Lapsi musiikkiluokalle, vaikka musiikki ei hirveästi kiinnostakaan?

Onko nyt tarkoitus tehdä koulushoppailua vai jotain luokkanousua?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole kovinkaan innostunut musiikista, sanot. Siis tuhoon tuomittu ajatuskin. Kaikki pitää lähteä lapsesta. Musiikkiluokille on yleensä hirveä tunku. Jos sattuisit saamaan paikan, viet sen joltakin, joka oikeasti haluaa sinne ja on lahjakas.

Uhraisitko sinä oman lapsesi tulevaisuuden vapaaehtoisesti vain siksi, että jonkun muun lapsi voi hyötyä musiikkiluokkapaikasta enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole kovinkaan innostunut musiikista, sanot. Siis tuhoon tuomittu ajatuskin. Kaikki pitää lähteä lapsesta. Musiikkiluokille on yleensä hirveä tunku. Jos sattuisit saamaan paikan, viet sen joltakin, joka oikeasti haluaa sinne ja on lahjakas.

Uhraisitko sinä oman lapsesi tulevaisuuden vapaaehtoisesti vain siksi, että jonkun muun lapsi voi hyötyä musiikkiluokkapaikasta enemmän?

Ei se musiikkiluokkapaikka lapsen tulevaisuutta pelasta, jos vanhempi trollaa vauvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole kovinkaan innostunut musiikista, sanot. Siis tuhoon tuomittu ajatuskin. Kaikki pitää lähteä lapsesta. Musiikkiluokille on yleensä hirveä tunku. Jos sattuisit saamaan paikan, viet sen joltakin, joka oikeasti haluaa sinne ja on lahjakas.

Uhraisitko sinä oman lapsesi tulevaisuuden vapaaehtoisesti vain siksi, että jonkun muun lapsi voi hyötyä musiikkiluokkapaikasta enemmän?

Ei se musiikkiluokkapaikka lapsen tulevaisuutta pelasta, jos vanhempi trollaa vauvalla.

Jos kyse on trollista, sen olematon lapsi ei vie keneltäkään muulta paikkaa musiikkiluokalla. 

Painotusluokalla opiskeleville lapsille siirtyminen alakoulusta yläkouluun voi olla hankala paikka, jos sama ryhmä jatkaa myös yläkoulussa. Oppilas ei yleensä onnistu vaihtamaan roolia luokan dynamiikassa, vaan on edelleen se luokan pelle tai hiljainen hissukka tms. 

T. Yläkoulun ope, joka on opettanut kielikylpy-, liikunta-, matematiikka-, media- ja musiikkipainotusluokkien oppilaita 

Vierailija kirjoitti:

Painotusluokalla opiskeleville lapsille siirtyminen alakoulusta yläkouluun voi olla hankala paikka, jos sama ryhmä jatkaa myös yläkoulussa. Oppilas ei yleensä onnistu vaihtamaan roolia luokan dynamiikassa, vaan on edelleen se luokan pelle tai hiljainen hissukka tms. 

T. Yläkoulun ope, joka on opettanut kielikylpy-, liikunta-, matematiikka-, media- ja musiikkipainotusluokkien oppilaita 

Kiitoksia järjen äänestä. Samoja kokemuksia minunkin tuttavapiirissäni, ja monessa paikassa taidetaan musiikkiluokatkin pilkkoa uusiksi yläkouluun mennessä.

Mutta jos keskustelun pääpointtina on päästä ölisemään pahasta monikulttuurisuudesta, tuskin herkemmät ryhmädynaamiset pohdinnat kiinnostavat. 

Miksi joidenkin on niin vaikea uskoa, että seurakunta voi tarjota lapsille ilmaiseksi laadukasta musiikinopetusta ihan ilmaiseksi? Eikö ihmiset tiedä, kuinka paljon tasokkaita kirkkokuoroja Suomessa on (kaikkien vähemmän tasokkaiden lisäksi), ja kuvitellaanko kanttorien olevan pelkkiä tyhjänpäiväisiä pianonpimputtajia jotka on ottanut haltuunsa myös urut? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin on niin vaikea uskoa, että seurakunta voi tarjota lapsille ilmaiseksi laadukasta musiikinopetusta ihan ilmaiseksi? Eikö ihmiset tiedä, kuinka paljon tasokkaita kirkkokuoroja Suomessa on (kaikkien vähemmän tasokkaiden lisäksi), ja kuvitellaanko kanttorien olevan pelkkiä tyhjänpäiväisiä pianonpimputtajia jotka on ottanut haltuunsa myös urut? 

