Käveleekö puolisosi aina sinun edelläsi. Tuleeko jokaisesta liikuntahetkestä hänen kanssa kilpailu, joka hänen tarvitsee voittaa
Ne on isoja red fageja.
Tämä voi alkaa vasta kun olet sitoutunut häneen hankkimalla lapsen hänen kanssa tai hankkimalla yhteisen asunnon asuntolainoineen.
Kyse on dominoimisesta, sinun alistamisesta ja väheksymisestä. Sinun on seurattava, kun minä kuljen edellä!
Tämä viittaa narsismiin. Narsisti ei tunne empatiiaa ja tyypillinen kyvyttömyys asettua toisen asemaan näkyy siinä, ettei hän huomioi kumppaninsa nopeutta tai tarvetta tai halua kulkea rinnakkain. Hän asettaa omat tarpeensa ja päämääränsä aina muiden edelle. Toisen jättäminen taakse voi olla osa laajempaa käytösmallia, jolla kumppania pidetään alempana tai merkityksettömämpänä. Jos kumppani huomauttaa asiasta, narsisti voi kääntää syyn uhrin viaksi esimerkiksi syyttämällä tätä hitaudesta tai liiallisesta herkyydestä.
Vierellä kulkeminen on merkki yhteinäisyydestä, kumppanuudesta ja sitoutumisesta toiseen. Tämä näkyy myös ulkopuolisille ihmisille, me olemme me. Vierellä kulkien voidaan keskustella ja tukea toista. Monelle narsistille tämä on liikaa. Hän haluaa välttää aitoa emotionaalista ja fyysistä läheisyyttä. Vierekkäin kulkeminen mahdollistaisi keskustelun, katsekontaktin ja kädestä pitämisen, mitkä voivat tuntua narsistista kiusallisilta tai liiallista sitoutumista vaativilta.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Eipäs taas yleistetä.Kävelyvauhti voi olla hyvinkin erilainen ja itse on tottunut omaansa eikä ole mitään tekemistä dominoinnin kanssa.
Itse olen nopea kävelijä enkä aina ajatuksissani huomaa ,että toinen jää taaemmas.esim. kauppaan mennessä mietin tulevia ostoksia enkä kävelyvauhtia.
Eli se ei aina ole tahallista.
No ehkei sinänsä tahallista, mutta ajattelematonta. Ja voi silti ärsyttää sitä takana tulevaa.
Oman vaimon ex oli tuollainen pahemman laadun jätättäjä. Siis motkotti myös siitä, jo toinen jäi jälkeen. Kerran, kun seurustelun alkuaikoina meillä oli kiire bussiin ja ajattelin pinkaista edeltä bussin ovelle, jotta voisin hidastaa sitä sen verran, että vaimo ehtisi myös. Siitä seurasi melkoinen mykkäkoulu, jonka lopuksi minulle selvisi tuo exänsä piirre. Hän siis oletti, että minä olin menemässä edeltä bussiin ja jättämässä häntä seuraavaan, no en ollut.
Vierailija kirjoitti:
Harrastetaan miehen kanssa noiden mies kulkee edellä ja nainen viipottaa 5 metriä perässä-pariskuntien bongailua liikenteessä. :D Yllättävän usein niitä näkee. Mies ei ensin uskonut että tuollaista tapahtuu oikeasti, kun luin aikanaan tältä palstalta hänelle ääneen aihetta koskevaa keskustelua. Nyt hän huomaa erikseen kulkevat pariskunnat nopeammin kuin minä.
Me ollaan just tuollainen pariskunta. Mieheni on lievästi autistinen eikä selvästikään ymmärrä sitä kirjoittamatonta sääntöä, että seurueena kulkiessa on vähintään kohteliasta kulkea lähekkäin. Hänen mielestään minä nyt vaan olen liian hidas eikä hän tajua, miksi pitäisi odotella kun kyllähän minä siellä perässä tulen kuitenkin. En nykyään viitsi lähteä yhteisille ulkoilulenkeille kun se on sitä että yritän jutella sieltä jostain yli 5 metrin päästä ja hän kuulee korkeintaan osan ja huutelee kärttyisenä taakseen että "häh?" Joskus ärsytti ja nolotti, mutta olen jo niin tottunut, ettei asia kauheasti vaivaa.
Kyllä. Mies johtaa ja voittaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Harrastetaan miehen kanssa noiden mies kulkee edellä ja nainen viipottaa 5 metriä perässä-pariskuntien bongailua liikenteessä. :D Yllättävän usein niitä näkee. Mies ei ensin uskonut että tuollaista tapahtuu oikeasti, kun luin aikanaan tältä palstalta hänelle ääneen aihetta koskevaa keskustelua. Nyt hän huomaa erikseen kulkevat pariskunnat nopeammin kuin minä.
