Lue keskustelun säännöt.
Narsismi ei ole hirviöyttä jos haluaa parantua. Käyn terapiassa ja osallistun vertaiskeskusteluihin esim redditissä
06.04.2025 |
Uskon että vasta tämä nykyajan julkisuusryöpytys on mahdollistanut että tunnistaa piirteitä itsessään jotka ei ole normaaleja ja terveitä ja kuinka ne johtaa pahaan oloon, sosiaalisten suhteiden tuhoutumiseen jne.
Redditissä on hyvä ryhmä ja sieltä viimeisin kovaa iskenyt ajatus on että on ehkä liian nopeasti tajunnut mikä itsessä on vikana ja se tavallaan vie enemmän siihen itseinhoon joka ruokkii käytöstä.
Minulla pääasialliset piirteet on hierarkkinen ajattelu, mietin että kuka on hierarkiassa korkeammalla ja kuinka pääsen sen ihmisen piiriin ja suosioon, kuka on minun alapuolella ja miten pidän sen siellä. Eniten kitkaa tulee samantasoisten kanssa koska sitä ei voi olla, ärsyynnyn jos sellaiset pärjää paremmin ja teen kaikkeni painaakseni ne alapuolelle.
Fantasioin ja dissosioin suuruudesta, siitä että joku päivä kaikki tajuaa kuinka poikkeuksellinen olen ja tietenkin myös ansaitsen sen. Jos jokin muuttaa tätä mielikuvaa niin vajoan syvään itseinhoon. Sitten haluan validointia ja huomiota sille pahalle olollekin. Mustavalkoisesti minun pitää olla suurin ja hienoin tai sitten saada paljon sääliä surkeuksistani..
Kehuskelen paljon, mutta olen oppinut hillitsemään sitä. Ylipäätään tunnen että olen oppinut elämään narsisimin kanssa mutta oikeasti olen oppinut vain maskaamaan, olen umpiraivona sisältä jos joku saa paremman työpaikan tms mutta en vain näytä sitä. Koska eniten haluaisin että minulla on ystäviä, tavallaan koska sekin on jotain mikä minulle kuuluisi mutta myös koska tuntuu että minun pitää oppia uusia tapoja.
Minua on pahoinpidelty huonoissa oloissa lapsena, opin valehtelemaan, hakemaan huomiota älyttömillä jutuilla jotta minusta pidettäisiin jne jne. Sieltä tämä kumpuaa.
Toivottavasti mekin alkaisimme saamaan hyväksyntää sille että tarvitsemme ja haluamme apua jos vaan ymmärrämme sen
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olet terapiassa, et ole narsisti, vaan sinulla on joku muu mielen sairaus. Narsisti ei terapiaan lähde.
Olet väärässä. Tämä on median ja historian tuottama uskomus. Narsismi on jana ja narsistit ovat usein myös hyvin älykkäitä. Jos ei ole janan ihan syvimmässä päädyssä ja rupeaa miettinään että miksi omassa elämässä kaikki menee aina päin helvettiä niin on mahdollista sekä päätyä terapiaan että ruveta työstämään itseään.
ja lisään että narsisteissakin on eri alatyyppejä, esim machiavelliset narsistit ovat patologisempia. Miehet taas ylipäätään heikompia tunnistamaan omia/muiden tunteita naisiin verrattuna jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti voi käydä terapiassa myös siksi, että saa sieltä jotain sellaista, josta hyötyy. Hän voi osata manipuloida terapeuttia, jolloin saa päänsilittelyjä ja ymmärrystä. Näitä voi käyttää arjessa vahvistamaan omaa agendaa, "terapeuttikin sanoi sitä ja sitä". Tätä tapahtuu kyllä, löytyy esim. alan asiantuntijoiden videoita aiheesta. Terapiasuhdetta voi sitten jatkaa niin kauan kuin siitä on hyötyä. Terapiassa käymisellä voi kerätä myös sääliä "kyllä tämä on niin vaikeaa minullekin, ihan terapiassa käyn", tämä on myös kuultu sellaisen narsistin suusta, joka on itse aiheuttanut paljon kärsimystä muille. Lisäksi terapeuttejakin on moraaliltaa ja persoonallisuupiirteiltään erilaisia, narsisti voi olla terapeutille hyvä tulonlähde, jota kannattaa myötäillä ja näin varmistaa asiakassuhteen mahdollisesti pitkäaikainenkin jatkuminen. Terapeutti voi olla narsistin ainoita "kavereita", ymmärtäjä rahasta.