Puhumattakaan kaikista niistä ap:n kaltaisista vanhemmista, jotka pakottavat lapsensa seurakunnan laadukkaaseen musiikinopetukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin on niin vaikea uskoa, että seurakunta voi tarjota lapsille ilmaiseksi laadukasta musiikinopetusta ihan ilmaiseksi? Eikö ihmiset tiedä, kuinka paljon tasokkaita kirkkokuoroja Suomessa on (kaikkien vähemmän tasokkaiden lisäksi), ja kuvitellaanko kanttorien olevan pelkkiä tyhjänpäiväisiä pianonpimputtajia jotka on ottanut haltuunsa myös urut? 

Puhumattakaan kaikista niistä ap:n kaltaisista vanhemmista, jotka pakottavat lapsensa seurakunnan laadukkaaseen musiikinopetukseen?

Monet uskovat vanhemmat haluaa lastensa osallistuvan erityisesti seurakunnan toimintaan. Ja jos seurakunta tarjoaa ilmaista musiikinopetusta, se on myös köyhille luonnollinen valinta ellei heillä ole mitään kirkkoa ja uskonnollisia lauluja vastaan. Ev.lut. kirkkohan on siitä turvallinen valinta, että se ei pahemmin harrasta käännyttämistä tai yritä ympätä mitään erityistä uskontokasvatusta joka paikkaan.

Olen itsekin yhdessä seurakunnan kuorossa, jossa saa pätevää opetusta maksamatta senttiäkään. Uskonto näkyy kuvioissa vain niin, että ohjelmistossa on paljon hengellisiä lauluja ja esiinnymme seurakunnan tilaisuuksissa (Kauneimmat joululaulut, gospelmessut yms.). 

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin on niin vaikea uskoa, että seurakunta voi tarjota lapsille ilmaiseksi laadukasta musiikinopetusta ihan ilmaiseksi? Eikö ihmiset tiedä, kuinka paljon tasokkaita kirkkokuoroja Suomessa on (kaikkien vähemmän tasokkaiden lisäksi), ja kuvitellaanko kanttorien olevan pelkkiä tyhjänpäiväisiä pianonpimputtajia jotka on ottanut haltuunsa myös urut? 

Kirkon dissaaminen on muotia, ja mistään mitään tietämättömät palstailijat kuvittelee että kukaan ei osaa mitään jos yksikin mummo kirkossa laulaa nuotin vierestä. 

Mä en dissaa kirkkoa, ja mulla on ollut läheisiä tasokkaissa kirkkokuoroissa. Siksi ja juuri siksi mua suuresti ihmetyttää ap, joka on väitetysti pakottanut lapsensa kirkon piiriin musiikkia harrastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en dissaa kirkkoa, ja mulla on ollut läheisiä tasokkaissa kirkkokuoroissa. Siksi ja juuri siksi mua suuresti ihmetyttää ap, joka on väitetysti pakottanut lapsensa kirkon piiriin musiikkia harrastamaan.

Eihän se ole lainkaan harvinaista, että vanhemmat pakottaa lapsensa harrastamaan musiikkia. Tai jääkiekkoa tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen systeemin, mutta aika harvalle musiikkiluokalle päästäkseen täytyy olla Suzuki-viulisti. Suomessa tulee äkkiä mieleen yksi koulu.


Mikä?

Se jääköön jokaisen oman mielikuvituksen varaan. 

Porolahden peruskoulu

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.

Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.

Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.

-musamutsi.

No tämä ei pidä paikkaansa. Olen opettanut useita musaluokkia ja kaikki ovat olleet rauhallisia.  Liikuntaluokat ovat levottomia.

Ja kyllä, musaluokka on piilotasoeyhmä, jossa on fiksuja oppilaita fiksuista perheistä. 

T. Yläkoulun opettaja 

Minä hain aikoinaan musiikkiluokalle ihan rehellisesti siksi, että kaverikin haki. Olin 8-vuotias ja koin jääväni täysin yksin jos ystävä pääsee musaluokalle ja vaihtaa koulua. Pikku paniikissa rastitin hakupapereihin musaluokan ja äiti allekirjoitti, vaikka ei ymmärtänyt yhtään miksi haen. Vanhempani eivät ole musikaalisia eikö minuakaan musiikki kiinnostanut, mutta pääsin sisään ja kävin 3-9-luokat musiikkiluokkaa. Soitin poikkihuilua ja kävin kaikki musiikinteoriat, joita vuosien soittaminen vaati. Ihan hyvä lapsuus ja nuoruus, vaikka en vieläkään oikein tajua miten kaverin voima oli noin suuri. Ollaan muuten vieläkin bestiksiä, kohta 50 v! Kannatti siis!

