Lue keskustelun säännöt.
Taaperon käytös erilaista isää ja äitiä kohtaan
15.03.2026 |
Noin 2-vuotias taaperomme käyttäytyy oudosti, mikä voisi olla syynä ja mitä kannattaisi tehdä?
Eli äidin ollessa paikalla taapero haluaa vain äidin seuraa ja paljon. Jos äiti ei ole puolen metrin päässä niin alkaa huuto-itku. Taapero juoksee äidin jalkoihin ja itkee kovaa ja paljon. Sylissä rauhoittuu. Äidin on vaikea tehdä kotitöitä ja muita asioita kun taapero on jatkuvasti sylissä tai huutaa kurkku suorana. Osoittaa myös paljon mieltään äidin seurassa.
Isän ollessa paikalla taapero ei kiinnostu isästä vaan pyrkii usein äidin luokse. Jos isä ottaa taaperon syliin lukeakseen kirjaa/ tai vie taaperon leikkimään taapero pyrkii huutaen äidin luokse eikä kiinnostu mistään.
Jos isä on yksin taaperon kanssa se kiinnostuu kirjoista ja leikeistä isän kanssa. On tosi iloinen ja rauhallinen, nauravainen ja suurimmaksi osaksi hyväkäytöksinen. Osoittaa mieltään paljon vähemmän kuin äidin seurassa. Usein isä vie taaperon ulos äidin tehdessä kotitöitä ja ulkoilut sujuvat todella hyvin. Sisälle tultaessa alkaa itku ja pyrkimys äidin syliin.
Taapero oli jo pienenä tosi kiinni äidissä. Mistä voi johtua ja mitä voi tehdä?
Kommentit (15)
Onko sun taapero läski muiden päiväkodin vanhempien mielestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallinen taapero. Valtaosa lapsista on kiinni äidissä juuri kuvaamallasi tavalla. Aika korjaa asian.
Täysin normaalia.
Suosittelen lainaamaan kirjastosta jonkun kehityspsykologian kirjan. Siellä lisää tietoa kiintymyssuhteesta.
Ihan perus äitivaihe. Menee ohi ajan myötä. Älkää menkö lapsen tahdon mukaan, vaan jos on sovittu, että äiti tekee ruokaa, niin sitten äiti tekee ruokaa ja isä leikittää. Lapsi testailee omaa tahtoaan samassa iässä ja opettelee itsenäisyyttä. Itse sanon vastaavassa tilanteessa lapselle, että äiti ei nyt voi ottaa syliin, kun äiti tekee ruokaa. Jos haluat syliin, niin isä ottaa (mikäli isä siis on paikalla). Olen läsnä ja huomioin kyllä lapsen mutta en lopeta tekemisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus äitivaihe. Menee ohi ajan myötä. Älkää menkö lapsen tahdon mukaan, vaan jos on sovittu, että äiti tekee ruokaa, niin sitten äiti tekee ruokaa ja isä leikittää. Lapsi testailee omaa tahtoaan samassa iässä ja opettelee itsenäisyyttä. Itse sanon vastaavassa tilanteessa lapselle, että äiti ei nyt voi ottaa syliin, kun äiti tekee ruokaa. Jos haluat syliin, niin isä ottaa (mikäli isä siis on paikalla). Olen läsnä ja huomioin kyllä lapsen mutta en lopeta tekemisiäni.
Ja jossain vaiheessa sitten tulee se isävaihe, jossa äiti onkin tyhmä. Kuuluu asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus äitivaihe. Menee ohi ajan myötä. Älkää menkö lapsen tahdon mukaan, vaan jos on sovittu, että äiti tekee ruokaa, niin sitten äiti tekee ruokaa ja isä leikittää. Lapsi testailee omaa tahtoaan samassa iässä ja opettelee itsenäisyyttä. Itse sanon vastaavassa tilanteessa lapselle, että äiti ei nyt voi ottaa syliin, kun äiti tekee ruokaa. Jos haluat syliin, niin isä ottaa (mikäli isä siis on paikalla). Olen läsnä ja huomioin kyllä lapsen mutta en lopeta tekemisiäni.
Ja jossain vaiheessa sitten tulee se isävaihe, jossa äiti onkin tyhmä. Kuuluu asiaan.