"Olet väärässä. Tämä on median ja historian tuottama uskomus. Narsismi on jana ja narsistit ovat usein myös hyvin älykkäitä. Jos ei ole janan ihan syvimmässä päädyssä ja rupeaa miettinään että miksi omassa elämässä kaikki menee aina päin helvettiä niin on mahdollista sekä päätyä terapiaan että ruveta työstämään itseään."
Tottakai kaikki maailman ihmiset voidaan asettaa samalle janalle, koska olemme kaikki ihmisiä ja kaikilla meillä on narsismia, useimmilla se on kuitenkin tervettä sellaista, olemme kuuliaisia laille emmekä aiheuta haittaa toisille kiusaamalla tai vahingoittamalla heitä. Emme usko olevamme niin erinomaisia, että meillä on tai pitäisi olla eri vapauksia,
Luuletko, että tällaisia ihmisiä diagnostisoidaan, missään muussa, kuin vahingoittamisen tarkoituksissa narsistiksi, luet oikein. Ihmiset käyttelevät narsisti sanaa aika helposti.
Psykiatreissa ja psykologeissakin on narsisteja, vaikka heitä ei diagnostisoidakaan. Yksi tappoi vaimonsa, joku toinen on päättänyt vainota yksittäistä ihmistä, koska sisällään tuntee tähän oikeutuksen.
Jos hän olisi mieleltään terve, hänellä olisi aivan toisenlainen elämän sisältö.
Narsismiin, silloin kuin se on haitallista, kuuluu ja näkyy lain yläpuolella elävä, hovia pitävä yksilö, joka antaa paitsi vihjailuja myös suoria käskyjä. Vain narsisti tuntee sellaisen sairaan pelin säännöt ja voi muuttaa niitä mielensä mukaan.
Narsisti voi olla myös psykopaatti ja tappaa ihmisiä, jopa vaimonsa, koska hän ei välitä, mitä toiselle tapahtuu. Hän ei tunne sääliä, eikä hänellä ole tarvetta muuttaa mieltään, mistään.
Janalla seisovat muut ihmiset kommunikoivat puheen avulla, kuuntelevat toisenkin perusteluja ja voivat muuttaa mieltään, jos on aihetta.
Meillä kaikilla on lukuisia sairauksia, myös mielen alueella. Se ei kuitenkaan tee meistä narsisteja.
Minulle tuollainen tasoajattelu on täysin vierasta, mutta minulla on narsistikaveri, jolle taidan olla tasaveroinen kaveri.
Näin ollen mikä tahansa puhe pärjäämisestäni on hänelle vaikeaa, hän pyrkii lyttäämään, jolloin rajaan häntä.
Tästä rajaamisesta hän suuttuu ja kuluu taas monta kuukautta että hän ottaa yhteyttä ja usein pyytää anteeksi. Sitten hän on taas hetken tosi mukava, kehuu ja yrittää saada minua suosioonsa. Mutta heti kun olemme liikaa yhteyksissä alkaa lyttäämineen ja taas sama kierros.
Minulla on oma perhe, mukava työ ja muitakin ystäviä, joten yksi tällainen erikoinen kuvio ei haittaa. Tuo vähän viihdettä elämään, sillä hänen elämänsä käänteistä on silloin tällöin kiva kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuollainen tasoajattelu on täysin vierasta, mutta minulla on narsistikaveri, jolle taidan olla tasaveroinen kaveri.