Vierailija kirjoitti:

Painotusluokalla opiskeleville lapsille siirtyminen alakoulusta yläkouluun voi olla hankala paikka, jos sama ryhmä jatkaa myös yläkoulussa. Oppilas ei yleensä onnistu vaihtamaan roolia luokan dynamiikassa, vaan on edelleen se luokan pelle tai hiljainen hissukka tms. 

T. Yläkoulun ope, joka on opettanut kielikylpy-, liikunta-, matematiikka-, media- ja musiikkipainotusluokkien oppilaita 

Sama ryhmä harvoin jatkaa yläkoulussa, koska pääsykokeiden kautta luokalle otetaan uusia oppilaita. Alakoulussa oppilaita on painotusluokalla n. 24-26, joten on tilaa ottaa muutama lisää. Tämä sekoittaa sopivasti luokan mahdollisesti lukkiutunutta dynamiikkaa. 

Mua haettiin ala-asteella kuvisluokalle. En tiedä/muista hausta muuten mitään, mutta siellä oli joku älykkyystesti. Näin 90-luvulla.

En päässyt. Luulen, että ratkoin niitä testejä liian hitaasti. Kun noin muuten nuo "mikä kuvio tulee seuraavaksi"-testit ei yleensä ole minulle vaikeita. Tosin kestän huonosti painetta. 

Tulkkasin sen asian silloin itselleni niin, että luokille on kova tunku ja sinne ei oteta sellaisia, jotka voi takellella opiskelun kanssa. Ei sillä että minulla olisi ollut oppimisen haasteita, mutta jos mokasin sen palikkatestin ajattelemalla liikaa.

Yläasteelle pääsin, mutta pääsykokeen ohitse, koska sopassa oli mukana kiusaamista ja nepsyjuttuja. Piti kyllä näyttää reksille piirustuksia. En tainnut sitä silloin sanoa, mutta olisin saattanut sanoa, että jos en pääse kuvisluokalle, niin ottakaa sitten tavisluokalle, en mene samaan kouluun luokkatovereiden kanssa, ettei ne tartuta kiusaamista muihin, toisesta koulusta tuleviin vieraisiin lapsiin, jotka voi olla ilkeämpiä kuin nämä tutut kiusankappaleet. Sainkin olla yläasteen rauhassa kiusaamiselta, vaikka ei minulle mitään kaveripiiriä muodostunut sielläkään, ja kyllä se painote tai sille pääsyyn asetettu karsinta minusta heijastui luokan asenteeseen. Eli ei ollut semmoista sähellystä ja kaikki olivat suht hyviä koulussa. Tosin mullahan ei ollut sitä vertailukokemusta ja ajatus perustui nuortenkirjoihin. Ysillä tuli vähän levotonta, kun pari poikaa päätti heittää homman lekkeriksi, liekö ollut jotain epävarmuutta, mihin mennä jatkokoulutukseen. 

Kävin seurakunnan musiikinopetuksessa. Ei ollut ilmaista, mutta huomattavasti edullisempaa kuin yksityisellä tunneilla. 

Nyt on enää pari viikkoa siihen, kun mm. Helsingissä saa tietää ensi syksynä 3. luokalta alkavien painotusaineiden pääsykokeiden tulokset. Tyypillisesti n. 1/3 hakijoista valitaan suosituimmissa kouluissa. 

Kun oma lapsi oli muutama vuosi sitten soveltuvuuskokeessa, edellä vuoroaan odottava tyttö itki ääneen, koska äiti pakotti osallistumaan kokeeseen. Lasta ei valittu painotusluokalle. 

Joten älä ap viitsi pilailla tällaisella aiheella. Motivaation on lähdettävä lapsesta ja vanhempien tehtävä tarvittaessa tukea mahdollisuuksiensa mukaan. 

P.S. Helsingin suunnitelmat lisätä äidinkielen opetuksen tuntimärää painotetun opetuksen kustannuksella tuskin on vaikuttanut näiden koulujen hakijamäärään.