Eikö vielä-80 luvulle asti ihmisillä ollut vielä niin nälkä? Eikö he syöneet jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli enemmän polttoainetta kuin herkkua,ei perunoita ja ruskeaa kastiketta tehnyt mieli ahmia lisää kun  vatsa oli täynnä. Jos vertaa johonkin  tortilloihin joita on vaan pakko syödä vähintään kolme,kun ovat niin hyviä.

Ruoka oli usein pahaa ja maustamatonta sekä kotona että koulussa. Perunoita ja ruskeaa kastiketta. Sitä oli pakko syödä, mutta mieli ei tehnyt yhtään ylimääräistä. Herkkuja ei ollut tarjolla kuin poikkeustilanteissa. Kahvin kanssa sai ottaa pakasteesta sulatettua pullaa, mutta ei sekään ollu niin hyvää, että olisi tehnyt mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli välillä nälkä, äiti laittoi viikonloppuisin ruoan vasta 13-14 kun koulussa tottui viikolla syömään jo 11-12. Mutta aamupalan jälkeen ei ollut soveliasta syödä mitään ennen ruokaa.

No meillä maatalossa oli puurot pöydässä ennen kuutta, ensimmäinen lämmin ruoka 9:00, päiväkahvit 12:00 ja toinen lämmin ruoka 16:00. Iltakahvit 19:00. Koulumaailmassa oli toinen ruokailurytmi. Muistan kyllä kun oli kaupunkilaiskavereiden ilmeet kun olivat yökylässä ja aamupalaksi ysiltä pöydässä oli pottua ja makkarasoosia.

Olin kesät sukulaisperheessä. Aamukahvittelu alkoi seitsemältä, kahdeksalta lähdettiin töihin. Kymmeneltä nopeat kahvit, kahdeltatoista ruokailu ja lepäilyä. Yhdeltä töihin ja kolmelta taas kahvit. Siitä taas töihin ja puoli kuusi päivällinen. Loppuilta vapaata, harrastuksia, käytiin kalassa ja uimassa. Iltakahdeksalta oli teetä ja voileipää. Tuli syötyä useammin kuin nykyään. Työtahti maalla oli aika leppoisaa. Lauantaisin ja sunnuntaisin ei tehty paljon mitään. Emäntä tietysti hoiti eläimet aamuin illoin tunti, pari.

Onpas ollut idylliä. Meillä oli maitotila. Vanhemmat lähti kuudelta navettaa, tulivat kahdeksan jälkeen pois. Jos oli joku sesonki menossa, vaikka heinänteko, traktorit jysähti käyntiin ysiltä ja sitten mentiin jonnekin yhdeksään tai kymmeneen parilla kahvitauolla ja yhdellä safkalla. Mutsi meni illalla navettaan pariksi tunniksi. Ja näin mentiin tarvittaessa viikonloputkin jos sääennusteet sitä vaati. Murrosikäisenä piti itsekin käydä navetalla auttamassa aamulla äitiä ennen kouluun lähtöä kun isälle sattui tapaturma. Talvella isällä meni päivät metsätöissä, lauantaisin me pojatkin päästiin rypemään munia myöten hangessa kavefiksi. Sunnuntait oli edes talvella vapaata. Olihan se rankkaa, mutta oppi tekemään töitä ja arvostan sitä kautta muutenkin nykyisiä siistejä sisätöitä. Ja kyllä vanhemmat maksoi työstä palkankin, oli uudet mopot ja piikif ja myöhemmin autot. Kaupunkilaiskaverit ajelivat kesät fillarilla R-kioskille karkinostoon ja itkivät kun noilla maalaisjunteilla on kaikki pelit ja vehkeet.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ollaan vain kotona. Ei ole rahaa käydä lauantaisin tansseissa. Siellä saattoi tanssia aikanaan neljä tuntia putkeen joka lauantai. Nyt istutaan kotona ilman rahaa.

Niin, en ole koskaan käynyt tansseissa eikä käynyt vanhempanikaan 80- luvulla, ulkona käytiin kävelyllä, pyörällä pääsi mihin ikinä oli menossa. Ei sitä rahaa silloinkaan ollut, noin 10 kilometrin päähän uimahalliin saatiin uima-ja bussirahat ei yhtään ylimääräistä, bussirahat kotimatkaan "tuhlattiin" kahvioon ja käveltiin kotiin, parin tunnin uinnin päälle 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla pyöräilin joka paikkaan myös talvisin. Netin sijasta liikuttiin ulkoa. Hiihdeltiin. Luisteltiin....

