Lue keskustelun säännöt.
Narsismi ei ole hirviöyttä jos haluaa parantua. Käyn terapiassa ja osallistun vertaiskeskusteluihin esim redditissä
06.04.2025 |
Uskon että vasta tämä nykyajan julkisuusryöpytys on mahdollistanut että tunnistaa piirteitä itsessään jotka ei ole normaaleja ja terveitä ja kuinka ne johtaa pahaan oloon, sosiaalisten suhteiden tuhoutumiseen jne.
Redditissä on hyvä ryhmä ja sieltä viimeisin kovaa iskenyt ajatus on että on ehkä liian nopeasti tajunnut mikä itsessä on vikana ja se tavallaan vie enemmän siihen itseinhoon joka ruokkii käytöstä.
Minulla pääasialliset piirteet on hierarkkinen ajattelu, mietin että kuka on hierarkiassa korkeammalla ja kuinka pääsen sen ihmisen piiriin ja suosioon, kuka on minun alapuolella ja miten pidän sen siellä. Eniten kitkaa tulee samantasoisten kanssa koska sitä ei voi olla, ärsyynnyn jos sellaiset pärjää paremmin ja teen kaikkeni painaakseni ne alapuolelle.
Fantasioin ja dissosioin suuruudesta, siitä että joku päivä kaikki tajuaa kuinka poikkeuksellinen olen ja tietenkin myös ansaitsen sen. Jos jokin muuttaa tätä mielikuvaa niin vajoan syvään itseinhoon. Sitten haluan validointia ja huomiota sille pahalle olollekin. Mustavalkoisesti minun pitää olla suurin ja hienoin tai sitten saada paljon sääliä surkeuksistani..
Kehuskelen paljon, mutta olen oppinut hillitsemään sitä. Ylipäätään tunnen että olen oppinut elämään narsisimin kanssa mutta oikeasti olen oppinut vain maskaamaan, olen umpiraivona sisältä jos joku saa paremman työpaikan tms mutta en vain näytä sitä. Koska eniten haluaisin että minulla on ystäviä, tavallaan koska sekin on jotain mikä minulle kuuluisi mutta myös koska tuntuu että minun pitää oppia uusia tapoja.
Minua on pahoinpidelty huonoissa oloissa lapsena, opin valehtelemaan, hakemaan huomiota älyttömillä jutuilla jotta minusta pidettäisiin jne jne. Sieltä tämä kumpuaa.
Toivottavasti mekin alkaisimme saamaan hyväksyntää sille että tarvitsemme ja haluamme apua jos vaan ymmärrämme sen
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva oikeasti ymmärtää miten monimuotoista narsismi voi olla
ja jos olet se kenen suosioon nars haluaa päästä, et välttämättä näe niitä toisia kasvoja koskaan
Tai esim puoliso, jota narsku pitää arvokkaana ( kulissina) ja mahdollisesti tulevaisuudessa rahantekokoneena.
Sitä vaan on epämääräisesti paha ja stressaava olo suhteessa. Kunnes syntyy lapsi, jonka narsku katsoo kilpailijakseen ja alkaa kohdistaa piilotettua vihaa häneen.
Kun korttitalo sortuu ja tulee ero, narrskun viha kateus katkeruus puhkeaa kukkaan ja hän tekee kaikkensa tuhotakseen entisen puolisonsa ja siinä samassa oman lapsensa.
Ja kun elämä etenee ja narsku vanhenee ja jää yksin, hän kuvittelee ja myös olettaa itsestään selvyytenä, että tuo exä, jota hän on systemaattisesti tuhonnut vuosikymmeniä, palaa auttamaan häntä, kun hänellä nyt on vaikeaa.
Ja kun näin ei käy, taas viha ja kosto palaa hänen mieltään hallitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ja vähän pelottavakin ketju. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla narsistin sisäisestä maailmasta lisää. (vaikka toki eroja voi ollakin)
Tunteeko narsisti empatiaa? Jos suhde hyvin läheiseen ihmiseen katkeaa niin tunteeko narsisti surua ja haikeutta, epäonnistumista siitä? Vai voiko narsisti vaan jatkaa tunteettomana elämäänsä, kun ei saanut mitä halusi?
Onko narsistin maailmassa ihmisiä jotka ovat "samalla tasolla"? Millainen ihminen on ja miten se näkyy käytöksessä? Olen työelämässä törmännyt johtoasemassa olevaan, jota on moni sanonut narsistiksi ja osa alaisista on saanut todella tylyä kohtelua. Itse koen, että välimme ovat ok. Kerron rehellisesti työkuulumisia, en mielistele mutta käyttäydyn hyvin. Minua ei mihinkään hoviin saa enkä koe, että hän sitä yrittäisikään. En myöskään näe, että hän hyötyisi minusta, koska olen ns. alempana. JOS nyt kyse olisi narsismista, kiinnostaisi mikä narsistia triggeröi suhtautumaan eri tavalla ihmisiin.
