Miksi olet vaihtanut tai aiot vaihtaa sukunimeä naimisiin mennessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sillä on symbolinen merkitys ja haluan saman nimen kuin lapsemme. Otan tosin kaksoisnimen jotta omani säilyy, tyyliin Tarvanen. - Huhtaja.

Sillä lapsellahan on automaattisesti äidin nimi, ellei sitä erikseen vaihda.

Juu, mutta halutaan isänsä sukunimi. Meillä on molemmilla harvinainen sukunimi joten meille sopi antaa isänsä sukunimi. Jos miehen nimi oliai joku tosi tavallinen, tyyliin Virtanen, olisin vaatinut lapselle omani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sillä on symbolinen merkitys ja haluan saman nimen kuin lapsemme. Otan tosin kaksoisnimen jotta omani säilyy, tyyliin Tarvanen. - Huhtaja.

Sillä lapsellahan on automaattisesti äidin nimi, ellei sitä erikseen vaihda.

Juu, mutta halutaan isänsä sukunimi. Meillä on molemmilla harvinainen sukunimi joten meille sopi antaa isänsä sukunimi. Jos miehen nimi oliai joku tosi tavallinen, tyyliin Virtanen, olisin vaatinut lapselle omani.

Siinähän se juju piilee ettei sitä tarvitse mitenkään vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sillä on symbolinen merkitys ja haluan saman nimen kuin lapsemme. Otan tosin kaksoisnimen jotta omani säilyy, tyyliin Tarvanen. - Huhtaja.

Sillä lapsellahan on automaattisesti äidin nimi, ellei sitä erikseen vaihda.

Juu, mutta halutaan isänsä sukunimi. Meillä on molemmilla harvinainen sukunimi joten meille sopi antaa isänsä sukunimi. Jos miehen nimi oliai joku tosi tavallinen, tyyliin Virtanen, olisin vaatinut lapselle omani.

Siinähän se juju piilee ettei sitä tarvitse mitenkään vaatia.

Vaatia ja haluta on eri asioita. Meille sopii näin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sillä on symbolinen merkitys ja haluan saman nimen kuin lapsemme. Otan tosin kaksoisnimen jotta omani säilyy, tyyliin Tarvanen. - Huhtaja.

Sillä lapsellahan on automaattisesti äidin nimi, ellei sitä erikseen vaihda.

Juu, mutta halutaan isänsä sukunimi. Meillä on molemmilla harvinainen sukunimi joten meille sopi antaa isänsä sukunimi. Jos miehen nimi oliai joku tosi tavallinen, tyyliin Virtanen, olisin vaatinut lapselle omani.

Siinähän se juju piilee ettei sitä tarvitse mitenkään vaatia.

Vaatia ja haluta on eri asioita. Meille sopii näin :)

Tiedän, mutta puhuit ensin vaatimisesta.

Koska tyttösukunimeni on niin pöljä.

Identifioidun mieheni sukunimeen paremmin.

Mieheni sukunimi on lisäksi hiukan yleisempi niin saan anonyymiyttä sitä kautta.

Olen kotoisin tuppukylästä jossa oli ilkeitä juoruja loputtomiin, eikä ole vieläkään tainnut loppua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa perinteissä on ? Yhtä lailla lapset kuuluvat isällekin, eikös lapset ole yhdessä rakkaudella tehty. Siksi isän nimi. 

Sitä paitsi biologisesti äiti tiedetään aina, isästä ei ole varmuutta. Paitsi jos on isän sukunimi.

Jos lapset kuuluvat yhtä lailla molemmille, niin sillä logiikalla heille pitäisi antaa yhtä lailla molempien nimet. Espanjassahan näin tehdäänkin.

Lapset eivät "kuulu" kuin emolleen, tuo että mies ottaa naisen omistukseensa ja lapset omistukseensa on ihan vaan ihmiskauppaa ja lapsenryöstöä. Ennen kaupattiin naisia miesten sukuihin ja nykyään mies varastaa naisen lapset. Mikään muu nisäkäs ei muuten toimi näin, kyseessä on ihan vaan ihmiskoirasten sekoboltseus. Tai no, apinakoiraat ovat alkaneet tekemään tätä sellaisissa heimoissa, joissa ihmiset ruokkivat naaraita (ja poikasia). Ne vievät poikasen saadakseen itse huomiota ja ruokaa. Poikasen kehitys häiriintyy, sillä ei saa lajityypillistä hoivaa ja ravintoa, mutta mitäpä ahne ja itsekäs, lyhytnäköinen koiras siitä välittäisi

Mee nyt jo hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä paljon katkeria miestenvihaajia. Mistä olette tuollaisen mieskuvan saaneet, ettei isät muka välitä lapsistaan ? Mistä rikollispäihdepiireistä olette lastenne isät hakeneet ? Ja onko omat isänne olleet huonoja vanhempia ja sitten olette toistaneet lapsuudenkodin kaavaa ja pariutuneet huonojen ihmisten kanssa ? 

 

Suurin osa miehistä on kilttejä ja tunnollisia isiä. Oman kokemukseni mukaan harvassa on miehet, jotka ei lapsistaan huolehdi. Olen töissä miesvaltaisella alallla eikä täällä mitään lapsensa hylkääjiä ole. 

Isäni, veljeni, mieheni, muut sukulaiset ja tuttavat, kavereiden miehet ja isät on kaikki hyviä vanhempia. Ja totta kai on lapsen  tässä ajassa ja yhteiskunnassa normaalia saada isänsä nimi. 

Tai äidin nimi. Äidin nimen saaminenkin on normaalia, ja myös monet äidit ovat hyviä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista surullisin syy on se, että saa olla mahdollisten lastensa kanssa saman niminen. Tähänkin törmää hämmentävän usein. Miksi ainut keino äidille olla samanniminen omien lastensa kanssa on luopua omasta nimestään? Nainenhan sen lapsen tekee ja yleensä myös hoitaa.

Mikäli pitää oman sukunimen naimisiin mennessään, voi myös lapset ottaa tyttönimelleen.

Menin naimisiin 1983. Siihen aikaan piti ottaa miehen nimi tai sitten yhdistelmänimi, jossa on molemmat sukunimet väliviivalla erotettuna. Yhdistelmänimi olisi ollut hirveä: kaksi -nen loppuista pitkää nimeä. Otin sitten mieheni nimen. Jos silloin olisi ollut samanlainen laki kuin nykyään, tottakai olisin pitänyt oman nimeni.

Koska haluan. Erosin 20v liitosta ja vaihdoin takaisin tyttönimeni, mutta jos nyt avioituisin uudelleen, ottaisin miehen sukunimen. Mukava perinne ja avopuolisolla on kaunis sukunimi

Vierailija kirjoitti:

Koska mä halusin.

Samoin.

Enkä ottanut tyttönimeäni takaisin kun erosin.

En vaihtanut, koska minulla on hyvä sukunimi. Mutta jos olisin ollut möttönen menossa naimisiin helmenkalastajan kanssa, niin olisin takuulla vaihtanut.

Pitäkää naiset oma nimenne ja oma identiteetti 

Ei mitään järkeä käyttää jonkun äijän käppyrän nimeä