Tekeeköhän naiset tuota ollenkaan, että jättävät hitaammin kävelevän miehensä ja viipottavat omia teitään?
Meillä minä olen niin nopea kävelemään ja mies aika köntys, joten ei voi normaali tilanteessa jättää, mutta jos minulla oli/on koira mukana, niin miehestä ei näy kuin perävalot. Häviää, kuin tuhka tuuleen :D
Ärsytti tuollainen, että muka yhdessä lähdetään lenkille ja sitten toinen painelee edellä 100 metriäkin ja välillä enemmänkin. Koira kuitenkin haistelee ja tutkii ympäristöä, joten joutuu usein pysähtelemään.
Nykyään en enää ota miestä mukaan, jos lähden koiran kanssa lenkille.
Ja ei kyllä nykyään kävellä yhdessä muutenkaan.
Mies on oikeastaan niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä toisen kanssa yhtään mitään. Kaikki asiat täytyy tehdä yksin ja vaikeimman kautta. Mies myös inhoaa kaikkea "talkoilla" tekemistä. Ei kai halua tehdä muiden ihmisten kanssa mitään. Oon monesti miettinyt miten se on pärjännyt työelämässä, kun ei ole minkäänlaista kykyä tehdä töitä muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko täältä ketjun "Mieheni harrastaa eksyttämistä?" joka jostain ihmeellisestä syystä poistettiin, vaikka keskustelu oli pääasiassa hyvää! Siinä moni kertoi, miten mies jätti joko jälkeensä tai teki katoamistemppuja julkisilla paikoilla. Yksikin nainen kertoi, miten poikaystävä oli lähtenyt puhelimen ja kassin kanssa veemäisyyttään edeltä keskellä vierasta kaupunkia yön pikkutunneilla, ja miten lopulta joku joukko liivijegiläisiä oli auttanut takaisin osoitteeseen kokoamalla kolehdin taksiin. Poikkis oli tietty suuttunut, ja virne oli hyytynyt nopeasti. Siinä asetelma oli aivan sama kuin tässä alppihylkäämisissä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3138995/eksani-harrastaa-eksyttamista-v…
Tämä on taas aktiivisena paraikaa.
Ai tämä kakkosketju oli vielä hengissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipäs taas yleistetä.Kävelyvauhti voi olla hyvinkin erilainen ja itse on tottunut omaansa eikä ole mitään tekemistä dominoinnin kanssa.
Itse olen nopea kävelijä enkä aina ajatuksissani huomaa ,että toinen jää taaemmas.esim. kauppaan mennessä mietin tulevia ostoksia enkä kävelyvauhtia.
Eli se ei aina ole tahallista.
Juurikin näin.
Jättääköhän nämä nopeat kävelijät sitten lapsen jälkeensä, kun ajatuksissaan eivät huomaa, että olikin lapsi mukana joka ei pysy vauhdissa mukana?
Tai jos ovat liikkeellä vaikka jonkun liikuntarajoitteisen kanssa, joka liikkuu hitaasti. Tai jos on 90v mummon kanssa kaupassa joka liikkuu jo hitaasti?
Minä olen supernopea käänteissäni ja myös kävelynopeuteni on aikamoisen kovaa, mutta kyllä minä ymmärrän ja osaan liikkua seurassa sen seuran mukaan, miten se toinen liikkuu. Enkä seurassa ole niin omissa ajatuksissani, että jätän muut jälkeeni.
Meillä jopa koira ymmärsi katsoa vähän väliä taakseen ja jäädä odottamaan jos olin jäänyt vaikka 5 metriä :D Oli kyllä niin fiksu koira. Vieläkin ikävä.
Minä kyllä kävelen miesystäväni edellä esimerkiksi kaupassa, koska en kunnioita häntä ja halveksin lammasmaista köntyksen olemustaan. Ja kyllä, olemme eroamassa. Tästä voi vetää tai voi olla vetämättä johtopäätökset siitä mitä edellä kulkevan "kumppanin" päässä usein liikkuu, ja pohtia onko taustalla se että kyseinen henkilö sisimmässään häpeää/inhoaa/välttelee seuraasi.