Tai ennemminkin kysyn, että jos narsisti tuntee surua välien mentyä poikki, onko se surua siitä, että "paljastui" eikä enää hyödy toisesta?
On. Vihaa koska menetti niin hyvän pelinappulan.
Katkeruutta, koska oli panostanut omasta mielestään niin paljon johonkin, jonka menetti.
Kaunaa ja koston tarvetta, koska pitää saada tilit tasan. ( Vaikka on jo tehnyt elämän helvetiksi edelliselle puolisolleen ennen hänen irtautumista suhteesta)
Narsku ei näe suhteessa kuin itsensä. Omat panostuksensa. Ei koskaan sitä, mitä se toinen teki suhteen eteen.
Hän saattaa kaivata sitä toista hyötymielessä. Seksiä (josta kuvitteli toisenkin nauttineen), asioita joita oli saanut manipuloitua toisen tekemään suhteessa. Yleensä koko suhde on perustunut hyötyyn - orjuuttamiseen. Tätä narsku kaipaa. Orjaa itselleen.
Mistä normaalit ihmiset unelmoivat? Päiväunelmathan ovat hyvin henkilökohtaisia, en tunne ketään aikuista, joka niistä kertoisi muille. Sitten on näitä psykologisointeja, joissa kertoillaan, että narsisti unelmoi täydellisestä rakkaudesta esimerkiksi. Eivätkö muut sitten? Sitä luulisi, että rakkaudesta unelmointi olisi hyvin yleistä, enkä oikein usko kenenkään unelmoivan huonostq rakkaudesta, vaan yleensä kai hyvästä. Sitten tuo mahtavuudesta unelmointi, eikö se ole vähän samaa kuin onnistumisista unelmointi, jonka luulisi myös olevan yleistä?
Vai olenko ihan hakoteillä? Unelmoivatko normaalit ihmiset vain lomamatkoista tai mökkisaunasta?
Vierailija kirjoitti:
Mistä normaalit ihmiset unelmoivat? Päiväunelmathan ovat hyvin henkilökohtaisia, en tunne ketään aikuista, joka niistä kertoisi muille. Sitten on näitä psykologisointeja, joissa kertoillaan, että narsisti unelmoi täydellisestä rakkaudesta esimerkiksi. Eivätkö muut sitten? Sitä luulisi, että rakkaudesta unelmointi olisi hyvin yleistä, enkä oikein usko kenenkään unelmoivan huonostq rakkaudesta, vaan yleensä kai hyvästä. Sitten tuo mahtavuudesta unelmointi, eikö se ole vähän samaa kuin onnistumisista unelmointi, jonka luulisi myös olevan yleistä?
Vai olenko ihan hakoteillä? Unelmoivatko normaalit ihmiset vain lomamatkoista tai mökkisaunasta?
Tavallisista ihmisistä poiketen narsisti ei piittaa millä keinoin hän pääsee toivomaansa tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä normaalit ihmiset unelmoivat? Päiväunelmathan ovat hyvin henkilökohtaisia, en tunne ketään aikuista, joka niistä kertoisi muille. Sitten on näitä psykologisointeja, joissa kertoillaan, että narsisti unelmoi täydellisestä rakkaudesta esimerkiksi. Eivätkö muut sitten? Sitä luulisi, että rakkaudesta unelmointi olisi hyvin yleistä, enkä oikein usko kenenkään unelmoivan huonostq rakkaudesta, vaan yleensä kai hyvästä. Sitten tuo mahtavuudesta unelmointi, eikö se ole vähän samaa kuin onnistumisista unelmointi, jonka luulisi myös olevan yleistä?
Vai olenko ihan hakoteillä? Unelmoivatko normaalit ihmiset vain lomamatkoista tai mökkisaunasta?
Narskulle täydellinne rakkaus on eri kuin muille. Muille se merkitsee tasaveroisuutta sitä, että saa ja ANTAA.
Narsistille vaan sitä, mitä itse saa.
Täydellisestä rakkaudesta unelmoi varmaan kaikki, mutta narsku ei pysty siihen. Hän ei tiedä, mitä rakkaus on. Hän haluaa alistaa sen toisen palvelemaan vain omia tarpeitaan. Toiselle ihmiselle hän tekee hyvää vaan, jos saa siitä itsekin tai manipuloi toista tekemään itselleen vieläkin parempaa.