Kotona käytiin syömässä ja ruoan jälkeen ulos tekemään jotain. Illalla katseltiin hetki Tv:tä ja nukkumaan...

Netin ja Kännykän korvasi liikunta.

Paskat pyöräiltiin. Talvella ei kasarilla pyöräillyt juuri kukaan.

Nyt tuntuu vaikealta uskoa, mutta talvella pimeässä ja liukkaassakin pyöräilin useampana iltana viikossa kirkonkylälle harrastuksiin tai kavereiden luo 6 km suuntaansa. Nykyään vanhemmat eivät päästäisi lapsia pyöräilemään pimeille autoteille (ei pyöräteitä, ei katuvaloja). Silloin ei tullut kuuloonkaan ruinata kyytiä, eikä pianotunneilta saanut lintsata. Koulumatkat pyöräilin lämpimänä vuodenaikana, koska se oli nopeampaa kuin odotella bussia.

Itse hiihdin ala-asteella kouluun 3km itse tehtyä latua myöten. Omat penskat piti viedä autolla kouluun hiihtopäivinä suksien takia, vaikka kotimme vierestä menisi 2km valaistu latu suoraan koulun pihaan. Ja sitten ne piti vielä hakea poiskin, vaikka viimeinen tunti oli liikunta ja tuosta ne penskat hiihteli kotimme läheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtii siskon kanssa isämme kotiin muuttosiivous. Löyty Arabian soppalautanen. Muistimme hyvin kuinka lapsena oltii syöty makkarasoppaa ja kalakeittoa näiltä. Lautaseen mahtu ehkäpä puolet tämän päivän soppalautaseen verrattuna. Oli ahaa elämys huomata lautasten koko ero.

Meillä oli ruoka-ajat, herkkuja ei ostettu kaupasta, karkkia sai harvoin.

Ja ruoka-annokset oli pienempiä, eikä pystynyt ottamaan lisää koska ruoka oli loppu.

Ihmiset menivät nukkumaan nälissään. 

No eivät menneet paitsi joku harva erittäin köyhä ihminen. Kyllä ruokaa oli, ja sitä oli jopa 50 ja 60 luvuillakin aivan tarpeeksi. Ei tarvinnut kenenkään taviksenkaan nälkää nähdä kun melkein kaikilla oli kasvimaat, ja pottukellarit ja säilöttiin vaikka mitä ja ennenkaikkea osattiin ja viitsittiin tehdä vaikka mitä. Kerran viikossa leivottiin valtava määrä ruisleipää, limppuja ja kakkoa/hiivaleipiä, pullaa ja kuiva kakku sunnuntaiksi aina. Aina oli hyvää kotiruokaa tarjolla oli sitten iso mies, nainen tai lapset plus isovanhemmat syöjinä. 

Olet kenties kasvanut maalla. Landellahan oli ruokaa sotienki aikaan.

En tunnista kuvailemaasi. Isäni esimerkiksi lihoi intissä, sain vihdoinkin syödä itsensä täyteen. Isäni oli syntynyt 40 luvulla.

Niin olen, mutten kaukana kaupungista. Meillä oli iso porukka päivittäin ruokapöydässä. Olivat isovanhemmat jopa isäni isän äitikin oli silloin elossa, kuoli kun oli 13 v. Oli täti ja setä jotka olivat kaksoset ja vain 8 v. minua vanhempia. Kyllä meitä oli päivittäin 12 henkeä ruokapöydässä kaksi kertaa päivässä ja kahvia ja voileipiä vietiin korikaupalla pelloille kun oli kahvi-aika tai perunannosto kuten heinätyöt kyseessä. Minulla tosin oli myös sukulaisia kaupunki-oloissa joissa sai käydä välillä sukuloimassa ja ei heilläkään ikinä ollut ruoasta pulaa tai jotain ihan halvinta olisi ruoaksi laitettu. Hekin kävivät noukkimassa metsistä marjat ja sienet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtii siskon kanssa isämme kotiin muuttosiivous. Löyty Arabian soppalautanen. Muistimme hyvin kuinka lapsena oltii syöty makkarasoppaa ja kalakeittoa näiltä. Lautaseen mahtu ehkäpä puolet tämän päivän soppalautaseen verrattuna. Oli ahaa elämys huomata lautasten koko ero.

Meillä oli ruoka-ajat, herkkuja ei ostettu kaupasta, karkkia sai harvoin.