Näin ollen mikä tahansa puhe pärjäämisestäni on hänelle vaikeaa, hän pyrkii lyttäämään, jolloin rajaan häntä.
Tästä rajaamisesta hän suuttuu ja kuluu taas monta kuukautta että hän ottaa yhteyttä ja usein pyytää anteeksi. Sitten hän on taas hetken tosi mukava, kehuu ja yrittää saada minua suosioonsa. Mutta heti kun olemme liikaa yhteyksissä alkaa lyttäämineen ja taas sama kierros.
Minulla on oma perhe, mukava työ ja muitakin ystäviä, joten yksi tällainen erikoinen kuvio ei haittaa. Tuo vähän viihdettä elämään, sillä hänen elämänsä käänteistä on silloin tällöin kiva kuulla.
Onko hän koskaan idolisoinut sinua tai yrittänyt ylläpitää ystävyyttä sopimattomilta tuntuvilla tavoilla kuten kalliilla lahjoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole narsisti jos pelkäät olevas, narsistille ei tulisi mieleen tutkia näitä asioita ja ei ainakaan pelkäisi olevansa sellainen, pikemminkin olisi ylpeä. Näin myös on sanoneet ammattilaiset, joiden kanssa juttelin, kun itsekin pelkäsin. Itselläni narsistinen isä ja ex, joka sai mut epäilee itseäni.
Miksi tähän tuli niin paljon alapeukkuja? Ette taida tietää oikeasta narsismista mitään. Oikeita narsisteja on vain muutama prosentti väestöstä ja siitäkin suurin osa miehiä. Meistä jokaisella on kuitenkin narsistisia piirteitä. Itse sairastuin masennukseen exän kohtelusta, sai minut tuntemaan itseäni täysin arvottomaksi, samaa mitä isäkin teki.
Mielenkiintoista ja surullista. Elämä on kallisarvoista ja siitä todellakin kannattaa nauttia.
Olen perus pertsa. Minussa on varmasti paljon vikoja, mutta ihmistyyppinä olen aloittajan vastakohta. Ystävällinen muille, kiitollinen elämälle, en ole kateellinen, enkä sitä myöskään kunnianhimoinen. Elämä rullaa mukavasti, on perhe, ystäviä, töitä, harrastuksia ja omaisuutta juuri riittävästi minulle.
Harmittelen välillä, ettei minulla ole kunnianhimoa, opiskelut meni keskinkertaisesti, töissä teen työni hyvin, mutta pinnistelemättä.
Tämän luettuani olen entistäkin kiitollisempi elämästäni ja ymmärrän hieman paremmin töissä ärsyttävää, ilkeää pyrkyriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole narsisti jos pelkäät olevas, narsistille ei tulisi mieleen tutkia näitä asioita ja ei ainakaan pelkäisi olevansa sellainen, pikemminkin olisi ylpeä. Näin myös on sanoneet ammattilaiset, joiden kanssa juttelin, kun itsekin pelkäsin. Itselläni narsistinen isä ja ex, joka sai mut epäilee itseäni.
Miksi tähän tuli niin paljon alapeukkuja? Ette taida tietää oikeasta narsismista mitään. Oikeita narsisteja on vain muutama prosentti väestöstä ja siitäkin suurin osa miehiä. Meistä jokaisella on kuitenkin narsistisia piirteitä. Itse sairastuin masennukseen exän kohtelusta, sai minut tuntemaan itseäni täysin arvottomaksi, samaa mitä isäkin teki.
Ymmärrän miksi ajattelet näin. Sosiopaattinen narsismi ja täysi empatian puute ajaa erityisesti miehiä rikoksiin ja tällaiset ääriesimerkit muokkaa tilastoja ja mielikuvia narsismista.