Vierailija kirjoitti:
Harrastetaan miehen kanssa noiden mies kulkee edellä ja nainen viipottaa 5 metriä perässä-pariskuntien bongailua liikenteessä. :D Yllättävän usein niitä näkee. Mies ei ensin uskonut että tuollaista tapahtuu oikeasti, kun luin aikanaan tältä palstalta hänelle ääneen aihetta koskevaa keskustelua. Nyt hän huomaa erikseen kulkevat pariskunnat nopeammin kuin minä.
Itse jättäydyn suosiolla taaemmaksi kun tuo hiton harppominen alkaa. En todella lähde mihinkään kävelykilpailuihin enkä roikkumaan perässä. Eli pidän sen verran väliä, että meitä luullaan eri seurueeksi. Pyöräily on eri asia, sillä rinnakkain pyöräilijät on ärsyttäviä tien tukkeita.
Savossa ollut tuo tapa, että mies kävelee edellä. Ainakin vielä 90 luvulla näin tätä, kun perheeni muutti savoon.
Ovatkohan savosta muuttaneitten jälkeläisiä?
Olemme mieheni kanssa kävelleet yli 50 vuotta siten että hän kävelee noin 8 ,etriä edellä ja minä perässä. Hän on yli 20 cm pitempi ja aina ollut himokävelijä. Hänen luontainen kävelyvauhtinsa on nopeampi, kuin minun. Talvella hänelle tulee vilu minun vauhdissani. Hän kyllä joskus odottelee, kun pyydän, mutta hetken kuluttua hän on taas edellä. Nykyisin oma kävelyvauhtini on iän myötå entisestään hidastunut, joten kävelemme yhdessä harvemmin. Jonkinlainen tapa tästä edellämenosta on muodostunut, koska jos menemme polkupyörillä tai molemmat omilla autoilla, yleensä hän menee aina ensin. Kun aikoinaan kuljimme lasten kanssa, minä menin perässä ja katsoin. että kaikki pysyy mukana. Kyllähän se voi naurattavalta näyttää, mutta minä koen sen jotenkin turvallisena, kun mies menee edeltä, vaikka edessä olisi mitä. Annan hänen muutenkin selvittää kaikki hankalammat hommat, koska tykkää päteä.
Mun mies kävelee vauhdikkaammin kuin minä, koska muuten polvea alkaa kolottaa. Siksi meillä on hajurakoa.
Ei kävele ainakaan pitkään. Jos puoliso alkaa kiihdyttää tarpeettomasti, minä hidastan. Havahtuu yleensä nopeasti ja kävelee sen jälkeen vieressä.
Mieheni harppoo edellä. Hänellä ei ole myöskään minkäänlaista suuntavaistoa missään ympäristössä tai suunnistustaitoa maastossa.
Katson nykyään vain, että omissa varusteissani on itselle selviytymiseen tarvittavat välineet. Mielummin kyllä jätän hänet kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastetaan miehen kanssa noiden mies kulkee edellä ja nainen viipottaa 5 metriä perässä-pariskuntien bongailua liikenteessä. :D Yllättävän usein niitä näkee. Mies ei ensin uskonut että tuollaista tapahtuu oikeasti, kun luin aikanaan tältä palstalta hänelle ääneen aihetta koskevaa keskustelua. Nyt hän huomaa erikseen kulkevat pariskunnat nopeammin kuin minä.
Tekeeköhän naiset tuota ollenkaan, että jättävät hitaammin kävelevän miehensä ja viipottavat omia teitään?
Meillä minä olen niin nopea kävelemään ja mies aika köntys, joten ei voi normaali tilanteessa jättää, mutta jos minulla oli/on koira mukana, niin miehestä ei näy kuin perävalot. Häviää, kuin tuhka tuuleen :D
Ärsytti tuollainen, että muka yhdessä lähdetään lenkille ja sitten toinen painelee edellä 100 metriäkin ja välillä enemmänkin. Koira kuitenkin haistelee ja tutkii ympäristöä, joten joutuu usein pysähtelemään.
Nykyään en enää ota miestä mukaan, jos lähden koiran kanssa lenkille.
Ja ei kyllä nykyään kävellä yhdessä muutenkaan.
Mies on oikeastaan niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä toisen kanssa yhtään mitään. Kaikki asiat täytyy tehdä yksin ja vaikeimman kautta. Mies myös inhoaa kaikkea "talkoilla" tekemistä. Ei kai halua tehdä muiden ihmisten kanssa mitään. Oon monesti miettinyt miten se on pärjännyt työelämässä, kun ei ole minkäänlaista kykyä tehdä töitä muiden kanssa.
