Eikö vielä-80 luvulle asti ihmisillä ollut vielä niin nälkä? Eikö he syöneet jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Ei, olin silloin nuori ja tosiaankaan ei koko ajan syöty.  Oli mahtavaa aikaa. Kaikki oli normaalipainoisia ja terveen ja hyväkuntoisen näköisiä. 

Ei nyt ihan noinkaan. 

Jännä pakkomielle elopainoon sulla kehittynyt, koita miettiä muutakin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ollaan vain kotona. Ei ole rahaa käydä lauantaisin tansseissa. Siellä saattoi tanssia aikanaan neljä tuntia putkeen joka lauantai. Nyt istutaan kotona ilman rahaa.

Ei sitä rahaa ennen ollut enempää, mutta ihmiset eivät uhriutuneet noin pahasti. Erilaisia tanssi- ym hauskanpitotilaisuuksia järjestettiin erilaisten seurojen toimesta. Ei paljon maksanut mutta oli hauskaa. Nykyään seisotaan tumput suorina ja valitetaan ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla pyöräilin joka paikkaan myös talvisin. Netin sijasta liikuttiin ulkoa. Hiihdeltiin. Luisteltiin....

Kotona käytiin syömässä ja ruoan jälkeen ulos tekemään jotain. Illalla katseltiin hetki Tv:tä ja nukkumaan...

Netin ja Kännykän korvasi liikunta.

Syötiinkö silloin ravintolisiä enempi?
Minulla nimittäin raudanpuute, vaikka lihaa syönkin, enkä mätä herkkuja tai leipää, enkä syö yksipuolisesti. Mutta niin se vain on. Tuntuu muutenkin, että monessa ruoassa 90% lisuketta, 10% lihaa, ainakin laatikkoruoat tuppaa olemaan sellaisia. Ja oliko se suositus nyt 15 mg päivässä rautaa? Ei sitten millään! Ja sitten vielä jos juot maitoa samalla, auts.

Äiti sanoi, että lapsena he söivät rautalisää, 70-luvun lapsia. Miksei nykyään niin? Tai ei ainakaan meille syötetty.

Muistan että meillä oli Möllerin kalanmaksaöljyä. Ei äiti kuitenkaan jaksanut sitä syöttää ihan "määräysten" mukaan. Kai oli jostan neuvolasta saanut idean.

Eisaasyödäviisikertaapäivässähullun aloitus vol 2y4337? 

Uutinen. Ihminen saa syödä 5x päivässä. Eikö hän lihoa ellei energian saanti ylitä kulutusta.

80 - luvulla kaupat olivat rajoitetusti auki, joten mielihalujen perässä ei voinut mennä kauppaan. 

Annoskoot olivat kohtuullisia. Joku kirjoitti, että oli löytänyt lapsuudenperheensä lautaset, joihin mahtui reilusti vähemmä ruokaa. Meilläkin on tallessa on pari ruokalautasta 70- 80- luvulta, ja ne vastaa nykyisen leipälautasen kokoa. Ruoka oli yksinkertaisempaa ja puhtaampaa. Nälkä kyllä oli, mutta sitä myös siedettiin, eikä syöty koko ajan. Silloin myös liikuttiin joka paikkaan ja oltiin muutoinkin aktiivisia. 

Jossain vaiheessa tapahtu muutos siinä miten nälän TUNTEESEEN suhtaudutaan. Esim. Ite oon kasvanu kasarilla ja oppinu, että nälkä on vaan tunne ja sitä kyllä kestää seuraavaan ruoka-aikaan, joka on aina samaan aikaan. Nykyään tuntuu, että ihmiset on ihan paniikissa etsimässä hiukopalaa, jos vähän nälättää. Terveet ihmiset höperehtii verensokerin laskusta, jos hetken on nälkäsenä. Perustietämys ihmisen fysiologiasta on monilla aika huonoa tuonkin osalta.

Ihmiset olivat terveempiä.

Etenkin mieleltään.

....

Ylipainoisten lisääntyminen alkoi  miehillä jo 50-luvulla siinä määrin että THL alko jo ensimmäisen kerran puhumaan lihavuusepidemiasta. Naiset siinä vaiheessa oli vielä laihtumaan päin mutta heilläkin alkoi rivakka nousu 70-luvulla.

Eli syitä pitää kyllä etsiä vähän kauempaa kuin kasarilta, silloin oli läskiintyminen jo hyvässä vauhdissa, vaikka lihavia nykyistä paljon vähemmän olikin.

Itse muistan 80-luvun maaseudulta ainoastaan muutaman  ylipainoisen mummon, jotka leipoi ja mussutti itsensä pyöreiksi sillä keinoin . Joka luokalla oli se yksi lihava poika, jota joku pullamummo syötti. Omalla kohdalla se kaiken mässytettävän saatavuus kasvoi huomattavasti 90-luvun puolessa välissä.  Silloin myös muuttui hyväksyttäväksi jatkuva syöminen. 