Ja ruoka-annokset oli pienempiä, eikä pystynyt ottamaan lisää koska ruoka oli loppu.

Ihmiset menivät nukkumaan nälissään. 

No eivät menneet paitsi joku harva erittäin köyhä ihminen. Kyllä ruokaa oli, ja sitä oli jopa 50 ja 60 luvuillakin aivan tarpeeksi. Ei tarvinnut kenenkään taviksenkaan nälkää nähdä kun melkein kaikilla oli kasvimaat, ja pottukellarit ja säilöttiin vaikka mitä ja ennenkaikkea osattiin ja viitsittiin tehdä vaikka mitä. Kerran viikossa leivottiin valtava määrä ruisleipää, limppuja ja kakkoa/hiivaleipiä, pullaa ja kuiva kakku sunnuntaiksi aina. Aina oli hyvää kotiruokaa tarjolla oli sitten iso mies, nainen tai lapset plus isovanhemmat syöjinä. 

Olet kenties kasvanut maalla. Landellahan oli ruokaa sotienki aikaan.

En tunnista kuvailemaasi. Isäni esimerkiksi lihoi intissä, sain vihdoinkin syödä itsensä täyteen. Isäni oli syntynyt 40 luvulla.

Minun isäni oli syntynyt 1926 ja eli 95 vuotiaaksi, söi aina hyvin ja aika paljon. Oli koko ikänsä hoikka jos ei peräti laiha mutta voimaa hänellä oli kahdenkin miehen edestä. Ei kaikki liho, jos et tiennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisikin alkaa simuloida 80-lukua edes sillä lailla, että kävisi kaupassa vain pari kertaa viikossa ostoslistan kanssa. Ei heräteostoksia ja ylimääräisiä herkkuja, vaan tekisi kunnollista, täyttävää kotiruokaa. Saattaisi säästää aika paljon rahaakin.

Käyn kaupassa listan kanssa koko aikuisikäni kerran viikossa, joskus menee 10 päivääkin. Kylällä on maitokauppa josta saa jos tarvitsee jotain kuten tuoretta maitoa, mutta en juo maitoa ollenkaan joten kaikkea ostan pakasteeseen, leivon ja hedelmät säilyvät kuten monet muutkin kellarissa hyvin viikon ja sen 10 päivääkin. Omenat vielä pidempään. Kaupassa käynti ei ole himohommiani alkuunkaan, enemmänkin pakko eikä ikinä huvi. 

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ollut siihen aikaan yhtä maukasta kuin nykyään. Silloin syötiin sen verran, että nälkä lähti. Harvalla teki mieli jatkaa keitinperunoiden, kastikkeen ja kaalipuolukkaraasteen syömistä sen jälkeen kun kylläisyyden tunne tuli vastaan. 

Ihminen tulee kylläiseksi yhdestä mausta kerrallaan. Se on ihmiskunnan selviytymismekanismi niiltä ajoilta, jolloin oltiin metsästäjä-keräilijöitä. 

Kuulepas kakara, ruoka oli silloin paljon maukkaampaa kuin nyt. Silloin käytettiin paljon lähituotteita, kauppojen lihatkin tulivat yleensä lähialueilta. Jos ruoka on ollut mautonta, se on johtunut vain ja ainoastaan ruoanlaittajan huonoista taidoista.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut välipalakulttuuria. Ei ollut miljoonia eri snackseja tai valmiita leipiä ym paistopistetuotetta. Nälkä oli ihan normaali tunne, jota siedettiin oikeaan ruokaa asti eikä syöty mitään välisipsejä. Energiajuomia ei ollut. 

Meidän Itä-Suomessa sijaitsevaan kaupunkiin tuli irtokarkkimyymälä jo 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Muistanpa syöneeni juustonaksujakin aikaisin 70-luvulla ja suklaasnakseja eli poppareita oli silloin myös. Puhut siis niin sontaa kuin vain joku voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Tässä onkin jo kaikki tarpeellinen kirjoittu liittyen annoskokoihin, hupisyömiseen jne.

Mutta aivan kokonaan toinen seikka on, että ihmisillä ei ollut nälkä nimenomaan siksi kun he eivät syöneet niin usein ja niin paljon. Jos koko ajan pupeltaa jotain, silloin elimistö myös oppii odottamaan ruokaa ja on nälkäinen. Ja tämä kuulostaa ihan huuhaatieteeltä, mutta voi esim. greliinin toimintaan ihminen tutustua halutessaan.