Jep. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä sen kanssa kumpi on enemmän läsnä, kivempi tms. Lapselle vaan sanoittaa, että ymmärrän, että haluat nyt äidin/isän mutta tällä kertaa se ei ole mahdollista. Ja itselleen muistuttaa, että tämäkin vaihe menee ohi.
Noin 2 vuotias lapsenne käyttäytyy ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kiinnihangertuminen on normaali osa itsenäistymisprosessia, ei merkki ongelmasta. Noin 2 vuotiaana lapsi tajuaa erillisyytensä, mikä herättää pelkoa ja tarvetta varmistaa äidin läsnäolo.
Tottunut saamaan turvan äidistä. Jatkakaa vain isä-lapsi hetkiä, lapsi oppii kyllä että iskä on cool ja turvallinen. Hänen käytöksensähän osoittaakin sitä jo. Äiti vaan sanoo, että halin ehdin antaa mutta sitten pitää jatkaa kotihommia ja että isä on sun kanssa sillä aikaa. TAI ottaisin lapsen mukaan kotihommiin, saa olla äidin kanssa ja oppii samalla että kaikki tekevät kodin eteen töitä. Kaverini teki lapsen yksin ja poika tekee ruokaa ja laittaa pyykkejä jo 3 vuotiaana. Siis ohjattuna ja sotkee paikkoja, mutta tekee silti ja oppii kokoajan paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienelle lapselle äiti on yleensä maailman tärkein ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus äitivaihe. Menee ohi ajan myötä. Älkää menkö lapsen tahdon mukaan, vaan jos on sovittu, että äiti tekee ruokaa, niin sitten äiti tekee ruokaa ja isä leikittää. Lapsi testailee omaa tahtoaan samassa iässä ja opettelee itsenäisyyttä. Itse sanon vastaavassa tilanteessa lapselle, että äiti ei nyt voi ottaa syliin, kun äiti tekee ruokaa. Jos haluat syliin, niin isä ottaa (mikäli isä siis on paikalla). Olen läsnä ja huomioin kyllä lapsen mutta en lopeta tekemisiäni.
Ja jossain vaiheessa sitten tulee se isävaihe, jossa äiti onkin tyhmä. Kuuluu asiaan.
Pienempänä lapsi uhmasi ap kuvaamalla tavalla. Ja oli muutenkin äidissä kiinni. Isommaksi kun kasvoi, niin on ollut välillä isivaiheita, jolloin äiti ei kelpaa mihinkään. Silloin sitten isi saa uhmat päälleen. Tällä hetkellä lapsi on 6-v ja taas on isiuhma päällä, näin se vain vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Lapsi on ehdollistunut tuollaiseen velcroiluun etkä ole kouluttanut häntä pärjäämään etäämmällä. Se pitää tehdä asteittain ja lapsen tunteet huomioiden. Lapselle voi vaikka puhua rauhoittavasti ja tällä tavoin rentouttaa häntä siihen, että etäisyyttä on vähän tai äiti on jopa toisessa huoneessa. Kontakti säilyy kun ääni kuuluu. Jne.
2. Miksi lasta kiinnostaisi isä. Ei ole koskaan kiinnostanut eikä tule koskaan kiinnostamaan. Ainoa miten se tapahtuu on juurikin tuo että lapsi hylätään isälle ja tällä ei ole kirjaimellisesti mitään muuta vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Tottunut saamaan turvan äidistä. Jatkakaa vain isä-lapsi hetkiä, lapsi oppii kyllä että iskä on cool ja turvallinen. Hänen käytöksensähän osoittaakin sitä jo. Äiti vaan sanoo, että halin ehdin antaa mutta sitten pitää jatkaa kotihommia ja että isä on sun kanssa sillä aikaa. TAI ottaisin lapsen mukaan kotihommiin, saa olla äidin kanssa ja oppii samalla että kaikki tekevät kodin eteen töitä. Kaverini teki lapsen yksin ja poika tekee ruokaa ja laittaa pyykkejä jo 3 vuotiaana. Siis ohjattuna ja sotkee paikkoja, mutta tekee silti ja oppii kokoajan paremmaksi.
Ihan normi homma. Mitä tämmöstä päättää???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa aikuisia.
Isälle reippautta.