Mitä olen itse aiheeseen perehtynyt, niin jo se useampien mainitsevat lautaskoon massiivinen kasvu on ollut yksi tekijä, mutta muistelen myös lukeneeni, että nimenomaan 80-luvulla, kun mikro yleistyi alkoivat tietysti yleistyä myös mikroruoat. Näitä ja muita eineksiä alkoi tulla yhä enenevässä määrin lisää ja teollisuus halusi tietysti, että niitä ostettaisiin mahdollisimman paljon, joten niiden rakenne tehtiin järjestään mahdollisimman pehmeäksi. Miettikää esim. kotona tehdyn makaronilaatikon eroa valmislaatikkoon: purutuntumaa ei ole oikeastaan ollenkaan siinä kaupan versiossa. Kuten suurin osa varmasti muistaa, niin vatsan signaalithan kulkee viiveellä, joten pehmeää ruokaa ehtii mättää moninkertaisesti ennen kuin tajuaa olevansa täynnä. 

Samoin muistelen, että osa valmisruokien lisäaineista on ruokahalua lisääviä, joten niitä himoitsee ihan eri tavalla kuin kotona tehtyä ruokaa, vaikka se olisi kuinka hyvää.

Myös sipsipussit sun muut olivat tosi paljon pienempiä. Omat ekat muistikuvat on ysärin alusta ja muistan kyllä hyvin miten nopeasti sipsipussien koko kasvoi sen vuosikymmenen aikana. Onneksi on nykyään vähän pienentynyt taas, mutta valitettavasti ei kauheasti auta, kun kolmasosa kaupasta on täynnä jos jonkinlaista herkkua. Valikoima on taatusti laajentunut kasarilta ja kyllähän se vaikuttaa ihmisten käytökseen mitä ja miten kaupassa on esillä.

Itse toivon, että herkkuihin alettaisiin kohdistaa osittain samanlaista sääntelyä kuin tupakkaan eli paketit mahdollisimman ankeita ja pois paraatipaikoilta. Osa jaksaa toitottaa itsehillinnän perään, mutta kyllähän se on ihan tutkimuksissakin todistettu, että stressi vaikuttaa siihen, miten hyviä päätöksiä jaksaa ja pystyy tekemään ja nykymaailma on monella tavalla hektisempää kuin ennen, mikä altistaa lisääntyvälle stressille. Kun on vielä tullut tämä tekotehokkuuden kulttuuri, että joko ajan pitää olla menossa ja aikatauluttaa koko elämä, niin eihän siinä edes oleteta kenenkään ehtivän ruokaa laittaa ja siksi mainokset ja kaupat on täynnä välipalatuotteita, joita on kätevä kiireisenä haukata matkalla, jotta jaksaa suorittaa, niin siinä on luotu hyvin toksinen mussutuskulttuuri. Ennen kelpasi banaani, nyt tarvitaan ties mitä lisäaineilla kuorrutettua patukkaa vartin välein, jotta jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

1. Ero nykyiseen: tuolloin käveltiin ja pyöräiltiin ja lihaa syötiin vain parina päivänä viikossa.

 

2. Tuolloinkin oli lihavia: ne, jotka eivät kävelleet ja pyöräilleet vaan liikkuivat autolla, esim taksikuskit.

 

3. Aterioita syötiin 4 kpl päivässä + välipala: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

 

 Paljon puuroja ja juureksia.

Ei meillä ollut noin monta ateriaa. Aamukahvi, lounas, iltap. kahvi ja iltaruoka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Ero nykyiseen: tuolloin käveltiin ja pyöräiltiin ja lihaa syötiin vain parina päivänä viikossa.

 

2. Tuolloinkin oli lihavia: ne, jotka eivät kävelleet ja pyöräilleet vaan liikkuivat autolla, esim taksikuskit.

 

3. Aterioita syötiin 4 kpl päivässä + välipala: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

 

 Paljon puuroja ja juureksia.

Ei meillä ollut noin monta ateriaa. Aamukahvi, lounas, iltap. kahvi ja iltaruoka

Lapsena ja nuorena ei tunnettu minun maailmassani mitään sanaa "välipala" edes. Ei sellaisia syöty. Olen synt. 1950 luvulla.Varmaan 30 v. myöhemmin eka kertaa kuulin sanan, en ottanut kumminkaan mitään välipalaa syötäväksi koskaan elämässäni kun en tarvitse semmoista. Sitäkään en jaksa ymmärtää, että telkkaria katsoessa pitää puputtaa koko ajan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Ero nykyiseen: tuolloin käveltiin ja pyöräiltiin ja lihaa syötiin vain parina päivänä viikossa.