Kuitenkin esimerkiksi epävakaan persoonallisuuden piirteiden kanssa esiintyvä naisten narsismi on paljon viime aikoina huomiota saanut. ns haavoittuva narsisti. Uhriutuminen, lasten käyttäminen itsensä jatkeena, ymmärtämättä lapsen erillisyyttä itsestään ja oikeuttaa kasvaa omaksi itsekseen jne. Heilläkin on kuitenkin narsismin pääpiirteitä eli hierakkinen ajattelu, splitting (hyvä/paha), grandiositeetti, suuruusfantasiat, heikon itsetunnon eli ns narsistisen haavan paljastumisesta syntyvät kriisiepisodit jne.
Ei ennen ollut nettiä jossa pari psykoosia läpi käynyt narsisti voisi etsiä kaltaisiaan ja miettiä että voisiko hänessäkin olla jotain vikaa ja voiko sille tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva oikeasti ymmärtää miten monimuotoista narsismi voi olla
Vierailija kirjoitti:
Harva oikeasti ymmärtää miten monimuotoista narsismi voi olla
ja jos olet se kenen suosioon nars haluaa päästä, et välttämättä näe niitä toisia kasvoja koskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on mahdollista, mutta pitkä ja vaikea tie on luvassa. Isäni on narsistinen, hankki useita lapsia eri naisten kanssa, vietti aikaa vankilassakin, varasti muilta, oli väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti. Viimein nyt 70v+ iässä hän on alkanut pohtia elämäänsä, on muuttunut ihan oikeasti paljon. On pyytänyt anteeksi tekojaan, ja ihan sen kautta että on tajunnut vääryyttään.
Itse ajattelen niin, että ihmisellä ei ole mitään tasoja tai hierarkioita oikeasti. Ne ovat vain pintaa, mutta eivät oikeasti objektiivisesti merkkaa yhtään mitään, hautaan päädytään kuitenkin kaikki. Voittaja onkin elämässä se, jolla on henkisesti paras olla elämänsä aikana. Kehomme ja mielemme on ainoita asioita jotka oikeasti meille merkkaavat, nuo tietyt ulkoiset menestyksen tekijät ovat vain heijasteita siitä, kuvitelmia asioista jotka muka tekevät meidät onnelliseksi. Se on vain harhaa, onnellisuus ei ole pysyvää. Rauha sen sijaan on, rauha siitä ette
Epäilen, että isäsi on psykopaatti, joka tuntee voimiensa vähenevän ja tarvitsee hoitajia vanhuutensa päiville.
Keskustelua jonkun verran.. löytyykö muita piirteitä itsessään tunnistaneita? Terapiassa olevia tai vaikka tuolla redditin ndp ryhmässä kirjoittavia?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin lämmitti lukea tuo ap:n teksti. Että on olemassa narsisteja, joilla on ihan oikeasti huono itsetunto. Itse olen aina kuvitellut, että narsisteilla on liian hyvä itsetunto. Kyllähän sellainen vaatii tietynlaista luonnetta, että pystyy pitämään itseään maailman parhaana yksilönä sekä tavoittelemaan mainetta ja mammonaa painamalla toisia alas
Tunnen tosiaan diagnosoidun narsistin, joka tulee taas liian hyvistä kotioloista. Vauraan yrittäjäperheen perheen iltatähti, sellainen pilalle hemmoteltu näsäviisas pikkup*ska, kympin tyttö koulussa. Oli koulukiusaaja (hänen toimiaan katsottiin läpi sormien noiden kymppien takia) ja aikuisena nousi johtavaan asemaan ja on oman alansa tohtorikoulutettu. Diagnoosi tuli työhön liittyvän psykologisen arvioinnin kautta.
Että on näitäkin "kohtaloita".