Ei ainakaan olla huomattu sellaisia pariskuntia joissa nainen kävelisi edellä. Ehkä ei vaan kiinnitetä niihin huomiota, jos niitä on.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kävelee vauhdikkaammin kuin minä, koska muuten polvea alkaa kolottaa. Siksi meillä on hajurakoa.
Se hajurakohan kasvaa kokoajan, kun tahti on eri. Lopulta et enää edes näe miestäsi. Mikä järki tuossa on?
Ei, kuljemme aina käsi kädessä, nyt jo 35 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut ihan suoraan, että minä olen pieni ihminen, joten askeleeni on lyhyempi. Ja kun kävellessä on ollut tarkoitus jutustella samalla, niin jotta se onnistuu, niin hänen täytyy sopeuttaa askeleensa minun askeliin, koska minä en fyysisistä syistä saa askeltani pidemmäksi.
On mennyt perille, mutta unohtuu kuitenkin aika-ajoin ja joudun muistuttamaan. Jos muistuttamista on liian usein, niin kieltäydyn yhteisistä kävelyistä ja kerron miksi kieltäydyn.
Mene miehen jalkaterien päälle seisomaan ja mies kävelee. Menette silloin yhtämatkaa 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipäs taas yleistetä.Kävelyvauhti voi olla hyvinkin erilainen ja itse on tottunut omaansa eikä ole mitään tekemistä dominoinnin kanssa.
Itse olen nopea kävelijä enkä aina ajatuksissani huomaa ,että toinen jää taaemmas.esim. kauppaan mennessä mietin tulevia ostoksia enkä kävelyvauhtia.
Eli se ei aina ole tahallista.
Juurikin näin.
Jättääköhän nämä nopeat kävelijät sitten lapsen jälkeensä, kun ajatuksissaan eivät huomaa, että olikin lapsi mukana joka ei pysy vauhdissa mukana?
Tai jos ovat liikkeellä vaikka jonkun liikuntarajoitteisen kanssa, joka liikkuu hitaasti. Tai jos on 90v mummon kanssa kaupassa joka liikkuu jo hitaasti?
Minä olen supernopea käänteissäni ja myös kävelynopeuteni on aikamoisen kovaa, mutta kyllä minä ymmärrän ja osaan liikkua seurassa sen seuran mukaan, miten se toinen liikkuu. Enkä seurassa ole niin omissa ajatuksissani, että jätän muut jälkeeni.
Meillä jopa koira ymmärsi katsoa vähän väliä taakseen ja jäädä odottamaan jos olin jäänyt vaikka 5 metriä :D Oli kyllä niin fiksu koira. Vieläkin ikävä.
Niin, kannattaa hankkia koira ettei tule mielipahaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipäs taas yleistetä.Kävelyvauhti voi olla hyvinkin erilainen ja itse on tottunut omaansa eikä ole mitään tekemistä dominoinnin kanssa.
Itse olen nopea kävelijä enkä aina ajatuksissani huomaa ,että toinen jää taaemmas.esim. kauppaan mennessä mietin tulevia ostoksia enkä kävelyvauhtia.
Eli se ei aina ole tahallista.
Juurikin näin.
Jättääköhän nämä nopeat kävelijät sitten lapsen jälkeensä, kun ajatuksissaan eivät huomaa, että olikin lapsi mukana joka ei pysy vauhdissa mukana?
Tai jos ovat liikkeellä vaikka jonkun liikuntarajoitteisen kanssa, joka liikkuu hitaasti. Tai jos on 90v mummon kanssa kaupassa joka liikkuu jo hitaasti?
Minä olen supernopea käänteissäni ja myös kävelynopeuteni on aikamoisen kovaa, mutta kyllä minä ymmärrän ja osaan liikkua seurassa sen seuran mukaan, miten se toinen liikkuu. Enkä seurassa ole niin omissa ajatuksissani, että jätän muut jälkeeni.
Meillä jopa koira ymmärsi katsoa vähän väliä taakseen ja jäädä odottamaan jos olin jäänyt vaikka 5 metriä :D Oli kyllä niin fiksu koira. Vieläkin ikävä.
Jättää. Olen huomannut, että parkkipaikalla naiset kävelevät pienten lapsien vieressä lapsia ohjaten. Miehet saatavat kävellä 10 m päästä pienistä lapsista, joka on todella vaarallista, koska sellainen 3 - 5 vuotias lapsi on hyvin hankala havaita autosta esim peruuttaessa. Kun huomaan, että isä on parkkipaikalla liikenteessä pienten lasten kanssa yleensä pysäytän auton ja katson tarkkaan ettei mistään autojen välistä rynnistä yllättäen vahtimatta jäänyt lapsi.
Juurikin näin.