 

2. Tuolloinkin oli lihavia: ne, jotka eivät kävelleet ja pyöräilleet vaan liikkuivat autolla, esim taksikuskit.

 

3. Aterioita syötiin 4 kpl päivässä + välipala: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

 

 Paljon puuroja ja juureksia.

Ei meillä ollut noin monta ateriaa. Aamukahvi, lounas, iltap. kahvi ja iltaruoka

Meillä oli maalla tarkat ruoka-ajat, mutta ruokaa oli runsaasti tarjolla koko ajan.  Joku pata tai puuro oli koko ajan hautumassa tai sitten tuoretta leipää, piirakoita, jotain koko ajan.  Oli ihan omasta ruokahalusta kiinni miten kävi. 

Eihän se nälkä ole se joka aiheuttaa ylipainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut välipalakulttuuria. Ei ollut miljoonia eri snackseja tai valmiita leipiä ym paistopistetuotetta. Nälkä oli ihan normaali tunne, jota siedettiin oikeaan ruokaa asti eikä syöty mitään välisipsejä. Energiajuomia ei ollut. 

Ei ollut mitään Protskutuotteita eikä Energiajuomia.

Ei kymmentä erilaista "Erikosruokavaliota". Ei "Turvaruokia" Ei Hiilarihulluja eikä Karppauspölhöjä.

Kaikki söivät sitä Makaronilaatikkoa tai mitä sattui olemaan. Ruoka oli Ruokaa eikä mikään sekoilun aihe.

Ruoka ei myöskään ollut niin sokeroitua ja prosessoitua kuin nykyisin, nythän lillutellaan lähes kaikki lihatkin sokerissa.

Mutta karppausta kyllä oli jo silloin, nimittäin Pertti Pakarisen dieettiohjelma.

Kyllä minä ainakin 70-luvulla lapsuudessa ja nuoruudessa söin paljon ja runsaasti myös herkkujakin. Vakkari oli aina koulusta tullessa iso lasi maitoo ja pari kolme järjettömän paksua viipaletta äidin leipomasta pullapitkosta, eli lähes puolet pitkosta. Karkkia mussutettiin lähes päivittäin ja muitakin herkkuja. Ruokaa syötiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä sekä aamiainen ja iltapala. Silti oltiin langanlaihoja.

No selityshän löytyy tietenkin siitä, ettei silloin nyhjötetty ruudun äärellä vaan kaikki aktiviteetit oli liikunnallisia. Silloin liikuttiin lähes jatkuvasti. Pihahöntsät, majojen/lumilinnojen rakentelu yms, liikuntaharrastukset, sekä tietysti se, ettei vanhemmat hyysänneet autolla joka paikkaan, vaan harrastuksiin, kouluun ja ylipäätään kaikkialle mentiin aina fillarilla, tai kävellen.

Itse liikun näin yli kuuskymppisenä vieläkin säännöllisesti ja vaikka edelleen monenlaiset herkut maistuu, en koskaan ole ollut ylipainoinen, vaan paino on aina pysynyt normaalin rajoissa, kiitos liikunnan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin 70-luvulla lapsuudessa ja nuoruudessa söin paljon ja runsaasti myös herkkujakin. Vakkari oli aina koulusta tullessa iso lasi maitoo ja pari kolme järjettömän paksua viipaletta äidin leipomasta pullapitkosta, eli lähes puolet pitkosta. Karkkia mussutettiin lähes päivittäin ja muitakin herkkuja. Ruokaa syötiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä sekä aamiainen ja iltapala. Silti oltiin langanlaihoja.

No selityshän löytyy tietenkin siitä, ettei silloin nyhjötetty ruudun äärellä vaan kaikki aktiviteetit oli liikunnallisia. Silloin liikuttiin lähes jatkuvasti. Pihahöntsät, majojen/lumilinnojen rakentelu yms, liikuntaharrastukset, sekä tietysti se, ettei vanhemmat hyysänneet autolla joka paikkaan, vaan harrastuksiin, kouluun ja ylipäätään kaikkialle mentiin aina fillarilla, tai kävellen.

Itse liikun näin yli kuuskymppisenä vieläkin säännöllisesti ja vaikka edelleen monenlaiset herkut maistuu, en koskaan ole ollut ylipainoinen, vaan paino on aina pysynyt normaalin rajoissa, kiitos liikunnan.

Ei aikaisemmin kaikki eläneet samalla tavalla.  Esim minut vietiin pianotunneille 25 km päähän eikä sitä pidetty minään hyysäämisenä, sillä pyörällä se nyt vaan olisi ollut mahdotonta. Maaseudulla oli pitkät etäisyydet silloinkin. Itse olin aina hoikka lapsi, mutta jos liikunta ei kiinnostanut, oli oikein erinomaiset mahdollisuudet lihoa. Jos kesällä mentiin uimaan, oli joukossa kuitenkin aina joku joka ei uinut yms.