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin lämmitti lukea tuo ap:n teksti. Että on olemassa narsisteja, joilla on ihan oikeasti huono itsetunto. Itse olen aina kuvitellut, että narsisteilla on liian hyvä itsetunto. Kyllähän sellainen vaatii tietynlaista luonnetta, että pystyy pitämään itseään maailman parhaana yksilönä sekä tavoittelemaan mainetta ja mammonaa painamalla toisia alas
Tunnen tosiaan diagnosoidun narsistin, joka tulee taas liian hyvistä kotioloista. Vauraan yrittäjäperheen perheen iltatähti, sellainen pilalle hemmoteltu näsäviisas pikkup*ska, kympin tyttö koulussa. Oli koulukiusaaja (hänen toimiaan katsottiin läpi sormien noiden kymppien takia) ja aikuisena nousi johtavaan asemaan ja on oman alansa tohtorikoulutettu. Diagnoosi tuli työhön liittyvän psykologisen arvioinnin kautta.
Että on näitäkin "kohtaloita".
narsismin koko ydin on se että se itsetunto on niin huono että se pitää pitää piilossa paitsi koko maailmalta niin myös narsistilta itseltään, ja kaikki aggressio ja epävakaus ja rehentely ja juoniminen liittyy aina siihen, että narsisti joutuu tietoisemmaksi omasta huonosta itsetunnostaan. Sitä sanotaan narsistiseksi haavaksi.
Narsisteilla ei ylipäätään ole usein mitään ns oikeaa persoonaa tai käsitystä itsestä koska kaikki rakentuu paremmuuden osoittamiseen, eli ulkoiseen maailmaan, eikä hänen sisäiseen. Narsisti ei koskaan tutki kuka hän on ja mistä hän pitää.
Narsistin parantuminen voi lähteä juuri muiden empatiasta, siitä että narsisti saa lämmintä huomiota, ohjausta oman itsen tutkiskeluun jne.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin lämmitti lukea tuo ap:n teksti. Että on olemassa narsisteja, joilla on ihan oikeasti huono itsetunto. Itse olen aina kuvitellut, että narsisteilla on liian hyvä itsetunto. Kyllähän sellainen vaatii tietynlaista luonnetta, että pystyy pitämään itseään maailman parhaana yksilönä sekä tavoittelemaan mainetta ja mammonaa painamalla toisia alas
Tunnen tosiaan diagnosoidun narsistin, joka tulee taas liian hyvistä kotioloista. Vauraan yrittäjäperheen perheen iltatähti, sellainen pilalle hemmoteltu näsäviisas pikkup*ska, kympin tyttö koulussa. Oli koulukiusaaja (hänen toimiaan katsottiin läpi sormien noiden kymppien takia) ja aikuisena nousi johtavaan asemaan ja on oman alansa tohtorikoulutettu. Diagnoosi tuli työhön liittyvän psykologisen arvioinnin kautta.
Että on näitäkin "kohtaloita".
Vaikea uskoa että mikään työpsykologin arvio ikinä johtaisi mihinkään diagnoosiin. Olen itse ollut hyvinkin kattavissa eikä niissä ole tuollaista kliinistä aspektia.
Saati että joku siitä sitten vielä kertoisi.
Olikohan vaan kyseessä ihan perinteinen k-pää ja tarina narsismista lähtenyt sitten elämään?
Ei sillä, voi tuo olla ihan tottakin että on, mutta en oikein hahmota mitään työpsylologin arviota joka johtaisi diagnooseihin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata uskoa mitään hirviöyttä mistään syystä. Luonteenpiirteille ei voi mitään eivätkä ne ole vikoja vaan ominaisuuksia.
toki olen esimerkiksi käyttänyt muita ihmisiä hyväkseni paljon
Millä lailla?
Jäin myös miettimään sitä, että et pysty hyväksymään vertaisia, jotka menestyvät, ja tarvetta painaa muita alas. Miksi haluat tehdä niin? En pysty eläytymään tähän, mutta kiinnostaa, sillä tunnen joitain sellaisia ihmisiä. Joistain oikein huokuu kateus ja raivo, kun vertainen menestyy, ja tarve painaa muita alas. Miksi? Miksei voi toivoa hyvää muille?
