Lue keskustelun säännöt.
Koira menee edelleni joka asiassa.
22.06.2019 |
Nyt mulle riitti, en aio enää koskettaakkaan tai lähestyä kumppania missään muodossa.
Hoidetaan lapset yhdessä ja asutaan samassa osoitteessa, tehdään kotitöistä lista.
En ole saanut häneltä minkäänlaista huomiota läheisyyttä.
Sen sijaan koiraansa hän jaksaa hellitellä, varmaan antaskin hänelle jos vaan olis uros koira.
Viimenen niitti tuli hänen päivityksään siitä kuinka hän on parhaassa seurassa kun on koiran kanssa touhuumassa.
Koira on täys paska, haukkuu ja herättää lapsia, varastaa pöydältä...
Kommentit (80)
Onneksi on olemassa myös fiksuja, normaaleja "koirallisia" naisia. Ystävälläni oli kaksi koiraa, kun tapasi miehensä melkein parikymmentä vuotta sitten. Ovat naimisissa edelleen, perheeseen syntynyt kaksi lasta ja hankittu (edesmenneiden koirien tilalle) kolme uutta pentukoiraa. Miehen täytyi kuitenkin pitää koirista jo alkujaan, luulisin ainakin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan koiraihmistä puolisoksi. Tai hevos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mustasukkainen koiralle? :o
Ei yllätä yhtään. Naiset ovat niin pikkumaisia ja huomion kipeitä. Omani oli mustasukkainen lenkkeilylle. Otin kuulma liikaa aikaa itselleni. Lapset oli tuolloin jo teini-ikäisiä, joten siitä ei ollut kyse että perheen työt olisivat kaatuneet vaimon niskaan.
Millä tavoin perheen työt eivät kaatuneet vaimon niskaan? Päivät töissä ja illat 20 km lenkillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihaa syövä iso lemmikki on nykymaailmassa äärimmäisen itsekeskeisyyden merkki.
Rekku vetää valaanlihaa nassuun samalla, kun planeettamme tuhoutuu ja ihmisiä kuolee nälkään.
Internetissä tehdyissä sosiaalisen median tilapäivityksistä ei tule niittejä. Niittejä tulee nitojasta. Mistä edes voisit tietää että se olematon niitti olisi viimeinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mustasukkainen koiralle? :o
Ei yllätä yhtään. Naiset ovat niin pikkumaisia ja huomion kipeitä. Omani oli mustasukkainen lenkkeilylle. Otin kuulma liikaa aikaa itselleni. Lapset oli tuolloin jo teini-ikäisiä, joten siitä ei ollut kyse että perheen työt olisivat kaatuneet vaimon niskaan.
Millä tavoin perheen työt eivät kaatuneet vaimon niskaan? Päivät töissä ja illat 20 km lenkillä?
Miten työ voi kaatua kenenkään niskaan? Ehkä joku patsas tai jokin rakennelma voi kaatua niskaan, mutta siinä saattaa loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä parisuhteessa hellyyttä ja läheisyyttä riittää sekä puolisolle että koiralle. Jotain muuta on suhteessanne nyt pielessä ja sen seurauksena sinä et saa enää puolisoltasi kaipaamaasi läheisyyttä. Oletko kysynyt, miksi?
Tämä juuri. Meiltä löytyy, kolme lasta, kolme kissaa ja kaksi koiraa ja kaikki saavat osakseen huomiota ja hellyyttä. Ongelma ei ole tuo koira vaan jokin ihan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla koiraihmisen kanssa suhteessa. Puoliso jää aina toiseksi.
Koiraihmisiä ei ole olemassa. On koiria ja ihmisiä, mutta ei ole ihmisen ja koiran risteytyksiä
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla koiraihmisen kanssa suhteessa. Puoliso jää aina toiseksi.
Ei kumppani kilpaile lemmikin kanssa, tuollainen vastakkainasettelu on aivan hullua. Molemmat ovat tärkeitä omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskollinen ja kaikenhyväksyvä koira on usealle helpompi kaveri kuin ihminen. Nämä koiraihmiset ei osaa olla ihmisten kanssa. Koira on alempana ja sitä voi käskeä, ihmistä ei. Koira tottelee hölmömpääkin. Ihminen ei.
Koiraihmisiä ei ole olemassa. On koiria ja ihmisiä,mutta ei niiden sekoituksia.
Mulle ei tulisi taas mieleenikään olla sellaisen miehen kanssa, joka ei ajattelisi koiransa parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ottaa puolisoksi koiraihmistä. Siinä kärsii kaikki, etenkin lapset.
Aik sairas saa olla jos kuvittelee että kumppani paniskelis koiraa jos olis eri sukupuolta, olet ap sairas.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavinta näissä koirien paapojisa on se, että "positiivisella vahvistuksella" he usein vahvistavat juuri sitä huonoa käytöstä. Esim. tuttavani adoptoi melko itsepäisen bulldogsekoituksen. Se tykkää ottaa kiellettyjä tavaroita eikä anna pois, joten kaveri antaa sille namin. Koira siis oppi että tavaroita varastamalla saa namia!