Suomessa onkin jostakin syystä sellainen ruokakultturi ja ihan -suosituksetkin, että jo aamiaisella pitäisi mättää järjetön määrä ruokaa, sitten lounaalla toinen mokoma ja loppupäivänä vielä yhden aterian lisäksi pupeltaa kaiken maailman välipalaa. Asuin vuosia Ranskassa, ja siellä ei syödä juuri lainkaan aamiaista, lounaskin on yleensä kevyt ja illalla syödään pääateria eikä yhtään mitään välipaloja (pois lukien pienet lapset koulun jälkeen) - ja kun ruoka vielä oli aidosti hyvää, ilman mitään -ton-ton-ton-pelleilyä, niin koskaan ei ollut nälkä eikä edes tehnyt mieli mutustaa mitään ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtii siskon kanssa isämme kotiin muuttosiivous. Löyty Arabian soppalautanen. Muistimme hyvin kuinka lapsena oltii syöty makkarasoppaa ja kalakeittoa näiltä. Lautaseen mahtu ehkäpä puolet tämän päivän soppalautaseen verrattuna. Oli ahaa elämys huomata lautasten koko ero.

Meillä oli ruoka-ajat, herkkuja ei ostettu kaupasta, karkkia sai harvoin.

Ja ruoka-annokset oli pienempiä, eikä pystynyt ottamaan lisää koska ruoka oli loppu.

Ihmiset menivät nukkumaan nälissään. 

Höpö höpö.

Totta tuo on, itse höpötät. Jos et itse ole elänyt tuota aikaa, pitäisi älytä vaieta asiasta, josta ei oikeasti tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla pyöräilin joka paikkaan myös talvisin. Netin sijasta liikuttiin ulkoa. Hiihdeltiin. Luisteltiin....

Kotona käytiin syömässä ja ruoan jälkeen ulos tekemään jotain. Illalla katseltiin hetki Tv:tä ja nukkumaan...

Netin ja Kännykän korvasi liikunta.

Paskat pyöräiltiin. Talvella ei kasarilla pyöräillyt juuri kukaan.

Meidän kaupungissa porukat pyöräilevät läpi talven, pyöräiltiin tuolloin ja pyöräillään nytkin. Kasarilla ei ollut edes nastarenkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtii siskon kanssa isämme kotiin muuttosiivous. Löyty Arabian soppalautanen. Muistimme hyvin kuinka lapsena oltii syöty makkarasoppaa ja kalakeittoa näiltä. Lautaseen mahtu ehkäpä puolet tämän päivän soppalautaseen verrattuna. Oli ahaa elämys huomata lautasten koko ero.

Meillä oli ruoka-ajat, herkkuja ei ostettu kaupasta, karkkia sai harvoin.

Ja ruoka-annokset oli pienempiä, eikä pystynyt ottamaan lisää koska ruoka oli loppu.

Ihmiset menivät nukkumaan nälissään. 

Höpö höpö.

Totta tuo on, itse höpötät. Jos et itse ole elänyt tuota aikaa, pitäisi älytä vaieta asiasta, josta ei oikeasti tiedä mitään.

Minä olen eri, mutta elin lapsuuden 70-luvulla ja teini-iän ja nuoren aikuisuuden 80-luvulla.

Ei meillä mitään nälkää silloin koettu! Sinä, joka kirjoitat nälkäisenä nukkumaanmenosta, olet sattunut vain syntymään perheeseen, joka kuului Suomen köyhimpään promilleen. Kokemuksesi on varmasti aito, mutta erittäin harvinainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi ruokaa syötiin. Ei ollut "woltteja, mäkkäreitä eikä paljon muutakaan", jos pizzaa halusi, niin se tehtiin itse alusta loppuun niinkuin muukin ruoka. Vettäkin juotiin silloin kun oli jano, ei kuljettu typerä vesipullo mukana kaiken aikaan. Proteiinit saatiin tavallisesta ruuasta ja hyvin pärjättiin. Joskus herkuteltiin jätskillä tai kermakakulla.

Oli silloin Mäkkärin edeltäjä Carrols. Lisäksi oli ns nakkikioskeja. 

Nuo kaksi ovat eri firmoja, jotka toimivat samaan aikaan. Carrolsista tuli typerien kauppojen jälkeen Hese eli kaikista parhaat hampurilaistuotteet hävisivät manan majoille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, olin silloin nuori ja tosiaankaan ei koko ajan syöty.  Oli mahtavaa aikaa. Kaikki oli normaalipainoisia ja terveen ja hyväkuntoisen näköisiä. 