Rakkaus on peliä narskulle ja narsku haluaa voittaa senkin pelin. Hän nauttii ku saa toisen tekemään enemmän kuin itse tekee. Se on hänen rakkautensa, Hyötyminne.
Ja onistumisistakin varmaan haaveillaan, mutta ne ei muodosta koko persoonaa. Sen pohjaa. Narskulle onnistuminen on heikon itsetunnon pönkittämistä, jos epäonistuu koko minuus romahtaa. Se aiheuttaa raivoamista ja epätoivoa ja kostamista niillekin, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Hänen on vaan saatava kaikki paha olo ulos ja kohdistettua muihin. Ja sitten alkaa vastuun pakoilu ja muiden syyttely omista virheistään (kullissien uudelleen pystytys). Ja jos tämäkään ei onnistu, uhriuruminen ja muilta sympatian hakeminen ja itsesääli.
Normaali ihminen ymmärtää, että nyt meni pieleen ja miettii terveellä tavalla, miksi ja korjaa toimiaan/käytöstään ja unohtaa. Normaalin ihmisen koko minuus ei ole riippuvainen onnistumisita ja epäonnistumista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata uskoa mitään hirviöyttä mistään syystä. Luonteenpiirteille ei voi mitään eivätkä ne ole vikoja vaan ominaisuuksia.
toki olen esimerkiksi käyttänyt muita ihmisiä hyväkseni paljon
Millä lailla?
Jäin myös miettimään sitä, että et pysty hyväksymään vertaisia, jotka menestyvät, ja tarvetta painaa muita alas. Miksi haluat tehdä niin? En pysty eläytymään tähän, mutta kiinnostaa, sillä tunnen joitain sellaisia ihmisiä. Joistain oikein huokuu kateus ja raivo, kun vertainen menestyy, ja tarve painaa muita alas. Miksi? Miksei voi toivoa hyvää muille?
Vaikea selittää. Vaikea myös ymmärtää etteikö kaikki olisi samanlaisia. Mielestäni minä ansaitsen sen koska olen muita parempi ja haluan huomiota siitä. Jos joku on selkeästi minun yläpuolella niin siitä on hyötyä olla sellaisen kanssa tekemisissä, mutta alempia ihmisiä saatan tarvita lähinnä tuomaan minulle hyvän tunteen siitä että olen niitä parempi. Ja jos joku kyseenalaistaa sen niin olen oikeasti vähän ihmeissäni että eikö tämä ole näin.
Jos jollain alemmaksi luokittelemallani ihmisellä tapahtuu muutos ylemmäksi niin saatan olla tosi hajalla siitä, ja tuntea itseni arvottomaksi nollaksi ja paskaksi, noissa tunnetiloissa saatan satuttaa ja hajoilla ja rypeä muiden edessä peruuttamattomilla tavoilla. Sitten yleensä keksin tavat joilla puurran vaikka yötä päivää että tilanne muuttuu.
En tajua tästä mitään. Yksi entinen työkaveri vaikutti omaavan vähän samanlaisen ajatusmaailman ja keksi myös aivan hulluja tarinoita, joita kukaan ei uskonut. Maine oli tiedossa laajalla alueella ja häntä pidettiin yleisesti outona. Kehui myös itseään ylettömästi, usein ilman aihetta, koska ei saanut omia tehtäviään hoidettua. Vaikutti olevan katkera, kun sain ylennyksen. Varmaan ajatteli, että hän olisi saanut sen, jos olisi hakenut paikkaa, mikä ei pidä paikkaansa. Hän on käynyt lukion, itsellä maisterin tutkinto.
Näin vääristynyt kuva sitä joillain on sitten itsestään.
Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Tällä palstalla minut diagnosoidaan kuitenkin usein narsistiksi :D. Eivät taida muuta haukkumatermiä tietää.
No, persoonallisuushäiriöt eivät ole sairauksia tai mielenterveysongelmia anyways.
Persoonallisuushäiriö on persoonallisuuden kehityksen häiriintymistä varhaislapsuudessa, yleensä 2. ikävuoteen mennessä. Kukaan ei itse valitse oman kehityksensä häiriintymistä.
Lähtee silloin kun on karkoittanut kaikki ihmiset läheltään ja itsekeskeisyys ja narsismi näkyy muille jo parissa lauseessa.
Kaikki karttavat ja sosiaaliset suhteet typistyvät netissä meuhkaamiseen.
Silloin narsku lähtee terapiaan, että voi puhua edes jollekin, miten hieno ja upea hän mielestään on. Terapiassa narsku on se tärkein.