Narsismi ei ole hirviöyttä jos haluaa parantua. Käyn terapiassa ja osallistun vertaiskeskusteluihin esim redditissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ap:lle pisteet siitä, että on tunnistanut liiallisia narsistisia piirteitä itsessään ja hakee apua, jotta voisi välttää satuttamasta muita jatkossa."

Kun saa itsensä tasapainoon, niin välittää oikeesti itsestään ja toisista. Ja voi oppia nauttimaan ja iloitsemaan pienistäkin asioista. Ihmisen aivot kun ovat sellaiset, että mielihyvän kokeminen yhdessä toisten kanssa on ihan todella ihanaa. Ja tärkeää.

Mutta narsisti ei tuohon pysty. 

Narsistisuutta on meissä kaikissa ja pitääkin olla, eihän täällä muuten hengissä selviä.

 

AP ei kuulosta narsistilta, vaikka narsistisia piirteitä ja käytömalleja onkin.

En kyllä tunne ketään aikuista normaalia ihmistä joka olisi säännöllisesti oman suuruutensa päiväunien parissa, kyllähän tuo jo jostain persoonan vinoumasta kertoo

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ap:lle pisteet siitä, että on tunnistanut liiallisia narsistisia piirteitä itsessään ja hakee apua, jotta voisi välttää satuttamasta muita jatkossa."

Kun saa itsensä tasapainoon, niin välittää oikeesti itsestään ja toisista. Ja voi oppia nauttimaan ja iloitsemaan pienistäkin asioista. Ihmisen aivot kun ovat sellaiset, että mielihyvän kokeminen yhdessä toisten kanssa on ihan todella ihanaa. Ja tärkeää.

Mutta narsisti ei tuohon pysty. 

Narsistisuutta on meissä kaikissa ja pitääkin olla, eihän täällä muuten hengissä selviä.

 

AP ei kuulosta narsistilta, vaikka narsistisia piirteitä ja käytömalleja onkin.

En kyllä tunne ketään aikuista normaalia ihmistä joka olisi säännöllisesti oman suuruutensa päiväunien parissa, kyllähän tuo jo jostain per

et asu Espoossa

nosto

On olemassa hyvää ja huonoa narsismia. Kumpaa sinä olet?

Hyvä narsisti käyttää omaa ylivertaisuuttaan muiden auttamiseen. Esimerkiksi kirurgi

Huono narsisti käyttää omaa ylivertaisuuttaan muiden vahingoittamiseen. Esimerkiksi huijari.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hyvää ja huonoa narsismia. Kumpaa sinä olet?

Hyvä narsisti käyttää omaa ylivertaisuuttaan muiden auttamiseen. Esimerkiksi kirurgi

Huono narsisti käyttää omaa ylivertaisuuttaan muiden vahingoittamiseen. Esimerkiksi huijari.

Tarkoitat että kompensoi olemattoman itsetuntonsa tyhjyyden jollain tavalla, joko hyvällä tai huonolla. Ei narsismi tee ihmisestä ylivertaista vaan yksioikoisen sinnikkään niitä asioita kohtaan joista olettaa saavansa sosiaalista ja rahallista pääomaa piiriensä yli.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hyvää ja huonoa narsismia. Kumpaa sinä olet?

Hyvä narsisti käyttää omaa ylivertaisuuttaan muiden auttamiseen. Esimerkiksi kirurgi

Huono narsisti käyttää omaa ylivertaisuuttaan muiden vahingoittamiseen. Esimerkiksi huijari.

Mitä ylivertaisuutta? Narsisti on rikkinäinen, eli aina vähemmän kuin ihminen jolla ei ole persoonnallisuushäiriötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hyvää ja huonoa narsismia. Kumpaa sinä olet?

Hyvä narsisti käyttää omaa ylivertaisuuttaan muiden auttamiseen. Esimerkiksi kirurgi

Huono narsisti käyttää omaa ylivertaisuuttaan muiden vahingoittamiseen. Esimerkiksi huijari.

Mitä ylivertaisuutta? Narsisti on rikkinäinen, eli aina vähemmän kuin ihminen jolla ei ole persoonnallisuushäiriötä. 

Hän taisi olla narsisti.