Koira oli mun luona hoidossa ja etukäteen kaveri jo pahoitteli. Paitsi että se käyttäytyi hienosti kun tein kerrasta selväksi mikä on kiellettyä. Tietenkin kehun oikeasta käytöksestä, ja myös paijaan ja huomioin, mutta kieletystä toiminnasta ei meillä hyssytellä ja harhautella nameilla, vaan kyllä se on ehdoton kielto ja sillä selvä. Koira hyväksyi tämän heti.
T. Koiranainen jonka koirat ei ole ihmisiä, lapsia, tasavertaisia, tule sänkyyn nukkumaan tai varasta ihmisten ruokaa. Perheenjäseniä ne on - eli niiltä vaaditaan tasan samaa hyvää käytöstä kuin muiltakin.
Tekstistäsi käy ilmi, ettet yhtään tiedä mitä on positiivinen vahvistaminen.
Vierailija kirjoitti:
En ole koiraa syyttänytkään. Ja voin sanoa että koiraa on koulutettu enemmän kuin keskiverto turreja, kumppani kouluttaa töikseen koiria. Mutta meillä asiat on niin sairaita ettei koiralle saa sanoa Ei, joka asia pitää lähteä positiivisen vahvistamisen kautta. Ap
Ei -sanaa ei suositella siksi, että se jättää koiran toimeettomaksi. Koiralle pitäisi aina antaa ohje siitä mitä se saa ja voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta. Olen yksin asuva naisihminen ja mulla on koiria, mutta silti huomaan minäkin tuon joidenkin hurahtuneisuuden, osalle ihmisistä koirat ei ole enää koiria vaan niitä kohdellaan kuin ihmisiä, lenkilläkin tulee jatkuvasti vastaan näitä, joita koira määrää, jos koira haluaa seisoa paikoillaan keskellä tietä tuijottamassa toisen koiria, niin sitten siinä seisotaan, vaikka toinen koirineen pysähtyisi hyvän matkan päähän odottamaan, että tie olisi "auki" niin siinä vaan törötetään, koska koira haluaa.
n.
Eli niiden ihmisten pitäisi repiä koiransa sivuun, koska SINÄ haluat niin? Nämä koirajutut on vielä aika uusia minulle, itse koen että meidän nuori koira joutuu elämään pääasiassa meidän ihmisten tarpeisiin sopeutuva elämää. Ulkoillessa toteutetaan koiran tarpeita ja toiveita. Siis sen oman koirani.
Jos kohdataan, niin sano ihan ääneen sinun toiveesi, älä jätä minua arvailemaan.
Jos ei ole koiraa osannut kouluttaa tottelemaan käskyjä, niin kyllä, sitten käytetään fyysistä pakotetta ja hyödynnetään siinä hihnaa, josta vetämällä koiran saa liikkeelle vaikka sitten perässä raahattua.
Ei tietenkään koirakaan saa vallata tietä, vaan pitää antaa muille tilaa kulkea, enkä yleensä tuollaisia ohita ihan vierestä koska mistä sen tietää jos mamin mussu haluaa minun koirien luokse ja kyllähän sen pitää saada mitä haluaa, kun taas itse en anna koirieni muita moikkailla, ollaan lenkillä eikä millään koirapuistoretkellä.
Peruskohteliaisuus ja liikennelaki on koiranomistajilla hukassa, eihän ihmisetkään huvikseen törötä keskellä tietä ja oleta, että muut vaan kiertää, miksi sitten koira omistajineen saisi vallata kaksi kolmasosaa tiestä tai toisinaan jopa koko tien (kun koira on eri puolella tietä kuin omistajansa jan hihna välissä).
Kaltaistesi vuoksi koira-ajokortti olisi hyvä olla pakollisena, kun ei se maalaisjärki kaikilla toimi.
T: Sen jonka tekstiä lainasit.
Kerran (muutamia vuosia sitten) kävelin pururadalla ja vastaan tuli mies kahden ison koiran kanssa, koirat kyljessä kiinni, joten en edes ajatellut, että olisivat olleet irrallaan. Mielessä oli tietysti, että huh, koska tie oli kapea.
Kun oltiin muutaman metrin päässä kohtaamisesta, mies sanoi hiljaisella äänellä lyhyesti jotain ja koirat sujahtivat metsään - siis kiersivät minut. Ohitettuani miehen, katsoin taakseni ja taas olivat koirat miehen rinnalla.
Olin todella vaikuttunut. Ilmeisesti olivat työkoiria ja tiukassa koulutuksessa, joka toimi.
Mikä tuollaisessa on mielestäsi hienoa? Itseäni säälittäisi, että koira parat, kun joka sekunti ollaan käskyn alla.
Ei kannata olla koiraihmisen kanssa suhteessa. Puoliso jää aina toiseksi.