Se on ihan tahallista, ei ajattelamattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kävelee vauhdikkaammin kuin minä, koska muuten polvea alkaa kolottaa. Siksi meillä on hajurakoa.

Se hajurakohan kasvaa kokoajan, kun tahti on eri. Lopulta et enää edes näe miestäsi. Mikä järki tuossa on?

No ei meillä nyt onneksi niin suuri vauhtiero ole, mies himmaa just sopivaan tahtiin ettei polvi kipeydy.

Pitäisi nyt määritellä vähän tarkemmin mitä liikuntahetkellä tarkoitetaan. Jos ihan jotain fyysistä harjoitusta, eikä sunnuntaikävelyä kahvilaan niin joo-o, kyllä sanoisin että sitten mennään sitä tahtia että harjoitusta tapahtuu, eikä hitaamman mukaan.

Toinen mihin menen mielummin yksin on marketti. Puolisoni on niin älyttömän hidas haahuilija ja minua taas lähinnä vituttaa koko kierros, että mielummin viiletän itse kärryt täyteen ja kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mun mies on hellä ja rakastava. Ymmärtää muutenkin olevansa fyysisesti vahvempi ja pitää huolta. PAITSI KAUPASSA SE PIILOUTUU 😡 Mut en voisi kuvitellakkaan, että jättäisi mut esim. ulkomailla ollessa yksin. 

Siis piiloutuuko tietoisesti vai pyörii vain ympäriinsä, ettet löydä? Jotenkin tuntuu järjenvastaiselta, että tuollainen ihminen harrastaisi oikeasti piiloutumista.

Siis pyörii ympäriinsä ja kattelee asioita ja sit en löydä. Kuulemma ei tee tahallaan. Mutta rasittavaa silti. 

Huvittavaa miten tällainen asia käy naisten itsetunnolle ;D

Up

Mieheni tekee tuota, on tehnyt jo 29 vuotta.

Oletan liittyvän siihen, että häpeää minua

Iso, iso red flag on jos puoliso (tai kaveri, deitti tms) kävelee hirveä vauhti edellä eikä hidasta jos kävelet tai joudut kävelemään hitaammin. 

Jätä se sika! Ei huomio sinua eikä välitä sinusta pätkääkään.

Mun mies menee aina edellä kuin henkivartija. Toisinaan menee taakse ja tähystelee talonkatot ja korttelin tarkka-ampujien varalta. Hänen isänsä kasvatti hänestä sairaan. 

Tyyppi näkee vaaroja joka paikassa ja ei nuku edes hyvin. Harjoittelee työttömänä kamppailulajeja 4h päivässä ja ulkoinen habitus on terroristin näköinen jamppa. Lasten kaveritkn toteaa näin. 

Minkäs miehelleen voi. Hän on nuppinsa urheilulla, militarisella meiningillä pilannut. Olen sanonut ettei sydän jaksa pitkään tuollaista menoa. Koskaan ei voida mennä yhdessä läjässä vaan pitää hajaantua ampujien ja autoilijoiden varalta. Jonkun pitää selviytyä, koko perhe ei voi jäädä rekan alle yms. 

Pari kertaa elämän aikana ollaan valitttavasti selvitty hänen opeillaan. Vauvavuosina auto meinasi kiilata vaunuja päin, mutta miehen opeilla selvittiin tilanteesta. Hänellä on joku kyky nähdä asioita autoilijan ja muiden perspektiivistä. Mies on kärsinyt tästä stressistä palattuaan kriisialueelta ja elää sitä todellisuutta joka päivä veronmaksajien kustannuksella. Ei mene terapiaan ja ottaa lääkkeet satunnaisesti. Lääkkeet kuulemma heikentää juoksulenkeistä palautumista ja hidastaa reaktioaikaa kamppailusta.

Minun mies kulkee aina perässäni. Hän ilmeilee ja irvailee selkäni takana vastaantuleville naisille pilkaten minua. Ja koska me naiset olemme niin typeriä, niin ne vastaantulevat alkavat tirskumaan sen sijaan että kysyisi "miksi teet tuollaista?". Kerran kun käveltiin miehen kanssa samaa tahtia niin 2 naista alkoi lähestyä meitä kohti. Mies hidasti tahtia että jää taas selkäni taakse. Minä hidastin myös samaan tahtiin. Lopputulos oli se että me molemmat seistiin paikallamme liikkumatta kunnes he menivät ohi.

Mutta sitten olikin suuri yllätys. Yksi nainen joka ei tiennyt näistä edellisistä tapahtumista yhtään mitään ja oli vieras ihminen minulle, tuli sanomaan että "miehesi tekee sinusta pilaa selkäsi takana vastaankäveleville".  Tuo tapahtui erään pikkukaupan pihalla. Kerrankin oli joku nainen joka piti toisen naisen puolia. Minä en jaksa enää.