Rikkinäinen tekee toisista rikkinäisiä? 

Mihinkä hävisi yksi narsisti narsistipalstoilta? Tuliko totuus vastaan osui ja uppos.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä musta tuntuu että tää paraneminenkin on asia josta haluan validaatiota ja huomiota. Yksi toinen keskustelu jossa eräs sanoi että ei voi pitää päiväkirjaa ajattelematta että joku joskus lukee ne ja pitää niitä mahtavina, on tärkeimpiä syitä motivoitua pitämään niitä ja jos sitä mahdollisuutta ei ole niin mielenkiinto menee. Nämä ajatus- ja toimintamallit vaan on aika syvällä ja lisäksi kaikki ei ole pelkkää negatiivista. Mä esimerkiksi olen hemmetin aikaansaava koska haluan olla paras ja haluan saada siitä sen palkinnon.

Mutta esim töissä (olen vaihtanut muutamia kertoja kun en ole saanut ylennyksiä tai olen tullut targetoiduksi ominaisuuksieni vuoksi) ajaudun konflikteihin koska mielestäni mun pitäisi saada se tunnustus ja asema kyvyistäni jotka ensin kyllä huomataan mutta sitten joku aina muutaman kuukauden päästä muuttuu. Ilmeisesti paras ei ole sopiva johtaja jos joku muu on samaa pestiä odotellut, jonkun sopivan kaveri tms. Ja niitä tilanteita en kestä.

Kaverisuhteissa olen myös hukassa, vaikka kuinka kutsun muita ihmisiä kotiini ja järjestän kaikkea niin se ei synnytä hirveästi mitään vastavuoroista. Eräs jonka kutsuin sanoi joskus että puhun vain itsestäni tai aiheista jotka liittyy itseeni saatan kysyä, jotta voin puhua itsestäni. Sanoi että en anna muiden ihmisten tutustua liikaa keskenään koska hallitsen narratiivia enkä halua että henkilö a saa tietää että henkilö b omistaa esimerkiksi omakotitalon, koska se on minun hierarkiassa tärkeää. Tämä analyysi järkytti minua joskus ja ehkä sen tarkkanäköisyys oli se mikä ajoi minut viikoiksi aivan sekaisin ja mustamaalasin ja tein kaikkeni saadakseni tuon ihmisen jutut katoamaan. Unohdin (ihan kuin muistini olisi pyyhkinyt koko asian) koko jutun kunnes tämä henkilö muutama kuukausi näytti minulle viestejäni.

Olen sairas ja sekaisin vaikka pidän itseäni erinomaisena. Olen lapsen tasolle jäänyt vaikka haluan johtaa muita. Elämässäni kaikki on jotenkin vinossa ja pilalla ja huonoa

Ethän sinä ole paras, kun huonot puolesi alkavat paljastua. Ei ehkä kannattaisi alussa hurmata ja yrittää niin paljon, tulisi realistisempi ja tasaisempi kuva. On ihan sallittua olla tavallinen ja alussa jopa huonompi kuin muut, kun sitähän se aloittaminen on. Tämä on ollut itselleni aika perustavanlaatuinen oivallus, vaikka se voi kuulostaa hassulta.. 

Tuo, että vertaisten menestyminen harmittaa, on asia, jota kannattaa työstää. Eikö voisi ajatella, että vitsi miten hienoa kun tunnen näin lahjakkaita ja fiksuja ihmisiä?

Tällaisia lellittyjä, jopa täysin empatiakyvyttömiä lapsia ja nuoria on tänä päivänä niin paljon, että olen oikeasti hyvin huolissani.

Olen päinvastaista mieltä. Työskentelen nuorten parissa koulussa. Nykynuoret ovat mielestäni keskimäärin paljon empaattisempia, tunneälykkäämpiä ja kykenevämpiä  ymmärtämään  muita kuin aiemmat sukupolvet, joissa näkyy usein tunnekylmyys, empatian puute, arvostelevat julmastikin jne. 

Aito narsisti ei voi ajatella noin, että kun on näin lahjakkaita ja fiksuja ihmisiä esimerkiksi ympärillään.

Kaikki kun on vain pelinappuloita.