Vaikea selittää. Vaikea myös ymmärtää etteikö kaikki olisi samanlaisia. Mielestäni minä ansaitsen sen koska olen muita parempi ja haluan huomiota siitä.
Nuo luokittelut on vain sun omia. Ne ei ole todellisia.
Sinänsä mielenkiintoista, että tuo hierarkiasysteemi toistuu voimakkaasti heimotyyppisissä yhteisöissä. Niissä kumarrellaan johtajalle, pyllistetään alemmille ja kampitetaan vertaistaan. Tuota luonnetta esiintyy paljon pikkupaikkakunnilla ja siellä, missä väki ei paljon vaihdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin lämmitti lukea tuo ap:n teksti. Että on olemassa narsisteja, joilla on ihan oikeasti huono itsetunto. Itse olen aina kuvitellut, että narsisteilla on liian hyvä itsetunto. Kyllähän sellainen vaatii tietynlaista luonnetta, että pystyy pitämään itseään maailman parhaana yksilönä sekä tavoittelemaan mainetta ja mammonaa painamalla toisia alas
Tunnen tosiaan diagnosoidun narsistin, joka tulee taas liian hyvistä kotioloista. Vauraan yrittäjäperheen perheen iltatähti, sellainen pilalle hemmoteltu näsäviisas pikkup*ska, kympin tyttö koulussa. Oli koulukiusaaja (hänen toimiaan katsottiin läpi sormien noiden kymppien takia) ja aikuisena nousi johtavaan asemaan ja on oman alansa tohtorikoulutettu. Diagnoosi tuli työhön liittyvän psykologisen arvioinnin kautta.
Että on näitäkin "kohtaloita".
Vaikea uskoa että mikään työpsykologin arvio ikinä johtais
Tosiaan hän ei asu Suomessa. Olisin voinut mainita tästä.
Ja ei, psykologi ei tuota diagnoosia antanut tietenkään vaan psykiatrit yhdessä moniammatillisen tiimin tekemien haastattelujen ja testien perusteella. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mielentilatutkimus.
- 55
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on mahdollista, mutta pitkä ja vaikea tie on luvassa. Isäni on narsistinen, hankki useita lapsia eri naisten kanssa, vietti aikaa vankilassakin, varasti muilta, oli väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti. Viimein nyt 70v+ iässä hän on alkanut pohtia elämäänsä, on muuttunut ihan oikeasti paljon. On pyytänyt anteeksi tekojaan, ja ihan sen kautta että on tajunnut vääryyttään.
Itse ajattelen niin, että ihmisellä ei ole mitään tasoja tai hierarkioita oikeasti. Ne ovat vain pintaa, mutta eivät oikeasti objektiivisesti merkkaa yhtään mitään, hautaan päädytään kuitenkin kaikki. Voittaja onkin elämässä se, jolla on henkisesti paras olla elämänsä aikana. Kehomme ja mielemme on ainoita asioita jotka oikeasti meille merkkaavat, nuo tietyt ulkoiset menestyksen tekijät ovat vain heijasteita siitä, kuvitelmia asioista jotka muka tekevät meidät onnelliseksi. Se on vain harhaa, onnellisuus ei o
Sopisi tietämääni psykopaattimieheen, jonka perhe pakeni lopulta toiselle puolelle maata. Vanhana hän otti yhteyttä aikuisiin lapsiinsa, joita oli kotona piinannut. En tiedä, oliko katumus aitoa.
Olet väärässä. Tämä on median ja historian tuottama uskomus. Narsismi on jana ja narsistit ovat usein myös hyvin älykkäitä. Jos ei ole janan ihan syvimmässä päädyssä ja rupeaa miettinään että miksi omassa elämässä kaikki menee aina päin helvettiä niin on mahdollista sekä päätyä terapiaan että ruveta työstämään itseään.