Sori vaan, mutta 70-luku oli laihaläskien aikaa. Kuntosalilla ei käynyt kukaan. Fyysistä työtä tekivät vain miehet. 

Kyllä meidän äiti oli fyysisessä työssä. Siivoaminen oli silloin paljon fyysisempää, ei ollut lattianpesukoneita. Luuttu kiedottuna lattiaharjan ympärille se apuväline oli.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana vasta on tullut tämä että laidunnetaan kokoajan.

Lisäksi nykyään kaloririkkaita kaikki ruuat. Ja maukkaita.

Totta. 80-luvulla oli ruoka-ajat, mikä tuntui normaalilta. Ruokaa oli meillä aina paljon ja se oli hyvää ja ravitsevaa, mutta sitä syötiin ruoka-aikoina. Ei minulla oikeastaan tullut silloin edes mieleen, että pitäisi alkaa syödä muulloin. Nykyään puputetaan ja syödään jotain jatkuvasti.

Toisin kuin näköjään maalla, niin minä en ikinä hiihtänyt kasarilla, enkä juuri pyöräillytkään. Liikuin bussilla, Helsingissä oli hyvä joukkoliikenne, vähintään yhtä kattava kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisikin alkaa simuloida 80-lukua edes sillä lailla, että kävisi kaupassa vain pari kertaa viikossa ostoslistan kanssa. Ei heräteostoksia ja ylimääräisiä herkkuja, vaan tekisi kunnollista, täyttävää kotiruokaa. Saattaisi säästää aika paljon rahaakin.

Häh? Minä olen tehnyt noin vuosikymmeniä. Ja jos on rahapulassa ja kauppa kävelymatkan päässä, siellä pitää käydä lähes joka päivä. Siinä pystyy hyödyntämään tarjoukset paremmin ja ostamaan sellaisia punalapputuotteita, jotka aikoo muutenkin käyttää parin vrk sisään.

Vierailija kirjoitti:

Ei, olin silloin nuori ja tosiaankaan ei koko ajan syöty.  Oli mahtavaa aikaa. Kaikki oli normaalipainoisia ja terveen ja hyväkuntoisen näköisiä. 

Joo silloin juotiin, kävin intin, kävin vankilareissun siellä raskasta työtä tehden, kalorit kyllä paloivat , kunto oli helvatan kova olin suorastaan jos en laiha niin hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut välipalakulttuuria. Ei ollut miljoonia eri snackseja tai valmiita leipiä ym paistopistetuotetta. Nälkä oli ihan normaali tunne, jota siedettiin oikeaan ruokaa asti eikä syöty mitään välisipsejä. Energiajuomia ei ollut. 

Perunalastuja, popcornia, juustosuikeroita jne oli jo 1980-luvulla. Siihen aikaan myytiin myös energiajuomaksi laskettavaa Vitanova-juomaa. Sokeria syötiin siihen aikaan enemmän kuin nykyään. Oli ihan ok antaa lapsille muroja ja antaa heidän laittaa niiden päälle vielä hienoa sokeria tai sokeroitua hilloa. Monessa kodissa leivottiin pullaa jne lauantaisin seuraavaa viikkoa varten. 

Ihmisillä on nykyään omituinen käsitys siitä, mitä oli ja mitä ei ollut aikaisempina vuosikymmeninä Suomessa. Kuitenkin toinen maailmansota oli jo loppunut kymmeniä vuosia aiemmin ja Suomessa ei kärsitty elintarvikepulasta. Herkkujen nykyistä korkeampi hinta ja kalliimpi ruoka rajoittivat niiden käyttöä enemmän kuin nykyään. Nykyään suklaa on suunnilleen samoissa hinnoissa kuin se oli 1970-80-luvuilla.

Muistan frosties sokerihuurretut maissimurot, lisäksi ne hunajaan uitetut riisimurot 

Puffit olivat vehnämuroja, ei riisimuroja.

Siis jos 80-luvun alussa olisi ollut nykyiset valtavat karkkihyllyt ja herkkumäärät, ja kauppojen aukioloajat nykyiset, olisin varmasti ollut lihava lapsi.

Okei, ulkona leikittiin kaikki iltapäivät ja illat koulun jälkeen, että se tietty auttaisi.. Ja kännyköitä kun ei ollut niin vapaa-aika oli kyllä sitä ulkoleikkiä.