Mutta tosiaan se kyllä auttaisi, suosittelen kaikille narsisteille, niin auttaisi eheytymään?

Siis mitä järkeä on keksiä päästään joku olematon hierarkia ja sitten tehdä siitä itselleen ongelma 🤣 noloa

Sinua ei ylennetä töissä, koska olisit huono pomo ja se on huomattu. Hyvä pomo saa tiimiläisensä kehittymään ja auttaa heitä. Hyvä pomo ajattelee firman etua ja tiimin etua ennen omaansa.

Mielenkiintoinen ja vähän pelottavakin ketju. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla narsistin sisäisestä maailmasta lisää. (vaikka toki eroja voi ollakin)

Tunteeko narsisti empatiaa? Jos suhde hyvin läheiseen ihmiseen katkeaa niin tunteeko narsisti surua ja haikeutta, epäonnistumista siitä? Vai voiko narsisti vaan jatkaa tunteettomana elämäänsä, kun ei saanut mitä halusi? 

Onko narsistin maailmassa ihmisiä jotka ovat "samalla tasolla"? Millainen ihminen on ja miten se näkyy käytöksessä? Olen työelämässä törmännyt johtoasemassa olevaan, jota on moni sanonut narsistiksi ja osa alaisista on saanut todella tylyä kohtelua. Itse koen, että välimme ovat ok. Kerron rehellisesti työkuulumisia, en mielistele mutta käyttäydyn hyvin. Minua ei mihinkään hoviin saa enkä koe, että hän sitä yrittäisikään. En myöskään näe, että hän hyötyisi minusta, koska olen ns. alempana. JOS nyt kyse olisi narsismista, kiinnostaisi mikä narsistia triggeröi suhtautumaan eri tavalla ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ja vähän pelottavakin ketju. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla narsistin sisäisestä maailmasta lisää. (vaikka toki eroja voi ollakin)

 

Tunteeko narsisti empatiaa? Jos suhde hyvin läheiseen ihmiseen katkeaa niin tunteeko narsisti surua ja haikeutta, epäonnistumista siitä? Vai voiko narsisti vaan jatkaa tunteettomana elämäänsä, kun ei saanut mitä halusi? 

 

Onko narsistin maailmassa ihmisiä jotka ovat "samalla tasolla"? Millainen ihminen on ja miten se näkyy käytöksessä? Olen työelämässä törmännyt johtoasemassa olevaan, jota on moni sanonut narsistiksi ja osa alaisista on saanut todella tylyä kohtelua. Itse koen, että välimme ovat ok. Kerron rehellisesti työkuulumisia, en mielistele mutta käyttäydyn hyvin. Minua ei mihinkään hoviin saa enkä koe, että hän sitä yrittäisikään. En myöskään näe, että hän hyötyisi minusta, koska olen ns. alempana. JOS nyt kyse olisi narsismista, kiinnostaisi mikä narsistia triggeröi suhtautumaan eri tavalla ihmisiin. 

Tai ennemminkin kysyn, että jos narsisti tuntee surua välien mentyä poikki, onko se surua siitä, että "paljastui" eikä enää hyödy toisesta?

Narsistin tunteet ovat narsistille aitoja, koska eihän hänellä ole muusta kokemusta. Kyllähän narsistia harmittaa, kun huonon kohtelun kohde häipyy. Hän nimittää tunnetta joksikin kuten kaikki ihmiset tekevät, voi sanoa että kaipaa vaikka. Voihan ihminen kaivata vaikka suklaalevyäkin. Kun se kaipaaminen ei mitään auta, tulee helposti sitten kuitenkin myös suuttumus ja kostonhalu. Tai kovakin yritys pakottaa toinen toimimaan kuten itse haluaa. Voi vaikka soittaa kännykkään 20 kertaa ja kerta kaikkiaan kieltäytyä hyväksymästä, että se toinen ei nyt lähde tulemaan. 

Narsistillehan kaikki liittyy häneen itseensä, niin ehkä se taju toisen erillisyydestä voi olla joskus puutteellinen. Eli ei kaipaa toista ajatellen, mitä se toinen puuhaa, kokee tai ajattelee, vaan kaipaa toista siksi kun se toinen ei ole nyt tässä kun häntä tarvitsisi.